Artikkeli, joka on julkaistu Päivämiehessä 1994
Saarnaaja Juho Heikki Kauhanen syntyi Leppävirran pitäjän Hiismäen kylässä nälkävuonna
1867. Hänen vanhempansa olivat mylläri Juho Kauhanen ja Eeva Liisa Suomalainen. Juho
Heikki solmi avioliiton Vilhelmiina Laitisen kanssa vuonna 1891. Puoliso menehtyi ilmeisesti
lapsivuoteeseen 1893. Juho Heikki solmi uuden avioliiton Hilda Kosusen kanssa vuonna 1895,
mutta hän jäi uudestaan leskeksi kolmentoista avioliittovuoden jälkeen elokuussa 1908.
Ensimmäisestä avioliitosta syntyi poika, joka kuoli samana päivänä, ja toinen avioliitto oli
lapseton. Niinpä Heikkiä eivät perhesiteet estäneet liikkumasta laajalla alueella työ- ja
saarnamatkoilla. Kauhas-Heikki, kuten häntä Etelä-Karjalassa kutsuttiin, oli koko ikänsä
kirjoilla Leppävirroilla, mutta liikkui varsinkin 1900-luvun puolella paljon Etelä-Karjalassa
ja Karjalan Kannaksella. Elantonsa hän hankki ensin torpparina Hiismäen kylässä
Pohjalampi-nimisessä torpassa. Vaimonsa kuoleman jälkeen hän muutti vanhempiensa luo
Hornanjoelle saaden kutsumanimen Horna-Heikki. Vuoden 1917 jälkeen hän kierteli eri
kylissä ja taloissa verkkoja korjaillen ja maatöitä tehden. Tästä hän sai kolmannenkin
kutsumanimen; verkko-Heikki. Matkasauvansa Heikki-veli sai laskea Leppävirran
Niinimäen kylässä 21.8.1937 ilmeisesti verkonkorjausmatkalla.
Verkko-Heikki
Verkkojen paikkauksen ohella koki Kauhas-Heikki myös Jumalan Valtakunnan verkkoja.
Hänen parannuksentekoajankohtansa ei ole säilynyt jälkipolville. Kotiseudullaan kuten myös
Karjalassa Heikki tunnettiin Jumalan valtakunnan työmiehenä. Saarnakumppanina hänellä
oli usein Leppävirran Huovinmäessä asunut Olli Sallinen (1862-1953). Uskomisen asia oli
Heikille kaikki kaikessa. Seuroista ei aina oltu sovittu etukäteen, vaan Kauhas-Heikki
ilmestyi "omia aikojaan kävellen taloon ja silloin laitettiin lapset seurailmoitusta viemään".
Heikki-veljen puheet olivat lyhyitä, eivätkä kestäneet yleensä puolta tuntia pidempään.
Heikillä oli tumma sointuisa lauluääni
Ei vihollinen seinillä kestä
Heikki oli ulkoiselta olemukseltaan yksinkertainen ja ulkonäöltään vaatimaton: "Hää ol
sellane pien ukko." Tukka oli niskasta suoraksi leikattu ja keskellä päätä oli jakaus. Hänen
lausahduksiinsa sisältyi syvää kansanviisautta ja uskonelämän ymmärrystä. Tästä mielestäni
kertoo seuraava kuulemani tapaus: Ylämaalla oli järjestetty seurat seurojentalolle, ja jotkut
uskovaiset paheksuivat sitä. Paheksumisen syynä oli se, että samoissa tiloissa järjestettiin
joskus myös iltamia ja tanssitilaisuuksia. Tähän Heikki tuumasi ykskantaan: "Eihän se piru
seinillä kestä, syvämmissä se istuu ja työtä tekkee." Leppävirtalainen Aarne Kauhanen
muistaa Riihirannan Otto Nyyssösellä pidetyt seurat, joissa Heikki Kauhanen lämpimästi
kiinnitti seuravieraitten huomion saarnatekstin keskeisimpään sanomaan sanomalla: "Tässä
se on paikka, rakkaat:"
Usein Viipurissa
Heikki Kauhasen sisar Mari Lovisa oli solminut avioliiton saarnaaja Juho Kososen kanssa
vuonna 1901 ja asui Viipurissa. Kauhas-Heikki olikin usein nähty vieras Viipurissa
Kolikkoinmäellä. Heikin ja Juho Kososen välille tuli jossakin vaiheessa myös erimielisyyksiä,
sillä Juho Kosonen oli toimittanut kerran Heikin putkaan. Muodollisena syynä oli
rajaseutupassin puute, mutta taustalla lienevät olleet uskonnolliset erimielisyydet. Heikki oli
vapautettu rovasti Kustavi Lounasheimon puututtua asiaan. Heikki kulki uskovaisesta
perheestä toiseen ja " se ol sellane pien juhlahetki, ku Kauhase setä tul". Sisälle tultuaan hän
kysyi: "Onko joukkoo kotona?" Jos perhe oli kotona, kaivoi Heikki Raamatun esille ja luki
useimmiten tekstin profeetta Jesajan kirjasta. Ääni oli kuin olisi itkevää lasta
lohduttanut:"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, puhukaa suloisesti Jerusalemin
tyttärille..." Jos keskustelu siirtyi muihn kuin uskonasioihin, pyrki Heikki kääntämään
keskustelun takaisin elämän tärkeimpään asiaan. "Tää maailma asioist se ei virkkant mittää,
ei muista puhunt mittää."
Heikki toimi kylänsä pyhäkoulunopettajana. Eräillä kinkereillä kirkkoherra oli kysynyt
Heikiltä, että oliko hän lestadiolainen Saatuaan myönteisen vastauksen oli kirkkoherra
ilmoittanut, ettei Heikki kelpaisi pyhäkoulunopettajaksi. Silloin oli kinkeriväki ilmoittanut
kieltäytyvänsä lähettämästä lapsiaan pyhäkouluun, ellei Heikki saa jatkaa tehtävässä. Niinpä
kirkkoherra joutui taipumaan. Pyhäkoulua saattoi Heikki pitää kerralla useita tunteja.
Heikki Kauhanen oli usein puhumassa myös paikallisissa kesäseuroissa niin Lappeenrannassa
kuin Käkisalmessakin. Räisälästä syntyisin oleva Sulo Korhonen muistelee Kauhas-Heikin
olleen nopea puheessaan. Heikki Kauhasella oli tapana nousta jo ylös viimeisiä saarnan
sanoja puhuessaan. Tästä tulikin sanonta: "Heikki Kauhanen on hyvä puhuja, mutta
aamenta se ei ole vielä sanonut kertaakaan."
Vaatimaton ulkoinen olemus aiheutti jonkin verran ylönkatsetta myös uskovaisten
keskuudessa. Varsinkin Juho Kosonen suhtautui vähättelevästi Heikki Kauhaseen. Häneen
sopii kuitenkin hyvin tekemieni monien haastattelujen perusteella seuraava, edesmenneen
Regina Laitisen kuvaus Heikki Kauhasesta: "Hää eli koko sydämellää ja olemuksellaa, niin
ku jumalanlapse tullee."
Lähteet:
Regina Laitisen, Aino Aapron, Elina Närhin, Sulo Korhosen ja Aarne Kauhasen
haastattelut.