© Lestadiolaisuus.info
Itsellisenpoika, nuohoojamestari Heikki Hiltunen syntyi 13.4.1849 Liperin Polvijärven Ala-Sotkuman kylässä itsellisen Johan Hildusen ja hänen kreikkalaiskatolisen vaimonsa Balaga Tirkoinin toiseksi nuorimpana poikana. Asuttuaan välillä Pietarissa hän muutti Turun kautta 23.8.1875 Joensuuhun, jossä hän kuoli 11.12.1908. Avioliiton Heikki Hiltunen solmi 19.9.1871 Sofia Isakssonin (s. 13.2.1850 Viipurissa/Polvijärvellä?) kanssa. Saarnaajana Heikki Hiltunen tunnetaan 1870-luvun lopulta alkaen. Heikki Hiltunen kiersi saarnamatkoilla lähinnä Pohjois-Karjalassa ja Laatokan Karjalassa. Vuosisadan vaihteen hajaannuksissa Heikki Hiltunen liittyi vanhoillisuuteen.
Maanviljelijä Paavo Hyttinen syntyi lestadiolaiseen kotiin Liperin Harmaasalolla 15.10.1894.Vanhemmat, luterilainen Juho Hyttinen (1849 - 1922) ja ortodoksi Maria Hovatoff (1857 - 1896) olivat saaneet "parannuksen armon" joitakin vuosia aikaisemmin. Hyttisten kodin ovet olivat aina avoinna lestadiolaiskristityille ja talo oli yksi kylän vanhimmista seurapaikoista. Paavo Hyttinen avioitui 8.7.1922 polvijärveläisen Senja Pajarisen kanssa. Paavo Hyttisen saarnatoiminta alkoi joko 1920- tai 1930-luvulla. Puhujana hän ei ollut enää 1940-luvun lopulla ja hän irroittautui kokonaan lestadiolaisuudesta mennen perimätiedon mukaan "toiseen äärimmäisyyteen". Sen sijaan hänen vaimonsa oli lestadiolaisten toiminnassa mukana elämänsä loppuun saakka. Perimätieto kertoo toisaalta, että Paavo Hyttinen olisi saanut "palaamisen armon" kuolinvuoteellaan. Paavo Hyttinen kuoli 20.8.1978 ja Senja Hyttinen 20.5.1979.
Maanviljelijä Otto Juvosen työ sananpalvelijana alkoi 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Otto Juvonen oli syntynyt 11.5.1898 Liperissä luterilaisen lampuoti Adam (Aatu) ja ortodoksi Anna (o.s. Jolkkonen) Juvosen perheeseen. Otto Juvosen vanhemmat olivat aktiivisesti mukana lestadiolaisten toiminnassa. Otto Juvonen muutti vanhempiensa mukana Kuusjärvelle 10.4.1906. Muuton jälkeen perheen äiti siirtyi Taipaleen ortodoksisen seurakunnan jäsenyydestä Kuusjärven luterilaisen seurakunnan jäseneksi. Otto Juvosen vanhemmat olivat vanhoillislestadiolaisia ja perheen koti oli vuosikymmenien ajan Vuonoksen kylän vakituisena seurapaikkana. Avioliiton Otto Juvonen solmi 9.2.1919 Taipaleen ortodoksisen seurakunnan jäsenen Lyydia Surakan kanssa. Perheeseen syntyi kaikkiaan kymmenen lasta. Otto Juvonen oli nuoruudessaan joitakin vuosia "maailmassa", mutta palasi takaisin lestadiolaisuuteen. Hän toimi lähes parikymmentä vuotta Outokummun ja sen ympäristön Rauhanyhdistyksen puheenjohtajana. Samoin hän oli vuosien ajan Outokummun seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen. Saarnaajan tehtävään hänet asetetttiin 1940-luvun lopulla. Otto Juvosen saarnoja on muisteltu hyvin raamatullisiksi. Hän kiersi varsinkin 1960-luvun alkuvuosina paljon myös SRK:n lähetysmatkoilla. Lyydia Juvosen elämän taival päättyi 22.11.1965 ja Otto Juvosen 29.12.1969.
Talollinen, myöhemmin mäkitupalainen Iivana Karpoff oli syntynyt Outokummun Sysmässä 1.1.1863. Avioliiton hän solmi 30.8.1881 luterilaisen Kaisa Hiltusen kanssa. Iivana Karpoff kuului koko ikänsä ortodoksiseen kirkkoon. "Parannuksen armon" hän sai jo 1880-luvulla, sillä hän kävi saarnamatkoilla ainakin vuodesta 1891 alkaen. Kuusjärven lisäksi hänen tiedetään liikkuneen puhumassa Liperissä ja Heinävedellä. Iivana Karpoffilla oli Iivana Mutasen ohella merkittävä osuus lestadiolaisuuden leviämisellä ortodoksien keskuuteen. Perimätiedon mukaan Iivana Karpoffin usko kärsi välillä haaksirikon, kun hän oli menettänyt talonsa ja kaiken omaisuutensa taatessaan "valheveljeä". Tämän jälkeen hän elätti itseään ratatyömiehenä. Kun työmaalla pilkattiin lestadiolaiskristittyjä, hän puolusti heitä: "Älkää pilkatko, he ovat Jumalan silmäteriä". Perimätiedon mukaan ilmestyi Iivana Karpoff eräänä yönä vanhoillislestadiolaisten Josefiina ja Konsta Kontkasen mökin ikkunan taakse koputtamaan ja kysymään: "Vieläkö se kuuluu usko tällaisellekin?" Iivana Karpoff jatkoi saarnatoimintaansa tämän jälkeen aina 13.12.1933 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.
Maanviljelijä Pekka Kuikka syntyi 4.5.1884 Polvijärvellä (Sotkuma n:o 37), jossa hän asui koko ikänsä. Hän avioitui 14.2.1910 Anna Piiroisen kanssa. Avioliitto oli lapseton. Molemmat siirtyivät Taipaleen ortodoksisesta seurakunnasta luterilaisen seurakunnan jäseniksi 30.12.1917. Pekka ja Anna Kuikan parannuksentekoajankohta ei ole tiedossa, mutta lestadiolaisuus levisi Liperin Sukkulansalolta Polvijärven puolelle sen jälkeen, kun saarnaaja Antti Korhonen oli muuttanut seudulle 1889. Saarnatoimintansa Pekka Kuikka on aloittanut viimeistään 1920-luvulla. Polvijärven Mutkanvaarassa hän piti joka pyhä seuroja ja lisäksi hän toimi kylän pyhäkoulunopettajana. Pekka Kuikka valittiin Karjalan apulähetystoimikunnan jäseneksi vuonna 1931 ja hänet katsottiin "soveliaaksi" kulkemaan lähetysmatkoilla Pohjanmaalta tulevien lähetysmiesten kanssa. Pekka Kuikka kärsi vaikeasta keuhkotaudista ja hänen elämänsä päättyi tuon taudin murtamana 22.7.1934.
Talollinen, työmies Iivana Mutanen oli syntynyt 3.1.1854 Liperin Särkijärvellä (Harmaasalo). Hänen vanhempansa olivat Ivan Vasiliev Mudanen (1833 - 1899) ja Anna Jakovleva Hartikainen (1829 - 1903). Myös Iivana Mutasen vanhemmat liittyivät lestadiolaisuuteen. Avioliiton hän solmi vuonna 9.10.1878 Anna Jyrintytär Naumasen kanssa. Lestadiolaisuuteen Iivana Mutanen kääntyi viimeistään 1880-luvulla. Iivana Mutanen teki saarnamatkoja kotipitäjänsä lisäksi jo 1880-luvulla ainakin Kuusjärvelle ja Heinävedelle. Hän oli ortodoksisen kirkon jäsen ja suoritti merkittävän elämäntyön saarnamiehenä nimenomaan ortodoksisen väestön keskuudessa. Iivana Mutasen on muisteltu tehneen "parannuksen" pudasjärveläisen Paavali Ervastin Harmaasalolla pitämissä seuroissa. Perimätiedon mukaan Taipaleen seurakunnan kirkkoherra Venzezlav Diakonow kielsi ehtoollisen ja kirkossakäynnin Mutaselta, koska tämä oli arvostellut ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusmenoja väittäen niiden monessa kohden olevan Raamatun vastaisia. Asiaa selvitettiin piispantarkastuksessa, jossa piispa totesi Mutasen osaavan Raamattua paremmin kuin moni pappi ja Mutanen vapautettiin "pannasta". Vaikka Iivana Mutanen näki ortodoksisessa kirkossa paljon väärää, kävi hän siitä huolimatta ahkerasti kirkossa. Myös kotihartautta harjoitettiin ja illoin, aamuin sekä ruualle käytäessä pidettiin yhteinen rukous kädet luterilaiseen tapaan ristittynä. Iivana Mutasen toiminta ajoittuu aikaan, jolloin seudulla koettiin voimakkaita herätyksiä. Seuraväki oli usein "liikutuksissa vapauduttuaan synnin kahleista". Kerrotaan myös Iivana Mutasen "liikuttuneen" usein puheensa aikana: "Toinen puoli kasvoista oli iloliikutuksissa ja toinen poskipuoli itkussa niin, että kyyneleet tippuivat poskea pitkin alas." Iivana Mutasen toiminnan saarnaajana katkaisi lankeemus, josta hän teki kuitenkin "parannuksen". Hän oli todennut: "Saarnamiehen kalliiseen virkaan en ole enää kelvollinen, kunhan vaan saan olla suurena syntisenä omistamassa Jumalan armoa." Vuonna 1899 Iivana Mutanen muutti Harmaasalolta Kontiolahden Mutalaan, jossa hän kuoli 30.7.1908.
Talollisenpoika, työmies Matfeij (Matti) Mutanen syntyi 1.9..1856 (Liperin ev.lut. seurakunnan muuttaneiden luettelossa syntymävuodeksi on annettu 1862) Liperin Särkijärvellä (Harmaasalo) edellä mainittujen Ivan ja Anna Mudasen kolmanneksi vanhimpana lapsena. Koko perheen liittyessä ilmeisesti 1880-luvulla lestadiolaisuuteen, myös Matti Mutanen .omaksui uuden uskonvakaumuksen. Matti Mutanen oli kaiken kaikkiaan neljä kertaa naimisissa. Ensimmäisen avioliiton hän solmi vuonna 1878 Anna Naumasen kanssa (k. 2.9.1878), toisen 10.7.1885 Maria Petrovin kanssa, kolmannen 8.2.1888 Kaisa Stiina Leppäsen (k. 24.8.1907) kanssa ja neljännen 28.6.1908 Eeva Kristiina Jäppisen kanssa (s. 20.8.1881 Rautalammilla). Matti ja Eeva Mutanen muuttivat kirkonkirjojen mukaan perheineen 14.9.1928 Liperistä Jyväskylän maaseurakuntaan. Perhe asui kuitenkin käytännössä monilla eri paikkakunnilla jo ennen virallista poismuuttoa Liperistä. Matti Mutanen työskenteli rautatietyömailla eri puolilla Itä-Suomea ja perheen lapset ovat syntyneet Joensuussa (1909), Ristiinassa (1911), Pieksämäellä (1913) sekä Jyväskylässä (1916). Saarnaajana Matti Mutanen toimi ainakin 1900-luvun alkuvuosina. Hänet mainitaan vuonna 1911 laaditussa vanhoillisten saarnaajien luettelossa. Jossakin vaiheessa Matti Mutasen saarnaajatoiminta kuitenkin lakkasi ja hän ei ollut viimeisinä elinvuosinaan mukana vanhoillislestadiolaisten toiminnassa.
Työmies, palstatilallinen Kusti Parviainen syntyi 1.1.1876 Harmaasalolla ortodoksiseen perheeseen. Hänen vanhempansa Ivan ja Jekaterina (o.s. Mutanen) Parviainen olivat saaneet "parannuksen armon" 1890-luvulla.Samoihin aikoihin myös Kusti Parviainen sai "parannuksen armon" ja hänen kohdallaan on Taipaleen ortodoksisen seurakunnan kirkonkirjoihin tehty merkintä "HIHHULI". Vuosisadan vaihteessa Kusti Parviainen muutti Joensuuhun, jossa hän työskenteli lestadiolaisella leipuri Tapanisella renkinä. Täällä hän tapasi tulevan vaimonsa Maria Kärkkäisen, joka oli samassa perheessä piikana. Avioliitto solmittiin 26.2.1902. Vaimo oli syntynyt 25.5.1882 Liperin seurakunnassa. Perheeseen syntyi kaiken kaikkiaan kahdeksan lasta, joista kolme kuoli aivan pienenä. Kusti Parviainen liittyi Joensuussa asuessaan paikallisen rauhanyhdistyksen jäseneksi. Joitakin vuosia myöhemmin perhe muutti Kymin Karhulaan (muutto on tapahtunut viimeistään vuonna 1904, koska perheen vanhin lapsi Aleksander oli syntynyt Kymissä 6.4.1904), jossa Kusti Parviainen 29.4.1906 erosi Taipaleen ortodoksisesta seurakunnasta liittyen 1.5.1906 Kymin evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Karhulassa asuessa perhe oli kosketuksessa lähinnä uusheräykseen. Karhulassa perhe hankki oman mökin, mutta joutui vapaussodan jälkeen muuttamaan takaisin kotiseudulleen suoranaisen nälän takia. Vapaussodan aikana Kusti Parviainen oli joutunut pakko-otossa punakaartiin, jossa oli palvellut kaksi viikkoa hevosmiehenä. Kuusjärven seurakuntaan Kalttomalle perhe muutti 3.12.1918. Siitä, milloin Kusti Parviainen asetettiin puhujan tehtävään, ei ole varmuutta. Saarnaajana hän toimi viimeistään 1930-luvun puolivälistä alkaen. Joka sunnuntai Kalattoman ja Outokummun lestadiolaiskristityt kokoontuivat seuroihin, joissa Kusti Parviainen palveli, mikäli paikkakunnalla ei ollut vierailevia saarnaajia. Parviaisten kodin sillan alla olivat seuroja varten lankuista tehdyt seurapenkit. Kusti Parviainen oli pelkästään paikallinen saarnamies. Hänen elämäntaipaleensa päättyi 3.3.1947, Maria Parviaisen 25.5.1958.