Lestadiolaisuus Viipurin läänin Pyhäjärvellä

Elävä kristillisyys Pietarista

Lestadiolaisuus sai jalansijaa Pyhäjärvellä selvästi myöhemmin kuin naapuripitäjissä Käkisalmessa ja Räisälässä. Käännekohta oli vuosi 1888, jolloin Riiskan kylässä asuneen Kukon suurperheen taloon (Simola) ilmaantui pari pienikokoista, resuista miestä, jotka olivat pyytäneet nourelta isännältä Antti Kukolta (1869 - 1954) lupaa seuratilaisuuden pitoon. Lupa myönnettiin ja saarnattu Jumalan sana kävi itämään niin, että koko Simolan talonväki sai parannuksen armon. Kukon talosta tulikin tämän jälkeen vakituinen seurapaikka. Puhujat olivat antaneet talon isännälle muistoksi susiturkin, jonka olivat saaneet lahjaksi Ruotsin hovista. Toinen saarnaajista oli mitä ilmeisemmin helsinkiläinen Karl Gustaf Karllund (1837 - 1907), jonka tiedetään asuneen ja vierailleen Pietarissa sekä käyneen lähetysmatkalla vuonna 1888 myös Tukholmassa. Seurakunnan asiakirjoista löytyy ensimmäinen maininta pitäjän lestadiolaisuudesta vuoden 1896 piispantarkastuksesta: "Kysymykseen, josko löytyy seurakunnasta lahvollisia liikkeitä, vastasi talollinen Matti Paukku, että lestadiolainen liike viimeisinä aikoina on ruvennut tunkeutumaan seurakuntaan, ja että tämän suunnan levittäjät myöskin pitävät pyhäkoulua, jonka kautta he koettavat istuttaa opiisuuntansa kasvavaan sukupolveen."

Martti Kukon perhe kuvattuna Pyhäjärven Rantakylässä kesällä 1942

Kuvassa ovat myös isovanhemmat Antti ja Katri, jotka saivat parannuksen armon nuorena avioparina vuonna 1888. (Kuva Reino. O. Kukon teoksesta Kukkojen suku. Talonpoikaissuku Karjalan kannaksen Pyhäjärveltä. Helsinki 1980)

Riiskan kylä keskuspaikka

Herätysliikkeen keskuspaikaksi pitäjässä muodostui Riiskan kylä Laatokan rannalla. Kukon vanhaisäntä oli mukana monissa luottamustehtävissä toimien Riiskan kylän kylänvanhimpana, kirkkovaltuutettuna  ja lautamiehenä. Simolan miehet nauttivatkin ympäristönsä kiistatonta arvonantoa. Lestadiolaisuus heijastui arkipäivän kristillisyytenä ja myös lapsirikkautena. Riiskan lisäksi lestadiolaisuus levisi Konnitsan, Äijönniemen, Pyhäkylän, Rantakylän ja Salitsanrannan kyliin. Muista herätysliikkeistä pitäjässä oli kannatusta jonkin verran evankelisuudella. Pitäjässä asui myös muutamia uusheränneitä. Kukon perheestä Juho Kukko (1873 - 1954) siunattiin puhujan tehtävään. Kotikylältään hän muutti vuonna 1931 Käkisalmeen. Kukon perheen lisäksi Pyhäjärven alkuaikojen kristittyjä olivat mm. Hanskit Salitsanrannalta, Matti Äijö (k. 1915), Anna Stiina Päiväläinen (k. 1928), Matti Muli (1859 - 1927) Rantakylästä  ja Antti Kaasalainen (Äijölän Antti, 1870 - 1935) Konnitsasta.

Heikki Pohjanlehto - merikarvialaissyntyinen saarnaaja Konnitsan kylästä

Marraskuun alussa vuonna 1921 muutti Pyhäjärven Konnitsan kylään saarnaaja Heikki Pohjanlehto Porin maaseurakunnasta. Hän oli jo siinä vaiheessa tunnettu lähetysmies, joka oli kierrellyt SRK:n lähetysmatkoilla kotiseutunsa lisäksi Karjalan kannaksella ja jopa kolme kertaa Pietarissakin. Näillä lähetysmatkoilla hän oli löytänyt mieleisen asuinpaikan, jossa harjoitettiin karjanhoitoa ja siipikarjankasvatusta. Heikki oli syntynyt  23.12.1870 Merikarvian Koivuluodossa Johan ja Katarina Nordlundin kalastajaperheeseen. Hänen vanhempansa olivat uskovaisia ja Heikki käsitti uskon omalle kohdalleen 19-vuotiaana.  Avioliiton Heikki Nordlund solmi vuonna 1892  Josefiina Vessmanin kanssa ja heille syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta. Sukunimi suomennettiin Pohjanlehdoksi ja perhe muutti vuonna 1907 Poriin. Heikki hankki perheelle toimeentulon Porissa asuessaan kalakauppiaana.  Karjalassa perhettä kohtasi suuri suru, kun perheen pojista toinen löysi veneen alta ammuksen, joka rajahti hänen käsiinsä. Poika kuoli sairaalassa saamiinsa vammoihin. Kerrotaan että ennen kuolemaansa hän oli laulanut kirkkaalla lapsen äänellä: "Oi iäistä autuutta, voittoa taivaan." Karjalan kannaksen seuratuvissa oli Heikki Pohjanlehto usein sananjulistajana. 1920-luvulla hänen saarnamatkansa suuntautuivat myös Pohjois-Pohjanmaalle, jossa koettiin herätyksen aikoja esimerkiksi Hailuodossa. Pidetyn sananjulistajan päivätyön katkaisi syöpä. Kotikutsu saavutti 27.3.1931 ja vainaja siunattiin pääsiäisenä Pyhäjärven kirkkomaahan.

Muutamia kymmeniä lestadiolaisia

Uskovaisten määrä ei missään vaiheessa noussut Pyhäjärvellä kovin suureksi. Määrä lienee ollut jossakin 40 - 60 hengen välillillä. Konnitsan kylällä on muisteltu asuneen Heikki ja Tuomas Luukkanen perheineen. Seuroja pidettiin myös Paavilaisila, Toivasilla, Näriäisillä ja Kaasalaisilla, Riiskan kylässä seurapaikkana oli Antti ja Katri Kukon talo, Rantakylässä Martti ja Anna-Maria Kukon koti. Pyhäjärveläisten seuramatkat suuntautuivat usein Käkisalmeen, jossa kesäisin järjestettiin paikallisia suuria seuroja. Usein puhujat siirtyivät Käkisalmesta Pyhäjärvelle jatkamaan seuroja. 1930-luvulla lähetysmatkoilla vierailivat varsinkin Roope Vepsäläinen, Adolf Suoraniemi ja Heikki Koukkari. Vaikka Pyhäjärvellä ei koettukaan suuria herätyksiä, löysi aina silloin tällöin joku Jumalan valtakunnan. Vuonna 1935 kertoi Arvi Näriäinen omasta etsikonajastaan: "Jumala kutsui minua kauan, tunsin varoituksen ääniä ollessani iltamissa soittamassa tanssimusiikkia. Viime jouluna pääsin ensimmäisem kerran uskomaan. Taavetti Salminen oli silloin puhumassa Pyhäjärvellä. Vaimo on saanut parannuksen armon 17.2.. Silloin Pyhäjärvellä olivat puhumassa Markuksela ja Valtanen."