Lähetysmatka palautetulle alueelle

Oheinen Heikki Jussilan1 lähetysmatkakertomus on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä toukokuussa vuonna 1943. Artikkelin teksti on kuitenkin Heikki Jussilan alkuperäisestä käsikirjoituksesta, jota säilytetään Oulun maakunta-arkiston Laestadiana-kokoelmassa. Lähdeviitteet sivun ylläpitäjän.

kuva
Vanhoillislestadiolaista nuorisoa Viipurissa 1930-luvun lopulla.

Lähetysmatkakertomus

Kun tämän Siionin Lähetyslehden lukijoille on mielenkiintoista saada sanomia yleensä Karjalan kristillisyydestä ja erittäinki luovutetulta alueelta, niin otan vapauden joillakin sanoilla kertoa niistä kahdesta lähetysmatkasta, joilla olen tämän talven aikana mukana ollut.

Ensimmäisellä matkalla saavuimme lokakuulla rakkaan veljen ja uskollisen työntekijän Herran viinimäessä Jaakko Kanniaisen kanssa Luumäen Patolahdessa veli Otto Aapron2 taloon, josta hän saattoi hevoskyydillä meidät yli kahden peninkulman matkan veljensä Matti Aapron3 luo Ylämaan Ihakselan kylään. Siinä oli viisi päivää kalliiita seuroja, joissa oli joukko inkeriläisiäkin, jotka sinne on sotapakolaisina siirretty ja jotka siellä sotaväkeä varten tehdyissä korsuissa asuvat. Kävimme myös Mätön kylässä ja Simolassa, Haapakylässä ja Lempiälässä sekä Lappeenrannassa, Imatralla, Parikkalassa y.m. Se matka kesti 11 viikkoa eli joulukuulle asti. Kristityt olivat niissä kylissä kokeneet siirtoväen kokemukset tämän sodan alkuviikkoina. he suuresti iloitsivat, että kristittyin lähetystoimen avulla saivat kuulla evankeliumia.

Toinen lähetysmatka veli Arvid Tikkalan kanssa oli palautetulle alueelle. Me saavuimme helmikuun alussa Wiipuriin, jossa suurella ihastuksella sinne palanne veljet ja sisaret ottivat meidät vastaan. Omasta puolestamme tunismme suuresti virkistyneemme jo ensimmäisissä seuroissa kuin yksi sotarintamalla ollut jo heräyksen saanut otti armon ja syntein päästön vastaan. Kun veli Gabriel Hoikkala4 Koiviston Makslahden kylältä tuli meitä kutsumaan kotiaan seuroja pitämään, niin neljä päivää Wiipurissa viivyttyämme menimme sinne. Siellä saimme ihmeeksemme nähdä, että se puoli kylästä, jossa kristityt asuvat, oli jäänyt verrattain eheäksi, kun aseman puoli oli hävitetty. Siellä oli neljäkin uskottomista parannuksen tekijää yksissä seuroissa.

Sieltä siirryimme hävitettyyn Koiviston kauppalaan, josta veli Konsta Peussa haki hevosellaan kotiinsa Humaljoen5 hävitettyyn kylään, jossa Peussan talo oli jäänyt verrattain eheäksi. Sinne saapui Kuolemajärveltä6 myös kristityitä, mm. kirkkoherra Erkki Gummerus7 rouvansa kanssa. Kun meriväen sotilasviranomaiset antoivat meille hyväntahtoisesti muutamiksi päiviksi käydä Koiviston saaressa erikoisluvan, niin veli Hioppi Pulli haki hevosella meidät sinne Saarenpään kylään8, joka oli säilynyt suurelta osalta hävitykseltä.

Siellä kokoontuivat ahkerasti kristityt viitenä päivänä kahdesti päivässä elämän sanan ympärille ja ihmettelivät, että he saivat ylitse kaiken toivon entisillä elomailla seuroissa istua. Tuntui melkein kuin sadulta kuulla niitä kertomuksia ja keskusteluja, kun he kokemuksiaan puhuivat talvisodan alkamisen ajasta lähtien tähän talveen asti. Eikä niitä ymmärrä se, joka ei ole kohtalotoverina heidän kanssaan ollut. Nyt oli sekin ihme tapahtunut, kun ei päästy suurelle merelle kalastamaan, että sieltä kalat kuletettiin heille Koiviston salmeen, josta kukin sai ottaa niin paljon kuin kerkesi päivin ja öin koota.

Koiviston saaresta palattua viivyimme vielä Gabriel Hoikkalan luona pari päivää ja Wiipurissa viisi päivää Wiipurista oli kuoleman ja muuton kautta entiset toimihenkilöt poistuneet melkein kaikki. Ja nykyiset toimivat suurella vireydellä, rakkaudella ja hengen yksimielisyydellä. Erittäinkin veli Matti Korpelaisen9 ja Emil Hussin perheissä palveltiin ja holhottiin meitä ja evankeliumia ylönpalttisella rakkaudella.

Sieltä tulimme Lappeenrantaan, jossa oli kahtena päivänä seuroja kaupungin kirkkosalissa ja Lauritsalassa Ryösön talossa. Väliaikaisen pakkorauhan raja-alueella pidimme seuroja Haapakylässä Meurosen talossa ja Tainionkoskella J(ulius) Turpeisen10 luona sekä Vuoksenniskassa (Martta ja Veikko ) Halosen luona. Sieltä tulimme Simpeleen11 tehtaalle H(ilja) Nenosen luo. Parikkalassa kohtasimme Naukkarisen12 talossa rakkaat kanssapalvelijamme Juho Europaeuksen13 ja Oskari Naukkarisen14 sekä Väinö Pitkäsen15.

Marianpäväksi saavuimme Hiitolaan16, jossa oltuamme pari päivää veli O(skari) Naukkarisen luona kävimme Vetoniemen kansakoululla. Siellä oli palautunut muuttolintuparvi runsaslukuisesti koolla ja lauleli ja viserteli Karitsan kiitokseksi. Samoin oli Käkisalmen17 kansakoululla monesta pitäjästä kokoontunut kristityt ensimmäisiin juhlakokouksiin hävityksen jälkeen. Jumala yli kaiken toivonsa muisti heitä ja lähetti heille kristittyin yhteisen lähetystoimen kautta evankeliumia, kun sinne on vaikea saada puhujille matkustuslupaa ja kun useimmat puhujatkin ovat muissa tehtävissä kiinnitetyt.

Käkisalmesta veli Arvid Tikkala palasi kotiansa ja minä jatkoin matkaa Pyhäjärvelle Rannan kylään veli Kukon taloon18. Sieltä oli palattava takaisin, kun ei saatu matkalupaa sinne päin ja kun oli Sortavalassa19 ja monessa muussa paikoin tarkoitus käydä. Sortavalassa otettiin veli Kalle Jauhiaisen luo iloiten ja suurella rakkaudella vastaan. Siellä oli ensimmäiset seurat Puikkolassa rukoushuoneella, jossa seurakunnan pappi luovutti saarnavuoronsa minulle.

Näissä yllä mainituissa paikoissa, joista talvisodan ja nykyisen sodan alussa kritittyinkin oli paettava, on siis kynttilänjalka jälleen sijallansa ja kynttilä pantu valaisemaan pimeän maailman keskellä. Mutta he tarvitsevat koko Herran valitun lauman esirukouksia sillä vartiopaikalla ja rintamalla, johon he ovat kutsutut ja osoitetut. Muistakaa, muistakaa rakkaat evankeliumin työtä Karjalassa esirukouksissanne!


Lähdeviitteet:

1. kansakoulunopettaja, maanviljelijä Heikki Jussila oli yksi tunnetuimpia vanhoillislestadiolaisia maallikkosaarnaajia 1910-luvulta lähtien. Hän oli syntynyt 17.8.1863 Haukiputaalla herännäishenkisessä kodissa. "Parannuksen armon" hän sai opiskellessaan Jyväskylän seminaarissa 17.7.1884. Heikki Jussila aloitti saarnatoimensa jo opiskeluaikanaan Jyväskylässä ja tämä aiheutti kahnauksia seminaarin johdon kanssa. Hän sai päästötodistuksen seminaarista vuonna 1885 ja toimi opettajana Kemin kaupungissa vuosina 1885 - 1887 ja Leppävirran Saamaisissa vuosina 1893 - 1894.Heikki Jussila oli muuttanut Leppävirralle vuonna 1887, jolloin hän avioitui leppävirtalaisen Anna Sofia Konttisen kanssa. Leppävirralla asuessaan Heikki Jussila teki saarnamatkoja Savoon ja Pohjois-Karjalaan ja varsinkin 1920-luvulta lähtien Karjalan kannakselle. Leppävirralta Heikki Jussila muutti vuonna 1908 Joroisiin, 1910 Helsinkiin ja sieltä vuonna 1921 Haukiputaalle ja edelleen Ouluun 1923. Heikki Jussilan "kilvoituksen matka" päättyi 26.10.1955. Heikki Jussila vieraili Amerikan lestadiolaiskristittyjen kutsumana saarnamatkalla uudella mantereella kaksi kertaa, vuosina 1924 ja 1930 - 1931. Hän julkaisi kaikkiaan kolme kirjaa: Iankaikkinen evankeliumi (1945), Elämän ihme (1947) ja Kutsujan armo laestadiolaisessa kristillisyydessä (1948). Lääninrovasti Oskari Heikki Jussila, Siionin Lähetyslehden pitkäaikainen toimittaja, oli Heikki Jussilan poika.

2. Maanviljelijä Otto Aapro oli syntynyt 7.4.1890 Säkkijärvellä. Hän aloitti saarnatoimensa 1920-luvulla pian "parannuksentekonsa" jälkeen. Perhe asui Ylämaalla aina vuoteen 1941, jolloin maatila jäi niin pahoin Salpa-linjan pirstomaksi, että edessä oli muutto Luumäen Patolahteen. Siellä Otto Aapro sai "laskea matkasauvansa" 5.5.1964.

3. Matti Aapro oli Otto Aapron vanhempi veli. Hän oli syntynyt 20.4.1885 Säkkijärvellä ja avioitunut 15.4.1889 syntyneen Maria Hyyryläisen kanssa. Maria Aapro kuoli 21.3.1967 ja Matti Aapro1.9.1968. Matti ja Maria Aapron talo oli keskeisiä seurapaikkoja Ylämaalla 1920-luvulta alkaen, jolloin he saivat "parannuksen armon". Matti Aaprolla oli vuosikymmenien ajan erilaisia yhteiskunnallisia ja seurakunnallisia luottamustehtäviä. Hän oli vuosia Ylämaan kunnanvaltuuston ja kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Matti Aapro oli lisäksi merkittävä osuustoimintamies ja Ylämaan Osuuskassan johtaja. Hän toimi ilmeisesti jonkin verran myös paikkallisena saarnaajana.

4. Maanviljelijä Gabriel (Kaapo) Hoikkala syntyi 18.5.1906 Koivistolla. Hän asui aina talvisotaan saakka Koiviston Makslahden kylässä. Sotien jälkeen Gabriel Hoikkala asettui perheineen asumaan Temmeksen Haurukylään. "Parannuksen armon" Gabriel Hoikkala sai kesäkuussa 1926 Koiviston Humaljoen kylässä pidetyissä seuroissa. Avioliiton hän solmi vuonna 1937 Tornionjokivarresta Viipuriin muuttaneen Taimi Voipion kanssa. Sananpalvelijan tehtävään Gabriel Hoikkala asetettiin vuonna 1952. Gabriel Hoikkalalla oli Koivistolla asuessaan useita yhteiskunnallisia ja seurakunnallisia luottamustehtäviä. "Vanhurskasten lepoon" Gabriel Hoikkala pääsi 18.3.1998 Oulun Diakonissalaitoksella.

5. Humaljoen kylässä oli ennen talvisotaa voimakas lestadiolaisuus. Seurapaikkoina olivat ennen kaikkea Lenkkerin, Peussan ja Kallosen talot.

6. Myös Kuolemajärvellä oli vahva lestadiolaisuus. Se tuli pitäjään pohjalaisten kalastajien tuomana. Pitäjässä oli ennen talvisotaa ainakin sata lestadiolaista.

7. Kirkkoherra, rovasti Erkki Gummerus oli syntynyt 10.5.1895 Pyhäjoella. Hän valmistui papiksi vuonna 1919, toimi ylimääräisenä pappina aluksi Johanneksessa ja valittiin vuonna 1924 Turtolan kirkkoherraksi. Aika Turtolassa muodostui Erkki Gummerukselle käännekohdaksi. Hän tutustui paikkakunnalla vanhoilllislestadiolaisiin ja liittyi lestadiolaisuuteen. Vuonna 1932 Erkki Gummerus valittiin Kuolemajärven kirkkoherraksi. Asuessaan Kannaksella Erkki Gummerus järjesti kotiseurakunnassaan paikallisia suuria seuroja ja elvytti seurakuntansa alueella kotiseurojen perinnettä. Hän vieraili puhumassa myös Lappeenrannan kesäseuroissa. Sodan jälkeen Erkki Gummerus toimi Eräjärven kirkkoherrana vuodesta 1950 alkaen, josta jäi eläkkeelle vuonna 1955. Erkki Gummeruksen elämän taival päättyi 18.7.1958.

8. Koiviston Saarenpäässä lähes kaikki asukkaat olivat vanhoillislestadiolaisia. Kylässä järjestettiin joka kesä suuret paikalliset seurat, jonne seuravieraita saapui koko Kaakkois-Suomesta. Seuravieraita oli joka kesä 1000 - 200 henkeä. Myös monet lappeenrantalaiset kävivät Saarenpään isoissa seuroissa. Kylälle perustettiin oma rauhanyhdistys 25.1.1938

9. Aili ja Matti Korpelainen muuttivat talvisodan jälkeen Imatralle. Heillä oli ollut Viipurissa linja-autoliikenneyhtiö, jonka toimintaa jatkettiin Imatralta käsin. Korpelaiset muuttivat jatkosodan jälkeen uudestaan Imatralle ja sieltä edelleen Tampereelle myytyään yhtiönsä Pohjolan Liikenteelle..

10. Julius ja Ilmi Turpeinen olivat keskeisiä Rauhanyhdistyksen toimihenkilöitä Imatralla heti rauhanyhdistyksen perustamisen jälkeen. Imatran rauhanyhdistys perustettiin 6.11.1938 alkuaan nimellä Ylä-Vuoksen ja sen ympäristön Rauhanyhdistys. Jäseniä yhdistyksessä oli Imatran lisäksi Simpeleeltä, Ensosta, Jääskestä ja Parikkalasta. Ensimmäisenä vuonna jäseniä oli 43, toisena jo 53.

11. Huomattava osa Ylä-Vuoksen ja sen ympäristön Rauhanyhdistyksen jäsenistä asui Simpeleellä., jossa herätyksen aikaa koettiin 1930-luvulla. Simpeleelle perustettiin rauhanyhdistys 25.2.1951. Rauhanyhdistyksen perustavassa kokouksessa oli mukana 22 jäsentä. Yhdistys kuitenkin erotettiin SRK:sta kesällä 1955 opillisten syiden takia.

12. Kyse on ilmeisesti Anton ja Selma Naukkarisen talosta Parikkalan Koitsansalolla. Tässä talossa pidettiin 6.11.1938 Ylä-Vuoksen ja sen ympäristön rauhanyhdistyksen perustava kokous.Ylä-Vuoksen ja sen ympäristön Rauhanyhdistyksen vuosien 1938 - 1939 jäsenistä 12 (53:sta) asui joko Parikkalan Koitsanlahden tai Koitsansalon kylissä.

13. Maanviljelijä, hiomon esimies Juho Europaeus Parikkalan Koitsanlahdelta oli syntynyt vuonna 1897 ja asunut vuodesta 1914 kuudetta vuotta Pietarissa. Juho Europaeus toimi lähinnä paikallisena puhujana 1930-luvun lopulta alkaen.

14. Konduktööri Oskari Naukkarinen asui ennen talvisotaa Hiitolassa. Hän kiersi saarnamatkoilla Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa. Sodan jälkeen perhe asettui asumaan Poriin, jossa Oskari Naukkarisen elämän taival päättyi vuonna 1971.

15. Parturi Väinö Pitkänen syntyi 17.12.1899 Lappeenrannassa. Hän oli Lappeenrannan ja sen ympäristön Rauhanyhdistyksen perustajajäsen ja ensimmäinen sihteeri. Vuonna 1935 hän muutti Suojärvelle palaten varsin pian takaisin Etelä-Karjalaan, nyt Imatralle. Hän oli perustamassa myös Ylä-Vuoksen ja sen ympäristön Rauhanyhdistystä toimien jällleen yhdistyksen sihteerinä. Puhujan tehtävään Väinö Pitkänen asetettiin 1930-luvun lopulla. Väinö Pitkänen kuoli 1960-luvulla.

16. Myös Hiitolassa oli ennen toista maailmansotaa varsin vahva lestadiolaisuus, arviot vaihtelevat 50 - 100 hengen välillä.

17. Käkisalmen ja sen ympäristön Rauhanyhdistys perustettiin 18.7.1926.

18. Kukon talo Pyhäjärven Rantakylässä oli vanha seurapaikka jo 1880-luvun lopulta alkaen.

19. Sortavalaan oli perustettu rauhanyhdistys 25.9.1931.

Last updated January 08 2005 00:25:42.
© Web group of Lestadiolaisuus.info

Sponsored by ProKarelia