Urpo Harva: Suomen Kuvalehti 16/1966 (Kirjeitä toimittajalle)
Arto Paasilinnan kirjoitus Suomen Kuvalehdessä sen johdosta, että Kuusamon laestadiolaiset kielsivät kirkonmenojensa televisioinnin, oli sensaatiomainen siinä merkityksessä, että se sai lukijat ihmettelemään uskovaisten pimeyttä. Mutta se ei edes virittänyt lukijain mielissä kysymystä, missä ovat tuon asenteen syyt. Nämä syyt ovat kuitenkin pääpiirteissään helposti nähtävissä. takamaiden kansa on jätetty sivistykselliseen ja uskonnolliseen pimeyteen. Laestadiolaisseutujen ainoa kansankorkeakoulu, Lapin kansankorkeakoulu, sai äskettäin sulkea ovensa, kun valtio korotti sen vuokraa. Koulujen opettajista ja muista sivistystyön tekijöistä on takamailla huutava puute, kun kaikki pyrkivät rintamaiden auringonpaisteeseen. Jopa papit kiertävät kaukaa rajaseutuja. Useissa seurakunnissa virat ovat täyttämättä vuosikausia hakijoiden puutteessa, kun sen sijaan varsinkin Helsingissä käydään kovaa kilpailua papinpaikoista. Tämä on eräs kirkkomme rumimpia häpeätahroja.
Näin ollen on mukava kyhäillä kirjoituksia takamaiden henkisestä pimeydestä niiden ihmisten ajankuluksi, jotka elävät sivistyksen valossa radioittensa, televisioittensa ja muun hyvinvointinsa keskellä. Tuon pimeyden syistä puhuminen sen sijaan saattaa herättää omantunnon soimauksia yhteiskuntamme ja kirkkomme kollektiivisen synnin tähden. Käylän kirkon jumalanpalveluksen televisiointi ei olisi auttanut tippaakaan takamaiden kansaa, vaikka se olisi lähetetty ”myös Eurovision kautta moniin Euroopan maihin”. Tuskinpa sekään auttaa paljon, että takamaiden vanhan polven painuttua hautaan uusi polvi tuijottaa televisiosta rikosta, seksiä, mainosta ja kaikenlaisia Helsingin herrain ”päähänpistoja”, erämaan tyhjän kirkon sammaltuessa.