Lessing, Helena: Lestadiolaisuus pelasti saamelaiset viinalta ja Lapin kommunismilta "Meissä kaikissa asuu pieni lestadiolainen". Pohjolan Sanomat 10.1.2000.

Vanhoillislestadiolaisten vuosittainen voimannäyttö on Suviseurat, joka kokoaa yhteen kymmeniä tuhansia liikkeen jäseniä.
Miten olisi saamelaisväestön käynyt ellei Laestadius olisi pelastanut sitä tolkuttomalta väkijuomien käytöltä ja sitä seuraavalta tuholta, kysyy dosentti Jouko Talonen Helsingin yliopistosta.
- Miten olisi käynyt Pohjois-Suomen ellei lestadiolainen liike olisi sodan jälkeen ollut patoamassa kommunismia, hän jatkaa, tosin ei tutkijana.
Kulttuurissa hän näkee lestadiolaisuuden vaikutuksen kaksijakoisena. - Taidepohjaista kulttuuria liike vieroksuu ja on aktiivisesti vaikuttanut vain talonpoikaisen maaseutukulttuurin säilymiseen. Se on kuitenkin tarjonnut runsaasti aiheita ja kiinnostuksen kohteita taiteilijoille ja kirjailijoille koko Pohjoiskalotilla.
- Kirkollisesti lestadiolaisuus on painottanut sielunhoidollista herätyssaarnaa. Siten se on jarruttanut kirkon maallistumista ja rikastuttanut sitä henkisesti, kaikkine ongelmineenkin.

Alkuperäiskansan puolustaja

Lars Levi Laestadius syntyi 200 vuotta sitten Ruotsin Arjeplogissa; huomenna 10.1. syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta.
Toimiessaan pappina Karesuvannossa hän sai itse herätyksen, jonka taustalla oli pietistinen lukijaisliike. Omasta pelastusvarmuudesta syntynyt kipinä sytytti myös ympäröivän saamelaisväestön ja sai sen jättämään juomisen ja porovarkaudet.
Professori Juha Pentikäinen Helsingin yliopistosta painottaa Laestadiuksen olleen nimenomaan saamelaisten pappi. Hän opetteli kielet ja tunsi niin luonnon kuin kansan. Laestadius oli ekologi joka puolusti alkuperäiskansaa, Pentikäinen selventää.
Luonnontutkijana Laestadius teki pohjoista periferiaa tutuksi aikansa tiedemiehille; Karesuvanto oli eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden päätepiste. Hän tutki myös saamelaisten historiaa ja mytologiaa, ja koska hän tunsi kansansa, hänen ei tarvinnut pohtia sellaisia kysymyksiä kuin vaikkapa samanaikaisesti Kalevalan kanssa painiskelevat aikalaisensa, Pentikäinen huomauttaa.
Viisiosainen teos, Katkelmia saamelaisten mytologiasta, jäi kuitenkin kesken herätyksen viedessä Laestadiuksen ajan ja mielenkiinnon. 150 vuoden viiveellä teos julkaistaan kevään aikana suomeksi, ensimmäisenä tieteellisesti toimitettuna laitoksena. Pentikäinen lupaa sen antavan uutta tietoa niin Laestadiuksesta kuin saamelaisistakin. - Se tulee olemaan shokki.

Itsetuntoa Syrjä-Suomeen

Saamelaisalueilta painopiste siirtyi suomea puhuvien keskuuteen Laestadiuksen tultua kirkkoherraksi Pajalaan. Liike levisi Suomessa itään ja etelään, ja siirtolaisten mukana Amerikkaan. Tornionjokilaakso oli pitkään alueellinen keskus.
Edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo Rovaniemeltä muistuttaa esilestadiolaisista herätysliikkeistä Tornionjokivarressa, jotka olivat jo opettaneet jokivartisille oikean seurakunnan merkitystä. Heidän oli helppo ryhtyä Laestadiuksen arvosteluun Tornion jauhoporvareita ja Härnösandin juopporenttuja kohtaan.
- Meitä eivät herrat muualta määräile, Ylitalo tulkitsee jokivarren itseriittoista asennetta. Hän valittaa, että Tornionjokivarressa on tässä suhteessa menty alaspäin ja katsoo, että perinne olisi taas syytä elvyttää.

Miikka Ruokanen taas kuvasi tutkimuksessaan vuonna 1980 lestadiolaisuutta ryhmäturvallisuuden tuojana. "Syrjä-Suomen ihmisen omanarvontunteen puute, elinkeinon harjoittaminen ankaran luonnon armoilla pohjoisessa, asuminen harvaanasutuissa erämaissa jne. ovat synnyttäneet tarpeen kompensoida oman riittämättömyyden ja voimattomuuden tunne vahvalla opilla 'Jumalan valtakunnasta'".
Lestadiolaisuus alkoi kuitenkin pian jakautua eri suuntiin. Tornionlaaksoon jäivät länsiläiset eli esikoiset/pikkuesikoiset/rauhansanalaiset kun Oulusta tuli itäläisten eli vanhoillislestadiolaisten/SRK:laisten keskuspaikka.
Pikkuesikoisia tutkinut Kirsti Suolinna Åbo Akademista kuvaa heitä joustaviksi ja hyvin kyläyhteisöön sopeutuviksi. - Se ei ole raakaa eikä rajua vaan antaa elämälle sisältöä, järkevyyttä, vaihtelua ja johtajakuviot.
Rauhansanalaiset mahtuvat samoihin seuroihin vaikka esimerkiksi perhenormit vaihtelevat eri ympäristöissä. Ruotsissa sekä Pohjanmaalla syntyvyydensäännöstely ei ole hyväksyttyä mutta rajan länsirannalla lapsia on vähän. - Sallivuutta ja tuomitsemisen välttämistä on lisännyt 30-luvulla koettu erottaminen liikkeestä, Talonen selittää.

Maltillista yhteiskuntavastuuta

- Lestadiolaisuus liittyy vuodesta 1919 lähtien vahvasti poliittiseen keskustalaisuuteen, viitoittaa kirkkohistorioitsija Talonen, joka on tutkinut liikkeen yhteiskunnallista merkitystä. - Se on ajanut varsin maltillista poliittista kehitystä eikä valtakirjoja ole annettu äärilinjoille.
Professori Hannu Mustakallio Helsingistä muistuttaa, että jo alkuherätykseen liittyivät yhteiskunnallisen vastuun kantaminen ja kokonaisvaltaiset yhteiskunnalliset parannukset.
Pentikäinen näkee liikkeen yhteiskunnallisen merkityksen tulevan niiden henkilöiden kautta, joihin on luotettu. Eduskunnassa on aina 1-10 lestadiolaista, mutta heidät on valittu kansanedustajiksi, ei lestadiolaisina, hän huomauttaa.
Ylitalo taas muistuttaa kiinteistä yhteyksistä, joiden avulla eduskuntaan "viedään" aina tietty henkilö. Suolinna huomasi pikkuesikoiskylässä samoille keskustalaisille johtohenkilöille keskittyvän niin henkisen kuin maallisen vallan.
- Sodan jälkeisinä vuosina lestadiolaisuus muodosti Lapissa padon kommunismia vastaan, toteaa Talonen. Lappi oli kokenut hävityn sodan ja oli tuhkan peitossa, samalla kun koko maassa tulvaili kommunistista kiihotusta.
Suolinna torjuu eritoten Ruotsista levitetyn huhun, että lestadiolaisuus ja kommunismi mahtuisivat samaan pirttiin. Pikkuesikoisuus on sensijaan aika pitkälle sopeutunut ruotsalaiseen sosiaalidemokratiaan, hän kertoo.

Ahkerat oululaiset

- Lestadiolaiset ovat yhteiskuntaa rakentava voima nimenomaan eettisten arvojensa ja elämäntapojensa puolesta, lausuu professori Jouko Vahtola Oulun yliopistolta. - He ovat ahkeria, työteliäitä eikä aikaa mene humputuksiin.
Hän kertoo valtiosihteeri Raimo Sailaksen (Itä-Suomessa) kehottaneen ottamaan Oulun seudusta mallia, sillä siellä on lestadiolaisuuden ansiosta positiivinen väestökehitys ja paljon yritteliäisyyttä.
Oulun läänin vanhoillislestadiolaisuudessa on nykyisin liikkeen painopiste, kun taas Lapissa vaikutus on valtavasti heikentynyt, Talonen toteaa.
- Lapissa rikkoutui jotain sodan ja evakkotaipaleen jälkeen, hän mietiskelee. - Peruskristillisyys ja ihanteellisuus heikkenivät ja tilalle astui arkinen realismi. Lapissa ovat myös kansainväliset vaikutteet yllättävän suuria, Ruotsin rajan ja matkailun ansiosta.
Lapissa ei ole enää yhtään lestadiolaisenemmistöistä kuntaa, hän ihmettelee. Lestadiolaisia valtuustoryhmiä kyllä on, Ylitalo todistaa, ja raja kulkee silloin keskustan ryhmän sisällä.

Lastenlasten mielenmaisema

Suomen lestadiolaisuuden suurimman suuntauksen, SRK:n suhde yhteiskuntaan on sitten 70-luvun avartunut, toteaa pääkaupunkiseudun lestadiolaisuutta tutkinut Martti Vuollo. - He suhtautuvat nykyään toisiin erittäin ystävällisesti.
- Alkuperäisen askeettisuuden sijasta nykyisin hyväksytään uudenlainen teknologia tv:tä lukuunottamatta, sanoo Mustakallio, ja Vuollo on huomannut muutoksia myös vaikkapa pukeutumisessa.
Pentikäinen näkee lestadiolaisuuden positiivisia saavutuksia myös kulttuurissa ja kirjallisuudessa mainiten Niilo Rauhalan ja Antti Hyryn. Talonen ja Mustakallio taas rajoittavat kulttuurisen kiinnostuksen talonpoikaiseen maaseutukulttuuriin. Pentikäinen on kuitenkin samaa mieltä Talosen kanssa siitä, että lestadiolainen mielenmaisema on luonut pesäkkeitä kulttuurin tekijöille, ja hän luettelee Särestöniemen, Mukan, Palsan.
- Tornionjokilaaksossa rauhansanalaisesta lestadiolaisuudesta on tullut yleisesti hyväksyttyä kirkollista kotiseutuperinnettä, Talonen määrittelee. - Siellä asuvat herätyksen lapsenlapset.
Vaikka vanhoillislestadiolaiset ovat avanneet yhteyksiään ulkopuoliseen maailmaan, eivät he ole luopuneet dogmistaan eli siitä, että pelastus on mahdollinen vain heidän joukossaan. Suolinna muistuttaa muista suunnista, jotka pehmeämpinä jäävät näkymättömiin, fundamentalistien varjoon. Hänkin arvioi kuitenkin muiden tavoin, että parhaiten kestää tiukimman opin suunta, joka kasvaa ennen kaikkea sisältäpäin, kristillisen kasvatuksen avulla.


Lessing, Helena: Laestadiukselle messuja ylistyshymni Pajalassa. Laestadiuksen juhlavuosi käynnistyi Ruotsissa. Pohjolan Sanomat 18.1.2000
Lars Levi Laestadiuksen muotokuva oli saarnastuolissa kun hänen kunniakseen tehtyä ylistyshymniä esittivät Pajalan ja Gällivaaran kirkkokuorolaiset.
Pajalan täpötäysi kirkko kaikui hartaana kaksikielistä Siionin laulua: Från örtagården leder, till Golgata en väg; Käy yrttitarhassa polku, se Golgatalle vie.
Luulajan hiippakunta aloitti sunnuntaina Laestadius-juhlavuoden vieton juhlamessulla ja ylistyshymnillä. Messun on kirjoittanut Bengt Pohjanen ja säveltäneet Johannes Johansson ja Anders Drugge. Kuoroa johti Bruno Wallenström ja solistina lauloi Karin Lundholm.
Hymnia varten oli koottu laulajat Pajalan ja Gällivaaran kirkkokuoroista, jotka astelivat sisään ja kirkon keskelle kolmesta sisäänkäynnistä vanhaa virttä laulaen. Hymnissä on 12 laulua, ja ylistyssanoja lausuen kirkkoon astui vielä 12 kuorolaista, kukin kantaen pohjoista kasvia.
Teksti kertasi Lars Levi Laestadiuksen elämänvaiheita, joita vuorotellen lukivat Pohjanen lehteriltä ja Pajalan kirkkoherra Sigurd Westman alttarilta. Hymni oli todellinen ylistys Norrbottenin valolle ja Lappmarkin enkelille: - Loistava tähti valaisi Tornionlaakson, mutta kuka sitä nyt suojelee?
Messuun sisältyi ehtoollinen, jolla kuorolaiset kävivät ensin kirkkokansan laulaessa yrttitarhasta. Luulajan piispa Rune Backlund kiitti Herraa anteeksiannosta ja rajattomasta armosta ja julisti synnit anteeksi Jeesuksen nimessä.
Raamattua 2113 kielellä
- Jeesuksesta Kristuksesta julistetaan nyt 2113 kielellä, laski Anders Alberius Ruotsin Raamattuseurasta. Bengt Pohjanen luovutti Alberiukselle käsikirjoituksina Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit, jotka hän on kääntänyt meänkielelle eli tornionlaaksonsuomeksi. Painamiseen eivät vielä ole rahat riittäneet, mutta Pohjanen toivoi sen tapahtuvan pian. Markuksen ja Johanneksen evankeliumit ovat ilmestyneet meänkielellä jo aiemmin, Markuksen evankeliumi jo 15 vuotta sitten. Markuksen evankeliumia luettiin meänkielellä juhlamessussa nyt, ja ensimmäisen kerran Pajalan kirkossa vuonna 1986.
- Nyt kun meänkielestä on tullut Ruotsin virallinen vähemmistökieli, haluan kuulla valtakunnanradiosta jumalanpalveluksen meänkielellä Pajalan kirkosta sunnuntaina kello yksitoista, Pohjanen julisti.
Ruotsin kirkon tervehdyksen Laestadius-vuoden kunniaksi toi piispa Backlund ja Tornionlaakson neuvoston Simo Rundgren. Pajalassa juhlavuosi jatkuu seminaarilla ja pappistapaamisella helmikuussa, jolloin kuullaan myös juhlamessu vielä kahdesti.
Jäkkvikissä Laestadiuksen synnyinseudulla esitetään juhannuksen jälkeen musiikkinäytelmä Den himmliska elden, Taivaallinen tuli. Luulajan, Oulun ja Tromssan piispat kohtaavat elokuussa Karesuandon kirkkopyhässä.