Leila Pentinpuro: Ilta-Sanomat 70/25.3.1966

Synti on päivän keskustelujen avainsana tänään Kuusamossa. Nyt se on tullut esille television yhteydessä. Samalla tavalla on aikaisemmin keskusteltu mm. radiosta, autosta, elokuvista ja nuorisotyöstä. Kuusamon seurakuntalaisista huomattava osa edustaa laestadiolaisuuden vanhoillista suuntaa.  Heidän oppinsa on ankara ja tuomionsa tinkimätön. Sen vuoksi iskevät mielipiteet yhteen usein ja ankarasti. Kysymyksessä ovat milloin kunnalliset, milloin seurakunnalliset yhteiset asiat. Nyt on kysymys siitä, että seurakuntalaiset eivät halua päästää televisiokameroita Käylän rajaseutukirkkoon Ensimmäisen kerran on tapahtunut, että seurakunta on ryhtynyt vastustamaan suunniteltua jumalanpalveluksen televisiointia. Jos televisio kuitenkin jumalanpalvelukseen tulee, sinne eivät tule oikeat uskovaiset. Päätös on käyläläisten ja heidän paimenensa, pastori Martti Kallungin yhteinen.

 

                      Houkutusta syntiin

Käyläläiset, syrjäisen rajaseutukylän asukkaat ovat valmiit perustelemaan kantaansa. Avoimesti ja ystävällisesti he kertovat sen vieraalle, jokaiselle joka haluaa heidän kantansa kuulla.
- Me emme voi hyväksyä televisiota kotiimme, kuinka sitten kirkkoomme. Jumalanpalveluksen televisiointi on houkutus. Kun sen piti tapahtua yhtä aikaa Kuusamon televisioaseman vihkiäisten kanssa, pyrittiin sillä levittämään televisioita uskovaisiin koteihin. Kuinka hyvä olisi sitten lasten vaatia televisioita, kun sieltä puhuttaisiin Jumalan sanaa omasta kirkosta.

Televisio itsessään ei ole synti. Syntiä on vain paha, mitä se palvelee. Jos päästämme television kotiimme, me emme pysty sitä hallitsemaan. Jos katsomme hyvän, voimme katsoa pahankin. Miten me varjelemme viattomat lapsemme siltä pahalta, ja niiltä ristiriidoilta, mitä televisio tuo tullessaan.

                      TV-pastoria paheksuttiin

Pastori Heikki Kalima kävi Käylän rajaseutukirkossa kesälomamatkallaan. Hän ihastui kirkkoon ja tuli muutamia viikkoja sitten Kuusamoon valmistelemaan suunniteltua televisiointia. Seurakunnan johto suhtautui asiaan suopeasti, kunnes pastori Kalima kysyi Käylän pappilaan kokoontuneen seuraväen mieltä. Maanviljelijä Väinö Kallunki kertoo tapauksesta:
- Taidettiin sille televisiopastorille puhua koviakin sanoja, ainakin tehtiin selväksi, että televisiojumalanpalvelukseen ei tulla. Se kysyi vielä, ovatko kaikki yksimielisiä ja sitten tunnusti se itsekin, että televisiossa on paljon pahaa. Enimmän ihmetellään Käylässä sitä, eikö papille ole parempaa tekemistä kuin televiso-ohjelmat.

                      Kiistaa kirkkoneuvostossa

Asia meni kirkkoneuvostoon ja aiheutti siellä kiivaan keskustelun. Suurin osa kirkkoneuvostosta, kahdeksan miestä, oli kielteisellä kannalla. Televisiointia puolustivat vain sisäministeri Niilo Ryhtä, maisteri Seppo Ervasti ja maanviljelijä Väinö Leskelä. Äänestyksen jälkeen päätti kirkkoneuvosto kieltää televisioinnin siitäkin huolimatta, että ohjelmaa oli pyydetty Eurovisioon. Asian käsittelee vielä rajaseututoimikunta, jonka hallussa kirkko on. Siinä istuvat kuitenkin suunnilleen samat miehet, kuin kirkkoneuvostossakin, joten ratkaisu lienee selvä. Televisiointia Käylän kirkosta ei tulla näkemään. Käylässä asia on loppuun käsitelty. Siitä ei enää puhuta. He ovat päättäneet olla menemättä kirkkoon ja siinä päätöksessään he tulevat pysymään.

                      Uskoa varjellaan

Sitä enemmän puhutaan Kuusamon kirkonkylässä, jossa laestadiolaisuudella on kaikista pienin jalansija. Ihmetellään, paheksutaan ja ollaan noloja seurakunnan puolesta. Keskusteluissa kerrotaan juttuja siitä, kuinka tarkkaan laestadiolaiset varjelevat uskoaan. kerrotaan, kuinka television salakatselusta epäillyn kotona saatetaan pitää tarkastus, kuinka Käylän kirkon portailla seisoo vartija, kun saarnastuolissa puhuu vääräoppinen mies. Oikeat uskovaiset käännytetään silloin portailta takaisin. Kerrotaan siitäkin, kuinka laestadiolaisuus jarruttaa kehitystä ja aiheuttaa puoliunta, kuinka syrjäkylien kymmenlapsisissa perheissä on köyhyyttä ja työttömyyttä, kuinka laestadiolaisuus kieltäytyy tietämästä mitään sellaisesta asiasta kuin lapsirajoitus. Avioliitto on pidettävä kunniassa, he sanovat. Jos jälkikasvu jollakin jää kahteen, kolmeen, se antaa aiheen epäilyksille, näin kerrotaan kirkonkylästä.

                      Naurakoot vaan

Käylässäkin puhutaan, mutta muusta. Uskostaan, siitä he ovat aina valmiita puhumaan.

- Varmaan meille nyt nauretaan muualla ja pidetään omituisina, mutta naurakoot vaan, sanoo Väinö Kallunki.

- Ihmisten puheista me emme välitä. Me olemme arkikristittyjä. Me voimme uskoa myös työtä tehdessämme. Niin kuin näette, emännätkin ovat täällä iloisia, vaikka työtä ja lapsia onkin paljon. Elävä kristillisyys, se on meidän voimamme.

Lapsia kasvatetaan ankarasti.
- Nuorisotyö menee nykyään väärään suuntaan. Mitä pitemmälle kirkko myöntyy nuorten tahtoon, rautalankaan ja muuhun, sitä enemmän nuoriso-ongelmista puhutaan. Me viemme lapset pienestä asti mukanamme seuroihin Heihin toivotaan siellä juurtuvan uskon, joka suojelee maailman pahuudelta sitten kun isä ja äiti kuolevat. Perheiden nuoret lähtevät erämaakylästäkin ja laestadiolaisestakin kodista. Sille ei voida mitään.

                      Laestadiolaisuus vähenee

Maisteri Seppo Ervasti, syntyperäinen kuusamolainen ja nykyään sen yhteiskoulun opettaja, puolusti televisiointia:
- Kyllä minä tiedän, etteivät laestadiolaiset sinne tule, mutta muita tulisi varmasti. Minun käsittääkseni olisi hyvä, jos edes televisio houkuttelisi ihmisiä kirkkoon.

- Aloitteen televisioinnista oli tehnyt Suomen kirkko, ja tuomiokapituli sanonut siitä sanansa, kirkkoneuvoston ei olisi pitänyt mennä sitä muuttamaan. Päätös oli erittäin ajattelematon. Eurovisiolähetyksenä televisiointi olisi ollut arvaamattoman suurta mainosta Kuusamolle. Matkailijat ovat pitäjälle tärkeitä, sekin olisi ollut syytä muistaa. Kirkkoneuvoston ja tuomiokapitulin välit tulevat tästä lähtien olemaan vaikeat, eikä Kuusamon seurakunnalla olisi ollut varaa niitä vaikeuttaa. Laestadiolaiset pelkäävät ristiriitoja, minun mielestäni tämä on osoitus, että ne ovat jo olemassa. Tällaisella päätöksellä niitä vain lisätään ja syvennetään.

Laestadiolaisuus on vähenemässä ja häviämässä, arvelee Ervasti. Laestadiolaiset ovat nyt enimmäkseen vanhoja ja keski-ikäisiä ihmisiä. Kymmenen vuoden kuluttua ei laestadiolaisuus aiheuta ongelmia, arvellaan.