Lestadiolaisuus Sortavalassa

Talvisota keskeytti Sortavalan rauhanyhdistyksen rakennushankkeen (PMS 38/18.9.2002)

Seurakunnassa vahva renqvistiläisyys

Ensimmäiset tiedot lestadiolaisuuden kosketuksesta Sortavalaan ovat vuodelta 1879. Silloin oli Satakunta-lehdessä kuvaus lestadiolaisseuroista paikkakunnalla. Sortavalan seurakunnan uskonnolliseen elämään löi leimansa vahva renqvistiläisyys. Varsinaisena eriuskolaisliikkeenä esiintyi seudulla skoptsilaisuutta. Ilmeisesti vahva paikallinen uskonnollinen herätysliike muodosti esteen lestadiolaisuuden leviämiselle aina 1890-luvun alkuun. Vasta silloin löytyy seurakuntakertomuksista ensimmäinen maininta pohjoisen kristillisyydestä. Kirkkoherra Johan Sahlman mainitsee herätysliikkeen kannattajia löytyvän seurakunnasta parikymmentä.

1890-luku herätysten aikaa

Monien muiden Karjalan seurakuntien tavoin myös Sortavalasssa elettiin Karjalan radan rakentamisen myötä herätyksen aikoja. Perimätiedon mukaan Sortavalan kaupunkiin toi lestadiolaisuuden kuopiolainen saarnaaja ja räätälimestari Juho Jauhiainen (1832 - 1906). Lahdenkylässä seuratoiminnan keskuspaikkana oli Juho Rädyn talo (ns. Kultamäen Räty). Talossa pidettiin kylän pyhäkoulua ja kiertokoulua. Pyhäkoulut muodostuivat usein seuratilaisuuksiksi.  Kun Sortavalaan tuli ylimääräiseksi papiksi lestadiolaispastori Vilhelm Ferdinand Fagerlund vuonna 1898, hän kävi joka pyhä pitämässä seuroja Rädyn tuvassa. Fagerlundin ohella seuroissa puhui usein myös opettaja Antti Pitkänen (s. 1862), joka oli saanut parannuksen armon samoihin aikoihin, kun Fagerlund saapui Sortavalaan. Seuraväkeä oli sunnuntaisin tuvan täydeltä, noin viisikymmentä henkeä. Sortavalassa toimi ylimääräisenä pappina vuosina 1894 - 1896 toinenkin lestadiolaispappi, Koivistolta tullut Johan Theodor Bäckman (1865 - 1909). Hänen toimintansa sai naapuriseurakunnan kirkkoherra Anders Gustaf Wallen syyttämään häntä lestadiolaisten suosimisesta ja muiden seurakuntalaisten loukkaamisesta.

Erimielisyydet lamaannuttavat

Lestadiolaisuuden toiminta näyttää lamaantuneen varsin pahoin niistä erimielisyyksistä, joita syntyi kristillisyyden sisällä 1890-luvun lopulla. Fagerlundin sanajulistuksen seurauksena syntyi voimakas herätys, mutta monet siihen liittyneet seurakuntalaiset siirtyivät renqvistiläisyyden huomaan, kun Fagerlund siirtyi vuonna 1900 pois seurakunnasta. Uusheräys näyttää aluksi saaneen vahvan jalansijan kaupungissa. Myös narvalaisuuden ja esikoisuuden laineet löivät paikkakunnalle. Harlun seurakuntaan on muisteltu jääneen näiden myllerrysten jälkeen ainoastaan kaksi vanhaa naista uskomaan.

Rauhanyhdistys perustetaan

Vanhoillisuuden toiminta piristyi Sortavalan seudulla huomattavasti 1920-luvulla. Paikkakunnalle muuttivat Kalle (1869 - 1944) ja Vilhelmiina Jauhiainen (1866 - 1947) perheineen Varkaudesta. ja he alkoivat järjestää seudulle seuroja. Samoihin aikoihin koettiin herätyksen aikoja naapuriseurakunnassa Harlussa. Parin viikon aikana vuonna 1926 sai noin kuusikymmentä henkeä parannuksen armon. Myös Sortavalassa monet uskovaisten perheiden sukulaiset, naapurit ja nuoret saivat parannuksen armon. Seudulla järjestettiin  kesäisin paikallisia suuria seuroja  ja vuonna 1932 perustettiin Sortavalan ja sen ympäristön rauhanyhdistys.  Rauhanyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi työnjohtaja Eetu Tuunanen (1884 - 1952)  Harlusta, varapuheenjohtajana talonomistaja Kalle Jauhiainen Sortavalasta ja sihteerinä asioitsija Mikko Summala (1905 - 1971) Suojärveltä. Sortavalan  ja Harlun lisäksi yhdistykseen kuului muutamia jäseniä myös Suojärveltä, kunnes sinne perustettiin oma rauhanyhdistys vuonna 1939. Lestadiolaisten määrästä Sortavalassa antaa osviittaa Siionin Lähetyslehden tilitykset, joita lähetettiin 1930-luvulla 30 - 40 vuosikerran edestä.

Eino Rouvinen toimi puhujana 1920- ja 1930-luvuilla Sortavalan seudulla. Sodan jälkeen hän asui Kuopissa

Tavoitteena oma rukoushuone

Rauhanyhdistyksen tavoitteena oli oman rukoushuoneen saaminen. Sitä varten järjestettiin valtakunnallinen keräys 1930-luvun puolivälissä. Talo päätettiin rakentaa vuoden 1938 kokouksessa Harlun seurakunnan puolelle, koska enemmistö yhdistyksen jäsenistä asui Harlussa. Taloa varten oli saatu jo kunnalta lahjoituksena tontti kirkonkylästä sekä kerätty hirsiä ja puutarpeita, kun alkanut talvisota katkaisi hankkeen 1939.

Omana paikallisena saarnamiehenä toimi Sortavalassa Inkerin Keltosta kotoisin ollut Juho Hämäläinen (s. 1865 - 1940). Harlussa asui kolme sananpalvelijaa;  Hugo Jokikivi (s. 1891), Eetu Tuunanen ja Eino Rouvinen. Eino Rouvinen oli siunattu puhujan tehtävään joulun alla 1927, vuosi sen jälkeen, kun hän oli saanut parannuksen armon. Muita paikkakunnan uskovaisia olivat edellä mainittujen lisäksi mm. Hirvoset, Klemettiset, Lötjöset, Savinaiset, Hoffrenit, Rädyt, Bergit  ja Jaatiset. Anna Luukkanen on muistellut ensimmäistä kosketustaan lestadiolaisuuteen kotiseudullaan Sortavalassa seuraavasti: "Olimme Jaatisen perheellä vuokralaisena. Talon emännän äiti ja täti olivat uskovaisia. Heidän kanssaan tuli usein puhetta myös uskonasioista ja he pyysivät helluntaina 1932 kaksipäiväisiin seuroihin "kuuntelemaan meikäläisten seurapuheita". Istuin seuroissa lapset vierelläni. Huomasin, että nämähän ovat niitä luterilaisia. Istuin ja kuuntelin. Sitten Jauhiaisen ja Savinaisen rouvat tulivat puhuttelemaan. He kysyivät, että haluaisinko tehdä parannuksen. Vastattuani myöntävästi he saarnasivat minulle epäuskon ja kaikki synnit anteeksi." 

Seuravieraita ja puhujia Sortavalassa 1930-luvun lopulla.

Edessä vasemmalla istumassa Oskari Naukkarinen Hiitolasta, hänen takanaan seisomassa Mikko Summala Suojärveltä. Oskari Naukkarisen vieressä istumassa Juho Leskinen Värtsilästä, hänen vieressään Eetu Tuunanen Harlusta ja Väinö Havas Kivijärveltä. Tuunasen ja Havaksen takana seisomassa Vilhelmiina ja Kalle Jauhiainen Sortavalasta. Kalle Jauhiaisen vieressä seisomassa Eino Rouvinen Harlusta.

Sotavuodet

Rauhanyhdistyksen toiminnan katkaisi talvisota, mutta se käynnistyi vähitellen uudestaan, kun osa sortavalalaisista palasi takaisin kotiseudulleen jatkosodan aikana. Niinpä vuoden 1943 aikana pystyttiin järjestämään 22 seuratilaisuutta, joissa palvelivat opettaja Heikki Jussila ja Kullervo Hulkko sekä paikkakunnan omat sananpalvelijat Eetu Tuunanen ja Eino Vaherjoki.. Myöhemmin SRK:n puheenjohtajana toiminut Eino Vaherjoki oli muuttanut kyseisenä vuonna Sortavalaan Suojärveltä. Kun Sortavalan Siioni joutui kesällä 1944 uudelleen jättämään kotiseutunsa, jäi kuitenkin moni uskovainen odottamaan ylösnousemuksen aamua kotiseudun kirkkomaahan. Siellä odottavat niin Kalle Jauhiainen, Matti Hirvonen, Matti Varis kuin Susanna Klemettinenkin pääsyä taivaan kotiin.