Rakkaus auttoi sotavankia jaksamaan

Timo Moberg (Turun Sanomat 6.12.1999)

Tänäkin syksynä kirjakauppoihin on tullut useita sotaromaaneja. Osassa taistellaan eturintamassa ja vihollisen selän takana. Osa kertoo myös tapahtumista kotirintamalla ja siitä, miten sota vaikutti ihmisiin ja muutti heitä. Mielenkiintoisin uutuus on tamperelaisen Timo Malmin ensimmäinen romaani Tähkäpää. Sotavangin tarina. Se kertoo kersantti Väinö Tähkäpään taipaleen heinäkuusta 1941 kevääseen 1945. Veikko Tähkäpään matka läpi laajan neuvostomaan vanki- ja työleirien ei ole suinkaan kuvaus yhden henkilön kokemuksista, vaan siihen on tiivistetty satojen sotavankien kokemukset. Romaanin lähtökohta on mielenkiintoinen. Tampereen yliopiston tiedotuspäällikkö ja historiantutkija Timo Malmi on tehnyt lisensiaattitutkimuksensa suomalaisista sotavangeista. Hänellä on tietokoneella 3 500 sotavangin tarinat, tositapahtumia, pelkoja, muistoja...

Prosaa runojen ympärille

Tutkimus jätti jälkensä myös Malmin mieleen. Sotavankien tarinat eivät jättäneet rauhaan. Akateemisen tekstin rinnalla hän kertoo kirjoittaneensa monista miehistä runon, joita on myös tässä romaanissa. Käydäkseen läpi omat pelkonsa, hän kirjoitti runojen ympärille proosaa. Samalla se on kunnianosoitus suomalaisille sotavangeille, jotka kestivät usein epäinhimillisen rankat koettelemukset, niin henkiset kuin ruumiillisetkin. Sotavangin laulun päähenkilö kersantti Väinö Tähkäpää jäi vangiksi heti jatkosodan alussa saatuaan määräyksen lähteä etsimään kadonnutta vänrikkiä. Lähes neljän vuoden aikana työleiri muuttui toiseksi moneen kertaan. Olosuhteet vaihtelivat, samoin työtehtävät. Työnormit tehtiin ankariksi eivätkä kaikki suinkaan selvinneet niistä. Suomalaiset pyrkivät leireilläkin pitämään yhtä. Houkutukset kääntyä antifasistiksi tehosivat harvoihin, kunnes hekin huomasivat tulleensa petetyiksi. Olot eivät vastannetkaan ihanneyhteiskuntaa. Voimaa vuosien saatossa antoi mielikuva kotiin jääneestä tyttöystävästä. Liisan kanssa kaikki oli hyvin. Nuoret olivat rakastuneita. Rakkaus antoi voimaa. Halu elää oli sittenkin vahvin. Kun vapaus keväällä 1945 vihdoin koitti Väinö Tähkäpää saapui kotiin Teiskoon, huomatakseen, että hänet oli heti kesällä 1941 julistettu kuolleeksi. Äiti oli saanut kunniamerkin ja papilta huomautuksen, että poika oli kuollut syntiensä tähden. Kotiinpaluun jälkeen pappi tuli onnittelukäynnille ja muistutti samalla, että kirkollisverot oli jäänyt neljältä vuodelta maksamatta. Ne pitäisi ensi tilassa suorittaa. Myös Liisa oli mennyt naimisiin. "Olin kuollut yksinäisellä matkalla monta kertaa, melkein menehtynyt, käynyt ison leirimeren manalassa, mutta nyt olin kuitenkin kotona."

Uskon kilvoittelu

Jorma Kurvisen Sodan jumalat on kertomus suomenruotsalaisen vänrikin johtamasta joukkueesta, joka koostuu suurelta osin Pohjanmaan lestadiolaisista. Sota asettaa monen arvomaailman koetukselle. Uskonto ei salli esimiesten arvostelua. Kun paine käy suureksi, niin todellisuus ja usko joutuvat ristiriitaan. Kurvinen kuvaa hyvin joukkueen taivalta läpi sodan. Miten toimii uskossa olevien ja muiden yhteistyö. Kunnioitusta toisten arvoille kuitenkin löytyy. Turhaan ei omien kesken toisia ärsytetä. Myös kotirintama joutuu kovalle. Kun lestadiolaisperheen tytär menee naimisiin ei-uskovaisen kanssa, hän joutuu tekemään pesäeron niin perheeseensä kuin siihen yhteisöön, jossa on hän on kasvanut. Se jakaa myös joukkueen. Vain yksi osallistuu molempiin häätilaisuuksiin: hääseuroihin ja tanssihäihin. Seppo Kärkkäisen edelliset teokset on julkaistu liki 30 vuotta sitten. Tulituisku kertoo vapaaehtoisena armeijaan lähteneen kahden nuorukaisen kehityksestä sodan melkeissä. Kärkkäisen teos pyrkii antamaan myös kuvaa kotirintamasta, miesten käynneistä lomilla ja heidän läheistensä muuttuneesta suhteesta rintamalla olijoihin. Se on kuitenkin ehkä enemmän perinteisempi taistelukuvaus ja kuvaus rintamalta.

 

Jorma Kurvinen. Sodan jumalat. Otava 1999. Seppo Kärkkäinen: Tulituisku. Otava 1999. Timo Malmi: Tähkäpää. Sotavangin laulu. Atena 1999.