Timo Holma
(Artikkeli on julkaistu kirjassa: Arpa lankesi ihanasta maasta. Piispa Olavi Rimpiläisen juhlakirja. Toimituskunta Keijo Nissilä, Juhani Holma, Heikki Karvosenoja, Jouko Lankinen.  Jyväskylä 2000)



LESTADIOLAISEN LAULUPERINTEEN HISTORIAA

 

Vuoden 1701 virsikirja ja vanhat Siionin Virret

Lestadiolainen herätysliike ei syntynyt lauluttomaan tyhjiöön. Virsitutkimuksissaan Pekka Raittila. lestadiolaisten ylioppilaskodin Maitojyvä-lehdessä keväällä 1953 on kirjoittanut: "Perä-Pohjolan kristillisyyden syntysijoilla oli Siionin Virret kokoelma erittäin tuttu. Sen Jeesuksen kärsimys- muotoa tarkastelevat ja ylistävät virret jätti ikäänkuin perinnöksi herrnhutilaisuus, joka varsinkin Tornionlaaksossa oli valmistanut maaperää lestadiolaisuudelle. Siionin Virsien kanssa oli 1800-luvulla usein sidottuna yhteen Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut. --  Nämä kokoelmat, joita epäilemättä on Vanhan virsikirjan ohella eniten käytetty alkulestadiolaisuuden piirissä, Aatu Laitinen julkaisi esipuheella varustettuina --  ja Oskari Grönroos uudenheräyksen alkuvaiheessa v. 1899."

Paavo Ruotsalaisen syntymän 200-vuotismuiston juhlakirjassa v. 1977 teol.tri Erkki Kurki-Suonio on todennut, että kohta suomenkielisen Siionin Virsien ilmestymisen jälkeen ja niiden vaikutuksesta syntyi voimakasta herätystä sekä Tornion seudulla että Pohjois-Savossa, jonne herrnhutilaispastori Nils Viklundin kummipoika Juhana Lustig oli muuttanut Tornion seudulta 1787.

Miten rakkaita vanhat Siionin Virret olivat Lars Levi Laestadiukselle, sen todistaa hänen tyttärensä Sofia Wilhelmina Nivan kirje, jossa tämä kertoo isänsä kuolinvuoteelta Pajalan vanhasta pappilasta: "Minä sanoin hänelle viimeiset hyvästit. Minulle hän ei saattanut sanoa mitään, sillä hän tuli kovin liikutetuksi hyvästelymme aikana. Muuten hän oli sairausaikana usein liikutuksissa ja halusi, että hänelle luettaisiin saarnojansa, joita hän

s. 79

oli pitänyt kristityille sairaille. Raamattua hän luki usein ja veisaili Siionin virsiä, etenkin semmoisia, joissa puhuttiin kilvoittelijain ja voittajain palkasta. Hän oli niin kuin se, joka on voittanut. Hänen silmistään kuvastui ikään kuin hän katselisi ja nauttisi tulevaisen elämän suloisuutta."

Siionin Virret olivat olleet kauan tuttuja ja paljon laulettuja sekä Ruotsissa että Suomessa. Tukholman hernnhutilaisten toimesta ne oli jo 1740-luvulla julkaistu, aluksi kahtena niteenä, sitten yhdistettynä 223 laulun kokoelmana nimellä Zions Sånger. Jalasjärven kappalaisen Elias Laguksen kääntäminä ne ilmestyivät suomeksi v. 1790 nimellä Sionin virret, Ruotsista Suomexi käätyt. Viime vuosisadan loppuun mennessä niitä tiedetään julkaistun ainakin 18 painosta, joista kolme lestadiolaisten toimesta 1880- ja 1890-luvuilla.

Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut

Halullisten Sielujen Hengelliset Laulut ilmestyivät nekin v. 1790 Antti Achreniuksen ja Pentti Jaakko Ingnatiuksen toimittamana. Sen varhaisim- missa painoksissa oli vain 26 laulua. Vuodesta 1828 lähtien siihen liitettiin erityisesti arkkivirsiä ja se laajeni vähitellen 196 laulun kokoelmaksi. Se on saanut jo varhain lempinimet "Achrenius" ja "Pikku Siioni". Pekka Kivekäs, joka v. 1963 on tehnyt pro gradu -tutkielman Halullisten Sielujen Hengellisistä Lauluista, on todennut "koko kirjan syntyneen herätyksen riemun pakottamana".

Aatu Laitinen, paljon muistettu ja rakastettu Rovaniemen seurakunnan pitkäaikainen sananpalvelija, julkaisi Enontekiön vuosinaan 1880- ja 1890-luvuilla vanhat Siionin Virret sekä erikseen että yhdessä Halullisten Sielujen Hengellisten Laulujen kanssa. Lainaan katkelman esipuheesta, jonka hän kirjoitti vuonna 1891 Oulussa Barckin kirjapainossa painettuihin Sionin Wirsiin:

"Näitä wirsiä ovat laulaneet taiwaaseen kulkijat meidän edellämme. Murheensa, ilonsa, rikkautensa, waiwansa, lohdutuksensa, pilkkansa ja kunniansa Jumalassa ja Karitsassa owat he tässä laulaneet. Hyödyllistä ja kallista on, että wielä nyt saman tien matkustajat saawat näitä laulaa. Pidänpä sen suurena Isän rakkautena, että näitä ihanoita wirsiä taas painetaan saatawiksi. Sionin wirret owat jo useoissa painoksissa ulostulleet, ja owat ne Suomenki sionille warsin tutut, sittekun ne jo aikaa owat saksan kielestä kieleemme käännetyt. Samoinpa owat Halullisten sielujen hengel- liset laulut tutut ja kalliit. Eiwät siis tarwitse nytkään mitään esipuhetta; tämä wähäinen puheeni on waan aioittu terwehdyssanaksi sionin ystäwille: kehoitukseksi Jumalan kansalle, etteiwät murhettenkaan ikäwinä iltoina

 

s. 80

 

lakkaisi sionista laulamasta, sillä taiwaassa kuullaan laulumme. Nämä tunnetut ja rakkaat wirret ulostulewat tässä muuttamattomina, ainoastaan kielen puolesta owat ne paranneet. "

Palvellessani pappina Haukiputaalla ja Iissä 1950- ja 1960-luvuilla siellä eli vielä useita lestadiolaiskristittyjä, jotka muistivat ulkoa monia sellaisia vanhoja Siionin virsiä ja Halullisten sielujen hengellisiä lauluja, joita ei enää moniin kymmeniin vuosiin ollut esiintynyt lestadiolaisten toimittamissa laulukirjoissa. He kertoivat oppineensa ne nuoruudessaan "vanhasta Siionista" ja "Pikku Siionista".

 

Uudistettuja Siionin Virsiä vierastettiin

Savon ja Pohjanmaan herännäisyyttä varten Wilhelmi Malmivaaran toimittamana ilmestyi v. 1893 Siionin virsien uudistettu laitos, jossa oli vain 158 virttä. Sitä voidaan pitää uutena laulukokoelmana, ei suoranaisena jatkona vanhoille Siionin virsille. Uudistamiensa Siionin virsien kolmannen painoksen esipuheessa v. 1894 Malmivaara on ottanut etäisyyttä Laguksen suomentamiin Siionin Virsiin mm. seuraavin sanoin: "Tuota sairaalloista herkuttelemista 'verisessä' Jeesuksessa, 'veriyljän' haavoissa, joka soveltuu hernhuutilais- ja lestadiolaishenkeen, olen pyytänyt virsistä karsia ja tiedän, ettei tämä ole kuontunut niille vahingoksi."

On ymmärrettävää, että tämän hänen asenteensa tultua yleiseen tietoisuuteen Malmivaaran Siionin virret eivät miellyttäneet lestadiolaiskristittyjä. Olihan heidän keskuudessaan jo 1870-luvulla alkanut omien pieni en ja kohta myös laajempien laulukokoelmien julkaiseminen.

Pohjan perillä soivat uudet virret

Lapissa virinneen herätyksen sytyttämissä sydämissä alkoivat soida uusien virsien sävelet, niin kuin jo Vanhan testamentin laulajakin oli kokenut: "Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme" (Ps. 40:4). Vanhimpana lestadiolaisena virsijulkaisuna voidaan pitää v.1871

Oulussa Joh. Bergdahlin kirjapainossa painettua Kaksi Laulua. Ensimmäinen: Sionin Kuningas. Toinen: Kiitos wirsi Jesukselle. Kokoillut Maria Kreta Määttä. Vuonna 1873 samassa kirjapainossa painettiin Kaksi ihanaa Matka Laulua tiellä Taiwaalliseen Siioniin, kokoon pannut C. 0. W. Sama nimimerkki C. 0. w: julkaisi v. 1874 jälleen kaksi hengellistä laulua ja Paawali Erwasti samana vuonna Kaksi Hengellistä matka-laulua Taiwaalli- seen Sioniin. V 1875 F. w: Unggren julkaisi Nikolainkaupungissa kaksi laulua käsittävän vihkosen Karitsan hää-wirsiä, jota vuoteen 1890 mennes-

 

s. 81

sä julkaistiin kaikkiaan 16 painosta. Toinen tämän vihkosen lauluista oli Paawali Erwastin "0, Ylkä Jeesus rakkahin".

Tällaisina lehtisinä lestadiolaisuuden julkaisutoiminta alkoi Suomessa 1870-luvun alussa. Paitsi lauluja, tällaisissa 4-16 sivua käsittävissä pienissä painotuotteissa julkaistiin myös saarnoja ja hartauskirjoituksia. Pekka Raittila on todennut, että 1870-luvulla seitsemässä julkaisussa ilmestyi yhteensä 12 lestadiolaiskristittyjen virttä, joiden tekijöistä ovat nykyisin laajasti tunnettuja vain Paavali Ervasti ja Gustaf Skinnari.

Seuraavalta vuosikymmeneltä, 1880-luvulta, on kaikkiaan 30 virsi- julkaisua ja niissä pitkästi toistasataa virttä. Ensimmäinen laajahko lestadiolaiskristittyjen virsikokoelma Jumalan lasten Matka-lauluja I on vuodelta 1882; sen toimittaja lienee Juho Rankinen. Samannimisen kokoelman toimitti nimimerkki A. F-m v. 1884 Viipurissa 18 virttä käsittävänä ja v.1885 26 virttä käsittävänä. Myös Aatu Laitinen ja Yrjö Halonen ovat 1880-luvulla julkaisseet pieniä taskukokoisia laulukokoelmia.

Melodiat moniin vanhimpiin lestadiolaisten piirissä syntyneisiin lauluihin lienee lainattu tuttujen virsien ja hengellisten laulujen sekä kansanlaulujen sävelmistä. Herätysliikkeen omassa piirissä varhain esiintyneitä laulujen säveltäjiä ovat  olleet Kivijärven kirkkoherra Frans Petter Krank, hänen poikansa Yrjö Karanko vanhempi sekä säveltäjä Toivo Kuulan välittämän tiedon mukaan hänen isänsä Matti Kuula (T. Elmgren-Heinonen Toivo Kuula 1938, s. 14).


Laulukokoelmat laajenevat

Tunnetuimmat lestadiolaisten omassa piirissä ennen vuotta 1916 ilmestyneet laulukokoelmat ovat J. E. Pietiläisen Kirje Suomen Siionille sekä lauluja Siionin matkamiehille v.1889 ja siitä otetut uudet laajennetut painokset 1890 ja 1893 nimellä Walituita Hengellisiä lauluja, Leonard Typön Siionin kansan Matka-laulut Elämän tiellä 1902, 1909, 1912, 1914 ja 1916 sekä Typön v.1912 toimittama uusi kokoelma Kotimaan virsiä.

Uuden heräyksen käyttöön P. Vuorisalo julkaisi v. 1908 Joensuussa 466 virttä käsittävän kokoelman Walituita wirsiä, johon hän esipuheensa mukaan oli ottanut vuoden 1701 virsikirjasta 128 ja vuoden 1886 virsikirjasta 135 virttä, Siionin virsistä 78, Halullisten sielujen hengellisiä lauluja yli neljänkymmenen, Hengellisiä lauluja ja virsiä 27 ja Walituita hengellisiä lauluja yli kahdenkymmenen.

s. 82

 

Vanhoja virsiä rakastettiin  

Leonard Typön vuonna 1912 toimittaman Siionin Matka-laulut kolmannen painoksen 346 laulusta oli vuoden 1701 virsikirjan virsiä on 52, vuoden 1886 virsikirjan virsiä 15, vanhoja Siionin virsiä 18, Halullisten sielujen hengellisiä lauluja 29, Typön sepittämiä omia lauluja 108, Aatu Laitisen lauluja 10 ja muita 114, joista muutamat ovat tunnistettavissa Paavali Ervastin, Juho Rankisen, Gustaf Skinnarin ja Matti Kuulan kirjoittamiksi.

Oskari Jussila toimittaessaan vuonna 1916 vanhoillislestadiolaisten keskuudessa kauimmin käytössä olleen laulukirjan Siionin laulut ja Wirret otti siihen vuoden 1701 virsikirjasta aineistoa huomattavasti enemmän - kuin Typpö oli ottanut Siionin Matka-lauluihinsa. Jussilan kirjan nimessä sana wirret viittaakin vuoden 1701 virsikirjan virsiin, joita kokoelman ensimmäisen painoksen 329 laulusta oli yli kolmannes, kaikkiaan 120. Vuoden 1923 painoksessa ne vähenivät 84:ään ja vuoden 1944 painoksessa 37:ään.


Soittakaa kiitosta kanteleilla

Lestadiolaispappeina Kittilässä vuosina 1870-83 palvelleen Karl Abiel Heikelin ja Enontekiöllä vuosina 1881-1897 palvelleen Aatu Laitisen toimittamassa Kristillisessä Kuukauslehdessä jo vuosina 1882 ja 1883 on usein toistuvia ilmoituksia, joissa Chr. Ev. Barckin kirjakauppa Oulussa tarjoaa Sionin Wirret ynnä Halullisten sieluin hengelliset laulut yhteen sidottuna. Mainoksessa todetaan, että tähän kirjaan pastori Aatu Laitinen on kirjoittanut esipuheen, "terwehdyssanoja Sionin kansalle".

Vielä lyhyt katkelma Laitisen esipuheesta Sionin Wirsien vuoden 1891 painokseen: "Weljemme ja sisaremme, jotka yhtä isänmaata etsineet owat, lauloiwat näitä matkalla. Näitä he lauloiwat wielä wuoteellansaki, kun ehtotähti jo kirkkaasti taiwaalta paistoi niinkuin enkelin silmä: näitä he lauloiwat, kun heille taiwaaseen ikäwöimys ja halu syttyi, näitä opettiwat wielä lapsensaki laulamaan." Ja hän jatkaa (Ilm. 15:2-3): "Minä näjin niinkuin lasisen meren, ...ja heillä oliwat Jumalan kanteleet. Ja he weisasivat Mooseksen Jumalan palvelijan wirttä ja Karitsan wirttä, sanoen: suuret ja ihmeelliset owat Sinun tekosi, Herra Jumala kaikkiwaltias."

Kanteleista puheenollen: Kristillisen Kuukauslehden mainoksissa 1880-luvulla Chr. Ev. Barckin kirjakauppa tarjoaa myös "Paraita Wirsikanteleen kieliä". Tästä voinemme päätellä, että tuolloin lestadiolaisissa kodeissa ja mahdollisesti seuroissakin lauluja on säestetty virsikanteleella.


s. 83

 

Näin Pohjan perilläkin on voitu noudattaa psalmilaulajan kehotusta: "Soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme!" (Ps. 147:7).

Lainaan vielä katkelman Maria Kreta Määtän kokoilemasta v. 1871 ilmesryneestä ensimmäisestä tunnetusta lestadiolaisesta virsilehtisestä:

 

"Pienet pääskyt wisertäwät

elämän puun oksill',

Jossa ei saada oleskella

 harakat eikä hottiset.

Mutta kesä pääskyt laulaa,

 kiitos wirttä kilwan

Kuin owat päässeet hengittämään

Isän kirkasta ilmaa.

Suloisin Jesu, on wapahtajan Jesu.

Sen teki Jesus yksinään;

Siis kiitos sulle Jesus!"

 

s. 84