Naispappeus

Seurakuntavaaleissa seurakunnan toimintapiirien ja herätysliikkeiden ehdokaslistalla olevan Jorma Aspegrenin mukaan papinvirkoja on alkavalla toimintakaudella tulossa auki parikin, joten asia aktualisoituu.

Kristillisten perusarvojen puolesta -ehdokaslistalla olevat ovat kaikki vanhoillislestadiolaisia, ja heidän kantansa naispappeuteen on yksiselitteisen kielteinen: naispappeus ei ole Raamatun mukaista, yli seurakunnan saarnaaminen kuuluu miehille.
- Mutta jos meillä on naispappeja, tottakai suhtaudumme heihin yhtä tasavertaisesti kuin miehiinkin, toiseksi kaudeksi kirkkovaltuustoon pyrkivä Jouni Leppälä painottaa.

Jorma Aspegrenin mukaan asia ei ole Kokkolassa edennyt kärjistymiseen asti, mutta seurakunnasta löytyy yhä ihmisiä, jotka suhtautuvat siihen jyrkästi.
- Me kannatamme avaraa suhtautumista asiaan. Toisaalta katsomme, että naispappeudesta keskusteleminen on jälkijättöistä. Enää ei ole aihetta lyödä rumpua, sillä lakien ja järjestyksen mukaan toimitaan. Kirkon päätöksiä vastaan ei voi asettautua, Aspegren korostaa. Hänen mielestään esimerkiksi protestimielessä perustetun ryhmän ehdokkaat olisivat käytännössä jään alle jääneitä kaloja.

Sosialidemokraattisen seurakuntaväen listoilla olevalle Anne Kellosalolle tasa-arvokysymykset, ja siten eritoten naispappeus, ovat sydäntä lähellä. Hän kokee tärkeäksi, että myös Kokkolaan saadaan naispappeja.

Yhteiskunnallisia vaikuttajia

Seurakuntavaalien ehdokkaiden puheista käy selkeästi ilmi, että yhteiskunta ja kirkko eivät ole erillisiä linnakkeita. Seurakunnassa luottamushenkilönä toimiva on yhteiskunnallisen vaikuttajan roolissa.

Toisaalta kirkon toivotaan astuvan esiin siellä, missä yhteiskunnan yhä vähenevät voimavarat loppuvat.

Ehdokaslistojen taustalla ovat usein poliittiset puolueet. Toisaalta Kokkolassa Seurakunnan toimintapiirien ja herätysliikkeiden ehdokaslistaa on täytetty periaatteella, että ehdokkaalla pitää olla vähintään perustuntemus seurakunnallisista asioista. Puoluekantoja ei ole kysytty, eikä niillä liioin ole merkitystä Kristillisten perusarvojen puolesta -ehdokaslistallakaan.
- Poliittinen näkökulma ratkaisee harvoin mitään asioita seurakunnissa. Puoluepolitiikka rapisee muutamassa viikossa, tietää vuosikymmenien kokemuksesta Jorma Aspegren, joka on ensimmäistä kertaa ehdolla kirkkovaltuustoon. Sen sijaan hän on toiminut lukuisissa muissa tehtävissä, muun muassa seurakuntaneuvostossa sekä yhteisessä kirkkoneuvostossa. Aspegrenin lailla asian näkee myös Jouni Leppälä, Kristillisten perusarvojen puolesta puhuvien ehdokaslistalta.

Enemmänkin yhä useammin seurakunnissa esille nousevat kunkin ideologiset arvomaailmat kuten vihreys. Aspegren viittaa viime vaalikaudella tehtyyn, runsasta keskustelua kirvoittaneeseen päätökseen turvesuon vuokraamisesta energiantuotantoon pietarsaarelaiselle voimayhtiölle Alholmens Kraftille. Vastaavia voi Aspegrenin mielestä syntyä jatkossa, sillä seurakunta on merkittävä maan- ja metsänomistaja.

Syrjäytyneistä huolta

Uusia luottamushenkilöitä odottavat uudet haasteet.
- Seurakunnat joutuvat nykyisin puuttumaan asioihin, joista yhteiskunta ei pysty huolehtimaan, tietää Anja Mehtälä, joka pyrkii sekä seurakuntaneuvostoon sekä seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Hän on ehdokkaana Kirkko keskellä ihmisen arkea -ehdokaslistalla. Mehtälä on myös kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ja perusturvalautakunnan puheenjohtaja.
- Seurakunta kantaa vastuuta syrjäytyneistä ihmisistä. Olemme avustaneet työttömiä, minkä lisäksi asuntoja on hankittu asunnottomille, joita seurakunta pitkälle avittaa. Nykyistä enemmän meidän pitäisi auttaa turvakotiin joutuvia äitejä ja heidän lapsiaan, Mehtälä mainitsee.

Yhden vaalikauden kirkkovaltuustossa toiminut Mehtälä toivoo rahan lisäksi tarjottavan myös henkistä puolta.

Ensimmäistä kertaa ehdokkaana oleva Anne Kellosalo näkee Mehtälän lailla kirkon yhteiskunnallisen työn tärkeäksi. Hän uskoo seurakunnan toiminnan kautta voivansa ihan konkreettisesti toimia ihmisten hyväksi. Kellosalo on ehdolla molempiin luottamustehtäviin.
- Olen itse ollut työttömien toiminnassa mukana neljä vuotta ja nähnyt, että kirkolla on sekä valtaa että mahdollisuuksia toimia vähäosaisten hyväksi. Valtakunnallisesti korostamme kirkon sanomaa ja nimenomaan armoa omana arvonaan, sitä, että olisimme entistä armahtavaisempia ja suvaitsevampia itseä ja muita kohtaan.

Kirkkovaltuustoon toiselle kaudelle pyrkivän Jouni Leppälän mukaan hänen edustamansa kristilliset perusarvot ovat usko, toivo ja rakkaus. Toisaalta hän huomauttaa valtuustotyöskentelyn olevan pääasiassa käytäntöön ja järkeen perustuvaa, lähinnä talousasioista päättämistä, joten sielunhoidollisiin asioihin paneudutaan hyvin harvoin.

Toimintapiirien ja herätysliikkeiden ehdokaslistalla on runsaasti uusia ja pitkään poissa olleita ehdokkaita. Tällaisia on seurakuntaneuvostoon pyrkimässä peräti 11 ja kirkkovaltuustoon 9.
- Suuria haasteita on seurakuntatoiminnan modernisoiminen, kokee Aspegren. Hän tarkoittaa sitä, ettei kirkko enää ajelehtisi ajopuun lailla virrassa vaan oppisi ennaltaehkäiseväksi kaikessa toiminnassaan.
- Esimerkiksi yhteistyössä eriasteisten koulujen kanssa olemme pahasti myöhässä, moittii valtuustoehdokas, jonka mukaan eritoten ammattikorkean ja ammatillisten oppilaitosten suuntaan olisi paljon parannettavaa ja työ vaatisi oman viranhaltijan.