Rauhansanalaisuus
Fagerholm
Han växte upp i Sattajärvi som äldst av sju bröder. När han var fyra år dog hans mor Hilma, men han behövde aldrig vara moderlös någon längre tid eftersom hans far Yrjö gifte om sig med Julia.
Efter realskola och militärtjänst arbetade han några år i sin fars garveri. Sedan utbildade han sig till bilskollärare.
1959 gifte han sig med Gun-Britt, född Välivaara. I äktenskapet föddes sex söner och fem döttrar.
Det märkliga är att denna rörelse fortfarande lever med oförminskad kraft. Det beror mycket på att familjerna har många barn som tidigt finner sin gemenskap i väckelsen. Laestadiankristna finns numera också i Ryssland, Baltikum, USA, ja, för en tid sedan bildades en ny församling i London.
Det var den svenskkyrklige prästen Lars Levi Laestadius som startade väckelsen. Han var uppvuxen i ett fattigt hem. Under många år verkade han som präst i lappmarken. Men först efter en andlig kris, då samekvinnan Maria berättade för honom om "nådens ordning", började han predika omvändelse och nåd och himlens salighet på ett sätt som fick människoskaror att lyssna.
Ã…rtusendets norrbottning
Förra året valde Västerbottens-Kurirens läsare Lars Levi Laestadius till årtusendets norrbottning. I år har de lutherska kyrkorna i Finland, Sverige och Norge, med bidrag från statliga myndigheter, firat att det var 200 år sedan han föddes. Eftersom han var en rikt begåvad man har hans livsverk belysts ur många olika aspekter. Det har ordnats utställningar och seminarier, festpel, sångaftnar, sällskapsresor och gudstjänster över hela Nordkalotten och än återstår mycket.
Men laestadianerna själva deltar endast i ringa mån i de olika arrangemangen. De har sina egna möten, så som de alltid har haft det. Minst 60 000 människor har varit samlade till stormöten bara denna sommar.
Detta framkom under kyrkhelgen 12–13 augusti i Karesuando, Sveriges nordligaste församling, där Lars Levi Laestadius var kyrkoherde i 23 år.
"Ingen brist på andlighet men troheten håller på att avta"
– Det hjälper oss icke mycket om vi endast skåda in i historiens spegel, i tider som hava gått och icke komma tillbaka.
Så uttryckte sig predikanten Per-Gustav Wasara när han predikade från predikstolen i högmässan på kyrkhelgen i Karesuando, klädd i sin granna samedräkt. Vi ska skåda in i vår egen tid i stället, tyckte han.
– Andlighet finns det icke brist på men troheten till Herrens ord håller på att avta. Är vi blinda för vad som sker i vår omvärld i dag, biskopar, präster och predikanter? Vi leva i en svårare tid än Lars Levi Laestadius. Vi ha icke brist på någon materiell välfärd men gudsfruktan är borta.
Möjligheten att nå saligt liv
Det var en predikan som handlade om bättring i en värld där äktenskapsbrott och avgudadyrkan frodas men också om möjligheten att nå salighet och evigt liv. Per-Gustav Wasaras farfarsfar predikade nog på samma sätt.
Han hette Pehr Wasara och var en av Lars Levi Laestadius första lärjungar. Han var renskötare och kallades också Ies-Pieti som betyder ungefär "Själv-Per".
– Det berodde på att han och hans bror blev faderlösa tidigt men inte ville hamna i främmande familjer, berättar Per-Gustav vid kyrkkaffet i församlingshemmet. De ville klara sig själva.
Per-Gustavs farfar omvändes först innan han dog men hans far var troende hela livet.
Per-Gustav Wasara och hans fru Mirja har tolv barn varav nio har egna familjer. De är alla med i rörelsen och Per-Gustav säger att det är en stor Guds nåd. De bor i byn Kuttainen som har 400 invånare varav ungefär 80 procent är laestadiankristna.
Två gudstjänster på söndagarna
Rörelsen har ett bönhus som bekostats med stiftsbidrag till tio procent, resten har byfolket själva byggt. Där är det gudstjänst varje söndag, först på förmiddagen då det brukar vara fullsatt också på extrastolarna längst ner, och sedan på kvällen.
Det händer mera sällan att de åker till kyrkan i Karesuando två mil bort men deras egna gudstjänster räknas ändå in i Svenska kyrkans gudstjänststatistik.
Ingen i familjen Wasara har någonsin ägt en tv eller haft Internet.
– Vi har blivit beskyddade men ändå når samhällets ondska också oss, säger Per-Gustav Wasara.
Han är rädd för att kyrkan är inne på fel väg. Liberalteologin, gudstjänstförnyelsen, allt som inte stämmer överens med Bibeln. Sedefördärvet.
Läsa Fader vår rätt
– Det är klart att vi frågar oss var gränsen går för oss när det gäller att vara kvar i Svenska kyrkan, säger han. Den frågan ställde någon till Johan Raattamaa, som var Laestadius främste lärjunge. Han svarade då: "Så länge som Fader vår läses rätt kan vi vara med." Vi har ännu inte fått något papper på det men vi har hört att man nu planerar att ändra på bönens ordalydelse så att Gud inte längre blir den fadersgestalt som Jesus talar om.
Många undrar hur det kan komma sig att så många av de laestadiankristna lyckas hålla kvar sina barn inom rörelsen i denna sekulariserade tid. Wasara tror att det beror på att man där förkunnar omvändelsen rakt på utan några konster. Men det är de ju inte ensamma om.
Vad anser han om andra kyrkor och samfund? Är det bara de själva som har rätt?
– Nej, nej. Vi kan inte begränsa oss så att det bara är laestadianer som blir frälsta, säger han. Det sker överallt där evangeliet rätt förkunnas och sakramenten rätt förvaltas. Bibeln talar om den stora skaran som är oräknelig.
Nära 2000 deltog
Få laestadianer har varit med under de program om Lars Levi Laestadius som arrangeras i år. Men när de själva hade stormöte i grannbyn en vecka tidigare deltog närapå 2 000 människor.
– Vi högaktar Lars Levi Laestadius lära och, som vi uppfattar det, är han sänd av Gud. Men han förkunnade själv att det är Jesus Kristus som är den enda grunden för vår frälsning. Därför vill vi inte ge ära åt någon bestämd människa.
– Jag vet att Lars Levi Laestadius som person är godtagen i vida kretsar men jag har inte velat ta del i något seminarium. Och att göra ett teaterstycke om hans liv anser jag vara alltför världsligt.
Många arbetslösa
Per-Gustav och hans fru Mirja är arbetslösa som så många andra i trakten. Tidigare arbetade han i gruvan i Kiruna och hon inom barnomsorgen.
Deras dotter Lena är gift med Rune Törelid, som är kyrkvaktmästare och som hade fullt sjå med att sätta in extrastolar i Karesuando kyrka under högmässan där svärfar medverkade, jämte tre biskopar. Nu kommer ett av barnbarnen och rycker farfar i rockärmen och vi går ut ur församlingshemmet till resten av familjen.
Familjen Törelid har sex barn. Den äldsta dottern har den här helgen åkt på laestadianskt stormöte i Finland. Barnen leker med varandra.
Men vad gör de hela kvällarna när ni inte har tv?
– Oj vi har mycket för oss, svarar Lena Törelid. Vi spelar innebandy och hockey-bockey och volleyboll och mycket annat roligt.
….Täälläkin on monenlaista sekaseuraisuutta, niin että niiden melskeet tahtovat monia kaataa alleen. Minulle ja monille tuottaa murhetta se, että monessa suuren touhun kanssa kulkevassa vaikuttaa valheen henki, niin että kristillisyyden nimessä harjoitetaan valhetta ja vilppiä. Kehutaan seurakokousten suuruudella ja valehdellaan ne moninkertaisiksi. Meillä oli seurakunnassamme kalliit juhannusseurat, joihin oli saapunut kansaa niin paljon kuin suinkin mahtui kirkkoon ja paljon oli ulkona…..
Harju, Teuvo: Valtakunnalliset suvijuhlat toistamiseen
Ylivieskassa. Rauhansanalaisilla enemmän omantunnon vapautta. Kaleva 18.7.1999.
Rauhan Sanan suvijuhlien järjestelyissä aktiivisesti mukana olevan Tuula
Tuomikosken mukaan rauhasanalaisilla on enemmän omantunnon vapautta
kuin vanhoillislestadiolaisilla. Henkilökohtainen käsitykseni on, että
rauhansanalaiset ovat vanhoillislestadiolaisia suvaitsevaisempia. Jos joku
rauhansanalainen on päättänyt hankkia vaikkapa television, se on hänen oma
asiansa. Suvaitsevaisuudestaan huolimatta rauhansanalaiset pitävät samanlaisia
puheita ja laulavat samoja lauluja kuin vanhoillislestadiolaisetkin. Kummallakin
on omat toimitilansa, eivätkä yhdistysten jäsenet käy ristiin seuroissa.
Tuula Tuomikosken mukaan kysymys on pohjimmiltaan ihmisten aikaansaamasta
erosta. Niin meidän kuin vanhoillislestadiolaisten tavoitteena on kaikesta
huolimatta se, että ihmiset tekisivät parannuksen, muuttaisivat matkaansa ja
vaelluksensa suuntaa ja uskoisivat syntiensä anteeksisaamiseen Jeesuksen ansion
tähden
Herätysliike tutuksi-artikkelisarja Rauhan Sana-lehdessä
Lauri Haapala: Rauhan Sana 11/1999, 4
-pappi 43-vuotias perheenisä, 4 lasta
-ollut lähetystyössä Etiopiassa ja pitkään Suomen Lähetysseuran
kotimaisessa työssä
'kasvanut' rauhansanalaisessa ympäristössä, muistelee haikeudella Himangan
ja kalajoen seuroja. Nuoruuden jälkeen ollut mukana myös Elämän Sanan ja
uusheräyksen kanssa
Haapala, Eero: Lars Levi Laestadius oli pohjoiskalotin Johannes Kastaja.
Pohjolan Sanomat 26.6.2000.
Muonion perinteisiin juhannusseuroihin kokoontui noin 800 sanankuulijaa
kuulemaan sitä julistusta, jota Tornionjokilaaksossa on saarnattu 1800- luvun
alkupuolelta lähtien.
Teologian ja filosofian tohtori Jouko
Talonen korosti Lars Levi Laestadiuksen asemaa huutajana ja
vastavirtaan uijana, joka sai omana aikanaan kirkollisia ja maallisia
viranomaisia pelkäämättömänä
Kyrkbladet
nr. 4/2001
september - oktober - november
Redaktionssidan!
Himmelska toner i repris
När andra väckelserörelser från 1800-talet tynar bort tar laestadianismen ny fart.
Ungdomarna stannar kvar. Utan några märkvärdiga lockelser, tycks det.
"Min sång skall bli om Jesus. Den enda tröst jag vet.
Han kröner mina dagar med nåd och trofasthet.
Han lär mitt hjärta sjunga, Han är ock själv min frid.
Min sång skall bli om Jesus i klar och mulen tid."
*21.4.1936 Posiolla, aviol. Terttu (os, Pitkäsen) kanssa, kuusi lasta. Nuoruusvuodet Koillismaalla sekatöissä, vuotoin kotona vuoroin savotoilla, avioliiton solmimisen jälkeen ensin Posiolla, sitten vajaan vuoden Kuusamossa rakennuksilla, sitten Ouluun ja sieltä Kempeleeseen koulun talonmieheksi, sieltä Ouluun, viimeiset 20 vuotta Oulun Pohjankartanon koulun vahtimestarina, josta eläkkeelle toukokuun alussa.
-Ollut puhujana yli 30 vuotta, piti ensimmäisen puheen Kuusamossa Taneli Kyhälällä. Ville Kaikkonen ja Reino Tuomivaara pyysivät: Veljet siunasivat kättenpäällepanemisin sanoen: "Niin on sinulle huoneenhallituksen virka uskottu".
Kärki, Vesa: Sanan parissa kaiken aikaa. Kaleva 12.1.2000.
Tuiran kirkkoherran Urpo Kuusniemen 70-vuotispäiväkirjoitus.
…1993 ilmestyi "Suomen ylimmäisenä pappina", jossa kerroin 1960-luvun lopun elämästä Utsjoella…Ensimmäisen urakan jälkeen Kuusniemi on kirjoittanut ja itse taittanutkin viisi kirjaa: Sunnuntaina, Lestantit, takaisin elämään, Sakramentit ja Perjantaina….
"Minun ei tarvitse tarvitse olla niin varovainen sanomisieni suhteen vaan esimerkiksi "Lestanteissa" olen pystynyt varsin avoimesti kuvaamaan omia tuntemuksiani lestadiolaisuudesta". Lestadiolaisessa kodissa kasvaneena ja lestadiolaisilla seuduilla pappina toimineella Kuusniemellä on varsin kriittinen käsitys nykypäivän lestadiolaisuudesta ja herätysliikkeistä yleensäkin. "Lestadiolaiset eivät ole valmiita keskustelemaan julkisesti liikkeen tilasta. Tällainen sulkeutuminen oman itsensä ympärille johtaa ennen pitkää siihen, että koko liike kuolee omaan mahdottomuuteensa. Minusta kaikkein tärkeintä on se, että on kristitty. Ei se, että kuuluu johonkin lahkoon. Kirkon pappina toimivalle tämä on vielä ensisijaisen tärkeää, Kuusniemi sanoo. Lestadiolaisuuden kritiikkiä löytyy myös "sakramentista, jonka Kuusniemi on hiljattain työstänyt myös näytelmäksi…
Miettinen, Danielle: Pikkuesikoiset koolla Ylitorniossa.
Kotimaa 21.7.2000.
Lestadiolaiseen herätykseen kuuluvan Rauhan Sanan eli pikkuesikoisten haara
vietti suvijuhlia viime viikonvaihteessa Ylitorniossa. Liikkeen perustajan Lars
Leevi Lestadiuksen syntymän kaksisataavuotisjuhla innosti puhumaan
Lestadiuksen julkisuuskuvasta.
Kirkkohistorioitsija Jouko Talonen pahoitteli puhuessaan, että
Lestadiuksen maalliset saavutukset ovat jättäneet varjoon hänen tärkeimmän
sanomansa, sanoman sielun pelastuksesta.
Lähetysyhdistys Rauhan Sanan puheenjohtaja Jaakko Haapala piti
suvijuhlien merkittävimpänä antina sanan kylvöä ja ihmisten
sielunhoidollista kohtaamista. Tapahtuma kokosi odotetut pari tuhatta kuulijaa.
Börje Mård: Rauhan Sana 11/1999, 5.
*25.7.1930 Ãhtävällä,
naimissa Lisbeth Snellmannin kanssa, 13 lasta. On Torp Frysin
tuotannon- ja toiminnanjohtaja, puhujana Kolpissa,
pyhäkoulunopettajana 42 vuotta, kirkkoneuvoston jäsen, rovastikuntaneuvoston jäsen,
hiippakuntaneuvoston jäsen, luttamustehtäviä koululaitoksessa 32 vuotta
-äiti uskovainen, konfirmaation jälkeen luopui uskostaan. Tutustui ja alkoi
seurustella uskovaisen tytön kanssa, Sai vuonna 1952 "parannuksen
armon", avioitui 1953 ja muutti Kolppiin. Seurakunnassa vanhempana puhujana
Otto Vestmark. Pyydettiin eräissä ompeluseuroissa pitämään iltarukous ja
"tunnustamaan uskonsa".
Hankkinut saarnaluvan, aloitti opiskelun LFF:n silloisen toiminnanjohtajan William
Snellmannin kehoituksesta.
Ollut kaksi vuotta Zions Missionstidningin toimittajana, lehdellä tällä
hetkellää 2200 tilaajaa.
Paul Snellman: Rauhan Sana 10/1999, 4
*Kolpissa, ikä 72 vuotta, 1. Aviol. Brita Paanasen kanssa (k. 1996), 2. Aviol.
Kerttu Fellmanin (o.s Alaräisänen) kanssa, kahdeksan lasta, ammatti putkimies,
puhujana Pietarsaaressa, jossa toiminut yli 30 vuotta myös pyhäkoulunopettajana.
Sairastanut maksasyövän, ollu kaksiviikkoa nukutettuna, jonka aikana nähnyt
erilaisia näkyjä.
–Astunut seurakunnan opetustehtäviin ensin pyhäkoulunopettjana. Koska
seurakunnan omat puhujat Elis Sjövall ja Sigurd Ã…kerlund, olivat usein poissa,
he pyysivät minut siihen tehtävään, olin vasta täyttänyt 30 vuotta.
–Toteaa herätysliikkeensä avautuneen viime aikoina enemmän muidenkin
ajatuksille: "Emme saa käpertyä itseemme ja unohtaa ulospäin
suuntautuvaa toimintaa." Murheenaiheita: Luemme Jumalan sanaa liian vähän
ja keskustelemme liian harvoin elämän kalleimmasta asiasta. Ilonaiheita:
Suuret nuorten joukot.
Karhumäki, Heli; Suvijuhlat heinäkuussa Rovaniemellä. Rauhansanalaisuus yhä elinvoimainen. Kotimaa 30.6.1989.
Kero, Henry: Vem var Laestadius?
(Norrbottens Kuriren 4.12.1999)
Jag har fått nåden att översätta åtskilliga av Laestadius'
predikningar liksom Raattamaas och Erkki Anttis skrifter.
För Raattamaa var Laestadius "den förste och bäste läraren i denna besökelsetid".
Men ve mig, om han bleve min "idol", en avgud. En kär trosbroder är
han! Laestadius visar, liksom Döparen, alla ifrån sig själv och pekar på
Jesus och säger: "Se Guds Lamm, som borttager världens synd".
Lestadiolaisten kaksikieliset seurat viikonloppuna Kokkolassa
Kesäseurat Rauhan Sanan lähetystyötä. Kaleva 18.7.1998.
Kivioja, Timo; Himangalla merihenkiset Rauhan Sanan suvijuhlat. Kotimaa 30.6.1992.
Kivoja, Timo; Ahti Pöyhtäri elää anteeksiantamuksesta. Kotimaa 30.6.1992.
Kivioja, Timo; Himangan suvijuhlat koettiin oman kansan juhlana. Kotimaa 21.7.1992.
Korteniemi, Paavo Iloitkaamme itkussakin. Kotimaa 90/7.8.1984.
–Heikki Tervosen ja Kirsti Vaattovaaran artikkeleiden (Muonion
juhannusseuroista) kommentointia
Lessing, Helena: Lestadiolaisten juhlavuosi menee seuroissa.
Pohjolan Sanomat 16.7.2000.
-Lestadiolaiset
kristityt viettävät Laestadiuksen juhlavuotta seurojen merkeissä, kiteyttää
Ylitornion kirkkoherra Matti Salminen. Ylitorniolle on kokoontunut parituhatta
seuravierasta Rauhan Sanan vuotuisille Suvijuhlille. Kolmipäiväisissä
seuroissa on kävijöitä Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta ja Virosta.
Ruotsista heitä oli odotettu enemmän kuin on tullutkaan. Virosta on saapunut
47 rauhansanalaista mukanaan kaksi latvialaista. Ylitornion majoituspaikat ovat
täyttyneet seuravieraista, ja
Visannon leirikeskus Ylimuoniossa pakkautuu juhannuspäivän iltana tupaten täyteen nuoria. Matkalaulukirjasta valitaan Tule Jeesus ja siunaa lastas, ja se joka ei osaa sitä suomeksi, laulaa ruotsiksi. Kaikki nuoret eivät mahdu sisälle vaan toinen mokoma parveilee pihalla sikin sokin parkkeerattujen volvojen välissä. Kesken kaiken seuratupaan pölähtää vielä.
Luhtasela, Kalle; Rauhasanalaiset kohti iloa, rauhaa ja vapautta. Kotimaa 29/18.7.1997.
Maenpaa, Sven:
From the Mission Field in Russia. (Christian Monthly 1/1999)
The board of the LFF (Laestadianernas Fridsföreningars Förbund), the
head organization for the Laestadian Movement in the mostly Swedish-speaking
people around Pietarsaari, met for their fall meeting on October 25th. The Board
is made up of members from each congregation: Närvilä (Kokkola), Bosund, Näs,
Risöhäll, Jakobstad (Pietarsaari), Kållby, Ytteresse (Ãhtävä) and Vasa.
Mikkola, Pekka Lestadiolaissuuntien yhteydet heikot. (Perustuu osittain Seppo Lohen haastatteluun) Kaleva 2.7.1999.
Vanhoillislestadiolaisuutta ei vielä joitakin vuosikymmeniä sitten voinut kutsua Kokkolan-Kruunupyyn seudun lestadiolaisuuden pääsuunnaksi. Kun lestadiolaisuuden 1930-luvun hajaannuksessa syntyi niin sanottu pikkuesikoisuus eli rauhansanalaisuus, ruotsinkielisen Pohjanmaan lestadiolaiset siirtivät tämän suunnan kannattajiksi...Muuttoliike on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana muuttanut asetelmaa siten, että Lohi luonnehtii vanhoillislestadiolaisuutta nyt Kokkolan seudun lestadiolaisuuden valtasuunnaksi. Tätä nykyä rauhansanalaisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden raja on hänen mukaansa Kokkolan seudulla jyrkkä. "Se on jostakin kumman syystä jopa tavallista jyrkempi. Suunnilla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään", Lohi sanoo. Pikkuesikoisuudessa on mukana sekä alueen ruotsin- että suomenkielistä väestöä. Ruotsinkielinen pikkuesikoisuus erottuu Lohen mukaan selvästi omaksi ryhmäkseen rauhansanalaisuuden joukossa. Rauhansanalaisuutta on luonnehdittu perusnäkemyksiltään vanhoillislestadiolaiseksi mutta pääuomaa jonkin verran väljemmäksi suuntaukseski. Seppo Lohen mukaan rauhansanalaisuuden ja vanhoillisuuden tärkein opillinen ero on seurakuntakäsityksessä. Rauhansanalaisuudessa se on avarampi kuin vanhoillislestadiolaisuudessa. "Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen herätysliikkeistä selkeärajaisin. Myös lestadiolaisuuden sisällä se on nykyään selvärajaisin, jopa selvärajaisempi kuin esikoislestadiolaisuus". Rauhansanalaisuuden kannattajakunta on koko maassa Lohen mukaan noin 6000 – 7000 henkeä. Sen sisällä hän näkee kolme eri virtausta: perinteiseen lestadiolaisuuteen, karismaattiseen anglo-amerikkalaiseen liikkeeseen ja lähetystyöhön suuntatuneen linjan.
Myllykangas, Maija: Suvijuhlat vetivät väkeä. KeskiPohjanmaa 15.7.2001.
Rauhan Sanan valtakunnalliset
suvijuhlat pääsevät nähtävästi kävijätavoitteeseensa eli 3000 - 4000
henkeen. Lauantai-iltaan mennessä oli Himangan urheilutalolla, kirkossa ja
Sautinkarilla pidetyissä tilaisuuksissa käynyt jo yli kaksi tuhatta henkeä.
Mäkikyrö, Kyösti: LYRS:n talousvaje. Rauhan Sana 10/1999, 21.
LYRS:n toiminta kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Työ ollut Suomessa,
Virossa ja Ruotsissa alijäämäistä. Uhkaamassa noin 200 000 markan alijäämä.
Ratkaisuna esittää, että Rauhan Sanan tilaajat, joita on noin 2 700, joista
noin 2 000 tilannut itse lehtensä, lahjoittaisvat kukin 100 markkaa.
Nimim. Armosta autuaaksi; Ei-lestadiolainen voi pelastua. Kirkko ja
Kaupunki 12.5.1993.
-rauhansanalainen tuo lehdessä olleeseen polemiikkiin käsityksen, että myös
lestadiolaisuuden ulkopuollella voi pelastua.
Maj-Lis Palo (Luulaja) Zions Missionstidning 7-8/98,(Vem har tagit
frimodigheten ifrån oss?)
Kuka on riistänyt rohkeutemme
Kun olin viimeksi Isoissaseuroissa ja katselin koolla olevia naisia, johtuivat
ajatukseni muutamiin lehtiartikkeleihin ja nk. tieteellisiin raportteihin, joita
olen lueskellut viime aikoina, ja jotka ovat voineet kertoa, että
lestadiolaisuuden piirissä naisilla on erittäin huono itsetunto ja he ovat
painostuksen alla. Sanotaan, että herätysliike ei "tue naisia".
Miten ihmeessä voisi…
Post, Kaisa; Rauhan Sanan seuroissa viihtyy nuorempikin polvi. Lapin Kansa 7.7.1998.
Rasila, Hannu: Evankeliumiyhdistykselle uusia työntekijöitä.
Rajoja ylitetään. Sanansaattaja 6.2.1997.
Olavi Palovaarasta (Karijoen kirkkoherra) tuli vuodenvaihteessa
SLEY:n Pohjois-Suomen piirin työntekijä…
"Omat hengelliset juureni ovat Tornionlaakson lestadiolaisuudessa.
Esivanhempani ovat olleet vanhoillislestadiolaisia, jotka 1930-luvun
hajaannuksen myötä siirtyivät Rauhan Sanan toiminnan piiriin…Uskon pääseväni
sellaisiin seurakuntiin ja koteihin, joissa on perinteisesti nähty
lestadiolainen työntekijä".
Rauhan Sana Oulussa. Kotimaa 27-28/8.7.1994.
Rauhan Sanan suvijuhlille kokoontui 4000 vierasta. Kotimaa
29/23.7.1999.
Lähetysyhdistys Rauhan Sanan vuosikokousta puhutti Siionin matkalaulujen
uudistusprosessi. Tämä pienten lestadiolaisten liikkeitten yhteinen laulukirja
on uudistuksensa palautevaiheessa.
Rauhan Sanan suvijuhlille odotetaan 5000 seuravierasta. Kalajokilaakso
20.7.1996.
Rauhan Sanan suvijuhlat Kokkolassa. Kotimaa 28/11.7.1997.
Rissanen, Minna: Suvijuhlilla puheet kahteen kertaan. Kaleva
18.7.1999.
–artikkelissa tuodaan voimakkaasti esille liikkeen kaksikielisyys.
Rousu, Armi: En jubilär med många järn i elden. Norrbottens Kuriren 12.5.2000.
Den 16 maj fyller företagaren Bertil Kero, Sattajärvi, 60 år.
Födelsedagen firas dock lite senare, lördagen den 20 maj, då Bertil håller
öppet hus i läderfabriken hemma i Sattajärvi.
Det är som VD och en av ägarna till anrika Keros Läder AB, som vi utomstående
i första hand förknippar Bertil Kero med.
Och det har han själv inget emot. Det framgångsrika familjeföretaget har
varit och är en stor del av hans
Salmela, Martti; Janne Marttiinin syntymästä 100 vuotta. "On
hauska veisata Jeesuksesta". Rauhan Sana 5/1993, 12-13.
Sinikumpu, Juha-Jaakko; Puheet ja laulut levisivät myös eetteriin. Lämpöiset juhannusseurat koleassa säässä Muoniossa. Lapin kansa 22.6.1998.
Monet yhdistivät juhlaviikonloppuunsa myös asuntomessut. Kirkko raikasi matkalaulujen tahdissa. Lapin Kansa 26.7.1998.
Tuomas Pöyhtärin teksteistä koottiin kirja. Kristitty perheenisä pohtii elämän peruskysymyksiä. Lapin Kansa 26.7.1998.
Rovaniemeltä mukavia muistoja matkaevääksi. Suvijuhlilta Herran siunauksella kotimatkalle. Lapin Kansa 27.7.1998.
Sinikumpu, Juha-Jaakko; Jokakesäisiä suvijuhlia vietettiin
Rovaniemellä. Rauhansanalaiset kokevat lähetystyön tehtäväkseen. Kotimaa
31/31.7.1998.
Suvi helli Ylimuonion seuravieraita. Lapin
Kansa 28.6.1999.
Ylimuonion rukoushuoneella pidetyissä Rauhan Sanan juhannusseuroissa n. 1200
kuulija ja 750 ehtoollisvierasta.
Slotte, Yrsa:
Sfp presenterade program om religionspolitiken. Vasabladet 18.2.1999.
http://www.vasabladet.fi/nyheter/990218/nyhet3.html
Registreringen av homosexuella parförhållanden ogillar en av arbetsgruppens (Sfp:s
arbetsgrupp för religionspolitisk program) medelemmar, Mikael Hagman,
laestadian från Jakostad: "I Österbotten är linjen klar, man godkänner
inte homoregistreringar", fastslår Hagman:
Snellman, Kurt, Heikkilä, Reino(kokouksen puolesta); Homosuhteen
virallistaminen on kauhistus. Kotimaa 48/9.7.1993.
-Lähetysyhdistys Rauhan Sanan ja Laestadianernas Fridsföreningars Förbundin
puhujien kokouksen julkilausuma.
Tervola, Marjut; Rauhansanalaiset kokoontuvat Suvijuhlille
Rovaniemelle. Omantunnonvapaus ohjenuorana. Lapin Kansa 25.7.1998.
Uljas, Juhani Suviseurat lähestyvät. SLL 4/1999, 18-19.
Kaarlepyyn Bredvikenissä pidettäviin suviseuroihin liittyvä artikkeli, jossa
käydään lyhyesti läpi seudun lestadiolaisuuden historiaa. Hajaannuksista
todetaan seuraavaa:
"Vuosisadan vaihteen hajaannus lestadiolaisuudessa koetteli myös
ruotsalaista Pohjanmaata. Kokkolan seudulla uusheräys sai jonkin verran
kannattajia,varsinkin,, kun muutamat puhujat siirtyivät siihen. Enemmistö jäi
kuitenkin vanhoillisuuteen. Kun kolme vuosikymmentä myöhemmin vaikeat
opilliset myrskyt taas kohtasivat Siionia, kävi niin kohtalokkaasti, että
riotsalaisen Pohjanmaan kristityistä valtaosa meni pikkuesikoisuuteen. Syitä tähän
ratkaisuun voi vain arvailla. Ensi kesän suviseurat järjestetään seudulla
jossa edelleen toimii vilkkaasti lestadiolaisuus, joka ei kuitenkaan ole meidän
kanssamme samassa hengessä."
Valtanen, Tuula; Luotolaisperhe kasvaa ja kukoistaa. (HS
12.12.1996)
-ruotsinkielisen rauhasanalaisuuden ansiota: suurperheet
Siukonen, Timo: Ajassa. Väitökset. Lestadiolaisuus elää
vahvana Helsingissä. HS 11.12.1999
Lapin tuntureilta syöksyneen ihmeellisen herätyksen siipien mahtava kohina
kuullaan yhä voimakkaana paitsi Pohjois-Suomessa myös pääkaupunkiseudulla,
filosofian lisensiaatti Martti Vuollo muotoilee uudestaan senaattori Kaarlo
Castrenin kirjoitusta vuodelta 1934.
"Lestadiolaisuus on ylivoimaisesti suurin kirkollinen herätysliike
Helsingissä", hän korostaa. "Moni helsinkiläinen kirkkoherra
ilahtuisi, jos saisi jumalanpalveluksiin 700 sanankuulijaa kuten
vanhoillislestadiolaisten lauantaiseurat Oulunkylässä vetävät. Väitöskirjaansa
varten Vuollo kävi läpi lestadiolaisuuden tuloa Helsinkiin 1800-luvun puolivälin
jälkeen, juurtumista ja hajaantumista viiteen eri ryhmään. Tarkastelujakso päättyy
1963.
-Martti Vuollo valmistui kansakoulunopettajaksi 1955. Hän toimi aluksi
opettajana Pellon Konttajärvellä ja Muonion kirkonkylässä. "Tykkäsin
opettajan työstä. Se oli tavattoman mukavaa. Kun peruskoulu tuli, koulu
muuttui tavattomasti. Vanhoja arvoja alettiin repiä. Aloin miettiä, onko tämä
enää minun kouluni." Vuollo otti virkavapaata ja lähti 1976 Helsingin
yliopistoon lukemaan teologiaa "aralla mielellä". Hän ei ollut
haaveillut papin urasta, vaikka hengelliset asiat olivat lapsesta lähtien
tuttuja. "Minun kotiväkeni oli rauhansanalaisia ja totta kai minun
taustani on rauhansanalainen", Vuollo kertoo. Tornio- ja Muoniojokilaakso
on rauhansanalaisuuden eli pikkuesikoisten aluetta. Se eriytyi 1934
vanhoillislestadiolaisuudesta omaksi ryhmäkseen. "Jokien varressa koko
seurakuntaelämä oli sitä. Papit kuuluivat siihen, ja jos eivät kuuluneet,
olivat kuitenkin mukana. Kun hajaannus tapahtui, vanhoillislestadiolaiset
antoivat pilkkanimen pikkuesikoiset. Rauhansanalaisuus johtuu siitä, että ryhmä
perusti Rauhan sana-lehden." Vuollon teologian opinnot lähtivät mukavasti
käyntiin. "Kolmantena keväänä minulla oli kaikki valmista gradua
varten. Olin hyvin innostunut. Kotona lapset sanoivat, että isä on kotona,
mutta kuitenkin poissa ajatuksineen."
Martti Vuollo vihittiin papiksi ja hän pääsi töihin viralliseksi apulaiseksi Virolahdelle. Aluksi maanantaiset vapaapäivätkin hurahtivat seurakuntatyöhön. Vaimo vihjaisi, että tuolla menolla tulee pian loppu vastaan. Vuollo otti vinkin todesta ja alkoi käydä vapaillaan Helsingin yliopistossa. Hän sai filosofian maisterin paperit kesken rippikoululeiriä 10. kesäkuuta 1986. "Pyysin kirkkoherralta päivän vapaata Helsingin-asioiden vuoksi. Lähdin musta puku ja valkea paita päällä todistusta hakemaan." Kun Vuollo tuli takaisin, kirkkoherra oli ihmeissään matkan todellisesta syystä. Hän ei ollut edes tiennyt, että hänen alaisensa oli opiskellut työn ohessa. Vuollo toimi Virolahdella pappina seitsemän vuotta. Sieltä hänet valittiin kirkkoherraksi Karinaisiin 1986 ja edelleen Toivakkaan 1990. "Olen ahkera, mutta viisas en ole", hän luonnehtii itseään ja siteeraa Napoleonia: "Nerous on ahkeruutta. Näissä hommissa olen ahkera." Eläkkeellä Vuollo on keskittynyt lestadiolaisuuden tutkimiseen. Energinen mies suuntaa sen jälkeen tarmonsa taisteluun oikeuksiensa puolesta. Päätösten mukaan hän saa eläkettä yli 20-vuotisesta opettajan urastaan verot vähennettynä vain vähän päälle 600 markkaa. Vuollon historian väitöskirja tarkastetaan Oulun yliopistossa lauantaina.
Talonen, Jouko: Uuras Saarnivaaran elämäntyö br
ja teologinen profiili. Perusta 1/2000, 18 – 24.
Vägskäl Radio Vega 21.02.99: Möte med herr Snellman. Han är VD för
det sjätte största företaget I köttbranschen I Finland och han börjar sin
arbetsdag med en bön…Han är laestadian och 45 år, Gerhard Snellman I
Jakostad, anställd I ett företag vars ägare alla är laestadianer…
Ylivieskassa kaksikieliset kesäseurat. Kaleva 175/1977.
Zion Lutheran Church
(Apostolic lutheran) Hancock. Michigan.
Homepage:: http://members.aol.com/zion906/
Ã…ström, Eva:Tankar inifrån väckelsen. Norrbottens Kuriren
19.1.2000.
Bruten isolering
Maj-Lis Palo har skrivit en bok om hur det är att leva i den laestadianska väckelserörelsen
i dag. "Den största skillnaden mot förr är att vi har en mycket större
kontakt utåt. Förr levde väckelsen främst inom byagemenskapen som en
isolerad ö. Nu måste vi hävda vår särart i ett sekulariserat samhälle",
säger hon.
Det var människors undran som fick henne att sätta sig ner och skriva en bok
om hur det är att verka inom den laestadianska väckelserörelsen i dag.
- Det finns mycket skrivet om Lars Levi Laestadius men ingenting om hur människor
tänker, tror och lever i dag inom väckelsen, säger Maj-Lis Palo.
Hon är själv laestadian. Uppvuxen i Sattajärvi i en stor familj som var aktiv
i väckelserörelsen. Och hon har tagit som livsuppgift att hålla
trosuppfattningen vid liv.
- Det är inte så att laestadianismen håller på att dö ut, snarare tvärt
om. Vi är en mycket ung församling i Luleå på cirka 400-500 medlemmar. Men
min egen relation till Gud har gett mig ett rikt och meningsfullt liv och har
tvingat mig att hela tiden klargöra för mig själv vad jag innerst inne tycker.
Det är mitt motiv för att hålla laestadianismen levande.
Boken Sommarsvalor och vintermesar - en bok om att leva i den laestadianska väckelserörelsen
i dag är uppbyggd som en intervjubok. Frågorna som boken besvarar har Maj-Lis
Palo fått under årens lopp av journalister, studenter, forskare och andra som
sökt svar på hur Lars Levi Laestadius arbete lever vidare i vår tid.
Men hon betonar att boken och svaren bygger på hennes egna erfarenheter och övertygelser.
- Jag skriver ingen historia och presenterar inget vetenskapligt i ämnet Laestadius
och laestadianismen. Dessutom gör jag inga anspråk på att vara en
representativ företrädare för östlaestadianismen. Det är mina upplevelser
och min tro som kommer till uttryck i boken. Jag gör heller inga anspråk på
att framstå som renlärig. För det är jag inte.
Däremot talar hon om den laestadianska identiteten. Att laestadianer, liksom
andra kristna, får brottas med sin identitet i en sekulariserad värld.
- För det finns stora skillnader mellan vår uppfattning om exempelvis äktenskap,
barn, familjeliv och kvinnliga präster än i omvärlden. Vi har stora familjer
för att vi ser barnen som Guds gåva. De finns inte för vår skull utanför
livets egen skull, säger hon.
I boken kan man också läsa att laestadianernas motstånd mot kvinnliga präster
snart dränerat församlingarna på predikanter eftersom man inom Svenska kyrkan
kräver att den som ska prästvigas måste acceptera kvinnliga präster.
Och motståndet mot kvinnliga präster ser Maj-Lis Palo inte som något problem.
Hon har själv yrkesarbetat som lärare och har under 25 års tid varit
politiskt aktiv inom Kristdemokraterna.
- Vi är en mycket biblicistisk rörelse. Vi tror och kan aldrig sätta oss över
Guds Ord. Bibeln.
Det är hennes förklaring. Punkt.
Att rörelsen växer säger hon är ett Guds under.
- Men traditionen med stora familjer har säkert bidragit. Och det som är
intressant är att vi behåller de unga männen, till skillnad mot Svenska
kyrkan, säger hon utan att utveckla det vidare.
Boken har tagit henne sex månader att skriva. Hösten 1998 drabbades hon av tre
hjärtinfarkter inom loppet av sex veckor.
Sedan dess är hon sjukpensionär och har även lagt det politiska engagemanget
på hyllan.
- Jag gör saker när jag har ork numera. Framför allt uppskattar jag att
slippa stressa på morgnarna.
Men en bok har orken räckt till samt deltagande i väckelsrörelsens tidskrift.
- Boken är min hyllning till mina föräldrar som var mycket kloka och är också
ett trosprojekt så till vida att jag tror att jag kommer att få tillbaka de
pengar som tryckningen kostat mig. Någon gång i framtiden, säger Maj-Lis
Palo.
