Tölli, Pekka: Lähetysmatka Laatokan pohjoisrannalla 2. – 4.3.2001.
                
Seurat rajan takana odotettuja ja tarpeellisia

Maaliskuisen lumipyryn saattelemana lähdimme ajamaan Joensuusta kohti Laatokan pohjoisrantoja. Oli alkamassa viikonlopun kestävä lähetysmatka. Mukana olivat puhujina Oiva Tölli ja Pekka Tölli sekä tulkkina Pentti Kähkönen.

Kova lumipyry antoi matkaan oman jännitteensä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Päällimmäiseksi ajatukseksi matkasta jäi mieleen se, että seuroja oli odotettu. Huomasi myös, kuinka tarpeellista on tehdä lähetysmatkoja rajan taakse. Perjantai-iltana saavuimme Ruskealan pappilaan, jossa pidimme ensimmäiset seurat. Seuravieraita ei ollut kovin paljon. Lieneekö sakea lumipyry haitannut kulkemista? Ensimmäisen seurapuheen johdantona oli Heprealaiskirjeen 11. luvun alkuosa. Puheessa tuli esille ajatus uskon tarpeellisuudesta ja Jumalan armojärjestyksestä. Jumala lahjoittaa elävän uskon armostaan ja rakkaudestaan. Jumalan sanan kuuleminen on tärkeää, koska Jumala kutsuu valtakuntaansa sanansa kautta. Sanassaan Jumala antaa myös voimia uskossa kilvoittelemiseen.

Toisessa puheessa kuulimme, miten Jumalan sana puhuttelee ja kutsuu ihmistä. Uskon lahjan ihminen saa yksin Jumalan armosta, ilman ihmisen omaa ansiota.

Lauantaiaamuna matka jatkui kohti Sortavalaa. Seurat pidettiin Natalja Semjonovin kodissa. Pentti Kähkönen käänsi seurapuheet venäjän kielelle. Yhtenä seuravieraana oli 6-vuotias Nikita Nikitin. Hän osasi lausua suomeksi joitakin runoja.

Sortavalasta jatkoimme matkaa Impilahdelle, jossa seurat pidettiin kylän kulttuuritalolla. Lunta oli tullut jo niin paljon, ettemme päässeet autolla perille, vaan kävelimme loppumatkan. Lumisateesta huolimatta seuroissa oli sanankuulijoita. Seurapuheet käsittelivät muun muassa Jeesuksen vuorisaarnan alussa esille tulevia autuuden tuntomerkkejä. Lisäksi puhuttiin Jumalan sanan kahdesta osasta: laista ja evankeliumista (Hepr. 4: 12-13).

Lauantai-illan seurat pidettiin Miinalassa Tipanaisilla. Näissä seuroissa oli mukana myös nuoria seuravieraita. Seuroihin oli kokoontunut väkeä niin runsaasti, että kodin olohuone oli täynnä. Seurojen jälkeen käydyssä keskusteluissa tuli esille myös se, miten Jumalan johdatus ja huolenpito voi olla ihmeellistä. Ihminen ei aina ymmärrä Jumalan tarkoituksia.

Miinalasta ajoimme Salmiin, jossa yövyimme. Sunnuntain seuroissa puhuttiin Jeesuksen lunastus- ja sovitustyön täydellisyydestä. Jeesus ymmärtää ihmisten heikkouksia ja vajavuuksia, koska häntä- kin oli koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin ihmisiä koetellaan. Hän ei kuitenkaan koskaan langennut syntiin. Jumalan valtakunnassa asuessaan ihminen saa turvallisin mielin uskoa omat syntinsä ja heikkoutensa anteeksi-

Seurojen jälkeen keskusteltiin elämän tärkeimmästä asiasta. Saimme auttaa erään kyselevän ihmisen Jumalan valtakuntaan. Jumala oli avannut hänen sydämensä vastaanottamaan evankeliumin ilosanoman.

Lähetysmatkan viimeiset seurat olivat Pitkärannan kirkossa. .