Kansan Tahto 133/9.7.1976
Kirjoitan tätä Raamattu ja lakikirja avoinna. Molempien perusteella tämä on hätähuuto mielipidevapauden puolesta. Perustuslain mukaan Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa kuitenkin ehdolla, että ”lakia ja hyviä tapoja ei loukata”. Varsinkin porvarillisten lestadiolaiskiihkoilijain olisi syytä selvittää itselleen, missä laillisuuden rajat ovat, vaikka eivät hyvistä tavoista mitään tietäisikään. Monien mielestä heidän menettelytapansa loukkaavat paitsi hyviä tapoja, myös lakia.
Tässä voidaan viitata erityisesti valtiopäiväjärjestyksen viidennen pykälän ensimmäiseen momenttiin, jossa säädetään: ”Jos joku on houkuttelemalla tahi viekottelemalla häirinnyt vaalivapautta, rangaistakoon enintään kolmen kuukauden vankeudella. Jos hän käytti väkivaltaa taikka uhkausta, rangaistakoon vähintään yhden kuukauden tai enintään yhden vuoden vankeudella; jos hän on virkamies, menettäköön sen lisäksi virkansa.” Porvarilliset laestadiolaiskiihkoilijat häiritsevät tuon tuostakin täysivaltaisten kansalaisten vaalivapautta, harjoittavat henkistä painostusta ja väkivaltaa. he julistavat SKDL:n äänestämisen synniksi ja tuomitsevat nämä ihmiset kadotukseen, elleivät he sovita syntiään äänestämällä porvaripuolueita.
Porvarillisten laestadiolaiskiihkoilijoiden kohdalla ei kannattane vedota mielipidevapauteen, uskonnonvapauteen, suvaitsevaisuuteen tai yleensä hyviin tapoihin. Eiväthän he noudata edes Jeesuksen ohjelmajulistusta, vuorisaarnaa: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.” (Matt. 7: 1-2). Sen vuoksi ei auttane muu kuin vedota lakiin ja oikeuteen, jos porvarilliset laestadiolaiskiihkoilijat eivät lopeta SKDL:n kannattajiin kohdistuvaa mielipideterroria. Joki rajahan tällaiselle toiminnalle on saatava, pidettävä se edes laillisissa puitteissa, kun asianomaiset itse eivät siihen kykene.
Johtajat ovat kuulemma rehennelleet, että he eivät ole tili- ja vastuuvelvollisia. Mutta kun kansalaisia aletaan vainota heidän valtiollisten mielipiteittensä vuoksi, ei enää olla edes hengellisten vaan valtiollisten säädösten alaisia. Ja ne eivät anna kenellekään minkäänlaisia erivapauksia. Siksi tätä asiaa kannattaisi tarkastella myös SKDL:n johtoelimissä ja ryhtyä tarpeellisiin toimiin. Minusta järjestöllä on velvollisuus suojella jäseniään, kannattajiaan ja itseään joka alalla, aivan erityisesti mielipidevapauden alueella. laestadiolaiskiihkoilulle on etupäässä naureskeltu. Mutta kun se saa tällaisia muotoja ja sen uhreiksi joutuvat ensi sijassa uskonnollisesti tai muuten herkkätuntoisimmat ihmiset, on se suorastaan kaameaa. Ammattimiehet tietävät, millaisia mielenterveydellisiäkin vaaroja siihen sisältyy.
Oskari