Kuunnelmantekijä vakuutti ensimmäisellä romaanillaan

KIMMO LILJA (Turun Sanomat ?/1998)

-Raha investoidaan tuotantoon, lupasi Olvi-säätiön 50000 markan kirjallisuuspalkinnon torstaina vastaanottanut kirjailija Hannu Raittila. Palkinto myönnettiin romaanille Ei minulta mitään puutu (WSOY), joka on myös Finlandia-ehdokkaana.

Kolmannen Olvi-palkinnon saajan valitsi opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala, joka korosti tehneensä valintansa puhtaasti subjektiivisin perustein.

Alkuraadin 54:stä tarjolla olleesta teoksesta esiin seulomasta viidestä romaanista Sarjala valitsi ensin loppusuoralle kolme teosta. Hannu Raittilan tarjoama lukuelämys selätti lopulta niin Mari Mörön kuin Pirjo Hassisenkin kiistatta laadukkaat teokset.

-Minä todella nautin Raittilan kirjaa lukiessani, Sarjala totesi. Hänen mukaansa kirja on tarkan, mutta ymmärtävän havainnoitsijan kuvaus rakennemuutoksesta, jonka piti olla hallittu, mutta jota ei hallitse kukaan.

Esiraatiin kuulunut kirjailija Aarni Krohn perusteli viiden romaanin valintaa sillä, ettei muilta kirjallisuuden alueilta tänä vuonna löytynyt sopivia ehdokkaita.

Yhden päivän romaani

Palkittu Ei minulta mitään puutu on kolme novellikokoelmaa ja lukuisia kuunnelmia kirjoittaneen Raittilan ensimmäinen romaani. Se kuvaa yhden päivän tapahtumia keskusaiheenaan lestadiolaisten suviseurat. Eri kertojien kautta näkökulmaa vaihdelleen Raittila laajentaa kenttää takautumina jopa vuosikymmenten taakse.

Raittila on lähestynyt romaanimuotoa jo kahdessa viimeisimmässä novellikokoelmassaan, joissa kummassakin on mukana vain kolme novellia.

-Ehkä tämänkin kirjan ytimen olisi voinut puristaa novelliksi, mutta minä halusin tehdä nimenomaan romaanin, Raittila korostaa.

Vielä 1970-luvulla Raittilan romaanin aineistosta olisi laadittu vähintään trilogia.

Raittila sanoo halunneensa viedä romaania epiikasta kohti draamallista ilmaisua. Sen tähden monien muidenkin, mm. Volter Kilven ja James Joycen onnistuneesti soveltama yhden päivän rakenne tuntui hyvältä.

Ei odotusten mukaan

Helsingissä 1956 syntyneen Raittilan sukutausta on lestadiolainen, joista lähes kaikilla suomalaisilla on taustasta riippumatta oma ennakkokäsityksensä. Raittila sanoo halunneensa olla "kääntäen poleeminen".

-Kirjallisuuden täytyy olla kiinnostavaa ja yllättävää. Sen tähden pyrin välttämään kaikkein ilmeisimpiä ja ennalta-arvattavia lähestymistapoja.

Raittila suhtautuukin aiheeseensa lämpimällä ja kunnioittavalla huumorilla. Tulokulma on huomattavasti lähempänä Arto Paasilinnaa kuin vaikkapa alan miestä Antti Hyryä.

Suviseurat ja lestadiolainen festivaalimeininki saavat vuolaimmat kiitoksensa tapahtumaan ulkopuolisena joutuneelta äänimieheltä, joka osaa arvostaa sitä, että joka suhteessa hyvin järjestetty massatapahtuma kerää enemmän väkeä kuin Ruisrock, Roskilde tai jopa Woodstock.

"Mä oon helvetin mielelläni lestadiolaisten hommissa. Nou problemo!"

-Voi olla, että lestadiolaiset kokevat tulleensa väärin kehutuiksi, pohtii kirjailija ja korostaa, että romaanin kuva lestadiolaisista on nimenomaan kirjailijan luomus, fiktio.

-Tarkoitus on ollut hurskas, Raittila vakuuttaa ja muistuttaa, ettei ole ensimmäinen kerta kun "viaton kärsii hurskaan asian tähden."

Huumori tuo syvyyttä

Raittilan kirja on hersyvä, tarkoituksella.

-Huumori kaikissa muodoissaan - satiiria myöten - tuo mahdollisuuksia rakentaa sävyjä. Traaginen, vakava ja syvä saa enemmän syvyyttä, kun käsittelytavassa on huumoria mukana.

Arviot Raittilan romaanista vaihtelevat, mutta lopputulema on aina positiivinen. Jonkun mielestä Ei minulta mitään puutu on "jumalattoman hauska romaani", toinen kehuu sitä "vuosikymmenen tärkeimmäksi teologiseksi romaaniksi".

-Ehdottomasti paras arvostelu on ollut körttiläisten Hengellisessä kuukausilehdessä, Raittila toteaa.

Kuunelma elättää

Hannu Raittilan leipäpuu on koko kirjailijanuran ajan ollut Radioteatteri, jolle hän edelleen kirjoittaa säännöllisesti. Raittila kuuluu myös ikisuositun Kantolan perheen kirjoittajiin.

Joulun välipäivinä kuullaan radiosta Raittilan kirjoittama Veijo Meri -kuunnelma vanhemman mestarin merkkipäivän kunniaksi. Vastaavanlaisen kuunnelman on tehnyt myös Kari Hotakainen.

Raittila on kirjoilla lastensa kotikunnassa Västanfjärdissä, mutta toinen koti on nykyisin kirjailija Mari Mörön elämänkumppanina Mikkelissä.

Väärin pukeutunut voittaja

Kolmannen Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnon jakoon liittyi surkuhupaisa episodi, jonka ehkä löydämme muodossa tai toisessa Raittilan tulevasta tuotannosta.

Kirjailijaa sen paremmin kuin osaa tapahtumaa raportoimaan saapuneista median edustajista ei päästetty sisään palkinnonjakoa varten varattuun Helsingin Pörssiklubiin. Pörssiyhtiö Olvin toimitusjohtaja Markku Rönkön arvovalta ei painanut mitään aitoon kerberos-tyyliin esiintyneen eteisvahtimestarin edessä.

Samasta rakennuksesta löytyi onneksi sopivan syrjäinen soppi väärinpukeutuneille, jotta palkintosekkiä ei tarvinnut kiikuttaa takaisin Iisalmeen.

Olvi-palkinnon ovat aiemmin saaneet Maarit Verronen (1996) ja Anna-Maija Elonen (1997).