© Lestadiolaisuus.info
Niilo Rauhala: Suomen Kuvalehti 17/1966.
Kun kuusamolaiset uskovaiset elävät ristin sanomasta ja haluavat säilyttää uskon puhtaassa omassatunnossa, miksi he rupeaisivat tekemisiin sellaisen television kanssa, joka syytää näkyviin ”rikosta, seksiä, mainosta ja kaikenlaisia Helsingin herrain ”päähänpistoja””? Kun puhutaan kuusamolaisista uskovaisista sivistyksellisesti ja uskonnollisesti takapajuisena kansanosana, miksi unohdetaan, että he monilapsisissa perheissään kasvattavat Suomelle kristillis-siveellistä kansaa, sellaisia ihmisiä, joita jokainen kansa tarvitsee pysyäkseen sisäisesti terveenä ja ryhdikkäänä? Raamatun mukaan vanhurskaus korottaa kansan, mutta synti on kansakunnan häpeä. Onko siis kuusamolaisten uskonkilvoitus ja siitä johtuva periaatteellinen suhtautuminen televisioon Suomen kansan häpeä? Eikö häpeän aiheita löytyisi kosolti muualta? Silloin kun tämän maan puolesta on taisteltu, on tarvittu kestäviä miehiä. Sellaisia miehiä on varmaan löytynyt niiltä seuduilta, joiden asukkaat ovat vaikeissa oloissa koeteltuja. Näiden asukkaiden sisäisenä voimana ja tasapainona on ollut elävä usko Jumalaan.