Lestadiolaisuus ja kulttuuri

Lestadiolaisen herätysliikkeen asenne kulttuurin moniin ilmentymiin on ollut perinteisesti varauksellinen. Herätysliikkeen käsityksen mukaan monet kulttuurimuodot vaikeuttavat kristityn kilvoittelua hyvän omantunnon ja taivastoivon säilyttäjänä. Kielteisimmin on asennoiduttu elokuviin ja teatteriin, joissa väkivalta ja avoin seksuaalisuus ovat usein keskeisesti esillä. Vaikka vuosikymmenien kuluessa mielipiteissä on tapahtunut muutoksia, herätysliikkeen kaksi suurinta ryhmää – vanhoillislestadiolaisuus ja esikoislestadiolaisuus – ovat edelleen niihin asennoitumisessaan torjuvia. Vanhoillislestadiolaisuudessa ovat kaunokirjallisuus, musiikki ja kuvataiteet hyväksyttyjä kulttuurin harjoittamisen muotoja, sen sijaan esikoislestadiolaisuudessa suhtautuminen niihin on edelleen osittain varauksellista.

Kilpaurheilu ei myöskään saa herätysliikkeen täyttä tukea. Varsinkin huippu-urheiluun osallistuminen kilpailijana nähdään kielteisessä valossa siihen liittyvän ihmispalvonnan takia. Myös se, että urheilukilpailut hyvin usein järjestetään pyhäisin, on vaikuttanut varaukselliseen asenteeseen.