Altalainen saarnaaja Johan Petter Posti

Lestadiolainen herätysliike levisi Norjaan kohta herätysten puhjettua Kaaresuvannossa 1840-luvulla saamelaisten mukana. Norjan lestadiolaisuus on tänä päivänä jakaantunut useaan eri ryhmään samalla tavalla kuin lähes kaikilla muilla herätysliikkeen leviämisalueilla. Norjassa ei ole muodostunut selkeää pääryhmää, kuten esimerkiksi Suomessa. Suurin lestadiolaissuunta maassa on tänä päivänä ns. Lyngenin-suunta, jonka kannattajia on arviolta noin 5 000 henkeä. Tämä suunta on jakaantunut tänä päivänä kahtia konservatiiviseen ja liberaaliseen haaraan. Erimielisyyksien taustalla ovat erilaiset tulkinnat luomiskertomuksesta ja eronneitten uudelleenvihkimisestä. Lyngenin-suunnan vahvinta kannatusaluetta on Lyngen-vuonon rantamat, Tromssan seutu ja muutamat Ruijan paikkakunnat (esim Vesisaari). Suunta julkaisee lehteä nimeltä Under Vandringen.

Toiseksi suurin lestadiolaisryhnä Norjassa on ns. esikoisuus, jonka kannattajia lasketaan maassa olevan noin 4 000 henkeä. Liikkeen kannatus keskittyy Narvikin ympäristöön, Lofooteille ja Itä-Ruijaan. Lisäksi kannatusta ja rukoushuoneita on joillakin yksittäisillä paikkakunnilla maan etelä- ja keskiosissa: Malmin seurakunnassa, Oslossa, Porsgrunnissa sekä Bergenissä. Esikoislestadiolaisuus on myös Norjassa kärsinyt pienestä hajaannuksesta. Liikkeen pääsuunnasta on eronnut pieni konservatiivinen ryhmä, joka on saanut kannatusta Kjöllefjordissa.  

Myös lestadiolainen uusheräys on edustettuna Norjassa, jossa sen kannatus supistuu Itä-Ruijaan lähinnä Vesisaareen ja Pykeijan kylään. Vanhoillislestadiolaisuutta esiintyy Norjassa ainakin neljänä eri suuntana.
Suurin ryhmä on ns. Altan-suunta, joka pitää yhteyttä Suomessa rauhansanalaisuuteen. Suunnan kannatus rajoittuu lähinnä Ruijaan ja varsinkin Altaan ympäristöineen.  Ryhmä julkaisee lehteä nimeltä Sions Blad. Kannattajien määrä lienee parin tuhannen tienoilla.
Muita vanhoillisuuden suuntia ovat:
1. Norjan Rauhanyhdistys = Noregs Fredsforenning, jonka kannattajien määrä n 100 - 150 henkeä. Merkittävä osa heistä asuu pienessä Myklebostadin kylässä, jossa suu myös ryhmän ainoa saarnaaja Karsten Eriksen. Ryhmä pitää yhteyttä Suomessa Laestadius-seuraan.
2. Hans Nilsenin-suunta, jolla lienee  noin 150  kannattajaa. Tällä suunnalla ei ole yhteyksiä Suomeen. Sen sijaan yhteistyötä on Ruotsin vanhoillislestadiolaisuudessa vuonna 1954 tapahtuneessa paikallisessa hajaannuksessa eriytyneeseen Laestadianska Missionsförbundetiin. Hans Nilsenin-suunnalla on kannattajia lähinnä Lofooteilla ja Narvikin ympäristössä.
3. SRK-vanhoillisuus. Tämän suunnan kannatus ollut vähäistä 1960-luvulta aina 1990-luvulle, jolloin toiminta virisi uudelleen muuttoliikkeen ja lähetystyön aktivoitumisen seurauksena. Toimintaa ja seuroja Vesisaaressa, Vuoreijassa, Svanvikissa, Tromsassa, Båtsfjordissa, Myressä, Langenesissa, Mo i Ranassa ja Oslon seudulla.  Vuoden 2001 alussa Oslon vanhoillislestadiolaiset perustivat Oslon Seudun Rauhanyhdistyksen, johon kuuluu noin 100 jäsentä. SRK-lestadiolaisia lienee Norjassa tällä hetkellä yhteensä 200-300 henkeä.