Lars Levi Lestadius
Lars Levi Laestadius syntyi Arjeplogissa 10.1. 1800, kuoli Pajalassa 21.2. 1861. Laestadiuksen vanhemmat olivat uudisviljelijä Karl Laestadius ja Anna Magdalena Juhontytär. Laestadius avioitui Brita Katarina Alstadiuksen kanssa vuonna 1827, valmistui ylioppilaaksi 1819 ja papiksi vuonna 1825.
Vuonna 1826 tuli Ruotsin pohjoisimman seurakunnan kirkkoherraksi 26-vuotias Lars Levi Laestadius. Seutu oli karua ja harvaan asuttua. Karua oli myös alueen hengellinen puoli, sillä lähes kahteenkymmeneen vuoteen ei kukaan tullut papilta kysymään neuvoa hengellisissä aisoissa.
Laestadius kulki joka talvi 5-6 viikkoa seurakuntaansa kuuluvien lappalaisten kodissa pitämässä lukutaidon ja kristinopintiedon kuulusteluja. Kun hän ensin oppi suomen kielen, jota hän ei Kaaresuvantoon tullessaan osannut sanaakaan, hänen rippikouluopetuksensa muodostui paljon perinpohjaisemmaksi kuin se oli yleensä muualla. Rippikoulun kesto vaihteli alun kolmen viikon ja lopuksi viiden viikon välillä.
Vaikka Laestadius oli vielä heräämätön, hänen saarnansa olivat alusta lähtien sellaisia, jotka eivät vahvistaneet "kuolleen uskon tunnustajia" heidän "väärään rauhaansa". Laestadiuksen saarnat liikkuivat suuressa määrin heräyskristillisyyden linjoilla. Niissä osoitettiin, että luonnollinen, uudestisyntymätön ihminen on kadotuksenalaisessa tilassa ja että herätys on tarpeellinen.
Vuonna 1832 Laestadius sairastui ankarasti ja uskoi kuolevansa, mutta ei kuitenkaan tullut varsinaiseen herätykseen. Vuonna 1839 tapahtunut Laestadiuksen pojan kuolema pehmensi isän sydäntä ja vaimensi rakkautta "maallisiin", mutta todelliseen heräykseen hän tuli vasta vuonna 1842 pitkällisen sairauden yhteydessä. Hänet valtasi kuolemanpelko, joka avasi hänen silmänsä näkemään sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Synnit painoivat omaatuntoa, nimenomaan myös kaikki nuoruudensynnit, jotka siihen asti olivat pysyneet unohduksissa. Hän ei ollut valmis kuolemaan, vaan näki edessään iankaikkisen kadotuksen "jumalattoman elämänsä" seurauksena. Samalla hän heräsi näkemään, että hänen seurakuntansakin oli kulkemassa oli kulkemassa kohti onnetonta iankaikkisuutta.
Jumalan apu Laestadiuksen hätään ja etsintään tuli tilapäisellä matkalla Åselen Lapissa lappalaistytön välittämänä. Laestadius kävi suorittamassa pastoraalitutkinnon kaukana hiippakuntakaupungistaan Härnösandissa vuoden 1843 lopulla. Paluumatkalleen hän sai määräyksen suorittaa tarkastukset kaikissa Ruotsin Lapin seurakunnissa. Tehtävää suorittaessaan hän oli uudenvuodenpäivänä 1844 Åselessa ja joutui illalla käänteentekevään keskusteluun. Maria-niminen lappalaisnainen kuunteli kirkossa Laestadiuksen tarkastussaarnaa ja pani merkille tarkastajan olevan heränneellä tunnolla oleva etsivä sielu. Maria oli itsekin ollut samanlaisessa sieluntilassa, kunnes oli saanut avun keskustellessaan kirkkoherra Brandellin kanssa. Maria halusi olla Laestadiukselle avuksi ja meni keskustelemaan tämän kanssa. Marian kerrottua omasta kokemuksestaan Laestadius näki "tien, joka vie elämään".
Kristuksen rakkaus oli sytyttänyt hänen sydämessään pyhän tulen, joka paloi sielujen pelastuksen asialle niin kaun kuin hän eli. Muutos saattoi hänet voimaperäiseen ja laajaan toimintaan "elävän kristillisyyden" levittämiseksi.
Vaikka Laestadius oli löytänyt keinot kuulijansakin johdattamiseksi mielenmuutokseen, kului kokonainen vuosi, ennen kuin ensimmäisiä herätyksen merkkejä alkoi näkyä. Mutta vasta kahden vuoden kuluttua, kevättalvella 1846, ilmeni, että todellinen herätysliike oli alkamassa. Vuosi 1846 muodostuikin herätyksen varsinaiseksi alkuvuodeksi.
Laestadiuksen mukaan kristillisyys on sydämen eli tunteiden ja omantunnon asia. Jos usko on ainoastaan ymmärryksessä, ilman tunteita, niin se on kuollutta.
Laestadius ei tyytynyt siihen, että hänen omassa seurakunnassaan tapahtui valtava herätys, vaan Hyvän Paimenen rakkaus saattoi hänet määrätietoiseen toimintaan herätyksen tulen levittämiseksi mahdollisimman laajalle. Siinä hän käytti apunaan maallikkoja.
Laestadiuksen elämätyön päättyessä helmikuussa 1861 hänestä nimensä saanut herätysliike oli saavuttanut valtavat mittasuhteet. Se oli levinnyt alueelle, joka ulottui Jokimutkasta Vesisaareen ja Hammerfestista Oulun liepeille
Seppo Lohi: Lars Levi Laestadius ja kirkon virka
Seppo Lohi: Lars Levi Laestadiuksen elämä ja toiminta
Seppo Lohi: Lars Levi Laestadius
- Ote Laestadiuksen päiväkirjasta vuodelta 1842.
- Laestadiuksen postillat
- Huutavan ääni korvessa suomeksi ja ruotsiksi
Laestadiusta, Laestadiuksen saarnoja ja Laestadiuksen persoonaa koskevaa kirjallisuutta
Boreman, Per : Laestadianismen : Fennoskandiens märkligaste väckelse och dess förhållande till kyrkan
Stockholm : SKDB, 1954
Boreman,Per och Dahlbäck,Gustaf, red.: Lars Levi Læstadius och hans gärning. Stockholm 1965.
Brännström, Olaus: Den laestadianska själavårdtraditionen i Sverige under 1800-talet. Lund. Gleerup, 1962
WITH SUMMARY
Dahlbäck, Gustaf: Lars Levi Laestadius’ syn på samhälls- och kulturlivet. Kyrka och folkbildning. Stockholm 1949.
Dahlbäck, Gustaf: Den gamla och den nya människan i Lars Levi Laestadius’ teologi. Lund, Gleerup, 1950
Englund, J.A.: Lars Levi Laestadius. Teologisk Tidsskrift (Upsala) 1876.
Hasselberg, Carl J.E.: Under Polstjärnan. Uppsala. 1935.
Heikel, K.A.: Kertomus hengellisistä liikunnoista Lapissa ja Pohjanmaalla, wiimeisenä kolmenankymmenenä wuonna. Oulu. 1873.
Hellman, Alex & Laitinen, Aatu: Muistosanoja Lapin kristillisyydestä. 2.p. Oulu 1926.
Juntunen, Hannu: Lars Levi Laestadiuksen käsitys kirkosta. STKSJ 132. Diss. Helsinki 1982.
Kariniemi, Annikki: Riekon valkea siipi : romaani Lars Levi Laestadiuksesta. Helsinki. Otava, 1976
Kujanpää, Lassi: Kristillinen saarna : Lars Levi Laestadiuksen saarnojen funktionaalis-historiallinen analyysi. Oulu : Oulun yliopisto, 1997
Læstadius, Lars Levi: Uusi Postilla. 3:s painos. Kust SLLHO. Oulu 1929
–sisältää Juhani Raattamaan esipuheen , päivätty 4.7.1895 ja P.L.Stenborgin kirjoittaman elämäkerran sekä Yrjö Halosen kirjoittaman (päiväys 16.12.1896) ensimmäisen painoksen loppulauseen
Læstadius, Lars Levi: Kirkepostille. Oversatt fra finsk av A.Brune, Narvik 1933.
Læstadius, Lars Levi: Kirkepostille. Oversatt fra finsk av A.Børresen, Narvik 1953.
Laestadius, Lars Levi: Katso, Jumalan Karitsa: kuvia ja katkelmia L.Levi Laestadiuksen saarnoista. Koonnut Pekka Lappalainen. Porvoo. WSOY 1953.
Læstadius, Lars Levi: Fragmenter i Lappska Mythologien. Utg. av Harald Grundström, Uppsala 1959.
Laestadius, Lars Levi: Postilla I. Helsinki. Akateeminen kustannusliike 1964.
Laestadius, Lars Levi: Postilla II. Helsinki. Akateeminen kustannusliike 1964.
Læstadius, Lars Levi: Dårhushjonet. En blick i nådens ordning. Band I,II. Utg. av Erik Bäcksbacka, Helsingfors 1949. Första delen. Utg. av Bengt Åberg, Helsingfors 1964.
Laestadius, Lars Levi: Hulluinhuonelainen. Helsinki. Akateeminen kustannusliike 1965.
Laestadius, Lars Levi: Crapula mundi se on Maailman kohmelo eli Tarttuvainen sielun tauti,. Helsinki. Akateeminen kustannusliike 1965.
Laestadius, Lars Levi: Saarnoja – Predikningar. Helsinki. Akateeminen kustannusliike 1966.
Laestadius, Lars Levi: Huutavan ääni korvessa. Valikoima kirjoituksia hengellisestä aikakauslehdestä. Ens ropandes röst i öknen v.v. 1852-1854. Hämeenlinna. Karisto 1970.
Laestadius, Lars Levi: Kirkko-Postilla eli vuotisten sunnuntai- ja juhlapäiväin evankeliumein selitys. Toim. E.Kinnunen. Sl. sn. 1973
Læstadius, Lars Levi: Saamenkieliset saarnat ja kirjoitukset. Samiska predikningar och skrifter. Översatt från samisk av Georg Gripenstad, Helsingfors 1978.
Laestadius, Lars Levi: Katso, Jumalan karitsa. Kuvia ja katkelmia L.L.Laestadiuksen saarnoista. Koonnut Pekka Lappalainen. 2. Uud. Painos. Jyväskylä 1978.
Læstadius, Lars Levi: Ens Ropandes Röst i Öknen. Tidsskrift oppr. utgivit 1852-1854. Utg. av Sam Wettainen, Norrtälje 1979.
Laestadius, Lars Levi: Rovasti Lars Levi Laestadiuksen saarnat puhtaina. Koonneet Lauri Koistinen ja Hannu Viljakainen. Haukilahti 1984.
Laestadius, Lars Levi: Olemme matkamiehiä. L.L.Laestadiuksen sanoja. Koonnut Pekka Lappalainen. Oulu. Rauhan Sana 1988.
Laestadius, Lars Levi: Pieni saarnakokoelma. Lahti. Esikoislestadiolaiset ry. 1992.
Laestadius, Lars Levi: Katkelmia lappalaisten mythologiasta. Toim. Nilla Outakoski. Utsjoki. Deatnu kultur ja musea 1994.
Laestadius, Lars Levi : Predigten. Die Übersetzung einiger (23)Predigten von Lars Levi Laestadius aus Finnisch. Ubersetzung JyrkiHeinonen. Lahti 1995.
Læstadius, Petrus: Journal av Petrus Lestadius I-II. Utg. av Gudmar Hasselberg, Stockholm 1928. (1832 og 1833.)
Laitinen. Aatu: Muistoja Lapin kristillisyydestä. Toim. Pekka Raittila. Oulu 1985.
Lohi, Seppo: Sydämen kristillisyys : Lars Levi Laestadius ja lestadiolaisen herätyksen alkuvaiheet
Oulu : Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys, 1989
Lohi, Seppo: Lars Levi Laestadius ja lestadiolaisen herätyksen alkuvaiheet. Oulu. Oulun yliopisto, 1995
Maunu, J.A.: Lars Levi Laestadius ja lestadiolaisuus. Oma Maa IV. Porvoo 1909.
Miettinen, Martti E. Lestadiolainen herätysliike I . Diss. Helsinki 1942.
Miettinen, Martti E.: Lars Levi Laestadiuksen käsitys raittiustyön periaatteista. Kotimaa 70/1942.
Mäkitalo, Edv.: Strödda anteckningar från prästen Laestadius’ tid. Tornedalen 11/1936. 1937.
Nilsson, Kristina: Den himmelska Föräldren : ett studium av kvinnans betydelse i och för Lars Levi Laestadius’ och förkunnelse.Uppsala. Uppsala universitet, 1988
Nissen, Kristian: Lars Levi Læstadius. Naturforsker eller prest? Norsk Teologisk Tidsskrift 1944/2 s.81-134.
Nissen, Kristian: Læstadiana. I: Oluf Kolsrud in memoriam. Norsk Teologisk Tidsskrift 1945. Særtrykk 1946.
Outakoski, Nilla: Lars Levi Laestadiuksen saarnojen maahiskuva verrattuna Kaaresuvannon nomadien maahiskäsityksiin. Oulu . Oulun historiaseura, 1991
Raittila, Pekka: Lestadiolaisuuden matrikkeli ja bibliografia = Bibliographia et bibliographia Laestadiana. Helsinki : Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1967.
Saarisalo, Aapeli:Laestadius, Pohjolan pasuuna. Porvoo : WSOY, 1970
O.W.M: Muutama sana Laestadius’en tahi n.k. hihhulein opista ja eroituksesta oikian ja yllä mainitun uskon opin wälillä. Kirjoitettu waroitukseksi karttamaan wääriä oppia. S.l. 1890.
Zidbäck, Aulis: Lars Levi Laestadiuksen Kristillisyydennäkemys. Diss. Turku 1937.
