Lestadiolaisuus ja kirkko
Lestadiolaisuuden ja evankelisluterilaisen kirkon suhde on kautta vuosikymmenien ollut keskustelunaiheena. Syynä on ollut lestadiolaisuuden seurakuntakäsitys, maallikkojohtoisuus, eräät opilliset korostukset ja lestadiolaisuudessa ilmenneet erimielisyydet. Herätysliikkeen sisällä syntyneisiin erimielisyyksiin on osa kirkon johdosta ottanut voimakkaastikin kantaa. Myös herätysliikkeen sisältä ovat jotkut ryhmittymät vedonneet riitatilanteissa kirkollisiin vaikuttajiin. Kirkon piirissä on kuitenkin myös arvostettu herätysliikkeen merkittävää panosta kirkon toiminnassa. Herätysliikkeeseen kuuluvia pappeja toimii kirkossa runsaasti ja viimeisten tutkimusten mukaan lestadiolaistaustan omaavien teologiopiskelijoiden osuus on vain nousussa. Kaikkein eniten kirkossa toimii vanhoillislestadiolaisia pappeja. Myös rauhansanalaisuuteen kuuluvia on varsin paljon. Pääsuunnista ainoastaan esikoislestadiolaistaustaisten pappien määrä on vähäinen.
Vaikka Suomessa lestadiolaisuuden ja evankelisluterilaisen kirkon välit näyttävät olevan tällä hetkellä kunnossa, on tilanne toinen muissa Pohjoismaissa. Varsinkin Ruotsin esikoislestadiolaiset eivät katso voivansa osallistua enää Ruotsin evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalveluksiin, ehtoolliselle eivätkä muuhunkaan seurakuntaelämään. Niinpä esikoislestadiolaiset nauttivatkin ehtoollista omassa keskuudessaan rukoushuoneilla. Samantapainen on kehityksen suunta myös Norjassa. Myös Ruotsin Torniojokilaakson lestadiolaisuuden suhteissa kirkon johtoon on ollut ajoittain jännitteitä. Norjassa vaikuttava Lyngenin suunta on ollut niin ikään konservatiivisilla asenteillaan huomion keskipisteenä Norjan evankelisluterilaisen kirkon piirissä.
Kuvia
Kolme tunnettua 1910-luvulla vihittyä vanhoillislestadiolaista pappia (vasemmalta): Oskari Heikki Jussila, Paul Heideman ja Leonard Pekka Tapaninen
Lehtiartikkeleja
Hartikainen Leena Vielä naispappeudesta ja SRK-lestadiolaisuudesta Kotimaa 90/7.8.1984 –Kommentti Erkki Reinikaisen vastineeseen.
Hartikainen Leena Naispappeus ja SRK-lestadiolaisuus Kotimaa 17.7.1984. Vastine Erkki Reinikainen: Näkökohtia vanhoillislestadiolaisuuden kannasta naispappeuteen, regimenttioppiin ja yhteistyöhön.
Huoviala Helena Taivasosuuksia jaetaan jäsenkirjan perusteella Saimaan Sanomat huhtikuu 1992 -lestadiolaisuuden suhde politiikkaan, kulttuuriin, televisioon, kulttuuriin, kirkkoon, kirkkokuoroon, urheiluun, diakoniatyöhön, entisiin uskonveljiin jne kriittisen tarkastelun kohteena. Vaaditaan kirkon johdolta toimenpiteitä.
Huurre Irene, Salmela Marja Kirkko sallii vanhoillislestadiolaisten terrorin Helsingin Sanomat 11.11.1979 Ankara usko murtaa ja ahdistaa. Lähinnä Kuusamon vanhoillislestadiolaisuuden kielteistä ruodintaa.
Junkkaala Timo Mitä meidän tulisi oppia lestadiolaisuudesta Perusta 1/2000, 3 – 4.
Juntunen Viljo Parannussaarnaa tarvitaan PMS 4/26.1.2000. Iltahartaus Lestadius-seminaarin juhlaillallisilla 17.1.2000 Rovaniemellä. Mielenkiintoinen ja rikas seminaaripäivä on kallistunut iltaan. Olemme näinä päivinä koolla muistelemassa Pohjolan suurta herättäjää Lars Leevi Lestadiusta. Hän saarnasi itse armon armoksi. Lestadiuksen saarnan alla paljastuivat karkeammat ja hienommat synnit, varkaus, huoruus, juoppous, kuollut usko ja kaikkien näiden takana oleva epäusko. Tarvitaanko tänä aikana vielä samanlaista saarnaa? Onko synti hävinnyt tai edes vähentynyt näiden puolentoista vuosisadan aikana, jonka lestadiolainen kristillisyys on vaikuttanut ensin täällä Pohjolassa ja sitten laajemmin? Epäuskoinen maailma elää tänään synnissä niin kuin ennenkin. Meistä tuntuu, että muutosta on tapahtunut pikemminkin huonompaan suuntaan. Jumalan sanan ja Jumalan pyhyyden kunnioitus on vähentynyt. Pyhien arvojen pilkkaaminen on tullut julkiseksi. Karkeat synnit, kuten kaikenlainen siveettömyys, juopottelu ja piittaamattomuus esivallasta, ovat nousseet monilla julkisen kerskauksen aiheiksi. Julkisuutta on tehostanut tiedonvälityksen kehittyminen. Kulttuuri ja taide eri muodoissaan ovat alunperin tähdänneet ihmisen henkiseen jalostamiseen. Ne tarjoavat edelleen paljon sellaista, mistä voi iloita ja nauttia hyvällä omallatunnolla. Kuitenkin niistä on tullut entistä laajemmin myös siveettömän ja ihmistä turmelevan elämäntavan lähettiläitä. Asioilla liikkuessamme ja seuratessamme tiedotusvälineitä korviimme tulvii musiikki, jossa kehuskellaan syrjähypyillä, tilapäisillä seksisuhteilla ja juovuksissa tehdyillä toilauksilla. Monien kirjailijoitten taidekeinoina ovat kiroilu, rivoudet ja edellä mainittujen ilmiöiden kuvaukset. Olimme aloittamassa läänissämme uutta vuosituhatta arvokkaassa tilaisuudessa, jossa luonnehdittiin menneitä vuosikymmeniä kuluneena viihteenä. Uuden vuosituhannen henkiseksi voimavaraksi Lapissa manattiin noituutta ja shamanismia. Ehkä se oli osaksi leikkiä, mutta on todella niitä ihmisiä, joiden ihanteena on vanhan pakanuuden elvyttäminen. Edellä kuvatun syntielämän hyväksyvät ihmiset saattavat ihmetellä ja kauhistella sitä, että alaikäiset hoippuvat juovuksissa kaduilla iltaisin ja öisin. Eikö se ole merkki siitä, että lapset ja nuoret ovat sisäistäneet heille tarjotun kulttuurin ja sen asennemuokkauksen? Eikö sama syntielämä turmele myös koteja? Pääkaupungin lehti uutisoi, että joka viides lapsi joutuu kodissaan väkivallan kohteeksi. Entä sitten, jos uskaltaa avata suunsa ja puhua näissä yhteyksissä synnistä? Kysyjä voi saada vastauksen: "Ei se ole syntiä, koska se on taidetta. Elävä elämä on sellaista. Ei Jumala ole niin ahdasmielinen kuin ennen." Pahin ongelma näyttää olevan synnin tunnon katoaminen. Parannussaarnaa tarvitaan. On liian vähän niitä, jotka varoittavat synnistä ja sen iankaikkisista seurauksista. Synnistä puhumista kartetaan, koska sitä pidetään vanhanaikaisena ja synkkänä kristillisyytenä?
Kettunen Raili ja KT Järjestöjohtajat vetosivat avioliiton puolesta Kotimaa 21.7.2000. Miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla tulee säilyä perhelainsäädössä oma erityisasema. Samaa sukupuolta olevia suhteita ei tule rinnastaa lainsäädännössä avioliittoon, todetaan vetoomuksessa…. Vanhoillislestadiolaiset ja heränneet eivät mukana Herättäjä-Yhdistyksen eli heränneiden ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen eli vanhoillislestadiolaisten edustajat eivät ole allekirjoittaneet vetoomusta
Lapinvanhimmat Herätysliikkeillä huoli Ruotsin kirkon tilasta Rauhan Side 1/1995, 11 – 12. Ruotsin kirkon isällä toimivien herätysliikkeiden ja järjestöjen kirjelmän Ruotsin kirkon piispainkokoukselle ja kirkolliskokoukselle esittely. Samoin julkaistaan Ruotsin Lapin saarnaajien kirjelmä: ilmoittavat, etteivät voi hyväksyä vuoden 1986 kirkolliskäsikirjaa tai Stora Boken – Befrielsen-oikeiksi kristinuskon todistukseksi…Me hylkäämme sellaiset järjestykset, missä se virka, johon Herran käskyn mukaan on tarkoitettu miehet, tasa-arvoisuuden nimessä on aukaistu naisille, mikä myös estää naispappeuden vastustajien papiksi vihkimisen ja piispaksi nimityksen. …katsovat, että Raamatusta ja tunnustuksista poiketaan, koska: - opetetaan, ettei oikea hyöty sakramenetista vaadi uskoa –aikaansaadaan ulkonaiset seremoniat, jotka peittävät sakramentin lahjan ja vväristelevät sen käyttöä –kasteenjärjestyksessä vahvistetaan se eksytys, että kastamattomat lapset eivät ole autuaita –opetetaan koko uudestisyntymisen tapahtuvan vesikasteeessa –annetaan sijaa messu-uhriopille ehtoollisjärjestyksessä –käytetään ehtoollista keinona saavuttaa ekumeenista yhtenäisyyttä –poistetaan rippikouluopetuksen sisällöstä pienen katekismuksen oppi –ei anneta rippikouluopetuksen sisällön olla valmistautumisena nuorten ensimmäiselle HPE:lle –ei pidetä Herran edessä annettuja avioliittolupauksia pyhinä ja velvoittavina –ei hylätä homojen vaatimuksia että haureus pitäisi hyväksyä ja siunatakin –vaietaan eli hylätään oppi helvetistä … Me, jotka tahdomme pysyä uskollisina Lutherin ja Laestadiuksen opille, olemme aikaisemmin voineet nauttia sakramentteja ja seurata kirkollista järjestystä Ruotsin kirkon sisäpuolella. Tämä mahdollisuus on nyt voimallisesti rajoitettu, koska uudet järjestelmät sotivat uskoamme vastaan. Ainoastaan tilapäisillä erikoisratkaisuilla piispan myötymyksellä olemme voineet säilyttää ulkonaisen yhteyden. Murheeksemme ei tämä ole voinut tapahtua ilman toistuvaa vastarintaa kirkkokunnissa, joissa pastori ja kirkkoraati ei ole myöntänyt tai on vaikeuttanut niitä ratkaisuja, joita piispa on osoittanut yhdeksi mahdollisuudeksi. Pyrkimyksemme on saada täysi evankelinen vapaus Ruotsin kirkon sisäpuolella ja vaadimme sen tähden: -että sana, se on Kristuksen ja apostolien oppi, jatkossa vapaasti ja ilman rajoituksia saadaan julistaa sen palvelijoilta –että me, sekä paikalliset seurakunnat että yksilöt, saamme jatkuvasti nauttia sakramenteista ja kirkollisia toimituksia vuoden 1942 kirkolliskäsikirjan puitteissa ja siinä käyttää vuoden 1937 virsikirjaa –että me, sekä paikalliset seurakunnat että yksilöt, saamme oikeuden rippikoulutukselle vuoden 1942 käsikirjan ja opetussuunnitelman puitteissa –että me, sekä paikallliset seurakunnat että yksilöt, saamme oikeuden eri toimituksissa tulla palvelluiksi miespapeilta ja voida torjua naispapin palvelut. Alkuperäis Apostolis Lutherilainen Esikoisten Seurakunta Ruotsissa (Länsi Laestadiolainen seurakunta) Gellivaarassa 17.4.1994 (omakätisesti) Hugo Gustavsson Yrttivaara; David Björk Kiruna; Levi Larsson Gellivaara; Evald Larsson Vettasjärvi; Bror Erkstam Gellivaara; Ulf Bolsöy Gellivaara; Sölve Anderzèn Jukkasjärvi, Håkan Gustavsson Gellivaara; Gunnar Persäter Kiruna; Lars Larsson Luleå; Odd Minde Kiruna.
Matala Katarina När folket i norr nyktrade till Rubrikerna i artikeln: Väckelse mitt I eländet Lars Levi Laestadius kommer till staden Laestadianismen föds Att vara laestadian Öst- och västlaestadianer Laestadianismen och kyrkan Ett möte med laestadianismen En fråga jag fick Källor Linkki.
Miettinen Ossi Naispappeus ja vanhoillislestadiolaisuus Kotimaa 9.8.1984 Vastine: Reinikainen, Erkki: Ossi Miettisen Kotimaassa 9.8. julkaistun kirjoituksen johdosta. Kotimaa 16.8.1984.
Mikkola Pekka Kekkonen ja kirkko Kaleva 19.2.2000. Väitöskirja Pekka Niiranen. Kirjapaja. Yleisradion tv-uutisten toimittaja Pekka Niiranen on tehnyt lyhyesti sanottuna erinomaisen mielenkiintoisen väitöskirjan. Kekkosen suhde kirkkoon ja uskontoon on alue, josta on kyllä jonkin verran tiedetty mutta josta Niiranen aiemmin vähän käytettyihin lähteisiin nojaten nyt kaivaa esiin uutta, Kekkosen henkilökuvaakin valaisevaa tietoa... Linkki.
Nyberg Micke Synoden lever och utvecklas Norrbottens Kuriren 12.4.2000. Den fria kyrkliga synoden blir kvar i ett år till. Sedan blir det nedläggning och utveckling. Det tror synodledaren i Luleå stift, Torbjörn Lindahl. - Vi har inte lyckats bli en samlade rörelse, säger han. Den fria synoden inom svenska kyrkan är främst känd för medlemmarnas motstånd mot kvinnliga präster. Så här står det i Luleådekanatets målformuleringar: "Vi har olika gåvor, säger Guds bud. I Guds skapelse av människan till man och kvinna ligger både fullständig jämlikhet och olikhet i uppgifterna könen emellan." "Skriften vittnar på flera ställen om att den prästerliga funktionen i församlingen är förbehållet mannen..." Men synoden är också mot politiseringen av kyrkans beslutsapparat och att icke-troende ska döpas: "Dopet är enda vägen in i den svenska kyrkan." En annan laddad formulering är att synoden, som har 1.500 medlemmar i landet och 100 medlemmar i Norrbotten och Västerbotten, inte erkänner ärkebiskopen som högste andlige ledare i frågor som gäller synodens program: "Vi erkänner ingen princip eller värdering som överordnad Guds ord." Förlorade kampen Men synoden har förlorat kampen mot kyrkoledningen om de kvinnliga prästerna. I dag måste varje person som prästvigs svara ja på frågan om de accepterar kvinnliga präster - annars blir det ingenting. Och synodens årsmöte har faktiskt behandlat frågan om organisationen ska upplösas. Så blev det nu inte. - Vi ska i stället utreda möjligheterna att förändra organisationen. Någonting är på väg att hända. Synoden är på väg att bli något annat, säger Torbjörn Lindahl, dekan i synoden i Luleå stift. Enligt uppgift vill synoden bilda en fundamentalistisk front för rättroende kristna i landet. Det ska bland annat innebära ett intimare samarbete med laestadianerna och andra högkyrkliga grupper. - Fundamentalisk front... sådana uttryck använder vi oss inte av. Dessutom finns redan ett antal laestadianer som är med i synoden. - Vi funderar däremot på om vi kan ordna andra typer av medlemskap i synoden. I dag är synoden en organisation med individuellt medlemskap, men i framtiden kan en grupp människor ha en kollektiv tillhörighet, säger Torbjörn Lindahl. Alternativ rörelse Han är öppen för att synoden försvinner som organisation vid nästa årsmöte och ersätts av en annan samlande organisation. - Allt är i stöpsleven. Skillnaden mellan dem på årsmötet som ville lägga ned och dem som ville göra något annat är ganska liten. De flesta är ganska eniga om att vi bör göra någonting, men vad vi ska göra råder det viss osäkerhet kring. Vi måste formera ett tydligt alternativ. - Ingen tycker att synoden är en helig sak. Vi har inte lyckats bli en samlade rörelse, men trots att vi är ganska små så fyller vi en roll som opposition. Därmed betyder synoden väldigt mycket för många inom kyrkan. Fortsatt kvinnomotstånd Torbjörn Lindahl hävdar att många tycker att det är bra att synoden finns, även om de själva inte vill vara medlemmar. - Många inom kyrkan lider över politiseringen och utvecklingstendenser som för oss bort från det centralt kristna. Därför upplever man att synodens blotta existens är ett slags lysande fyr i mörkret. Men synodens program ligger fast. I varje fall under ett år till. Organisationen är fortfarande per definition kvinnoprästmotståndare. - Synoden har inte ändrat någon hållning i den frågan. Vi går lite på tvären och därför har vi blivit så uppmärksammade, men vår huvuduppgift är att vara med och sprida det kristna budskapet i Sverige, inte att bråka och protestera och säga nej till det ena och det andra, säger Torbjörn Lindahl. Han menar att det är media som har vinklat in sig på kvinnoprästmotståndet, trots att det bara är en av många frågor som synoden driver. - Det mest angelägna nu är att lyfta fram innersidan av den kristna tron. Den politiska beslutsapparaten är som den är och vi lägger inte ned någon större energi att bekämpa den. Alla vet vad vi tycker.
Partanen Arja Helppoa on lestadiolaisen nukkua autuaan unta Helsingin Sanomat 24.12.1979. Tamperelaisen, lestadiolaisen kotitaustan omaavan sosiaalitarkkailijan varsin voimakasta kritiikkiä lestadiolaisuutta kohtaan: Olen aina ihmetellyt, miksi lestadiolainen herätysliike haluaa sitkeästi pysytellä ainakin organisatorisesti luterilaisen kansankirkkomme yhteydessä. Kuitenkin liikkeessä elätellään yleensä sen perustajan rovasti Lars Levi Laestadiuksen mallin mukaisesti erittäin huonoa ja kielteistä käsitystä kirkostamme, jonka seurakuntien varsinaiseen toimintaan osallistumista katsotaan usein hyvin karsaasti. Tällaiseen "maailmanjumaliseen" aktiivisuuteen hairahtunut saa ennen pitkää kuulla, miten kirkko on "kuollut laitos", eikä "elävä" kristitty voi sellaisessa toimia.
Räty Hilkka Naispappeus, ekumenia ja lestadiolaisuus Kotimaa 90/7.8.1984. Kommentti
Unilukkari (Oskari Heikki Jussila) Wartija, mitä aikaa yö kuluu? SLL 1928, 88. Pyhäjoen seurakunnassa on tapahtunut asioita, joita ei eikä saata ääneti sivuuttaa. Me emme vähistä syistä melua nosta, vaan monta kertaa kärsimme hiljaisuudessa, koettaen selittää kaikki asiat parhain päin. Kuitenkin on rajansa kaikella Kun kosketaan kysymyksiin, jotka ovat periaatteellisia, on vastattava vakavasti…..Joukko Pyhäjoen seurakuntalaisia kääntyi kirjelmällä kirkkoneuvoston puoleen pyytäen, että seurakunnan kirkko luovutettaisiin laestadiolaiskristittyjen käytettäväksi kokouspaikkana paikkakunnalla ensi kesäkuun 8.-10. päivinä pidettäviksi aiotuissa suurissa seuroissa. Kirkkoneuvosto kieltäytyi kirkkoa kokouspaikaksi antamasta. Pöytäkirjan on allekirjoittanut seurakunnan kirkkoherra Y.J.A.Ask ja viisi kirkkoneuvoston jäsentä, eikä asiasta virallisesti todistetun otteen mukaan näy edes äänestetyn, eikä mitään vastalausetta ole pöytäkirjaan liitetty….Suuri paljous seurakunnan jäseniä aikoo harjoittaa sanaa ja kutsuu ystäviään sanan tutkimiseen. Tiedetään tänä luopumisen ja jumalan kieltämisen aikana saapuvan tuhansiin nouseva kansanpaljous Pyhäjoen kirkonkylään tarkoituksella etsiä Herran sanasta sielulleen ravintoa ja virvoitusta ja tullakseen vahvistetuksi taistelussa perkelettä ja Jumalasta luopuneen maailman henkeä vastaan. Ja kirkkoneuvosto, jonka tehtävänä pitäisi olla hengellisen elämän rakentamisen, panee pönkän kirkon oven päälle, että tänne ei saa tulla häiritsemään tyhjän kirkon hiljaisuutta. Katsoin varmuudeksi almanakasta, elämmekö todella vuotta 1928, kun vielä nykyään saattaa tällaista sokeaa harkitsemattomuutta ja suorastaan kevytmielistä asian ja olojen punnitsemattomuutta Suomen kirkossa esiintyä, vieläpä seurakunnassa, jonka jäsenisrtä tiedtään hyvin runsaslukuisen joukon laestadiolaiskristityitä. Ne ajat ovat olleet ja menneet, jolloin lestadiolaiskristityitä saatiin virallisen kirkon ja sen papiston taholta kohdella ylimielisesti. Me olemme Suomen kirkon kirkkokansasta niin suuri osa, että ilman meitä lukemattomista seurakunnissa jäisi vain pukit ja keiturit jäljelle, kirkot ja kappelit autioiksi. Me olemme viime aikoina ilolla nähneet ja tunnustaneet muutoksen virallisen kirkon menettelytavassa ja suhtautumisessa laestadiolaiskristittyihin. Ja me olemme entistä enemmän oppineet tuntemaan virallisen seurakuntaelämämme omaksemme ja kirkot elämän sanaa viljelevien kodiksi. Mutta nyt Pyhäjoen kirkkoneuvosto sanoo sen seurakunnan laestadiolaisille, ettei teille ole osaa eikä arpaa kirkossa. Ettekö ymmärrä, miten vaaralliset johtopäätökset siitä voi vetää uskonnonvapauslain aikana. Minä olen kuitenkin vakuutettu, että mitään johtopäätöksiä ei tarvita vetää eikä vedetä. Kirkon pyytäjillä on tie anoa kirkonkokousta ja ellei asia siinä selvene, valittaa tuomiokapituliin. Siellä toki tajutaan, mistä on kysymys….
Ahlholm Aku Kirkko oppii vammaisista Kaleva 1.8.2001 Piispa Samuel Salmi vietti joulua kehitysvammaisten riparilla.
Kehitysvammaisten rippileirillä Jokijärvellä raikuivat tiistaina joululaulut. Edellisenä päivänä leiriläiset olivat luoneet maailman ja edessä oli vielä pääsiäinen ja ylösnousemus ennen lauantain konfirmaatiota. Jouluaterialle poikennut Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi eli Sami-piispa. kuten leiriläiset häntä tervehtivät liikuttui nähdessään lasten aitouden….
Alakylä Riikka Suviseurojen vuosikokous iloitsi yhteistyöstä kirkon kanssa Pohjolan Sanomat 1.7.2001 Lauantaina Ruukkiin kerääntyi noin 65 600 ihmistä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseuroihin. Ihmisjoukon runsaus näkyi myös 8-tiellä, jolla näkyi ajoittain jopa viiden kilometrin autojonoja. Suviseurat ovat alkujaan rakentuneet vuosikokouksen ympärille. Tämän vuoden Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistyksen (SRK) vuosikokous keräsi Raahen liikuntahallille yli 300 paikallisyhdistysten edustajaa.
Alatalo Tarja, Lipponen Suoma, Juujärvi Anneli Papin tehtävä on Jumalan sanan julistaminen. Pappisvihkimys Västeråsin tuomiokirkossa. PMS 5/2.2.2000 Artikkelikooste mockfjärdiläisen Timo Löppösen vihkimisestä papiksi Västeråsin tuomiokirkossa. Tilaisuudessa vihittiin orsalainen Inga Wilhelmson diakonin virkaan. Löppönen siirtyy apulaispapin virkaan Stora Tunan seurakuntaan naapurikunnassa Borlängessä.
Kyseessä nyt kolmas vanhoillislestadiolainen pappi Ruotsin kirkossa. Tomo Löppönen oli toiminut jo aikaisemmin "Jumalan valtakunnan sananpalvelijana".
Taalainmaan Rauhanyhdistyksellä pidettyyn juhlatilaisuuteen toi tervehdyksen Gagnefin pastoraatin puolesta kirkkovaltuuston ja –neuvoston puheenjohtaja Elsa Spännar. Hän vahvisti, että Gagnefin seurakunnalla on hyvä yhteistyö rauhanyhdistyksen kanssa, sillä seurakunnassa on yhdistykseen kuuluvia työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. "Tämä on suuri päivä Gagnefin pastoraatissa", Spännar sanoi. Mockfjärdin seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Inger Hagdahl ja pappi Torstein Tysklind toivat myös tervehdyksen….
Biskopmöte om det andliga arvet Norrbottens Kuriren 4.5.2000 KARESUANDO,
Den 12 och 13 augusti kommer ett speciellt möte att anordnas i Karesuando. Det är biskoparna från Tromsö, Uleåborg och Luleå som möter representanter från den svenska kyrkans samiska råd.
Under helgen kommer ett urval av gudstjänster att äga rum. Fokuseringen kommer att ligga kring det rika andliga arvet som Lars Levi Laestadius efterlämnade, uppger den norska tidningen Northen dimension. Särskilt uppmärksammat kommer Laestadius botaniska arbete att bli.
Bygudstjänst för Nyåkersbor Dala-Demokraten 7.4.2000 120 personer samlades förra söndagen till bygudstjänst i Mockfjärds kyrka. Byborna från Nyåkern ansvarade för gudstjänsten. I och med att många av de som bor på Nyåkern har sina rötter i Finland, lästes dagens texter både på finska och svenska. Verksam kantor
Taisto Kalliokoski predikade, och Veli-Matti Heikinen simultantolkade. Som kantor tjänstgjorde Torbjörn Rönnbäck, en nyåkersbo som till vardags är verksam som kantor i Dala-Järna. En barngrupp från Dalarnas Fridsförening sjöng, och Mayo Laurila spelade O. Merikantos "Valse Lente" som postludium. Liturg var Torstein Tysklind. Efter gudstjänsten samlades ett hundratal personer till kyrkkaffe i församlingsgården, där den traditionella brödauktionen till förmån för Lutherhjälpen tillsammans med lotter gav hela 2640 kronor. Anders Jansson från Nyåkern underhöll med dragspel.
Elworth Kerstin Laestadianerna vill döpa utan präst Svenska Kyrkans Tidning 48/2000 Västlaestadianerna har beslutat att under en prövotid fira nattvard och döpa utan medverkan av präst.
– Vi kan inte längre med gott samvete delta i en gudstjänst i Svenska kyrkan, säger laestadianen Evald Larsson.
Elworth Kerstin Det är bara samer och nybyggare i Lappmarken som är laestadianer. Tror vi. Kyrkans Tidning 7/2001 Men det är fel. För numera finns de största församlingarna i städer runt hela Norden. I Knivsta utanför Uppsala, byggdes ett nytt bönhus för två år sen. Nästan varje söndag samlas här ett par hundra västlaestadianer – "den gamla laestadianska församlingen" – till gudstjänst. För en tid sen firade man också nattvard för första gången, med lekmän...
Elworth Kerstin Beslutet alla beklagar Kyrkans Tidning 7/2001 Biskop Rune Backlund i Luleå stift uttrycker sorg i sitt svarsbrev till den västlaestadianska församlingen, där man meddelar att man ämnar förvalta sakramenten på egen hand. Också de tre predikanter som Kyrkans Tidning får träffa på storsamlingen i Knivsta beklagar steget de tvingats ta. Men de är också glada över att de nu för första gången kunnat fira nattvard i sitt eget bönhus.
Frände Susanna Dyr nattvard för Kronoby Jakostads Tidning 3.7.1999 Kronoby församling står – som värd för gammallaestadianernas sommarmöte – för nattvarden på lördag. Notan går på 12 000 mark.
Hakulinen Ilkka Piispa Samuel Salmi. Vaikutelmia suviseuroista ja piispan työn näkymistä. PMS 29/18.7.2001 Ruukin suviseuroissa oli sunnuntai-iltana ohjelmassa Oulun hiippakunnan tervehdys, jonka toi hiippakunnan uusi piispa Samuel Salmi. Tapasin piispaa seurakentällä haastattelun merkeissä. Hän kertoi vaikutelmistaan: "Olen tuntenut suurta iloa, kun olen katsonut väkimäärää. Täällä on hallitsevana piirteenä nuorten, keski-ikäisten ja myös lasten osuus...
Hedberg Anneli Socialdemokrater tappar i Gagnef Dala-demokraten 22.9.1997 Samling för kyrkan har ett klart övertag, socialdemokraterna har gått kraftigt tillbaka och levande kyrkan har närapå dubblerat sina röster. Men totalt sett röstar färre i Gagnef i år jämfört med valet 1994. Samling för kyrkan, det vill säga centern, moderaterna och folkpartiet fick drygt hälften av rösterna både till samfällighetheten, där kommunens församlingar ingår, och till kyrkofullmäktige.
Heikka Taneli Tehtävä pohjoisessa Turun Sanomat 25.3.2001 Kello on yhdeksän torstaiaamuna. Piispa Samuel Salmi istuu Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin antiikkisohvalla mustassa kaftaanissaan. Ikkunasta tulviva talvipäivän valo paljastaa, että piispan juhlapäivän asu on moitteettomassa kunnossa. Kultainen risti kimaltaa rinnalla.
Heikkilä Ulla-Maija Kirkon tulisi vastustaa uskon perustan murtamista Liitto 27.6.1992 -SRK:n puheenjohtaja Erkki Reinikaisen haastattelu, jossa hän tuo esille näkemyksiään kirkon ja yhteiskunnan tilasta.
Heikkilä Ulla-Maija Piispa Olavi Rimpiläinen Haukiputaalla: Huono on tuhoava mahti. Suviseurat ovat todellista juurihoitoa. Liitto 3.7.1993
Heikkilä Ulla-Maija Homojen parisuhteesta vilkas keskustelu. Lestadiolaiset pitäytyvät vanhassa raamatunkäännöksessä Kotimaa 27-28/8.7.1994
Heikkilä Ulla-Maija Porvoon piispan Erik Vikströmin kesäkapituli on Kruunupyyssä Keski-Pohjanmaalla Suomenmaa 2.7.1999 Erik Vikström tulee perjantaina Kruunupyyhyn suviseurojen avajaisiin tuomaan hiippakunnan tervehdyksen. Hän sanoo tekevänsä sen mielellään ja kunnioituksen tuntein. Olin jo opiskellut teologian tohtoriksi ja toiminut monta vuotta pappina, ennen kuin tajusin, miten paljon itsessäni on lestadiolaista vaikutusta. Olin imenyt sen äidinmaidossa. Lestadiolaista on Jumalan pyhyyden aistiminen. Jumala on ja Jumala on Pyhä. Kaiken tulee olla valossa, avoimuus ja anteeksiantamus ihmisten kesken ja aviopuolisoilla ja perheellä avoimet välit ja anteeksiantamus. Turvallinen usko on sieltä peräisin. Erik Vikström kertoo äitinsä olleen lestadiolaisperheen tytär. Kodin henki oli ruotsalaiskörttisesti painottunut.
Heikkilä Ulla-Maija Oppia ei voi ohittaa Kotimaa 27/9.7.1999 SRK:n suviseuroissa Kruunupyyssä ei jyrkintä kirkkopoliittista kannanottoa esittänyt vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen johto, vaan Oulun hiippakunnan piispa Olavi Rimpiläinen...
Heimonen Marko Rauhanyhdistys Raamatun linjoilla Kotimaa 21.7.2000 Kotimaa-lehdessä (14.7) kyseltiin rauhanyhdistyksen opetuksesta kasteen ja ehtoollisen kohdalla. En vastaa yhdistyksen puolesta, vaan yksityisenä henkilönä. Aluksi täytyy todeta, että kaiken opin tarkastuksen lähtökohta on Raamattu. Jos Luther opettaa jossakin kohdassa toisin kuin Raamattu, meidän tulee seurata Raamatun opetusta. Lutherin opetus kokonaisuutena on kuitenkin selkeä: sakramentit vaativat uskovaista sydäntä.
Helin Pekka Vaalitunnukset epäselviä Ehdokaslistojen avautuminen vaatii paikallistuntemusta Kaleva 27.10.1998 Artikkeli seurakuntavaaleista 8-9.11.1998
-Yrjö Loukkolan mukaan Oulun suuressa vaaliliitossa saattaa jonkin verran esiintyä suuntausta, joka kävisi kamppailuun vanhoillislestadiolaisten suurta vaikutusvaltaa vastaan…."heidän painoarvonsa ei vastaa heidän todellista lukumääräänsä".
Viite 29.10.2000 03:15:00 Oulun hiippakunnan piispaehdokkaille on yhteistä läheinsuhde herätysliikkeisiin. Vain Suomen Lähetysseuran lähetysteologi Risto Ahonen, 56, sanoo tulevansa kaikkien herätysliikkeiden ulkopuolelta. - Kyllä minullakin on hyvät yhteydet kaikkiin herätysliikkeisiin ja useimpiin jopa lämpimät, hän lisää. Ehdokkaista Oulun hiippakunnan pääsihteeri Keijo Nissilä, 58, on taustoiltaan vanhoillislestadiolainen. Turun Katariinan seurakunnan kirkkoherra Samuel Salmi, 49, sanoo kasvaneensa lestadiolaisessa kodissa Pohjois-Suomessa. Päätoimittaja Jaakko Eleniuksen, 61, lapsuuskodin hengellinen perintö on herännäisyydessä, joka tunnetaan myös körttiläisyytenä. Niin sanottu viides herätysliike on puolestaan Suomen teologisen instituutin pääsihteerin Eero Junkkaalan, 53, hengellinen koti. Oulun hiippakunnan piispanvaalin ensimmäinen kierros käydään 13. marraskuuta. Jos kukaan ehdokkaista ei saa tuolloin yli puolta äänistä, toinen kierros on vuorossa 27. marraskuuta. Vaali on historiallinen, sillä kyseessä on ensimmäinen kaksivaiheinen vaali. Valitsijoita on lähes 800, joista puolet on pappeja ja lehtoreita ja toinen puoli maallikoita.
Herätysliikkeiden hiippakunta 150 vuotta PMS 37/12.9.2001 pääkirjoitus Herätysliikkeillä on ollut suuri vaikutus Oulun hiippakunnassa koko sen 150-vuotisen historian ajan. Pohjanmaan ja Savon herännäisliikkeiden valvonta oli eräs taustatekijä hiippakunnan perustamiselle hallinnon tehostamisen ohella. 1860-luvulta lähtien lestadiolaisuus sai vankan jalansijan alueella. Siitä tuli 1800-luvun lopulla pohjoisen hiippakunnan suurin herätysliike, ja sellaisena on säilynyt nykyaikaan asti.
Riitta Hirvonen Oulu kiinnostunut uusista seurakunnista Rauhan tervehdys 37/1.11.2001 Tervetuloa Oulun ev. -lut. seurakuntayhtymään. Siinä yksi vaihtoehto, kun Samuli Pentikäinen pohtii ratkaisua pienten seurakuntien taloudellisiin ongelmiin. Jos joku Oulun seudun seurakunnista haluaisi liittyä yhtymään, ei meillä olisi mitään sitä vastaan, houkuttelee vuodesta 1983 Oulun ev. -lut. seurakuntayhtymän luottamushenkilönä toiminut päätoimittaja Samuli Pentikäinen. Hän uskoo, etteivät yhtymään liittyvät uudet seurakunnat menettäisi itsenäisyyttään.
-Toimivathan nykyisinkin Oulun neljä seurakuntaa, Oulujoki, Tuira, Karjasilta ja tuomiokirkkoseurakunta, taloudellisesti hyvin itsenäisesti. Itseasiassa seurakuntien itsenäistä toimivaltaa on viime vuosina vain lisätty, Pentikäinen toteaa.
Riitta Hirvonen & Maarit Peltoniemi Valitus yhtymäjohtajan valinnasta Rauhan Tervehdys 47/23.11.2001 Oulun evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän yhtymäjohtajan valinta on mutkistunut edelleen. Viime viikolla kirkkovaltuusto valitsi äänestyksen jälkeen virkaan kauppatieteiden tohtorin Ilpo Kähkösen.
Vastaehdokkaana hänellä oli Oulunsalon sivistysjohtaja Markku Seppänen,joka hävisi äänestyksessä 28-23. Seppänen aikoo valittaa päätöksestä; hän katsoo tulleensa syrjityksi vanhoillislestadiolaisen herätysliiketaustansa takia.
Riitta Hirvonen Asiat puhuttava selviksi Rauhan Tervehdys 3/17.1.2002 Lähes neljä vuotta sitten pyhäntäläinen Mervi Karttunen astui isoihin saappaisiin. Ennen häntä Pyhännän kirkkovaltuustoa oli johtanut yli 20 vuoden ajan tavastkenkäläinen Maria Leena Kemppainen, jonka syvään painuneita jalanjälkiä nuori, silloin 27-vuotias uusi valtuuston puheenjohtaja ei edes yrittänyt lähteä seuraamaan.
Huima Leena Sahalla töissä Kotimaa 117/9.10.1984 –vaatii toimenpiteitä rauhanyhdistyksiin kuuluvia pappeja vastaan, koska nämä eivät pidä suurinta osaa seurakuntalaisistaan oikein uskovina ja eivät pidä riittävänä pelastuksen perustana sitä, että ihminen uskoo ja on kastettu.
Pöyhönen Sakari "Sahalla töissä" Kotimaa 23.10.1984 Vastine: Leena Huiman artikkeliin vastaus: Lestadiolaiset ovat ajojahdin kohteena. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että "sahalla" on muitakin hommissa."
Markus Hyytinen Populistisessa ja hengellisesti kirjavassa ajassa ihmisillä on halua etsiä todellista hengellistä kotiaan Lahden kotikirkko 6/2.6.2001 Saarnat ja virret kaikuvat seurakentällä. Tänäkin kesänä noin 150 000 suomalaista kokoontuu vanhojen herätysliikkeiden järjestämille kesäjuhlille, joissa ohjelma on pysynyt samana vuosikymmenien ajan. Herätyskristillisyys koskettaakin useita suomalaisia; evankelista-, herännäis-, lestadiolais- ja rukoilevaistaustaisia ihmisiä löytyy paljon. Herätysliikkeet syntyivät noin 200 vuotta sitten yhteiskunnallisena murroskautena. Liikkeet halusivat palata selkeään ja yksinkertaiseen uskoon. Samalla herätyksen aalto purki jäykkää suomalaista sääty-yhteiskuntaa. Tänään herätysliikkeitten sisällä uskotaan, että kannatusta on tulevaisuudessakin, vaikka hajaantumisen uhka leijuukin välillä
Markus Hyytinen Herätysliikkeet vaihtoehto uskonnolliselle kulttuurille Lahden kotikirkko 6/2.6.2001 "Herätysliikkeet eivät säily, jos ne puhuvat sitä mitä kaikki muutkin puhuvat - siis esimerkiksi köyhyydestä, vihreistä arvoista jne. Jos taas herätysliikkeet ovat hengellisesti omaleimaisia ja pystyvät antamaan vastauksia suuriin ihmisen olemassaoloa koskeviin kysymyksiin, silloin niillä on tulevaisuutta", sanoo dosentti Jouko Talonen Helsingin yliopistosta. Jouko Talosen mukaan herätysliikkeiden pitää nähdä aikakauden yli ja ali, taakse ja eteen. Takertuminen päivänkohtaisiin kysymyksiin ei liikkeitä auta. Herätysliikkeen kannattaakin olla reilusti herätysliike.
Markku Ihonen Piispa Gustav Johansson lestadiolaisuuden arvostelijana ja tutkijana Rauhan Side 4/2001 (Lestadiolaisuuden tutkijoita ja tutkimusta on käsitelty myös Rauhan Siteen numerossa 2/2001) Lestadiolaisuuden nopea leviäminen Suomessa etenkin 1860-luvulta lähtien hämmensi uskonnollista kenttää. Liike joutui vuorovaikutukseen aiemmin syntyneiden herätysliikkeiden ja kirkon kanssa, ja myös maalliset viranomaiset seurasivat lestadiolaisten lainkuuliaisuutta. Venäjän vallan alaisuudessa kaikenlainen kansallinen levottomuus koettiin vaaralliseksi ja lestadiolaisuus haluttiin pitää kirkon napakassa otteessa.
Joulu 2000 Jellivaarassa Rauhan Side 1/2001 Seurat alkoivat jouluaattona, joka oli sunnuntaipäivä. Avaussaarnan piti Levi Larsson (Ps. 40) ja illalla palveli Norjan Arvid Horn (Joh. 10: 1-16). Joulupäivänä saarnasivat päivällä Ulf Bolsöy ( 1. Joh. 2: 1-17) ja illalla Gunnar Persäter (Luuk. 10:17-24). Iltaseurojen jälkeen vietettiin ensimmäistä kertaa Jellivaaran rukoushuoneella Herran Pyhää Ehtoollista. Tilaisuus oli yksinkertainen mutta juhlallinen. Ehtoollisen asetti Håkan Gustavsson, jakajina toimi kahdeksan ruotsalaista sananpalvelijaa.
Pauli Juusela Kirkon kesäjuhlilla Vantaan Lauri 21.6.2000 Lestadiolaiset tapaavat suviseuroissa, herättäjäjuhlilla voi bongata körtin, evankeliumijuhlilla matkataan Jaappaniin
Jos rockfestarit, tangomarkkinat ja kansanmusiikkijuhlat kyllästyttävät, kannattaa valita matkakohteeksi hengelliset kesätapahtumat. Tosin niissäkin on tarjolla rokkia, kansanperinnettä ja ehkä jopa tangoa, saa syödä festariruokaa ja nauttia elämästä telttakylässä.
Kallio Esko Näin ei naispappeus ratkea HS 10.12.1983 …Mutta pelätään vielä pahempaa, sitä että joku ryhmä eroaisi kirkosta. Lähinnä kysymyksessä olisivat vanhoillislestadiolaiset. Käsittääkseni he ovat jo pitkälle valmistelleet lähtöä kirkosta rakentamalla viime vuosina tiheää rukoushuoneverkkoa. Suhteessaan vanhoillislestadiolaisuuteen kirkko osoittaa melkoista ristiriitaisuutta. Jokin aika sitten liikkeestä käydyssä keskustelussa todettiin, että se on kirkko kirkossa, itseään ainoina oikeina uskovina pitävä ja muut tuomitseva joukko. Mietittiin keinoja liikkeen palauttamiseksi kuriin. Mitä hyötyä on kirkolla pitää kyseistä liikettä suojissaan?
Ilomielin vanhoillislestadiolaiset ottavat vastaan kirkon rahoja ja toimivat sen palkkaamina. Kuitenkin he tekvät vain omaa työtään kieltäytyen yhteistyöstä muiden kanssa ja tuomiten kirkon toimintoja vääriksi: lähetystyön, ekumenian, kasteopetuksen, ehtoollisopetuksen jne.
Toteuttamalla naispappeus saataisiin ehkä vanhoillislestadiolaiset pois kirkosta, mikä selkiinnyttäisi kirkon opetusta monin paikoin huomattavasti. Toisaalta ei ole varmaa, että liike eroaisi kirkosta, sillä kirkko merkitsee heille niin paljon taloudellisesti. Kuka palkkaisi silloin vanhoillislestadiolaiset papit?
Jo tällä hetkellä vanhoillislestadiolaiset elävät ristiriitaisessa tilanteessa naispappeuskysymyksessä. Naispappeus on toteutettu monissa maissa eivätkä he ole eronneet kirkosta, lähin esimerkki on Ruotsi. Jos liikkeessä opetetaan kaikkialla samalla tavoin, kuten he väittävät, eivät he Suomessakaan eroa kirkosta…
Kantola Hanna Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi vieraili SRK:n toimistolla 3. toukokuuta PMS 19/9.5.2001 Johtokunnan puheenjohtaja Matti Lääkkö esitteli hänelle SRK:n hallintoa ja pääsihteeri Aimo Hautamäki lähetys, lapsi- nuoriso- ja leirityötä. Kustannuspäällikkö Samuli Pentikäinen kertoi julkaisutoiminnasta. Alustavien puheenvuorojen pohjalta käytiin keskustelua avoimessa ja välittömässä ilmapiirissä. Lopuksi Samuel Salmi tutustui SRK:n kustantamiin julkaisuihin.
Pekka Karjalainen Yhtymäjohtajan valinnasta valitus Kaleva 16.11.2001 Seppäsen mielestä häntä on syrjitty perustuslain vastaisesti vakaumuksen vuoksi Oulun seurakuntayhtymän yhtymäjohtajan vaalissa toiseksi jäänyt Oulunsalon sivistystoimenjohtaja, kasvatustieteiden lisensiaatti Markku Seppänen aikoo valittaa päätöksestä tuomiokapituliin. Oulun seura kuntayhtymä valitsi viime maanantaina virkaan kauppatieteiden tohtori Upo Kähkösen.
Kauppi Pentti Selittääkö Raamattu itse itsensä Kotimaa 28/16.7.1999 Kritisoi piispa Olavi Rimpiläisen kehuja vanhoillislestadiolaiselle saarnaperinteelle, jossa Raamattua selitetään Raamatulla. Rimpiläinen toistaa kirjoittajan mielestä vain vanhoja fraaseja. Nykyinen raamattukriisi syntynyt Raamattua lukemalla. Raamattu ei vastaa läheskään kaikkea historiallista ja luonnontieteellistä todellisuutta
Kirjavainen Heikki Onko kirkko ihmisen puolella? Helsingin Sanomat 18.11.1979 Voimakas syytös kirkkoa vastaan naispappeuden toteutumattomuudesta ja lestadiolaisuuden ehdoilla toimimisesta. Löydät artikkelin kokonaisuudessaan täältä
Jorma Kiviranta Kivijärven pappilahistorian kertomaa Päivämies 37/12.9.2001 Jorma Kivirannan kertoma historia alkoi elää vierailijoiden mielissä, sillä he kuulivat oman edesmenneen pappinsa, Arthur Leopold Heidemanin, toimineen papin tehtävissä Kivijärvellä vuosina 1888-1890. Nuori Heideman oli palavasieluinen ja suorasanainen saarnamies. Saarnat paransivat ja pahensivat. Paikkakunnalla syntyi herätyksen aikoja, mutta muutamat tekivät papista kanteluja, ja hänet erotettiin papinvirasta vuodeksi 1890.
Koivisto Pekka Uskossa ja sakramenttiopissa valtavirtaa vastaan soutamista Kaleva 30.6.1997
Juho Kopperoinen Keijo Nissilä piispaksi Kotimaa. 10.11.2000 Oulun hiippakunnan piispanvaali on synnyttänyt vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Toivonkin, että tuleva piispa voisi pitää yllä julkista keskustelua, sillä se tukee seurakuntien työtä.
Viidestä Oulun piispanvaalin ehdokkaasta vain Keijo Nissilällä on kaikki viran hyvässä hoitamisessa tarvittavat armolahjat ja taidot. Hän on vahva kirkonmies - Raamatun ja tunnustuksen mies - jonka ei itse tarvitse kertoa ansioistaan. Papisto varmasti tuntee hänet hyvin. Suuri osa luottamushenkilöistä on hänelle nimeltä tuttuja. keijo Nissilä on ehtinyt luoda toisiin seitsemään hiippakuntiin, niiden piispoihin ja henkilöstöön luottamukselliset yhteydet. Ansiokkaasti hän on käyttänyt kirkkomme ylintä päätösvaltaa kirkolliskokouksessa 22 vuotta. Hän on rakastettu ja kunnioitettu pappi myös Ruotsin ja Norjan pohjoisten hiippakuntien sekä Venäjän luterilaisten ja ortodoksisten hiippakuntien parissa.
Kopperoinen Juho ym. Oulun finaalin arvioinnista Kotimaa 24.11.2000 "Oulun finaalin arviointi" -kirjoituksen tekijää muistutamme siitä, että piispaehdokkaamme Keijo Nissilän hengellinen koti, vanhoillislestadiolaisuus on ollut yleisesti tiedossa.
Tulevan piispan tehtäviä Keijo Nissilä on linjannut rohkeasti ja sovitellen. Herätysliikekysymyksessä hän on puhunut menneisyyden karikoista. Hän arvostaa eri kirkollisten liikeiden työtä ja niiden kesken rakennettua yhteyttä ja luottamusta.
Kirjoituksessa "Oulun finaalin ehdokkaiden arviointi" argumentoidaan piispanvaaliin huonosti sopivalla tavalla Keijo Nissilää ja yhtä kirkkomme vastuunkantajaliikettä vastaan. Kirjoituksen hengestä ja sen pääargumentista "Jumalan valtakunta on heidän keskellään" on helppo sanoutua irti, sillä se ei kuvaa vanhoillislestadiolaisuuden itseymmärrystä.
Evankeliumikirjojen sana pidetään totena. "Jumalan valtakunta ei ole täällä eikä tuolla, se ei ole yhdistyksissä eikä järjestelmissä, vaan siellä, missä Jumalan armollinen sovitustyö Kristuksen ansioon perustuen Pyhän Hengen voimasta tapahtuu." Näin on ollut aikojen alusta, jo enne Laestadiusta tai Lutheria.
Kristuksen kirkon on olemuksensa perusteella toteutettava tätä hengellistä tehtävää. Tähän tehtävään Suomen evankelis-luterilainen kirkko kutsuu papit ja piispat.
Korhonen Jorma Naispappeutta vastustamalla puolen Suomen piispaksi Helsingin Sanomat 25.11.1979 Oulun piispanvaalin panoksena oli kirkkoa pitkään kuohuttanut kiista. Vanhoillislestadiolaiset rauhoitettiin valisemalla virkaan Olavi Rimpiläinen, joka varmasti vastustaa naispappeutta….
Osa evankelisluterilaisen kansankirkon jäsenistä kirkonmiehiä myöten on pian valmis sulkemaan vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kirkon ulkopuolelle. Syynä ovat liikkeen opilliset näkemykset sekä "hengellinen terrori", jota vanhoillislestadiolaisten rauhanyhdistysläisten sanotaan harjoittavan tiukoista säännöistä poikkeileviä jäseniään kohtaan.
Vanhoillislestadiolainen liike puolestaan syyttää kirkkoa Raamatun vastaisesta kehityksestä ja on yhtä kaikki pian valmis jättäytymään pois kirkon helmasta….Parhaillaan SRK uusii ja laajentaa toimitilojensa verkkoa ympäri maata rakentamalla rukoushuoneita näköetäisyydelle kansankirkon temppeleistä.
Eräiden arvelujen mukaan SRK repeää kansankirkosta omaksi vapaakirkolliseksi yhteisökseen sinä päivänä kun naispappeus hyväksytään Suomen luterilaisessa kirkossa. Pelottavinta kirkon kannalta on, että SRK:n lähtö saattaisi laukaista käyntiin myös muiden naispappeutta vastustavien kirkon jäsenten ja sen sisällä toimivien yhteisöjen eroamisen….
Paavo Korteniemi Oulun piispanvaali Kotimaa 13/2000 Toimituspäällikkö Olli Seppälä on ennättänyt ensimmäisenä tarttumaan Oulun piispanvaaliin. Tiedossa on, että piispa Olavi Rimpiläinen saavuttaa tänä vuonna eläkeiän. Yleensä tunnutaan olevan myös selvillä, milloin hän luopuu paimensauvastaan.Oulun piispanvaali on historiallinen. Sitä varten tapahtuu ehdokasasettelu. Vaali on tarvittaessa kaksiosainen. Äänestäjien osalta muutos on merkittävä edelliseen vaaliin (1979) nähden. Lain mukaan maallikkoja on saman verran kuin pappeja ja lehtoreita. Todellisuudessa äänestäjien enemmistö on maallikkoja, sillä teologeista kaikki eivät käytä mahdollisuutta vaikuttaa piispan valintaan.
Piispanvaalikeskustelussa on kunnioitettava äänestäjiä. Nythän saunakeskusteluja käyvät lähinnä papit, koska varmoja maallikoita ovat vain hiippakunnan kirkolliskokousedustajat ja lakimiesasessori. Seurakuntien valinnat tapahtuvat vasta sen jälkeen, kun piispa jättää eroanomuksen ja tuomikapituli vahvistaa maallikkovalitsijoiden jaon seurakuntien kesken.
Nyt on aika tutkiskella Raamatusta piispan viran hoitamisen edellytyksiä. Kirkkovuoden ajan mukaisesti meitä kutsutaan paastoon, hiljaisuuteen ja rukoukseen, jotta pohjoisin hiippakunta saisi piispan, joka paimensydämellään kokoaa lauman elävän kristillisyyden edistämiseksi. Tarvitsemme edelleen piispan, joka ei vain tunne isänmaamme periferiaa, vaan joka pelottomasti toimii laajan hiippakunnan ihmisten ajalliseksi ja iankaikkiseksi parhaaksi. Ehdokasasettelun jälkeen on aika tutkia ehdokkaita. Toivomme saavamme piispan, joka sydämestään rakastaa kristittyjä Perhosta Utsjoelle sisarina ja veljinä Kristuksessa.
Korteniemi Tuomo SRK:n puheenjohtajuuden jättävä Erkki Reinikainen korostaa, että seurakuntanäkemyksestään huolimatta lestadiolaisille on kansankirkko rakas. Kotimaa 26.6.1992
Koukkari Esa Piispa vaikuttaa yhteiskunnassa Kotimaa 24.11.2000 Pohjoinen hiippakunta on pinta-alaltaan suurin maamme hiippakunnista. Perhosta Utsjoelle kertyy matkaa 1000 kilometriä. Seurakuntia on 80.
Laaja hiippakunta edellyttää piispalta ja hallintoa johtavalta tuomiokapitulilta jäsentynyttä näkyä siitä, miten hiippakunta parhaiten hoituu. Pohjoisen hiippakunnan ongelmana on etelään suuntautuvan muuttoliikkeen lisäksi muuttoliike kylistä pitäjien keskuksiin. Hiippakunnan seurakunnilla on keskeinen rooli pyrittäessä palauttamaan muuttoliikkeen rasittaman maaseudun elämänuskoa ja elinkelpoisuutta.
Pohjoisen kulttuuriperinnön tunteminen, hengellinen perintö tähän lukien, on voimavara, jota hiippakunnan tuleva päämies tarvitsee. Hiippakunnan pääsihteerinä parinkymmenen vuoden ajan toiminut Keijo Nissilä tunnetaan maakunnassa ja sen seurakunnissa erityisesti yhteistyökyvyistään. Hän tuntee syvältä alueen kulttuuriperinnön, elämän ja ihmisten tarpeet. Yhteistyöverkot vaikutavaan työhön ovat pitkälle valmiita.
Hänet tunnetaan nöyränä hengenmiehenä, jolle kristillisten arvojen esillä pitäminen ja työ kaikenkaltaisten ihmisten keskellä ovat aitoa kutsumusta. Tälle juurevalle pohjoisen miehelle huumori ja vaatimattomuus ovat olleet luontevia avuja ihmisten keskellä.
Pohjois-Suomen piispan ominaisuuksina niille olisi suoranainen tilaus. Olisivat oikeastaan perinnettä.
Kuusniemi Urpo Vielä vanhoillislestadiolaisten kastekäskystä Kotimaa 28.7.2000 Suntio Marko Heinonen ei ymmärtänyt, mitä minä "ajoin takaa". Syynä saattaa olla hänen omaksumansa vanhoillislestadiolaisten maallikkosaarnaajien harhaoppi.
Heti papiksi valmistuttuani 25- vuotiaana vuonna 1955 sain virkamääräyksen vt. kirkkoherraksi Pudasjärvelle, missä oli vanhoillislestadiolaisia. Joka kylällä oli…
Kyntäjä Timo Protestanttista vai luterilaista työetiikkaa Kotimaa 28/16.7.1999 Hyvin perusteltua pohdintaa pohjoismaisen yhteiskuntamallin juurista, herätysliikkeiden merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan muotoutumisessa.
Herätysliikkeillä oli tärkeä sija Suomen modernisaatiossa.. Ne edistivät demokratisoitumista tuomalla tavalliset ihmiset, rahvaan, historian näyttämölle.
Laestadiuksen herättämät osaavat vaikuttaa Keskisuomalainen 11.1.2000 200 vuotta sitten syntyneen Lars Levi Laestadiuksen nostattama lestadiolaisuus on oppinut taidon vaikuttaa. Uskonnosta ja perheestä peruselinvoimansa ammentava liike on kyennyt lisäämään yhteiskunnallista painoaan, teologian tohtori Juha Seppo arvioi. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kirkkohistorian professori Seppo sanoo, että lestadiolaisuus on löytänyt ulottuvuuksia, jotka tuntuvat sosiaalisessa, kulttuurisessa, taloudellisessa ja myös poliittisessa kentässä.
Lehtonen Tommi Eero Junkkaala ja Marja Suhonen haluavat rakentaa kirkkoa. Kumman talkoisiin sinä lähtisit? Kotimaa 14/7.4.2000 / Talentti 2/2000 …Vaikutukseltaan merkittävinä kirkon vähemmistöinä Junkkaala mainitsee vanhoillislestadiolaisuuden, karismaattisen liikkeen ja tuomasmessulaisuuden. Näissä liikkeissä on paljon myönteistä ja yhteistä suhteessa STI:iin (Suomen teologinen instituutti) ja sen taustajärjestöihin…
Lohi Seppo Lestadiolainen identiteetti tänään Pohjolan Sanomat 4.7.1999 ja Keskipohjanmaassa 30.6.1999 -lestadiolaisten määräksi Suomessa arvioi 100 000, joista 8/10 kuuluu vanhoillislestadiolaisuuteen
–lestadiolaisuus on voinut levitä vain henkilökontaktien välityksellä (oppi Pyhän Hengen pappeudesta, taivaan valtakunnan avaimista)
–ollut kokoustoiminnassaan, opetuksessaan, koko sielunhoidossaan ilman kirkon virallista holhousta > johtanut syytöksiin eksklusiivisuudesta – syyte ei aiheeton > parannuksen vaatimus esitetty myös papeille ja muiden herätysliikkeiden edustajille
Lohi, Seppo: Lestadiolainen identiteetti. SLL 7-8/1999. 3.
Lestadiolaiskristittyjen mielestä liikutukset eivät kuuluneet lainkaan liikkeen luovuttamattomaan perintöön….Vaikka liikutukset olivatkin yleisiä, niiden määrä vaihteli….Suurten herätysten jälkeen ne aina laimenivat. Myös 1800-luvulla pidettiin seuroja, joissa liikutuksia ei esiintynyt ollenkaan…Olennaista oli, että maan päältä löytyi Jumalan seurakunta, "lammashuone", kuten Laestadius Lapin Mariasta puhuessaan kertoi. Tähän "lammashuoneeseen" tultiin sisälle ovesta, joka oli parannuksen ahdas portti. Siinä tapahtui uudestisyntyminen, jossa tarvittiiin "kätilöä", uskovaista ihmistä, joka aistein havaittavalla tavalla julisti evankeliumin ytimen: Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä oli lestadiolaisuudelle tunnusomaista ja jo yksistään erotti herätyksen kirkon yleisestä virtauksesta ja muista herätysliikkeistä. Ehkäpä tässä ilmenikin olennainen osa lestadiolaista identiteettiä.
Seppo Lohi Lestadiolaisuus 150-vuotiaassa Oulun hiippakunnassa Päivämies 37/12.9.2001 Kolmatta hiippakuntaa perustettaessa 150 vuotta sitten eräänä valtiovallan keskeisenä pyrkimyksenä oli valvoa herätysliikkeitä. Piispanistuin sijoitettiin vuonna 1851 Savon herännäisyyden keskelle Kuopioon. Kun hiippakuntakeskus siirrettiin Ouluun vuosisadan vaihteessa, tilanne oli muuttunut: lestadiolaisuudesta oli viiden vuosikymmenen kuluessa kasvanut alueen suurin herätysliike. Sen kotipaikkaoikeus hiippakunnassa ei kuitenkaan ollut itsestään selvä. Puolentoista vuosisadan historia tarjoaa esimerkkjä, joita voisi luonnehtia myrskyisiksi.
Metsävainio Monika Den laestadianska traditionen och Svenska Kyrkan MET-aviisi 1/2000, 25 - 27 Relationen under 1900-talet fram till vår tid och modell för framtida samarbete.
Mikkola Pekka Useita uusia nimiä kirkolliskokoukseen Kaleva 17.2.2000 Yhdeksän uutta pohjoissuomalaista edustajaa nähdään tänä keväänä nelivuotiskautensa aloittavassa uudessa kirkolliskokouksessa. Oulun hiippakunnan 12 edustajasta uusia on kaikkiaan seitsemän. Kuopion hiippakunnan vaalissa läpi meni kolme kainuulaista, joista kaksi on uusia. Osa viime kauden edustajista luopui paikastaan vapaaehtoisesti, mutta osa nimistä vaihtui nyt äänestystuloksen perusteella. Oulun hiippakunnan pappisedustajien joukossa on tulevalla kaudella myös yksi nainen. Vaalissa meni uutena
Mikkola Pekka Salmi yllättyi selvästä voitosta. Uusi piispa lupaa elintilan muttei erillisvihkimyksiä naispappeuden torjujille. Kaleva 28.11.2000 Oulun hiippakunnan piispana tammikuun alussa aloittava lääninrovasti Samuel Salmi sanoi olevansa positiivisesti yllättynyt piispanvaalin lopulta varsin selkeistä numeroista. "Ennakkokäsitykseni oli, että tilanne tulee olemaan hyvin tasaväkinen. Kutsu pohjoiseen näyttää nyt olevan hyvin selkeä. Sen varassa on turvallista lähteä liikkeelle", hän kommentoi tulosta tuoreeltaan maanantai-iltana.
Määttä Toivo Ajankohtainen kirja vanhurskauttamiskeskusteluun PMS 40/6.10.1999 Artikkelissa kerrotaan uuuden kirjan julkistamistilaisuudesta ja esitellään SRK:n kustantama ja Erkki Reinikaisen kirjoittama kirja "Usko ja teot". Siinä Reinikainen erottelee ja arvioi luterilaisen ja katolisen kirkon yhteistä julistusta eli sovintoasiakirjaa. Reinikaisen mielestä yksimielisyys on keinotekoista. Hän analysoi sovintoasiakirjojen sisältöä ja peilaa sitä Raamattua, kansankirkkomme tunnustuskirjoja ja Lutherin opetusta vasten. Yksimielisyyden etsiminen on alusta lähtien ollut kompromissihakuinen", Erkki Reinikainen toteaa.. Vaikka molemmin puolin on todettu, että on uskottava yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, on katolisen kirkon opissa edelleen harhoja, joista se ei ole tinkinyt". Reinikaisen johtopäätös on, että todellista yksimielisyyttä vanhurskauttamisesta kirkkojen välillä ei ole, vaikka sovintoasiakirjan mukaan oppierimielisyydet ovat poistuneet. Hän pahoittelee hintaa, joka yksimielisyydestä joudutaan maksamaan: "On jouduttu tinkimään pyhän Raamatun perustotuuksista".
Nimim. Korvenkulkija Matkanvarrelta Suurta tuhlaustako ? SLL 4/1943, 79-80 Kuten muistetaan, keskusteltiin SRK:n viime kesän vuosikokouksessa kristillisyyden suhtautumisesta pakanalähetystyöhön. Käytetyistä puheenvuoroista huokui syvä ja lämmin ymmärtämys lähetystyötä kohtaan sinänsä. Vakuuttavasti korostettiin sitä, että se kuuluu Jeesuksen opetuslapsilleen antamaan tehtävään. Jos lähetystyö kiellettäisiin, täytyisi Raamatusta pyyhkiä pois paljon muuta. Aikaisemmin lienee kristillisyyden piirissä ollut toisenkinlaista suhtautumista pakanalähetykseen. Sen syyt ovat olleet ymmärrettäviä. Kristityillä ei ole ollut luottamusta tämän työn tekijöihin, koska heidän sieluntilansa on meille tuntematon ja koska tämän työn edustajat eivät ole suinkaan aina suhtautuneet kotimaassa ystävällisesti ja ymmärtämyksellä siihen elämänliiikkeeseen, jonka keskuudessa meidän sydämemme ovat löytäneet Jumalan rauhan ja käsittäneet elämän. Mutta tällainen ajattelu, niin inhimillisesti ymmärrettävää kuin se onkin, on merkinnyt "lapsen heittämistä pellolle pesuveden mukana". Miten eri mieltä me saatamme ollakin käytännöllisestä lähetystyön suorittamisesta, lähetystyö sinänsä sisältyy Jeesuksen antamaan valtavaan tehtävään…Mikäli joku sydämen kautta tuntemistamme veljistä tietäisi saaneensa kutsumuksen evankeliumin viemiseen pakanamaihin ja sinne todella lähtisi, emme suinkaan voisi muuta kuin siunata hänen menonsa, rukoilla hänen puolestaan ja auttaa häntä aineellisillakin varoilla…..
Nordberg Berndt Från väckelse till prästkall Borlänge Tidning 24.1.2000 Efter fjorton år som lekmannapredikant och nära sex års studier har Timo Löppönen, Gagnef prästvigit sig. Förra måndagen började han arbetet inom Svenska kyrkan och har redan klarat av sitt första dop. I ett år ska han arbeta som pastorsadjunkt i Stora Tunas församling med prästkollegan Inger Styrbjörn som handledare. Efter nio månader är det sedan fritt fram att söka lediga tjänster inom svenska kyrkan. Timo kom till Sverige från Finland som 19-åring och har sina rötter inom den Laestadianska rörelsen vilket även hans mor hade.
Lähde Kimmo Lestadiolaiset menevät liian pitkälle Kirkko ja Kaupunki 20.6.2001 Kiitos K&k:lle Aarre Panulan haastattelusta. Toisinajattelijoita (uudestisyntyneitä kristittyjä) kirkossamme tarvitaan, sillä kirkossamme monet harhat yhä lisääntyvät. Esikois- kuten vanhoillislestadiolaisetkin menevät kuitenkin liian pitkälle esimerkiksi seurakuntaopissaan. Jeesus sanoo (Matt. 24): "evankeliumi pitää saarnattaman kaikkialla maailmassa". Johanneksen ilmestys:
Panula Aarre Myös kastamattomana kuoleva lapsi tulee autuaaksi Kotimaa 12.4.2001 Hannu Juntunen on Heikki Tervosen haastattelemana käsitellyt Kotimaan talentti-liitteessä 6.4. Laestadiuksen kastekäsityksiä. Kun palstatilan käyttö tällä sivulla on rajoitettu, tahdon vain joiltakin osin tuoda julki myös toisenlaista lestadiolaista näkökulmaa näihin asioihin. Juntusen mukaan Laestadiuksen kastekäsitys on ristiriidassa luterilaisen kastekäsityksen kanssa. Juntunen toteaa, että ellei ihminen ole kokenut katumuksen, uudestisyntymisen ja elävän uskon prosessia, hän ei ole Laestadiuksen teologisen ajattelun mukaan elävässä uskossa.. Mutta eikö tämä vastaa myös Vapahtajan teologista ajattelua, joka vaati uudestisyntymistä ympärileikatulta Nikodemukselta?
Juntunen sanoo Laestadiuksen menneen niin pitkälle, että sanoo lapsen pelastuvan ilman kastetta luomisen armon perusteella. Ajatteleeko Juntunen, että kastamattomana kuoleva pieni lapsi menee helvettiin? Myös Lutherin mukaan lapsella on elävä usko jo syntyessään. Hän on toki osallinen perisynnistä, mutta se ei Jumalan Pojan sovitustyön tähden häntä kadota. Kadottavan epäuskon alaiseksi lapsi tulee vartuttuaan siihen ikään, että lankeaa pois kasteen armoliitosta ja lapsuuden viattomuuden tilasta. Pelastuminen vaatii tällöin uudensyntymisen armon kautta palaamista lapsuuden uskoon ja kasteen armoliittoon.
Vapahtajan todistukset lapsen uskosta ovat vahvat (Matt. 18:3, 19:14). Raamattu todistaa myös, että lapsella on elävä sielu jo ennen syntymäänsä ja että Johannes Kastaja sai Pyhän Hengen jo äitinsä kohdussa. Kaste, kuten ympärileikkaus Vanhan testamentin aikana on merkki liitosta, jonka Jumala on Poikansa kautta solminut ihmisen kanssa. Se on vahva ja pätevä Jumalan puolelta, mutta ihmisen puolelta se vaatii siihen jälleen palaamista. Kasteesta tietoisesti kieltäytyminen on kadottava synti. Tämä on Lutherin ja Laestadiuksen oppi.
Samuli Pentikäinen Tapahtuiko srk-yhtymän johtajavalinnassa syrjintää? Kaleva 16.11.2001 Lukijan mielipide
Kaleva nosti uutisessaan 13.11. esille oleellisen taustatekijän Oulun seurakuntayhtymän yhtymäjohtajan viran täytössä todetessaan. että "vahvana ehdokkaana esillä olleen Markku Seppäsen mahdollisuudet kaatuivat käytännössä hänen vanhoillislestadiolaiseen herätysliiketaustaansa ".
Piri Erkki …pyhän yhteisen seurakunnan – kirkon… PMS 40/6.10.1999 Kolumnissa otetaan kantaa piispainkokouksen kirkolliskokoukselle tekemään ehdotukseen, jossa Apostolisen ja Nikean uskontunnustus muutettaisiin muotoon: "Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen kirkon, pyhäin yhteyden…". Piri asettuu vastustavalle kannalle todeten, ettei nykyinen käytäntö, jossa kirkon tilalla on seurakunta ole aiheuttanut ongelmia. Seurakunta vastaa myös paremmin historiallista tilannetta, sillä alkukirkon aikana ei varsinaista kirkko-organisaatiota ollut, vaan vain seurakuntia, joita yhdisti sama henki ja usko. Lisäksi hän vetoaa Lutherin teksteihin: Jumalan valtakunta ei ole mikään organisaatio tai laitos, ei kirkko eikä yhdistys, vaan se on "erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä".
Raattamaa, Johan & Poromaa, Isak & Purnu, Jonas & partapuoli, Henrik Olsson & Sunna, Nils Olsson & Nutti, P.A. Persson & Fjelldal, P.O Lannavaarassa 22.2.1895 Haaparannanlehti 21/22.5.1895 Lestadiolaissaarnaajien päätös Lannavaarassa pidetyssä kokouksessa, josta kerrotaan "Vårt land" lehden 85 numerossa, kuuluu näin: "Me laestadiolaisen heräyksen vanhimmat saarnaajat ja työntekijät Jumalan viinimäessä tunnustamme veljille ja sisarille ja myöskin jälkeentuleville polville, että olemme Laestadiuksen ajasta asti ilolla ja tyytyväisellä mielellä pysyneet luterilaisen kirkon helmassa, käyttäneet sakramentit ja aina käsittäneet, että luterilainen oppi on Raamatun mukainen, ja olemme kiitolliset Jumalalle ja meidän kristilliselle esivallalle sen edestä, että meille on säilytetty puhtaana oppi ja ulkonainen jumalanpalvelus. Meidän halumme on aina pysyä kirkon helmassa niin kauan kuin saamme siinä olla ja meille sanaa ja sakramenttia jaetaan, mutta emme sentähden tuomitse, ettei eläviä kristityitä saata löytyä ulkona kirkon helmasta.
Raivio Leena Toisenlainen toisinajattelija Kirkko ja kaupunki 9.5.2001 Johannes Kastajan ääni kirkossamme on vaimentunut, sanoo Aarre Panula. Hänen oma äänensä Helsingin seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa ei vaimene, sillä omatunto vaatii Panulaa puhumaan silloin kun muut vaikenevat.
Rauhala, Niilo Läheltä näkee paremmin Kotimaa 24.11.2000 Hiippakunta on kuin pelto, jossa työskennellään kyntäen, kylväen ja satoa korjaten. Oulun hiippakunnassa Keijo Nissilä on tehnyt pitkän ja ansiokkaan työrupeaman, josta yli 20 vuotta hiippakunnan pääsihteerinä. Hän jos kuka tuntee läheltä tämän pohjoisen pellon tuoksun ja tietää, miten tällä laajalla viljelysmaalla tulee työskennellä ja miten peltoa hoitaa.
Hän tuntee täällä ahertavat hiippakunnan papit, joiden joukossa on erilaisia ihmisiä. Hänen persoonansa on tullut tutuksi. Sovinnollisena miehenä hän on tullut toimeen kaikkien kanssa, ja hänellä on kyky luoda yhteyksiä.
Toisaalta pitkäaikaisena kirkolliskokousedustajana ja käsikirjavaliokunnan jäsenenä hän on perehtynyt koko kirkon asioihin ja viimeeksi aivan erityisesti jumalanpalvelusuudistukseen.
Siksi tuntuu hyvin ahdashenkiseltä ja torjuvalta rovasti Kalevi Silvolan ajatus (Kotimaa 17.11.), ettei vanhoillislestadiolainen kristitty olisi sopiva piispanvirkaan. Onko jossain säädetty aikojen loppuun asti sellaiset kelpoisuusvaatimukset, jotka sulkevat kirkkomme suurimman herätysliikkeen piispanviran ulkopuolelle? Missä on kirkollinen tasa-arvo?
Olen vakuuttunut siitä, että Keijo Nissilällä on kaikki edellytykset Oulun hiippakunnan piispan virkaan, jossa hän tulisi toimimaan Jumalan sanaan ja kirkkomme tunnustukseen pitäytyen ja kirkkomme lain ja järjestyksen mukaan.
Ruohola Leena Vuotuinen kohokohta Satakunnan Kansa 28.6.1991 Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on perinteisesti kesän suurin hengellinen tapahtuma Suomessa. Niitä valmistellaan vuosia ja perheissä se on vuoden kohokohta. Päätoimikunnan puheenjohtaja Pekka Vuonokari sanoo, että Pohjois-Satakunta ei ole vanhoillislestadiolaisten valta-aluetta. Suviseuroilla on täällä merkitystä myös sanoman levittämisessä. Hänen mukaansa lestadiolaisista on vallalla runsaasti vääriä käsityksiä. Esimerkiksi Jämijärvellä hän kertoo kuulleensa väitteen, että seura-alueelle on pääsy kielletty muilta kuin lestadiolaisilta.
- Joidenkin paikkakuntalaisten kerrotaan luvanneen tulla metsänreunaan katsomaan, minkälaista meininki Jämillä juhlien aikana oikein on.
- Tänne on täysin vapaa pääsy. Kuka tahansa voi tulla mukaan, vaikka motiivina olisi silkka uteliaisuus. Sitäkään ei tarvitse pelätä, että poikkeaisi jotenkin joukosta. Lestadiolaiset ovat tavallisia suomalaisia, eivät he poikkea muista vaatetukseltaan tai millään muullakaan tavalla, Pekka Vuonokari nauraa.
Pitkä prosessi
Suviseurojen tulo Jämijärvelle kesti kymmenkunta vuotta. 1980-luvun alussa sekä Porin että Tampereen Rauhanyhdistykset anoivat suviseuroja. Silloin molempien katseet kääntyivät, toisistaan tietämättä, Jämin suuntaan. - Suviseurojen anojia on viime vuosina ollut niin paljon, että vasta nyt ne todella saatiin tänne. Pori ja Tampere olisivat erikseen olleet väestöpohjaltaan liian pieniä. Siksi niiden voimat yhdistettiin ja niin Pori ja Tampere järjestävät yksissä tuumin kesäisen suurtapahtuman, Pekka Vuonokari selvittää. Suomessa arvioidaan olevan vanhoillislestadiolaisia yhteensä noin 100000 henkilöä. Heistä yli puolet käy vuosittain suviseuroissa. Juhlien järjestelyissä tarvitaan noin 3000 talkoolaista, joten millään piskuisella porukalla ei päiviä saadan aikaiseksi.
Ulkomaalaisia
Juhla-alueelle nousee kaksi Suomen lippua sekä seitsemän muun maan liput. Lippunsa saa salkoon vain sellainen maa, jossa lestadiolaisilla on vakiintunutta toimintaa. - Uusin tulokas on Neuvostoliitto. Sieltä juhliin osallistuu yli sadan henkilön ryhmä. Myös Neuvostoliiton lippu nähdään nyt ensimmäisen kerran suviseurasalossa, päätoimikunnan varapuheenjohtaja Pekka Vuonokari kertoo. Kanadasta ja Yhdysvalloista saapuu isohkot, 50-100 henkilön, ryhmät. Lisäksi vieraita tulee Keski-Euroopasta, Isosta Britanniasta ja Pohjoismaista. Ulkomaalaiset osallistuvat tavalliseen ohjelmaan, mutta heille on järjestetty simultaanitulkkaus, paitsi saksankielisille, joita varten on penkkitulkkaus. Puheet tulkataan myös viittomakielellä. Naispappeus
Vanhoillislestadiolaisista tiedetään ehkä parhaiten se, etteivät he hyväksy naispappeutta eivätkä televisiota.
- Naispappeus on mielestämme Raamatun sanan vastainen asia, mutta se ei ole meille ongelma, Pekka Vuonokari sanoo. Hänen mukaansa luterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden demokraattisella päätksellä. Vanhoillislestadiolaiset eivät ole ryhtyneet sotimaan sitä vastaan, vaikka olisivatkin suoneet, että päätös olisi ollut kielteinen.
- Naispappeus ei aiheuttanut liikkeen sisällä ongelmia. Meillä on vallalla todellinen tasa-arvo, sillä uskomme Pyhä Hengen pappeuteen, sen mukaan kaikki uskovat ovat sanansaattajia. Vanhoillislestadiolaiset eivät hyväksy naispappeja eivätkä naismaallikoita. Nainen ei heidän tilaisuuksissaan nouse saarnastuoliin.
Televisio
Vanhoillislestadiolaiset eivät myöskään katso televisiota.
- Siellä esitetään kristillisten perusarvojen vastaista ohjelmaa, Pekka Vuonokari selvittää. Hän pitää kotien kannalta turvallisena ratkaisuna sitä, ettei sinne hankita televisiota. Televisio-ohjelmat ovat seksistisiä sekä väkivaltaisia. Kuvan ja äänen yhdistelmä on voimakas vaikuttaja. Se turmelee helposti mielen. Radiota vastaan liikkeellä ei ole sanottavaa. - Televisio on verraton opetusväline eikä lestadiolaisten lapsilta kielletä koulujen opetusohjelmien seuraamista. Raamatun käännös Ajankohtaisimpana asiana suviseuroissa puhutaan uudesta raamatunkäännöksestä.
- Haluamme ottaa puheeksi sen, mikä asema Jumalan sanalla on kristityn elämässä. Raamattu on korkein ohjenuora. Siksi on toivottavaa, että käännöksestä tulisi mahdollisimman hyvä, Pekka Vuonokari sanoo. Hän kertoo, että vanhoillislestadiolaisista Keijo Nissilä on osallistunut raamatunkäännösvaliokunnan työskentelyyn. Nissilä alustaa seuroissa aiheesta Jumalan sanan arvovalta.
- Pyrimme rakentavaan yhteistyöhön tässäkin asiassa, Vuonokari sanoo. Keskeisesti päivillä on esillä myös vanhoillislestadiolaisuus ja ulkolähetys.
Salmi Anitta Suomessa noin 100 000 lestadiolaista. Hengellinen herätys suurin ansio. Pohjolan Sanomat 18.1.2000 Lars Levi Laestadiuksen historiallinen kiinnostavuus perustuu ennen muuta hänen toimintaansa lapin hengellisenä herättäjänä. Tämä seikka tuli selvästi esille Rovaniemellä….Piispankokouksen sihteeri, tohtori Hannu Juntusen mukaan Lars Levi Laestadius ei itse ollut "jyrkkäotteinen" lestadiolainen. Laestadius korosti elävää kristillisyyttä. Minusta hän tarkoitti tällä termillä ennen muuta ilmiötä, joka voi esiintyä muuallakin kuin omassa ryhmässä. Laestadiuksen kirkkokäsitys ei edusta herätysliikkeessä myöhemmin esillä ollutta käsitystä omasta herätysryhmästä ainoana "Jumalan valtakuntana maan päällä". Juntunen korostaa, että lestadiolaisuuden seurakuntakäsityksen lähtökohtana Laestadiuksen ajattelussa on ehdoton vaatimus elävän uskon havaittavuudesta:
Laestadiuksen saarnakarttoja tarkastelleen Kannuksen kirkkoherra Lassi Kujanpään mukaan Laestadiuksen saarnoista löytyy selkeä rakenne ja muita periaatteita, jota voi hyödyntää vielä nykyajankin saarnoissa. Hänen saarnojaan on säilynyt noin neljäsataa. Laestadius otti selvästi huomioon kenelle hän puhui. Päiväjumalanpalveluksen kuulijakunnaksi hän olettaa kääntymättömiä ihmisiä ja iltajumalanpalveluksen uskovia. Päivällä saarna käsittelee menneisyyden tekoja ja erilaisten tyyppien syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Illalla puheen painopiste hänellä on tulevaisuudessa saavutettavassa hyödyssä. Saarnaaja kuvasi taivasta ja perille tulemisen ihanuutta, Kujanpää selvittää.
Savela Voitto Uskonnonvapauslain uudistamisesta PMS 47/24.11.1999 …myös uuden lain tulee turvata uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet ja vahvistaa uskonnonvapauden yhdenmukaisuusperiaatetta. Julkisen vallan tulee kohdella tasapuolisesti kaikkia. Uskonnonvapaus luokitellaan ihmisoikeudeksi ja tästäkin lähtökohdasta sitä on hyvä kannattaa.
Savela Voitto Ekumenia Siionin Lähetyslehti 3/2000, 2. ….On kysyttty, miten erilleen joutuneiden kristittyjen ja kirkkojen ykseys voisi löytyä. Pyhä Raamattu opettaa yhdestä, keskuudessamme olevasta lammashuoneesta, Kristuksen seurakunnasta. Siihen seurakuntaan ja ykseyteen, josta Vapahtaja opetti, tullaan yhden portin kautta. Jeesus on lammashuoneen ovi. Hän kutsuu valtakuntansa evankeliumilla parannukseen ja elämän tielle. Tiekin on yksi kun usko on yksi ja yhteinen…Todellinen ekumenia, maailmanlaajuinen yhteys, ykseys ja yhteistyö toteutuu Jeesukseen Jumalan sanan mukaisesti uskovien keskuudessa.
Siirilä Jouko "Tässä kristillisyydessä voi pelastua", sanovat lestadiolaiset ja miettivät…Onko kristillisyyttä lestadiolaisuuden ulkopuolella? Kristityn Vastuu 22/1.6.1989 "Tällä hetkellä koen, että lestadiolainen kristillisyys puutteineen ja vikoineen on raikkaalla ja väkevällä pohjalla. Se on opillisesti terveellä perustalla. Jumala voi minun ymmärrykseni mukaan tehdä tässä työtään." Näin totesi Jaakko Rahja Kirkkonummelta, yksi neljästä paneelikeskustelun osanottajasta äskettäin Helsingissä. Paneeli päätti lukuvuoden kestäneen luentosarjan lestadiolaisuudesta. Luentosarjan järjestäjinä ovat olleet helsingin Lestadiolainen Lähetyssäätiö ja Rauhan Sana.
Sjöblom Karin Västlaestadianerna bröt jultraditionen PiteåTidningen 28.12.2000 Västlaestadianerna bröt under julhelgen en mångårig kyrklig tradition när man inte samlades till nattvard i Gällivare kyrka på annandag jul. Församlingen anordnade egen nattvard för tusentalet trosfränder i det egna kapellet på juldagen. Ur teologisk synpunkt anses handlingen som uppseendeväckande.
- Den här frågan måste biskoparna lösa. Jag anser att en nattvard utan samfund, utanför kyrkan, inte är någon nattvard, säger vice kyrkoherden i Gällivare Kenneth Rova, till Norrländska socialdemokraten.
Enligt Svenska kyrkans ordning ska nattvarden som är ett av kyrkans två sakramenten, förvaltas av någon som är vigd till prästämbetet. På laestadianernas julsamlingar i Gällivare var det församlingens lekmannapredikanter som delade ut nattvarden.
Laestadianerna är uppdelade i två grupperingar, öst och väst. Rörelsen tillhör Svenska kyrkan och har hittills hållit nattvardsgudstjänster och förrättat dop i Svenska kyrkan. För en tid sedan togs dock beslut av västlaestadianerna om att göra försök med sakramenten i egen regi.
- Vi är en kyrka som är öppen för alla och beklagar om västlaestadianerna känner att de behöver ta det här steget, säger Åke Nordlundh, kanslichef i Luleå stift till TT.
Enligt stiftskansliet är det inte aktuellt med någon reaktion från kyrkans sida. De samtal som alltid funnits med den laestadianska väckelserörelsen kommer att fortsätta som vanligt.
Sjöblom Marko Vanhoillislestadiolaisen kaste-eksegeesin tarkastelua Perusta 1/2000, 11 - 17
Svenska kyrkan står inför viktigt vägval Nya Dagen 6.12.2001 Viite
Det har snart gått ett år sedan kyrkan och staten gick skilda vägar, efter hundratals år av gemensam vandring. De flesta har nog inte märkt någon större skillnad, kyrkoåret är detsamma och verksamheten i mycket också densamma.
Men under ytan har den ändrade ställningen medfört en betydande psykologisk förändring. Staten är inte formellt längre rättesnöre, men heller inte skyddsvärn. När kyrkan blev fri, verkar hon paradoxalt nog mer ängslig och mer angelägen om att vara världen till lags. Det har skett snabba förändringar i sekulariserande riktning, som ingen kunnat föreställa sig för bara några år sedan, förändringar som berör kärnan i den kristna förkunnelsen.
Talonen, Jouko: Herätysliikkeet Euroopan historiassa. Perusta 1/1998, 3 – 7.
Teinilä Mari Suomalaisten oppivuodet Inkerin kirkossa. Intoa kyllä on, mutta ei aina taitoa. Kotimaa 14/7.4.2000 …Inkerissä toimivat suomalaiset kristilliset järjestöt – Rauhanyhdistystä lukuunottamatta – kokoontuvat säännöllisesti Inkerin järjestöjen neuvottelukuntaan….
Venäjällä kahdeksan rauhanyhdistystä Venäjällä toimii kahdeksan rauhanyhdistysten paikallisosastoa, joissa on yhteensä noin 200 jäsentä. Rauhanyhdistykset on perustettu viime vuosikymmenellä. SRK ei kuitenkaan osallistu suomalaisten järjestöjen Inkerin työtä koskeviin neuvotteluihin. Venäjän työstä vastaavan rovasti Aimo Hautamäen mukaan pelisäänöistä Inkerin kirkon kanssa on sovittu muun muassa piispa Aarre Kuukaupin kanssa. Toimintatapojemme pohjalta on luontevampaa neuvotella suoraan Inkerin kirkon kanssa. En tunne tarkkaan neuvottelukunnan työskentelyä, mutta ilmeisesti siellä sovitaan pelisäännöistä ja niillä on jonkinlainen Inkerin kirkkoa ohjaileva vaikutus, SRK:n pääsihteeri Voitto savela sanoo. Savelan mukaan järjestöjen kesken ei ole syytä neuvotella yhteistyöstä, koska ne eivät sovi yhdessä asioistaan Suomessakaan. Myös Suomessa SRK neuvottelee suoraan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanssa, hän jatkaa. Venäjällä toimivien rauhanyhdistysten keskeistä toimintaa ovat seurat. Joka viikonvaihteessa jossain päin Venäjää pidetään seurat. Seuroissa on kaksi puhujaa Suomesta. Vanhoillislestadiolaisen taustayhteisön omaavat opistot ovat kutsuneet opiskelijoita Venäjältä Suomeen muun muassa perehtymään pyhäkoulutyöhön. Näistä opiskelijoista ei kuitenkaan sovita Inkerin kirkkohallituksen kanssa. Viime aikoina opiskelijoiden tulo on tyrehtynyt viisumivaikeuksien vuoksi. Venäjän rauhanyhdistyksissä pyhäkoulutyö on käynnistymisvaiheessa. Luultavasti ne käynnistyvät myös niissä inkeriläisseurakunnissa, joissa jo on pyhäkouluja. On paikallisten rauhanyhdistysläisten asia vastata, miksi näin tehdään, Hautamäki sanoo. Hänen mukaansa viime aikoina rauhanyhdistysläisten on ollut aina vain vaikeampi saada jumalanpalvelusvuoroja esmerkiksi Sortavalan tai Pitkärannan seurakunnista. Kun olen kysynyt vuoroja, minulle on vastattu, että ystävyysseurakunnat varaavat jumalanpalvelusvuorot aina itselleen, Hautamäki sanoo.
Tervonen Heikki Oppikeskustelua herätysliikkeistä Kotimaa 28.7.2000 Kevään ja kesän aikana on käyty keskustelua herätysliikeidemme suhteesta luterilaiseen tunnustukseen. Herätysliikkeiden isät ja äidit - joita viime mainittuja ei Helena Konttista lukuunottamatta juuri ollut - olivat eri korostuksin voimallisia julistajia ja sielunhoitajia ja ottivat kantaa opillisiinkin kysymyksiin, mutta heistä ei pidä silti tehdä kirkon uuden opin laatijoita. Luterilainen tunnustus on uskon pääosissa edelleen Raamatun ja kirkon opin luotettava tulkki. Voisimme olla kaikki vaikkapa Martti Lutherin Vähän Katekismuksen oppilaita.
Rovasti Matti Väisänen on kastekirjallaan saanut kansanlähetyksen piirissä aikaan keskustelun kasteen ja uskon suhteesta. Pääsihteeri Timo Rämän mukaan kaste ja usko yhdessä, riippumatta niiden keskinäisistä järjestyksistä, merkitsevät pelastavaa uudestisyntymistä.
Ilmeisesti Oulun piispanvaalin lähestyminen on synnyttänyt jälleen keskustelun vanhoillislestadiolaisten erityiskorostuksista. Historiallisesti ottaen ongelma sakramenttien ja uskon suhteesta johtuu suurelta osin pietismin perinnöstä, sekin hyvin laajasti ymmärrettynä. Sen mukaan monet kastetut elävät "kuolleessa uskossa" ja pelastuakseen jokaisella tulee olla "elävä usko".
Evankelisuudessa toisin kuin muissa herätysliikkeissä, myös sakramenteillä, etenkin kasteella, on keskeinen sija. Mutta vaikka esimerkiksi Paavo Ruotsalainen puhui vähän sakramenteista, siitä ei vielä voi päätellä, etteikö hän olisi arvostanut niitä. Lars Levi Laestadius oli sitä mieltä, että Lutherin uskon mukaan Jumalan armo ei kuullu muille kuin katuvaisille ja särjetyille sydämille. Hänen mukaansa kaste saattaa syntien anteeksiantamuksen niille, jotka uskovat. Jo lapsikaste on tarpeen, sillä lapset eivät ole puhtaita syntyessään, vaan tarvitsevat uudestisyntymisen pesoa riettaudesta ja saastaisuudesta, joka seuraa heitä hamasta äidin kohdusta. Laestadiuksen suurin huoli on kuitenkin se, että ihmiset ovat rikkoneet kasteliiton ja voivat uudistaa sen vain katumuksessa ja uskossa. Katumus kuuluu myös rippiin. Ehtoollisessa annetaan synnit anteeksi uskovalle. Laestadius ei kieltänyt saarnavirkaa, mutta korosti voimakkaasti kaikkien uskovien pappeutta. Aivan ilmeisesti hän näki Jumalan työtä muuallakin kuin "Pohjanmaan" herätyksensä piirissä. Pohjanmaatakin parempi Jumalan peltomaa oli Laestadiuksen mukaan mustien pakanain maassa, missä ei ennen ollut peltomaata ollenkaan. Hänen aikansa luterilaisessa kirkossa Pyhä Henki oli "miltei kuollut".
Hyvänä pohjana kirkon sisäiselle keskustelulle on päätunnuskirjamme Augsburgin tunnustus, jonka mukaan kirkko on pyhien yhteisö, jossa Jumalan sanaa julistetaan puhtaasti ja sakramentit toimitetaan oikein. Saarnavirka varmistaa, että näin tapahtuu. Kaste on "välttämätön pelastukseen ja Jumalan armo annetaan sen välityksellä". Lapsetkin tulee kastaa, "jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon".
Katumuskin on Martti Lutherin mukaan paluuta kasteeseen ja ehtoollinen on syntien anteeksiantamisen sakramentti. Näin sakramentit sekä herättävät että vahvistavat uskoa. Usko tarttuu Jumalan lupauksiin sanassa ja sakramenteissä.
Tervonen Heikki Herätysliikkeiden kohdattava nykyajan haasteet Kotimaa 27/7.7.2000 Vanhoillislestadiolaisuuden on muuttoliikkeen vuoksi kohdattava myös pääkaupunkiseudun haasteet. Sen ydinkysymys suhteessa kirkkoon ja muihin herätysliikkeisiin on edelleen kirkko-opissa, siis siinä, voidaanko sen piirissä selkeästi tunnustaa, että Pyhän Hengen työtä ja näin ollen myös uskovia ihmisiä on muuallakin kirkossamme kuin vain vanhoillislestadiolaisuudessa...
Usko tukee ja pitää koossa Turun Sanomat 9.7.2000 Uskon ja uskonnon voi erottaa toisistaan - ainakin teoriassa. Teologiksi opiskellut Jouko Räty Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä vertaa uskontoa kuoreen: tapoihin, muotoihin ja oppiin. Usko puolestaan on hänen mukaansa ydin: ihmisen oma jumalasuhde ja kokemus.
Wärn Daniel Brott mot Guds ord Nya dagen 5.12.2000 Bland västlaestadianerna i Luleå stift kommer både dop och nattvard i fortsättningen att ske utan medverkan av någon av Svenska kyrkans präster.
-Vi kan inte längre med gott samvete delta i en gudstjänst i Svenska kyrkan, säger laestadianen Evald Larsson till Kyrkans Tidning.
Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden PMS 40/6.10.1999 (pääkirjoitus) Kirjoituksessa esitetään vanhoillislestadiolaisuuden kriittinen asenne 31.10.1999 allekirjoitettavaan "Yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisopista". Kirjoituksen lopuksi todetaan: Suomessa ekumeenisen ajattelun kehitykseen ja laajentumiseen liittyvät läheisesti sakramentalismin nousu ja näkyvän kirkkolaitoksen samaistaminen Kristuksen kirkkoon, Jumalan seurakuntaan. Tällöin Jumalan sana ja opetus uskon vanhurskaudesta syrjäytyvät, ja painopiste siirtyy sosiaalisiin ja eettisiin näkökohtiin. Rukouksena tulisi kuitenkin olla, että luterilaisessa kirkossamme säilyisi riittävä omantunnon ja uskomisen vapaus. Pyyntömme on, että opetus uskon vanhurskaudesta ja siitä kumpuavasta elämän vanhurskaudesta pysyy selkeänä.
Öhman Olle Jultraditionen bröts Norrländska Socialdemokraten 27.12.2000 Västlaestadianförsamlingen i Gällivare bröt under julhelgen en mångårig kyrklig tradition att samlas till nattvard i Gällivare kyrka på annandagjul. Församlingen ordnade egen nattvard på juldagen i laestadiankapellet med flera hundra trosfränder som gick till bords. Men ingen vill säga att det är en...
Oulun hiippakunnan piispanvaaliin 2001 liittyvät lehtiartikkelit
Vain yksi Oulun piispaehdokkaista vastustaa naispappeja 29.10.2000 Neljä viidestä Oulun hiippakunnan piispaehdokkaasta on valmis vihkimään myös naisia papeiksi. Vain yksi, Teologisen instituutin pääsihteeri, teologian maisteri Eero Junkkaala ei siihen ryhtyisi. Linkki.
Ehdokkaat Oulun piispaksi Aamulehti 22.10.2000 Lestadiolaisten oma mies Oulun hiippakunnan pääsihteeri Keijo Nissilä, 57, on vanhoillislestadiolainen. Oulun hiippakunnassa se takaa vankan kannatuksen. Hän on nykyisen piispan läheinen työtoveri. Nissilä tuntee hiippakunnan ja hänet tunnetaan. Pohjoisen lestadiolaiset ovat...
Airola Outi Sama kummasta tulee piispa, se ei suuremmin hetkauta hiippakuntaa KeskiPohjanmaa 27.11.2000 Piispanvaalista tulee tiukka. Tänään astuvat vaaliuurnille ne vajaa 800 äänioikeutettua, jotka ratkaisevat tulevan Oulun hiippakunnan piispan nimen. Vaalin toisessa vaiheessa vastakkain ovat.. Linkki.
Forsström Raija Oulun piispaksi ehdolla viisi miestä HS 12.9.2000 Teologian tohtori Keijo Nissilä, 57, työskentelee Oulun tuomiokapitulin pääsihteerinä ja nykyisen piispan "oikeana kätenä". Oululaisista moni näkisi hänet mieluiten piispanaan, mutta vankka lestadiolaisuus saattaa olla hänenkin rasitteensa....
Hiltunen Juhani Nissilä ja Salmi jatkoon Oulun piispanvaalissa Aamulehti 14.11.2000 Äänestys: Vaalissa tarvitaan toinen kierros, koska kukaan ei saanut puolia äänistä. Oulun hiippakunnan uusi piispa on joko, 49, tai Keijo Nissilä, 58. He selviytyivät vaalin toiselle kierrokselle, joka joudutaan toteuttamaan, koska kukaan viidestä ehdokkaasta ei saanut suoraan valintaan tarvittavaa yli 50 prosentin kannatusta...
Holma Juhani, Haulos Risto jne. Keijo Nissilä piispaksi Kotimaa. 10.11.2000 Oulun hiippakunta on laajin ja moni-ilmeisin hiippakunta maassamme. Sen esipaimenen tulee omata kyvyt ja kokemus toimia piispana Keskipohjanmaalta saamelaisalueelle ulottuvalla haasteellisella saralla. Omaleimainen herätysliiketilanne vaatii kansan sydänäänten tuntemusta. Tunnemme pääsihteeri Keijo Nissilän avarakatseisena pappina ja pidämme häntä Oulun hiippakunnan erityisolosuhteet parhaiten tuntevana piispakandidaattina. Hänen toimimisensa seurakuntapappina Lapissa ja pitkä työrupeamansa oman hiippakuntamme pääsihteerinä ovat antaneet hyvät eväät pohjoisen hiippakunnan piispan virkaan.
Huhtanen Veikko Oulun hiippakunnan piispa Pohjolan Sanomat 28.11.2000 Samuel Salmesta seuraava Oulun hiippakunnan piispa. Piispanvaali ratkesi selvin luvuin 416-328. Turun Katariinan seurakunnan kirkkoherra, teologian tohtori Samuel Salmi (49) on Oulun hiippakunnan seuraava piispa. Salmi voitti maanantaina toimitetulla Oulun piispanvaalin toisella kierroksella vastaehdokkaansa, Oulun hiippakunnan pääsihteerin, teologian tohtori Keijo Nissilän äänin 416-328. Salmen kannatus oli suurin Kemin.
Lassila Juhani Silvolalle piispanvaalista Kotimaa 24.11.2000 Kotimaan keskustelupalstalla oli 17.11. teologian tohtori Kalevi Silvolan arviointi Oulun hiippakunnan piispaehdokkaista. Tuntoni on pakottanut minut kirjoittamaan vastineen, koska omien kokemusteni valossa Silvola on antanut väärän todistuksen teologian tohtori Keijo Nissilästä. Tohtori Silvolan allekirjoittamasta kirjoituksesta saa sen käsityksen, että nyt oltaisiin valitsemassa Pyhälle Pietarille apulaista. Silvola antaa ymmärtää, että tohtori Salmi päästäisi veräjästä enemmän pohjoissuomalaisia Pietarin henkilöhaastatteluihin, kuin tohtori Nissilä, mutta eivät nämä kelpo ehdokkaat taitaisi päästä Pyhän Pietarin apupojiksi, vaikka ovatkin oppineita miehiä. Tutustuin Keijo Nissilään, kun 1970- luvun lopussa Oulun tuomiokapituli ja Lapin lääninhallitus rupesivat yhdessä pitämään Lapin uskonnonopettajille koulutustilaisuuksia, joissa aina piispa ja pääsihteeri olivat myös kouluttajina. Parinkymmenen vuoden aikana kehittyi hyvä työyhteys ja luottamukselliset välit. Uskon siihen, että Keijo Nissilä saattaisi minut siunaavin sanoin ja ajatuksin taivaan portille, vaikka minulla ei ole SRK:n jäsenkorttia. Näillä periaatteilla pääsihteeri Nissilä on käsittääkseni työtänsä Oulun tuomiokapitulissa hoitanut. Minussa on vain vahvistunut luottamus siihen, että Keijo Nissilä olisi taitava, tasapuolinen ja koko hiippakunnan väen puolia pitävä piispa sekä hengellisissä että maallisissa asioissa. Pohjoisessa on paljon työttömyyttä ja turvattomuutta. Edessä oleviksi vaikeiksi vuosiksi Pohjolan piispaksi on saatava vahva mies, joka näillä kairoilla ikänsä työskennelleenä tuntee ongelmat. Tuntemukseni mukaan Keijo Nissilä on sellainen.
Laurila Matti Keijo Nissilä ja pelastava evankeliumi Kotimaa 42/20.10.2000 Viime viikon Kotimaassa (13.10.) Matti Salminen pohti Keijo Nissilän vastausta kysymykseensä, jonka hän esitti Rovaniemen piispapaneelissa 9.10. Salmisen johtopäätös oli, että Nissilä ei pidä häntä uskovana kristittynä. Pelastuksen rajoja yritti myös Oulussa 10.10. kysyä Nissilältä parikin eri valitsijaa, mutta molemmat kysymykset Nissilä ohitti raamatunlauseilla. Vastaamattomista kysymyksistä herää myös uusia. Pitääkö Keijo Nissilä meidän ei-rauhanyhdistysläisten pappien ja muiden työntekijoiden julistusta evankeliumina, joka synnyttää todellista uskoa? Olipa vastaus kumpi tahansa meidän valitsijoiden tulisi Nissilän kanta saada tietää. Piispan ensimmäinen tehtävä on olla hiippakuntansa hengellinen kaitsija. Mikäli piispa ajattelisi, että neljä viidestä papista hänen hiippakunnassaan ei julista todellista evankeliumia, tilanne olisi enemmän kuin surullinen.
Lehtinen Juliska Oulun piispaksi viisi ehdokasta Kotimaa 15.9.2000 Oulun hiippakunnan uuden piispan valinta on herättänyt valtakunnallista mielenkiintoa muun muassa naispappeuskysymyksen tähden. Vuoden vaihteessa eläkkeelle jäävän piispan Olavi Rimpiläisen johtama hiippakunta on ollut kirkon viimeisiä saarekkeita, joissa naispappeuden vastustajat ovat olleet erityisasemassa. Hiippakunnassa vaikuttava lestadiolaisuus ei kuitenkaan nosta virkakysymystä …
Mikkola Pekka Salmi yllättyi selvästä voitosta. Uusi piispa lupaa elintilan muttei erillisvihkimyksiä naispappeude Kaleva 28.11.2000 Oulun hiippakunnan piispana tammikuun alussa aloittava lääninrovasti Samuel Salmi sanoi olevansa positiivisesti yllättynyt piispanvaalin lopulta varsin selkeistä numeroista. "Ennakkokäsitykseni oli, että tilanne tulee olemaan hyvin tasaväkinen. Kutsu pohjoiseen näyttää nyt olevan hyvin selkeä. Sen varassa on turvallista lähteä liikkeelle", hän kommentoi tulosta tuoreeltaan maanantai-iltana.
Mikkola Pekka Tulossa tiukka piispafinaali Kaleva 27.11.2000 Eleniuksen tukijoille tarjotaan ratkaisijan paikkaa. Oulun hiippakunnan maanantaisessa piispanvaalissa näyttää toistuvan sama tilanne kuin mikä nähtiin Yhdysvaltain presidenttikisassa Floridan osavaltiossa: jokainen ääni on tärkeä. Loppuviikon povauksissa piispakisasta Samuel Salmen ja Keijo Nissilän välille odotettiin tiukkaa kamppailua. Arvioissa – joissa sekoittuvat toiveet ja viileät arviot – esitettiin veikkauksia kummankin voitosta.
Pyykkönen Helka Piispanvaalin äänestysnumerot 416-328. Salmi tiukan kisan voittoon Keskipohjanmaa 28.11.2000 Turun Katariinanseurakunnan kirkkoherra Samuel Salmi on Oulun hiippakunnan seuraava piispa. Maanantai-iltana käydyn vaalin toisella äänestyskierroksella hän sai äänistä 416 ja toiseksi jäänyt hiippakunnan pääsihteeri Keijo Nissilä 328. Tulos on vielä epävirallinen, ja tuomiokapituli vahvistaa sen tiistaina. Samuel Salmi vastaili onnittelupuheluihin ja haastatteluihin tiiviiseen tahtiin tuloksen selvittyä. - Minulla on kiitollinen mieli, että Oulun hiippakunta on näin selkeällä kutsulla ojentanut kätensä. Siihen voi tarttua nöyrällä mielellä, ja nyt alkaa yhteistyö taukovuosien jälkeen. Salmi on työskennellyt aiemmin Oulussa ja Ylitorniolla ja kuluneet 13 vuotta Turussa arkkihiippakunnan pääsihteerinä ja Katariinanseurakunnan kirkkoherrana. Uuden työnsä hän haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä ja kuulla ensin hiippakunnan ajankohtaisen tilanteen ja solmia kontaktit informaation hankkimiseksi. Keijo Nissilä toteaa olevansa huojentunut eikä myönnä tuntevansa pettymystä. - Olen kahden piispan aikana nähnyt, mitä piispan viran hoito on. Kun omat resurssini ovat tiedossa, niin olisihan se hirmuisen vaativa tehtävä - vaikka olisinkin ollut valmis siihen, hän sanoo.
Pyysalo Riitta Salmi vai Nissilä Oulun piispaksi? Suomen kuvalehti 46/2000 Oulussa lasketaan erilaisia vaihtoehtoja siitä, miten käy piispanvaalin toisella kierroksella, joka pidetään 27. marraskuuta. Ensimmäisellä kierroksella kukaan viidestä ehdokkaasta ei saanut vaadittua yli puolta äänimäärästä. Teologian tohtori Samuel Salmi, 49, sai 233 ääntä ja Keijo Nissilä, 58, 196 ääntä. Ääniä annettiin kaikkiaan 761, ja äänestysprosentti oli 98,4. Kolmanneksi kilvoitteli Kotimaa-lehden herännäisyyttä edustava päätoimittaja Jaakko Elenius 146 äänellä. Yllättävän moni, 123 valitsijaa, kannatti Teologisen instituutin pääsihteeriä, teologian tohtori Eero Junkkaalaa, joka viidestä ehdokkaasta ainoana ei olisi suostunut vihkimään papeiksi naisia. Vähiten ääniä, 63, keräsi Suomen Lähetysseurassa työskentelevä teologian tohtori Risto Ahonen. Salmen voitto ei ole niin varmaa kuin tuloksesta voisi luulla. Oulun seurakuntien kristillisen kasvatuksen johtaja, pastori Matti Pikkarainen sanoo, että Keijo Nissilä saattaa lestadiolaisuudestaan huolimatta saada taakseen osan "heränneestä kansasta" eli Eleniusta äänestäneistä. Hänestä kysymys on absurdista asiasta. "Tämä "hulluus" johtuu Keijo Nissilän persoonasta. Hänet tunnetaan täällä pitkältä ajalta. "Keppi" edustaa monille papeille enemmän hyvää kaveria kuin vanhoillislestadiolaisuutta. Hän on mitä parhain seuramies, joka vetää smile-projektia joka suuntaan", Pikkarainen kertoo. Hän itse on Salmen kannattaja. "Nissilä on hyvin viisas mies, hauska, kova juttujen kertoja, eräs seurakuntalainen kertoo."Kyllä siitä piispaksi olisi, mutta kun se on vanhoillislestadiolainen!" Vaali-iltana osa heränneistä kertoi jo etukäteen jättävänsä tyhjän lapun. Jos kaikki Junkkaalan kannattajat menevät Nissilän taakse, tämä saa 319 ääntä. Salmen ja Ahosen yhteenlasketusta äänimäärästä kertyisi 290-300. Meneekö yhtä tipalle kuin USA:ssa?
Salminen Matti Keijo Nissilä ja ei-lestadiolaiset Kotimaa 13.10.2000 Oulun hiippakunnan piispanvaalissa yksi meitä äänestäjiä kiinnostava kysymys on ehdokkaiden herätysliiketausta. Esimerkiksi vanhoillis-lestadiolainen pääsihteeri Keijo Nissilä ei taustaansa esittele. Ehdokkaiden yhteistilaisuudessa Rovaniemellä maanantaina 9.10. Keijo Nissilä puhui kovin ympäripyöreästi 1970-luvun lopun "herätysliikekarikosta", josta Oulun hiippakunta on nyktisen piispan Olavi Rimpiläisen johdolla selvinnyt. Kun Rovaniemen kappalainen Esko Aho kysyi tarkennusta, mitä Nissilä tarkoitti "herätysliikekarikolla", vastaus ei selventänyt asiaa lainkaan. Niinpä jouduin kysymään suoraan, tervehtisikö Keijo Nissilä piispana minua Ylitornion Arvidilan pappilaan tullessaan "Jumalan terve" eli tunnustaisiko näin minutkin uskovaksi kristityksi. Keijo Nissilän vastaus oli paljastava: "Tervehtisin niin kuin Raamattu opettaa: Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: Rauha tälle kodille." Rajaveto on siis selvä. Meitä muita kuin vanhoillislestadiolaisia ei voi tervehtiä pohjoisen kristillisyyden perinteisellä tervehdyksellä "Jumalan terve" - päin vastoin kuin piispa Olavi Rimpiläinen on tehnyt.
Sillanpää Anneli Nissilän alaisena on hyvä olla Kotimaa 24.11.2000 Olen Oulun tuomiokapitulin toimistotyöntekijä ja vielä naispuolinen sellainen. Tulin kapitulin toiminnallisen osaston virkaan yli 15 vuotta sitten. Lähimmäksi esimiehekseni tuli pääsihteeri Keijo Nissilä. Ensimmäisenä työpäivänäni, kun arkana ja jännityksen vallassa saavuin tuomiokapituliin, sain kutsun saapua esittäytymään esimiehelleni. Sydän pamppaillen koputin oveen. Oven riensi aukaisemaan pitkä, rivakan oloinen mies, puristi kättäni lämpimästi hymyillen ja toivotti tervetulleeksi työyhteisöön. Hän sai minut tuntemaan itseni hyväksytyksi, ei hän kysellyt eikä tentannut suhtautumistani uskontoon, kirkkoon tai naispappeuteen! Itse olen vain "kirkkouskovainen", joita suurin osa suomalaisista on.Keijo Nissilä ei ole koskaan korostanut omaa uskonnollista taustaansa tai painostanut "parannukseen" , kuten jotkut muut saman uskonlahkon edustajat ovat. Hän on antanut minun pitää oman uskoni ja hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Hän on todellinen sydämenuskovainen, joka näyttää oman uskonsa käytöksellään ja teoillaan, ei vain sanojen helinällä.
Silvola Kalevi Piispajahdissa Lähettäjä 10/2000 Oulun hiippakuntaan ollaan valitsemassa uutta piispaa. Vaalit pidetään 13.11.2000. Vaalitapa on uusi, kaksivaiheinen. Halukkaat ovat saaneet perustaa valitsijayhdistyksiä ehdokkaansa taakse. Näin vaalista on tullut entistä julkisempi ja selkeämpi. Kisaan on lupautunut viisi miestä. He ovat aakkosjärjestyksessä Risto Ahonen, Jaakko Elenius, Eero Junkkaala, Keijo Nissilä ja Samuel Salmi. Näistä Ahonen, Nissilä ja Salmi ovat väitelleet tohtoreiksi, jota tutkintoa piispalta nykyisin odotetaan, vaikka se ei olekaan vaatimus. Piispa on hiippakuntansa papiston esimies ja johtaa hiippakunnan työtä tumiokapitulin kanssa. Hänen toivotaan olevan hyvä hallintomies, oppinut teologi, viisas sielunhoitaja ja taitava saarnamies. Ihmisenäkin hänen odotetaan olevan esimerkillinen. Lähettäjän lukijoista useilla saattaa olla äänioikeus tulevissa vaaleissa. Siksi on hyvä tietää, ketä äänestää. Muidenkin on syytä olla selvillä ehdokkaista. Koetan arvioida heitä ja esittää parhaana pitämäni ehdokkaan. Kotimaassa 22.9. julkaistujen ehdokaslistojen mukaan dosentti Risto Ahosen taakse ei näytä asettuneen kuin pieni joukko. Ahonen onkin aika outo Oulun hiippakunnassa. Ahonen tunnetaan lähinnä lähetysteologina. Kannatus vaikuttaa sen verran pieneltä, että hän lienee poissa laskuista. Jaakko Elenius on teologian maisteri ja nykyisin Kotimaan päätoimittaja. Hän toimi aikaisemmin etiikan assistenttina Helsingin yliopistossa, Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtajana ja sanomalehtimiehenä. Elenius oli mukana mm. arkkipiispanvaalissa ja on ollut monissa muissakin piispanvaaleissa. Elenius on lähinnä heränneiden ehdokas. Lehtimiehenä Elenius on osoittanut kiinnostusta varsinkin yhteiskunnallisiin asioihin. Elenius on jo 60-vuotias, joten hänen kaudestaan tulisi varsin lyhyt. Kannattaneeko piispaksi valita miestä, joka jää pian eläkkeelle? Eero Junkkaala on Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Helsingistä. Tämä instituutti on eräänlainen hengellinen vastalaitos Teologiselle tiedekunnalle, jota monet pitävät liian maallisena. Junkkaala on tutkinut Palestiinan arkeologiaa ja valmistellee siitä väitöskirjaa. Hänet tunnetaan vahvana hengellisenä julistajana, mutta on samalla kokonaisnäkemykseltään konservatiivinen. Junkkaala onkin niiden ehdokas, jotka vastustavat naispappeutta ja hän on ehdokkaista ainoa, joka on kieltäytynyt vihkimästä naisia papeiksi. Junkkaalalla näyttää olevan jonkin verran vähemman kannatusta kuin esim. Eleniuksella. Keijo Nissilä on tehnyt elämäntyönsä Oulun hiippakunnan pääsihteerinä ja näin hänellä on kotikenttäetu. Mutta hänellä on myös kotikenttärasite. Nissilä kuuluu rauhanyhdistysläiseen lestadiolaisuuteen, joka on sitä mieltä, että uskovia on vain sen piirissä. Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys opettaa, että todellinen Jumalan valtakunta on vain heidän keskellään. Suomen evankelisluterilainen kirkko ei edusta Jumalan valtakuntaa. Keijo Nissilä ei ole sanoutunut irti näistä käsityksistä. Olisi kummastuttavaa, melkein käsittämätöntä, jos piispaksi valittaisiin mies tästä yhteisöstä. Aiheellisesti voi kysyä, mikä olisi silloin piispan suhde kirkkoonsa, kun hän ei voi hyväksyä sitä hengelliseksi yhteisöksi. Miten piispa voisi olla ei - rauhanyhditysläisten pappien tuki ja sielunhoitaja, kun ei tunnustaisi heitä edes uskoviksi? Samuel Salmi on toiminut aikaisemmin Oulun tuomiokirkkoseurakunnan apupappina ja kappalaisena ja tässä välissä pari vuotta Ylitornio opiston vs. rehtorina. Hän on ollut Turun hiippakunnan pääsihteerinä ja toimii nyt Turussa Katariinan seurakunnan kirkkoherrana ja samalla rovastikuntansa lääninrovastina. Salmi on toiminut myös Turun tuomiokapitulin pappisasessorina kuuden vuoden ajan. Hänen isänsä Emil Salmi suoritti elämäntyönsä pohjoisessa toimien mm. Muonin ja Tervolan kirkkoherrana, rakastettuna sielunhoitajana. Samuel Salmi on minun ehdokkaani. Kutsun kaikkia äänioikeutettuja äänestämään häntä.
Silvola Kalevi Finaaliehdokkaiden arviointi Kotimaa 17.11.2000 Piispan toivotaan olevan hyvä hallintomies, oppinut teologi, viisas sielunhoitaja ja taitava saarnamies. Ihmisenäkin hänen odotetaan olevan esimerkillinen. Keijo Nissilä kuuluu rauhanyhdistysläiseen lestadiolaisuuteen, joka on sitä mieltä, että uskovia on vain sen piirissä. Todellinen Jumalan valtakunta on vain heidän keskellään. Luterilainen kirkko ei edusta Jumalan valtakuntaa. Keijo Nissilä ei ole sanoutunut irti näistä käsityksistä. Mikä olisi silloin piispan suhde kirkkoonsa, kun hän ei voi hyväksyä sitä hengelliseksi yhteisöksi. Miten piispa voisi silloin olla ei-rauhanyhdistysläisten pappien sielunhoitaja? Samuel Salmi on toiminut aikaisemmin Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa ja Ylitornion opiston vs. rehtorina. Hän on ollut Turun hiippakunnan pääsihteerinä ja toimii nyt Turussa Katariinan seurakunnan kirkkoherranan ja samalla rovastikuntansa lääninrovastina. Salmi on toiminut myös Turun tuomiokapitulin pappisasessorina. Hänen isänsä Emil Salmi suoritti elämäntyönsä pohjoisessa toimien muun muassa Muonion ja Turtolan ( Pellon ) kirkkoherrana, rakastettuna sielunhoitajana.
Telkki Pertti et al Etäämpää näkee paremmin Kotimaa 17.11.2000 Oulun hiippakunnan piispanvaalin ensimmäisellä kierroksella putosi kolme ehdokasta. heitä kannattaneet yli 330 valitsijaa joutuvat toisella kierroksella valitsemaan loppukierrokselle päässeiden Samuel Salmen ja Keijo Nissilän välillä.Oulun hiippakunta elää ainakin kahdenlaista murrosta. Ensinnäkin: Pohjois-Suomen maaseutua ravisteleva muuttoaalto vie väkeä kaupunkeihin ja Etelä-Suomeen. Myös hiippakunnalla ja seurakunnalla on oma vastuunsa tähän tilanteeseen reagoimisella. Toiseksi: hiippakunnan kaikki papit saavat vihdoinkin tunnustetun tunnustetun aseman hiippakunnassa, ja samalla oman piispan hengelliseksi esipaimeneksi.Tässä murrosvaiheessa on hiippakunnan etu, että valitessamme Samuel Salmen piispaksi saamme esipaimenen, joka on nähnyt muutakin kuin Oulun hiippakunnan. Etäämpää näkee paremmin. Koko kirkon elämää ja hallintoa ajatellen Samuel Salmi on ollut keskeisellä paikallaan toimessaan Turun arkkihiippakunnan pääsihteerinä ja sittemmin sen tuomiokapitulin pappiasessorina. Edellä sanotun perusteella voimme suositella kaikille äänestäjille Samuel Salmen valintaa toisella kierroksella.Salmen ensimmäisellä kierroksella saama äänimäärä jo itsessään osoittaa vahvan peruskannatuksen hiippakunnassa.
Tepsa Pentti Keijo Nissilä piispaksi Kotimaa 10.11.2000 Mielestäni piispan tulee olla oppinut kirkonmies, joka kelpaa hiippakuntansa papeille esikuvaksi tiedollisesti ja taisollisesti. Hyvät ihmissuhde -ja esimiestaidot lienevät korostetun tärkeitä piispan työssä. Hyvät suhteet eri herätysliikkeisiin eivät mielestäni ole edellyttäneet sitä, että piispalla itsellään ei olisi juuria jossain liikkeessä. Tarvitsemme sipaimenen, joka osaa oikealla tavalla rohkaista työhön meitä väsyneitä kirkonpalvelijoita. Toisaalta suuri kirkollinen esimies voi suunnata koko hiippakunnan toimintaa kohti olennaisinta, niin että uudet haasteet eivät vangitsisi meitä sananpalvelijoita suorittamisen oravanpyörään. Tarvittaisiin esipaimen, joka edeltäjänsä tavoin osaisi antaa arvoia ahkeruuden lisäksi myös kiireettömyydelle ja hiljaisuudelle. Mielestäni Keijo Nissilä jo ennestään pohjoista hiippakuntaa palvelleena, oppineena teologina, on osoittanut pystyvänsä vastaamaan edellämainittuihin haasteisiin.