Lestadiolaisuus Käkisalmella

Pietarilainen suutari tuo herätyksen Sanomalehti Ilmarisessa käytiin vuodesta 1877 alkaen keskustelua lestadiolaisuuden esiintymisestä Käkisalmen maaseurakunnassa Pörtsykän ja Pärnän kylissä. Herätysten "tuojaksi" on mainittu suutari Juho Sipolainen (1850 - 1910) Pietarista. Impilahtelaissyntyinen Sipolainen oli saanut parannuksen armon Pietarissa asuessaan 1870-luvun alkupuolella ja liikkui pian seuramatkoilla myös Käkisalmessa ympäristöineen.  Hän asui 1880 - 1890-luvuilla useita kertoja lyhyitä aikoja Käkisalmessa. Lestadiolaisuus tempasi alkuvaiheessa mukaansa satoja seurakuntalaisia. Vuonna 1889 kirkkoherra totesi herätyksen olleen valtavaa ja seuraavana vuonna kerrottiin lestadiolaisia olevan Käkisalmessa satamäärin.

Useita sananpalvelijoita

Herätysten seurauksena oli kristillisyyden työ Käkisalmessa ympäristöineen vilkasta. Seudulla asui useita sananpalvelijoita. Juho Sipolaisen ohella saarnajina toimivat talollinen Juho Virolainen (1841 - 1914) maaseurakunnan puolelta Vuohensalosta, muurari Kalle Korhonen (1857 -1931) ja levyseppämestari August Pohjolainen (1872 - 1947) Käkisalmen kaupungista. Juho Virolaisen on kerrottu olleen "vanhimpia kristittyjä paikkakunnalla" ja hän oli "vuosikymmeniä Herran viinimäen työmiehenä". Kalle Korhonen oli saanut parannuksen armon työskennellessään 1891 Lappeenrannassa kasarmirakennustyömaalla. Onnettomuuksien seurauksena hän oli menettänyt näkönsä (josta hän sai lisänimen sokea-Korhonen), mutta sen korvasi ilmiömäinen muisti. Kerrotaan hänen osanneen Raamatun ulkoa.

Hajaannukset lamaannuttavat kukoistavan kristillisyyden

Lestadiolaisuuden sisällä syntyneet opilliset erimielisyydet ja riidat olivat erityisen kohtalokkaita Käkisalmen kristillisyydelle. Seudulla asuneista saarnaajista niin Juho Sipolainen, Kalle Korhonen kuin August Pohjolainenkin liittyivät uusheräykseen. Jonkin ajan kuluttua kaksi viimeksi mainittua siirtyi narvalaisuuteen, jonka saarnaajina molemmat kiersivät lähinnä eteläisessä Suomessa. Korhosen tiedetään käyneen uutta oppia levittämässä aina Ylivieskassa asti. Uusheräyksen "isiin" kuulunut saarnaaja Frans Silén (1839 - 1912) muutti vuonna 1902 Kittilästä Hämeenlinnan kautta Käkisalmeen. Tuossa vaiheessa hän oli "jyrkän" narvalaisuuden edustaja. Narvalaisuuden kiihkein vaihe näyttää olleen Käkisalmessa ohi vuonna 1904. Pohjolainen ja Korhonen siirtyivät takaisin uusheräykseen, Silén sen sijaan säilyi narvalaisena loppuun asti. Erimielisyydet ja niistä seurannut toiminnan lamaantuminen johtivat kukoistavan kristillisyyden hiipumiseen. Vanhoista saarnaajista ainoastaan Juho Virolainen säilyi "vanhalla pohjalla". Satoihin nousseista uskovaisten joukosta oli jäljellä muutamia kymmeniä.

Kristillisyys elpyy

Vanhoillislestadiolaisten toiminta pääsi muutaman vuoden kuohunta-ajan jälkeen vähitellen elpymään. Varsinkin Lähetystoimen perustamisella  (1906) ja sitä kautta Karjalassakin vilkastuneella seuratoiminnalla oli keskeinen merkitys. 1920-luvulla aloitettiin Käkisalmessa paikallisten suurten seurojen järjestäminen. Seuroihin saapui satoihin nouseva kuulijajoukko koko Itä-Suomen alueelta. Erkki Kaasalainen kertoo kirjeessään (Siionin Lähetyslehti 7/1926) vuoden 1926 helluntaiseuroista: "Viime helluntain aikana pidettiin Käkisalmen kaupungissa suuret seurat, joihin oli kertynyt kristityitä enemmän kuin koskaan ennen on seuroissamme näillä seuduin ollut...Puhujia oli toistakymmentä...Seurat kestivät neljä päivää ja jättivät ihanan muiston...Seurat pidettiin vuoroin kirkossa ja vuoroin rukoushuoneella...Tämäkin vähäinen yhdessäolomme tuotti suurta siunausta, sillä Herra lisäsi autuaaksi tulevaisia seurakunnalle useampia."

Käkisalmen ja sen ympäristön rauhanyhdistys

Uskovaisten määrän kasvaessa heräsi ajatus rauhanyhdistyksen perustamisesta. Perustava kokous pidettiin konstaapeli Esko Kopran talossa 26.5.1926. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin talollinen Antti Kukko Pyhäjärveltä ja sihteeriksi Esko Kopra. Paikalla olivat läsnä Erkki Kaasalainen, Pietari Jantunen, Mauno Hoikka, Juho Kukko, Martti Kukko, Simo Kaija, Pekka Patrakka, Taavetti Pelkonen, Paavo Korhonen, Kalle Ristolainen, Tahvo Kaasalainen, Heikki Pohjanlehto, Pekka Pusa, Juho Jantunen ja Otto Pitkänen. Kokous valitsi yhdistyksen puheenjohtajaksi Mauno Hoikan Käkisalmesta ja varapuheenjohtajaksi Antti Kukon, kirjuriksi Esko Kopran ja rahastonhoitajaksi Mauno Hoikan. Muina johtokunnan jäseninä toimivat Heikki Pohjanlehto Pyhäjärveltä sekä Matti Pelkonen Räisälästä ja Heikki Pelkonen Käkisalmesta. Yhdistykseen kuului jäseniä Käkisalmen ja Käkisalmen maalaiskunnan lisäksi ainakin Kaukolasta, Pyhäjärveltä, Räisälästä ja Hiitolasta. Jäsenmäärältään se kuului ennen talvisotaa Suomen suurimpiin, sillä esimerkiksi vuonna 1937 yhdistyksessä oli 130 jäsentä.

Vakiintunutta toimintaa

Rauhanyhdistyksen perustaminen loi puitteet vakiintuneelle toiminnalle Käkisalmessa ympäristöineen. Isot paikalliset seurat pidettiin vähintään kerran vuodessa, usein helluntaina tai syksyllä. Puhujina vierailivat varsinkin Roope Vepsäläinen, Matti Pylkäs, Antti Ohtonen, Heikki Valtanen ja Adolf Suoraniemi. Paikkakunnalla asui myös useita omia puhujia. Vuonna 1926 Käkisalmeen muutti Kerimäeltä saarnaaja Otto Pitkänen (s. 1879) ja vuonna 1931 naapuripitäjästä Pyhäjärveltä saarnaaja Juho Kukko (1873 - 1954). Lisäksi paikalliset kristityt asettivat puhujaksi metsäteknikko Oskari Jurvan (1892 - 1953). Lyhyen hämmennyksen kaupungissa aiheutti pikkuesikoisuus, joka aluksi sai mukaansa monia seudun vanhoillislestadiolaisia. Pian tilanne selvisi, vaikkakin saarnaaja Otto Pitkänen jäi Rauhan Sanan kannattajaksi. Maailmanpalon kynnyksellä oli taivaallisella Isällä yhä kukoistava peltopalanen Laatokan etelärannalla.

Käkisalmi perustiedot

Käkisalmi ja Käkisalmen mlk.
Käkisalmi sijaitsee Laatokan etelärannalla Vuoksen suuhaarassa ja tunnettiin tuhansista omenapuistaan. Asukasluku v:n 1939 lopussa oli maalaiskunnassa kirkonkirjojen mukaan 5100, kaupungissa 5083. Näiden luterilaisten lisäksi oli 946 kreikkalaiskatolista.
Asemakaava-alue oli 2,5 km².
Käkisalmi kasvoi nopeasti 1920-30-luvuilla teollistumisen ansiosta. ( Ab Waldhof Oy:n sulfiittiselluloosatehdas (per. v.1929), Käkisalmen Saha Oy:n saha (rak. v.1918), Laatokan sahaosakeyhtiö (rak. v.1920).
Historia liittyy linnan historiaan ja ulottuu 1200-luvulle asti. Alkujaan lienee paikalla ollut vain suurenpuoleinen karjalaiskylä, joka rakensi omaksi ja koko Ala-Vuoksen asutuksen turvaksi Laatokan rannalle esihistoriallisen kylälinnan.
Kaupungin kukoistuskausi näyttää olleen 1400-1500-luvuilla, jolloin sen lukuisa kauppiaskunta kävi kauppamatkoilla pohjoisessa sekä Venäjällä ja Ruotsissa.
Isoviha hävitti Käkisalmen niin perin pohjin, että siellä vielä kymmenen vuotta rauhanteon (Uusikaupunki v.1721) jälkeen ei ollut kuin 45 asukasta.