© Lestadiolaisuus.info
Sivun tekstejä ei ole muotoiltu. Odotamme uutta suurempaa päivitystä.
90 år Sam Wettainen (Norrbottens Kuriren 25.6.2001)
90 år fyller den 26 juni Sam Wettainen, Stora Sköndal.
Jubilaren är född i nedre Parakka by. Han växte upp i ett jorbrukarhem där fadern, Frans Wettainen, var en ledande kommunalman.
Efter ett antal år inom jordbruket sökte Sam Wettainen till Tekniska Skolan i Hässleholm. Efter avslutad ingenjörsutbildning var han bland annat verksam vid sockerindustrin i Skåne. I samband med en anställning vid Aerotransport flyttade han till Vaxholm. Därefter arbetade han vid Telegrafverket och de sista 20 åren fram till pensioneringen arbetade han som teknisk redaktör vid Standardiseringskommissionen
Ahonen, Elis Saarnaaja Joel Ahosen muistolle. Rauhan Side 1/1979, 8 - 9.
Ahopelto, Heikki: Liikkeetkö tuomiohenkisiä. Kotimaa 21/24.5.1996.
.vastine Heikki Linnavirran 3.5.1996 olleeseen mielipidekirjoitukseen.
.kritisoi voimakkasti Linnavirran käsityksiä: "Raja-aidoista totean lyhyesti, että jos ja kun Jumalan sana asettaa rajat, niitä ei pyyhi pois kukaan, ei pappikaan".
Airamo, Raimo: Jönssonin muisto elää esikoislestadiolaisten keskuudessa. Kotimaa 24.6.1982.
.saarnaaja Gunnar Jönssonin muistokirjoitus
Airamo, Raimo; Saarnaaja Otto Airamon muistolle, Rauhan Side 2/1984, 15 - 17.
Airamo, Raimo: Vanhimpien mukana Amerikassa. Rauhan Side 4/1993., 4.
Matkalla Evald Larsson, Levi Larsson ja Bror Erkstam. Eniten väkeä koolla Brush Prairiella, arviolta 3500-4000 henkeä eivät mahtuneet yhteen seurahuoneeseen.Seurojen aikana vihittiin käyttöönsä Hancockin uusi rukoushuone. Siellä pidettiin Vanhan Apostolis-Luterilaisen Kirkon vuosikokous, missä päätettiin mm. uuden virsikirjan painoksen toimittamisesta.
Airamo, Raimo: Mukana seuroissa Keski-Euroopassa. Rauhan Side 1/1995, 12.
Seurat pidettiin Cindy ja Bud Hiivalan kodissa ja Overijsenin kulttuuritalolla. Seuarvieraita yli 50 henkeä Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Hollannista, Englannista, Sveitsistä, Luxemburgista, USA:sta ja Kanadasta. Hiivalan koti ollut seitsemän vuoden ajan Keski-Euroopan Betania. Saarnaajat käyneet Suomesta kaksi kertaa vuodessa
Airamo, Raimo: Rukoushuone valmistuu Launeelle. Kotikirkko ?/1996
Esikoislestadiolaisten uudella Tapparakadun varrella sijaitsevalla rukoushuoneella pidettiin ensimmäiset seurat 19.4..Lähtöjuhla Onnelantien rukoushuoneella oli helatorstaina.
Airamo, Raimo Rauhan sidettä tekemässä 20 vuotta. Rauhan Side 3/1998, 22.
-tullut viime vuosina esiin ajatuksia lehden muuttamisesta enemmän aikakauslehtityyppiseksi, kaivataan lyhyitä ajankohtaisia juttuja, keskustelevaa otetta, asioiden pohdiskelua usealta kannalta. Lehti tarjoaa liian valmiiksi pureskellun ja hienosäädetyn sanoman. Osa nuorisosta tullut valitettvasti valikoivaksi jopa saarnojen suhteen.
Airamo, Raimo: Kristillinen avioliitto. Rauhan Side 2/2001.
.Kristitty perhe on kuin kirkko pienoiskoossa.Joka toinen Suomessa solmittu avioliitto päätyy eroon. Usein syynä on se, että koko liitto aloitetaan väärältä pohjalta Eletään siveettömästi lihan himojen.
Raimo Airamo:
Kotimaa 21.9.2001
Sam Wettainen
Lestadiolainen vaikuttaja Sam Wettainen on kuollut 19.8. Tukholman lähellä Stora Sköndalissa. Hän syntyi 26.6.1911 Pohjois-Ruotsissa Ala-Parakan kylässä lestadiolaiskotiin. Lapsuuskodin ja herätysliikkeen perintö, missä kristityn uskonelämä näkyi myös arkielämässä, leimasi Sam Wettaisen koko elämää. Hän lähti varhain
Amerikan länsirannikon toinen rukoushuone valmis. Rauhan Side/4/1995, 15.
-2000 hengelle tarkoitettu rukoushuone rakennettu edellisestä rukoushuoneesta 13 km pohjoiseen. Entinen rukoushuone, 1000 hengelle tarkoitettu, jää edelleen käyttöön. Länsirannikon esikoislestadiolaisuus kasvanut ripeästi. Uuden kokonaisala 3610 neliötä. Kalispell.in seurakuntaan Montanassa valmistunut uusi kirkko, sali mitoitettu yli 400 hengelle. New York Mills.iin Minnesotaan valmistunut uusi rukoushuone 300 hengelle.
Anttonen, Jaana: Lestadiolaiset rakensivat talkoilla rukoushuoneen. Länsi-Savo 7.6.1991.
Mikkelin seudun esikoislestadiolaiset siirtyivät ahtaista Kirkkokadun toimitiloista uusiin ja avarampiin tiloihin Pihlajatielle. Pääosin talkoovoimin rakennettuun rukoushuoneeseen mahtuu istumaan noin 300 ihmistä..Uudessa rukoushuoneessa on tilaa noin 300 kuulijalle. Kokoontumistiloja rakennuksessa on lähes 400 neliötä..Hankkeen kustannusarvio oli 4,5 miljoonaa markkaa.Rakennustoimikunnan puheenjohtaja Jorma telkkä kertoo talkoisiin osallistuneen noin 60 ruokakuntaa..Mikkelin seudulla on esikoislestadiolaisia lapset mukaanlukien noin 250.
Apelqvist, David; Muisteluja Jellivaaran vanhasta rukoushuoneesta. Rauhan Side 4/1994, 9-11.
Jellivaaran pitäjän läpi kulki 1890-luvun alkupuolella suuri heräys. Ensimmäinen tunnettu kokoontumispaikka oli Samuel ja Johanna Söderbergin koti Övre Hedenissä, Kasvava seurakunta tarvitsi oman kokoontumistilan. Gustav ja Amalia Lundgren ostivat tai lahjoittivat maata
Apelthun.Fridtjof:
Uskosta uskoon (norj. Av tro til tro)
Lestadiolaiset ovat saaneet nimensä viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla Pohjois-Ruotsissa vaikuttaneen rovasti Lars Levi Laestadiuksen mukaan. Laestadius oli etevä teologi ja hänellä oli suuri ymmärrys armonjärjestyksessä. Hän myös korosti raamatullisen opin tärkeyttä. Laestadiuksen selkeän Jumalan sanan julistuksen tuloksena syntyi herätys, joka ulottui yli koko Pohjois-kalotin. Tämä lestadiolainen herätysliike, jota on myös kutsuttu "Pohjolan suurimmaksi herätysliikkeeksi", on edelleen elävä liike.
Apelthun, Fridtjof:
From Faith to Faith
The Laestadians are named after a Swedish pastor, Lars Levi Laestadius, who was influental in Northern Sweden in the first half of the previous century. Laestadius was a learned theologian and had a great insight into the order of
Apelthun, Margit: Langs Jenisej med evangeliet. På en 3500 km lang misjonsreise gjennom Sibirs villmark. Dagen 12.9.1992.
En gruppe på naer förti finske laestadianere slo fölge med de tre utsendte predikantene, Pekka Kumpulainen, Veikko Viljanen og Pauli Väänänen på denne misjonsreisen..
Heikki Arvola
Rauhan Side (Läpi kaupunkeja ja kyliä) 3/2001
Honkilahti
Honkilahti sijaitsee Etelä-Satakunnassa Pyhäjärven länsipuolella. Se on kuulunut Kiukaisten tavoin Euran suurpitäjään. Välillä Honkilahti oli itsenäinen kunta, mutta se liitettiin vuonna 1970 takaisin Euran kuntaan. Honkilahden seurakunta on kuitenkin säily nyt itsenäisenä vuodesta 1904 lähtien. Näillä seuduilla vaikutti 1800-luvun alussa voimakkaana rukoilevaisuus. Kuuluisa saarnaaja seppä Juho Uusikartano asui Honkilahden Auvaisten kylässä. Hän johti ns. hyppyherätystä. Vastustajat kutsuivat häntä Auvaisten paaviksi.
Asiasta toiseen. Rauhan Side 2/1992.
Esikoislestadiolaisten edustajana kirkolliskokouksessa jatkaa 1992-1995 Martti Drachman Tampereen hiippakunnasta. Varaedustajana jatkaa Eero Halme Helsingin hiippakunnasta.
Asiasta toiseen. Rauhan Side 2/1999.
Seuroja keski-Euroopassa.
Keski-Euroopan seurat ovat muotoutumassa uuteen järjestykseen. Lähetyksiä tehdään Suomesta Saksaan ja Norjasta Englantiin. Kuluneena keväänä Englannin seuroissa olivat 23.-25.4. lähetysmiehinä Jakob Pettersen ja Arvid Horn. Saksassa vietettiin seuroja 14.-16.5 lähetysmiehinä Pekka Liuksiala ja Seppo Parviainen.
Blom, Risto:
JUMALAN LAPSEKSI. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa.
Kirkon Tutkimuskeskus. Julkaisut. C 58
Boström, Hasse: Laestadianer bryter med Svenska kyrkan. Ordnar egna dop och nattvardsgudstjänster. Nya Dagen 5.12.2000.
En del av den laestadianska väckelsen i Sverige markerar nu ett avstånd till Svenska kyrkan. De kommer att hålla egna nattvardsgudstjänster och döpa sina egna medlemmar.
Delawareen uusi rukoushuone. Rauhan Side 3/1997, 17.
-rukoushuone rakennetaan Newarkiin, samalle tontille, jossa edellinen rukoushuone (vihitty 1956, laajennettu 1967 ja 1980, 570 neliömetriä). Uusi rukoushuone koostuu kahdesta rakennuksesta joiden molempien pinta-ala 660 neliötä
Deutgen, Duff: (käännös) Hän noudattaa kovia käskyjä.Saarnaaja Gunnar Jönssonin haastattelu. Norrländska Socialdemokraten 6.7.1974.
Duluthiin uusi rukoushuone (Rauhan Side 2/2001, 19)Yhdysvaltojen Minnesotassa Superior-järven länsipäässä sijaitsevaan Duluthin kaupunkiin on valmistunut keväällä 2001 uusi rukoushuone. Rukoushuone on tällä paikkakunnalla toinen. Alueella on vanhaa suomalaisasutusta ja ensimmäisiä tietoja lestadiolaiskristityistä on ainakin vuodelta 1884 Juhani Takkisen kirjeen perusteella. Varhaisemmista ajoista on hyvin niukkojaElworth, Kerstin: Laestadianerna vill döpa utan präst. Svenska Kyrkans Tidning 48/2000
Västlaestadianerna har beslutat att under en prövotid fira nattvard och döpa utan medverkan av präst.
. Vi kan inte längre med gott samvete delta i en gudstjänst i Svenska kyrkan, säger laestadianen Evald Larsson.
Elworth, Kerstin: Det är bara samer och nybyggare i Lappmarken som är laestadianer. Tror vi. Kyrkans Tidning 7/2001.
Men det är fel. För numera finns de största församlingarna i städer runt hela Norden. I Knivsta utanför Uppsala, byggdes ett nytt bönhus för två år sen. Nästan varje söndag samlas här ett par hundra västlaestadianer . "den gamla laestadianska församlingen" . till gudstjänst. För en tid sen firade man också nattvard för första gången, med lekmän som förrättare...
Elworth, Kerstin: Beslutet alla beklagar. Kyrkans Tidning 7/2001.
Biskop Rune Backlund i Luleå stift uttrycker sorg i sitt svarsbrev till den västlaestadianska församlingen, där man meddelar att man ämnar förvalta sakramenten på egen hand.
Också de tre predikanter som Kyrkans Tidning får träffa på storsamlingen i Knivsta beklagar steget de tvingats ta. Men de är också glada över att de nu för första gången kunnat fira nattvard i sitt eget bönhus.
Erämaja, Tapani: Ola Pieski 62 Utsjoelta Turkuun. Saamelaisilla nyt oma kirkolliskokousedustaja. Kotimaa 44/20.4.1982.
.mainitsee olevansa ensimmäinen vanhalestadiolainen (esikoislestadiolainen) kirkolliskokousedustaja
Esikoislestadiolaiset rakentavat ison rukoushuoneen Lahteen. Kotimaa 20.5.1994.
Rukoushuoneen muurausjuhlaa viettettiin Lahdessa 5.5.1994.
Rukoushuoneessa on istumapaikka näköyhteydessä saarnapaikkaan noin 1500 kuulijalle. Siihen saadaan mahtumaan sisälle noin 2000 henkeä..rakennus on kolmikerroksinen..kokonaiskerrosala noin 3000 neliömetriä.
Rakentamisen kokonaisrahantarve on noin 12,8 miljoonaa markkaa:
Esikoislestadiolaiset saarnaajat Gunnar Persäter, Odd Minde ja Bror Erkstam.Kotimaa 28-29/12.7.1996.
Esikoislestadiolaisilla suurtapahtuma Lahdessa Kotimaa 25/20.6.1996.
Esikoislestadiolaisten juhannusseuraperinne 80 vuotta. Kotimaa 28/10.7.1998.
Esikoislestadiolaisten juhannusseurat Lahdessa. Tuhansia vieraita odotetaan. Etelä-Saimaa 20.6.1986.
Esikoislestadiolaisten juhannusseuroissa vieraita Siperiasta Amerikkaan. Kotimaa 30.6.1992.
Esikoislestadiolaisten julkaisema Rauhan Side-lehti sai uuden päätoimittajan. Etelä-Saimaa 6.7.1993.
Esikoislestadiolaisten keskusrukoushuone valmistui. Kotimaa 23/7.6.1996.
Esikoislestadiolaisten Lapin-lähetys päättyi. Kotimaa 2.8.1996.
Esikoislestadiolaisten rukoushuone julistaa parannuksen ja armon sanaa. Kotimaa 26/28.6.1996.
Esikoislestadiolaisten rukoushuone vihittiin. Ilkka 29.6.1996.
Esikoislestadiolaisten seuroissa riitti väkeä. Kotimaa 1.7.1994.
Esikoislestadiolaisuus tutkimuksen kohteena. Lahti on voimakeskus. Uusi Lahti 26.1.1994.
.Jouko Talosen tutkimuksen esittelyä
Hugo Gustavsson on poissa. Rauhan Side 3/1994, 4.
*8.6.1908 Jellivaara, Hakanen (Hackas) >Yrttivaara, k. 18.6.1994
-lestadiolaiset vanhemmat, luopui, palasi pian, saarnaajana noin 50 vuotta, esikoislestadiolaisten keskeisiä saarnaajia 1960-luvulta, useita matkoja Suomeen, Norjaan, Tanskaan
Haaramäki, Annikki; Vapaussodan kauhuja Padasjoella. Rauhan side 1/1998, 16-17.
Hartikka, Aaro; Kristittynä tietoyhteiskunnassa. Rauhan Side 4/1995, 3 . 4.
-kirjallisuuden, puhelimen, nauhurin, radion, television, videoiden ja tietokoneiden käytöstä, kielteinen asenne televisioon, varoittelua e.m. välineiden käytöstä "synnilliseen" elämään, radion ja television ohjelmat pääasiassa Jumalaa ja uskoa rienaavia
Hartikka, Erkki: Herkkä ja lämmin paimen. Aaro Johannes Hartikka 30.7.1928 . 24.5.1997. Rauhan Side 1/2000, 10-12.
*30.7.1928 Loviisassa, Vanhemmat Paavali ja Naimi Hartikka, pian muutto Hardomin kylään, muuttoja usein, kaksitoista vuotiaana oli muuttanut jo kaksitoista kertaa. Perhe asettui vuonna 1936 Orimattilan Pennalan kylään, josta tuli Aaron kotikylä hänen kuolemaansa saakka. Isä oli puualan yrittäjä ja aluksi toimi isänsä perinteitä jatkaen puuseppänä. Jo nuorena miehenä harrastuksena mehiläiset ja mehiläishoidosta muokkautui myöhemmin ammatti.
Vihittiin vuonna 1953 Meeri Seppäsen kanssa Mikkelin rukoushuoneella.Lapsia perheessä kaikkiaan kuusi..
Monessa suhteessa tärkeä ihminen ja innostaja Aarolle oli lahtelainen saarnaaja Emil Maapalo.Hän oli tärkeä hengellinen opettja ja opillisten asioiden selkeyttäjä, ja häneltä Aaro sai perintönä muun muassa huolenpidon pyhäkouluista..Sananpalvelijaksi hänet asetettiin vuonna 1954. Lähetystoimessa hän oli mukana 1970-luvun lopulta lähtien.Esikoislestadiolaiset ry:n hallituksessa Aaro toimi vuosina 1986-1996. Hän oli mukana myös monissa seurakunnan kirjallisissa hankkeissa ja osallistui mm. Laestadiuksen saarnjen muokkaamiseen nykykielelle. Aaro toimi Rauhan Siteen toimitusneuvostossa lehden perustmisesta aina kuolemaansa saakka. Hän oli myös yhdistyksen julkaisutoimikunnassa, Isän Äänen käännöstoimikunnassa ja monissa muissa työryhmissä..Aaro oli mukana monet vuodet myös Orimattilan evankelisluterilaisen seurakunnan luottamustoimissa, muun muassa kirkkovaltuustossa ja .neuvostossa.
Helsingin rukoushuoneiden vaiheista. Rauhan Side 4/1980, 14 - 15.
Herätysliikkeillä huoli Ruotsin kirkon tilasta.Rauhan Side 1/1995, 11 . 12.
Ruotsin kirkon isällä toimivien herätysliikkeiden ja järjestöjen kirjelmän Ruotsin kirkon piispainkokoukselle ja kirkolliskokoukselle esittely.
Samoin julkaistaan Ruotsin Lapin saarnaajien kirjelmä:
ilmoittavat, etteivät voi hyväksyä vuoden 1986 kirkolliskäsikirjaa tai Stora Boken . Befrielsen-oikeiksi kristinuskon todistukseksi.Me hylkäämme sellaiset järjestykset, missä se virka, johon Herran käskyn mukaan on tarkoitettu miehet, tasa-arvoisuuden nimessä on aukaistu naisille, mikä myös estää naispappeuden vastustajien papiksi vihkimisen ja piispaksi nimityksen. .katsovat, että Raamatusta ja tunnustuksista poiketaan, koska:
- opetetaan, ettei oikea hyöty sakramenetista vaadi uskoa
.aikaansaadaan ulkonaiset seremoniat, jotka peittävät sakramentin lahjan ja vväristelevät sen käyttöä
.kasteenjärjestyksessä vahvistetaan se eksytys, että kastamattomat lapset eivät ole autuaita
.opetetaan koko uudestisyntymisen tapahtuvan vesikasteeessa
.annetaan sijaa messu-uhriopille ehtoollisjärjestyksessä
.käytetään ehtoollista keinona saavuttaa ekumeenista yhtenäisyyttä
.poistetaan rippikouluopetuksen sisällöstä pienen katekismuksen oppi
.ei anneta rippikouluopetuksen sisällön olla valmistautumisena nuorten ensimmäiselle HPE:lle
.ei pidetä Herran edessä annettuja avioliittolupauksia pyhinä ja velvoittavina
.ei hylätä homojen vaatimuksia että haureus pitäisi hyväksyä ja siunatakin
.vaietaan eli hylätään oppi helvetistä
. Me, jotka tahdomme pysyä uskollisina Lutherin ja Laestadiuksen opille, olemme aikaisemmin voineet nauttia sakramentteja ja seurata kirkollista järjestystä Ruotsin kirkon sisäpuolella. Tämä mahdollisuus on nyt voimallisesti rajoitettu, koska uudet järjestelmät sotivat uskoamme vastaan. Ainoastaan tilapäisillä erikoisratkaisuilla piispan myötymyksellä olemme voineet säilyttää ulkonaisen yhteyden. Murheeksemme ei tämä ole voinut tapahtua ilman toistuvaa vastarintaa kirkkokunnissa, joissa pastori ja kirkkoraati ei ole myöntänyt tai on vaikeuttanut niitä ratkaisuja, joita piispa on osoittanut yhdeksi mahdollisuudeksi.
Pyrkimyksemme on saada täysi evankelinen vapaus Ruotsin kirkon sisäpuolella ja vaadimme sen tähden:
-että sana, se on Kristuksen ja apostolien oppi, jatkossa vapaasti ja ilman rajoituksia saadaan julistaa sen palvelijoilta
.että me, sekä paikalliset seurakunnat että yksilöt, saamme jatkuvasti nauttia sakramenteista ja kirkollisia toimituksia vuoden 1942 kirkolliskäsikirjan puitteissa ja siinä käyttää vuoden 1937 virsikirjaa
.että me, sekä paikalliset seurakunnat että yksilöt, saamme oikeuden rippikoulutukselle vuoden 1942 käsikirjan ja opetussuunnitelman puitteissa
.että me, sekä paikallliset seurakunnat että yksilöt, saamme oikeuden eri toimituksissa tulla palvelluiksi miespapeilta ja voida torjua naispapin palvelut.
Alkuperäis Apostolis Lutherilainen Esikoisten Seurakunta Ruotsissa (Länsi Laestadiolainen seurakunta)
Gellivaarassa 17.4.1994 (omakätisesti)
Hugo Gustavsson Yrttivaara; David Björk Kiruna; Levi Larsson Gellivaara; Evald Larsson Vettasjärvi; Bror Erkstam Gellivaara; Ulf Bolsöy Gellivaara; Sölve Anderzèn Jukkasjärvi, Håkan Gustavsson Gellivaara; Gunnar Persäter Kiruna; Lars Larsson Luleå; Odd Minde Kiruna.
Hirvonen, Jaakko; Enon rukoushuoneiden vaiheita. Jaakko Hirvosen esitelmä Enon uuden rukoushuoneen vihkiäisissä 3.10.1997. Rauhan Side 4/1997, 8-9.
Hynninen, Asko; Waltarin valtakunta. Sekalaisessa seurakunnassa. Etelä-Suomen Sanomat 14.3.1999.
Markus Hyytinen
Lahden kotikirkko 6/2.6.2001 (sisältää esikoislestadiolaisen Petri Koljosen haastattelun)
"Populistisessa ja hengellisesti kirjavassa ajassa ihmisillä on halua etsiä todellista hengellistä kotiaan."
Saarnat ja virret kaikuvat seurakentällä. Tänäkin kesänä noin 150 000 suomalaista kokoontuu vanhojen herätysliikkeiden järjestämille kesäjuhlille, joissa ohjelma on pysynyt samana vuosikymmenien ajan. Herätyskristillisyys koskettaakin useita suomalaisia; evankelista-, herännäis-, lestadiolais- ja rukoilevaistaustaisia ihmisiä löytyy paljon. Herätysliikkeet syntyivät noin 200 vuotta sitten yhteiskunnallisena murroskautena. Liikkeet halusivat palata selkeään ja yksinkertaiseen uskoon. Samalla herätyksen aalto purki jäykkää suomalaista sääty-yhteiskuntaa. Tänään herätysliikkeitten sisällä uskotaan, että kannatusta on tulevaisuudessakin, vaikka hajaantumisen uhka leijuukin välillä ilmassa. Osalle vanhoja herätysliikkeitä naispappeus on edelleen
Poisnukkuneita: Saarnaaja Aarne Ihalaisen muistokirjoitus. Rauhan Side 2/1994, 4.
*27.3.1918 Eno > 4-vuotiaana Mikkeliin > Ristiina >Mikkelin mlk, Otava > Nastola 1970, saarnaajaksi sodan jälkeen, k. 7.12.1993.
Jellivaaran rukoushuonetta laajennettu. Rauhan Side 4/1989, 17.
Joulu 2000 Jellivaarassa (Rauhan Side 1/2001)
Seurat alkoivat jouluaattona, joka oli sunnuntaipäivä. Avaussaarnan piti Levi Larsson (Ps. 40) ja illalla palveli Norjan Arvid Horn (Joh. 10: 1-16). Joulupäivänä saarnasivat päivällä Ulf Bolsöy ( 1. Joh. 2: 1-17) ja illalla Gunnar Persäter (Luuk. 10:17-24). Iltaseurojen jälkeen vietettiin ensimmäistä kertaa Jellivaaran rukoushuoneella Herran Pyhää Ehtoollista. Tilaisuus oli yksinkertainen mutta juhlallinen. Ehtoollisen asetti Håkan Gustavsson, jakajina toimi kahdeksan ruotsalaista sananpalvelijaa.
Juhannusseuroja vietetty Lahdessa 70 vuotta. Kotimaa 4.6.1993.
Junkkari, Juha-Matti: Lars Levi, Pohjolan suuri poika. Lestadiolaiset jakaantuneet lähes 20:een suuntaan. Kotiseudun Sanomat 11/15.3.2000.
Lapin hengellisen työn uranuurtaja, ruotsalainen Lars Levi Laestadius syntyi 200, vuotta sitten vaatimattomiin oloihin Ruotsin ja Norjan rajamailla. Isa oli kaivosmies, mutta Lars Levin syntymäaikoihin kaivostoiminta oli lopahtanut ja elämä pientilallisen ankeaa arkea. Viinaksetkin isälle maittoivat. Lisäansioita tuli liiman valmistuksesta. Sitä isä-Laestadius keitti poron sarvista.
Kautto Kirsti: Saarna armosta kuuluu syntisille, ei enkeleille. Satakunnan Kansa 1.10.1993.
Saarna armosta kuuluu syntisille, ei enkeleille
Esikoislestadiolaisten valtakunnalliset mikkelinpäiväseurat pidetään viikonvaihteessa Porissa. Esikoislestadiolaisten seuroissa väki kuulee selkeää saarnaa synnistä, armosta ja anteeksiantamuksesta: syntinen ihminen saa Jumalan armosta uskoa syntinsä anteeksi. Esikoislestadiolaiset pitävät kiinni opista, joka perustuu ennen muuta Raamattuun, mutta myös Martti Lutherin ja Lars Levi Laestadiuksen uskonkäsityksiin. Muun muassa henkilökohtainen rippi on ahkerasti käytössä. Noin 1500 esikoislestadiolaista kokoontuu viikonvaihteessa valtakunnallisiin mikkelinpäiväseuroihin Poriin. Edellisen kerran porilaiset olivat kokousisäntinä viisi vuotta sitten. Mikkelinpäiväseurat järjestetään lauantaina ja sunnuntaina kello 12 ja 17 Riihikedon koulun eli nykyisellään Porin Suomalaisen Yhteislyseon juhlasalissa. Esikoislestadiolaisten rukoushuone sijaitsee Tapionkatu 8:ssa, jossa seurat jatkuvat vielä maanantaina kello 12 ja 18.
Oma rukoushuone vuodesta 1928
Esikoislestadiolaiset-yhdistyksen keskuspaikka on Lahdessa. Paikallistoimikunnat johtavat toimintaa maan eri puolilla. Porin paikallistoimikunnan puheenjohtajana kauan ollut Matti Vihermies luopui luottamustehtävästään tämän vuoden alussa, jolloin Veikko Vuohijoesta tuli toimikunnan puheenjohtaja. Martti Lahtinen toimii sihteerinä, ja Matti Ihalainen huolehtii tiedottamisesta. Lestadiolainen herätysliike on vaikuttanut Porin seudulla 1870-luvulta lähtien. Seuroja pidettiin aluksi kodeissa, sitten vuokratiloissa ja vuodesta 1901 omassa rukoushuoneessa 6. kaupunginosassa. Kun herätysliike hajaantui vuonna 1903, esikoislestadiolaiset maksoivat vanhoillislestadiolaiselle Rauhanyhdistykselle vuokraa rukoushuoneesta 1910-luvulle saakka. Sen jälkeen he kokoontuivat jälleen kodeissa ja jonkin aikaa "Stenroosin pirtissä" nykyisen Laamanninkadun varrella. Tapionkatu 8:n rukoushuone valmistui vuonna 1928. Uusi rukoushuone on haaveena. Matti Vihermies kertoo, että yhdistys on jo ostanut Porin kaupungilta 1,2 hehtaarin tontin Sampolasta.
Luterilaisen kirkon jäseniä
Esikoislestadiolaisilla on Porissa seurat joka sunnuntai. Neljästi vuodessa on lähetyskokouksia, joissa perinteisesti vierailee kaksi muualta tullutta saarnaajaa. Saarnaajat pitävät kolme kertaa vuodessa oman kokouksensa, jossa he sopivat puhujamatkoistaan "Helsingistä Utsjoelle". Esikoislestadiolaiset toimivat noin 30 paikkakunnalla. Porissa yhdistykseen kuuluu pari sataa jäsenmaksun maksanutta ja heidän lisäkseen suuri joukko nuoria ja lapsia.
- Väki kokoontuu seuroihin oman uskonelämänsä takia, tuskin siihen muuta syytä on. Toivomme, että seuroihin tulisi paljon porukkaa, mutta tämä yhdistys ei "värvää" ihmisiä. Taivaan isä värvää sen, minkä katsoo tarpeelliseksi, Veikko Vuohijoki tuumii. Mikkelinpäiväseurojen lisäksi esikoislestadiolaisilla on joka vuosi valtakunnalliset juhannusseurat, joihin osallistuu noin 3000 henkeä. Koko joukko kuuluu maamme evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja yhdistyksen jäsenillä on hyvät suhteet paikallisseurakuntiin. Matti Ihalainen sanoo, että monet esikoislestadiolaiset hoitavat myös paikallisseurakuntien luottamustehtäviä. Kansainvälisiä yhteyksiä Matti Vihermies kertoo esikoislestadiolaisten tekevän paljon lähetystyötä. Saarnaajat käyvät muun muassa Venäjällä, Virossa ja Latviassa, mutta myös Tanskassa, Saksassa ja Belgiassa.
- Yhdistyksen saarnaajista kymmenen käy ainakin kerran kuukaudessa Venäjällä. He työskentelevät yhdessä Inkerin kirkon kanssa lähes 30 seurakunnassa. Kaksi kertaa vuodessa saarnaajat vierailevat suomalaisten kutsusta myös Keski-Euroopassa. Kun esikoislestadiolaiset puhuvat lähetystyöstä, termi ei merkitsee samaa kuin ns. perinteinen pakanalähetystyö. Saarnaajat ovat lähetyssaarnaajia siinä mielessä, että he ovat yhdistyksen lähettämiä. Esikoislestadiolaisilla on säännöllistä seuratoimintaa kaikissa Pohjoismaissa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Kansainvälistä hengellistä työtä johdetaan Ruotsin Lapista. Jellivaarassa pidetään vuosittain muun muassa jouluseurat, jotka kestävät viikon. Rukoushuoneissa on uutta puhelintekniikkaa siinä määrin, että esimerkiksi porilaiset voivat osallistua juhannus- että jouluseuroihin omassa rukoushuoneessaan. Puhelinjärjestelmä palvelee sunnuntaisin myös niitä, jotka eivät voi tulla seuroihin mutta haluavat kuunnella puheita ja virsiä kotonaan.
- Samoin Riihikedon koululla pidettävistä mikkelinpäiväseuroista ovat puhelinyhteydet kunnossa noin 25 rukoushuoneeseen ympäri Suomen, Matti Ihalainen mainitsee. Yhdistyksellä on lisäksi oma lehti, Rauhan Side, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja leviää myös ulkomaille.
Kotiopettaja kilvoittelijalle
Syntejään katuneesta ja parannuksen tehneestä ihmisestä ei esikoislestadiolaistenkaan joukossa tule enkeliä.
- Mutta Jumala itse vaatii ihmiseltä totista katumusta ja parannusta, ja myös "uusi ihminen" syntyy Jumalasta. Tämä uusi ihminen on saanut Pyhän Hengen kotiopettajakseen, joka auttaa uskon tiellä kilvoittelevaa hyväksymään hyvän ja hylkäämään pahan, Martti Lahtinen selvittää. - Moni, joka on lukenut Raamattua "heränneessä tilassa", on lukenut sieltä kaiken omaksi tuomiokseen. Kun ihminen saa uskoa syntinsä anteeksiannetuiksi, Pyhä Henki avaa hänen silmänsä näkemään Raamatusta myös muunlaisen sanoman. Esikoislestadiolaiset eivät halua osoittaa ketään sormellaan eivätkä pidä lukua siitä, missä toiset ehkä ovat väärässä. Mutta he haluavat opastaa ihmisiä ymmärtämään, mitä Jumala tahtoo.
Kerkelä, Lasse: Juhannus Jumalan sanan parissa. Etelä-Suomen Sanomat 28.6.1999
Artikkeli esikoislestadiolaisten juhannusseuroista Lahdessa. Seuroissa väkeä runsaat 3000 henkeä. Artikkelissa esitellään lyhyesti liike ja mainitaan liikkeeseen kuuluvan Suomessa 11 000 - 12 000 henkeä.
Kiirunaan uusi rukoushuone. Rauhan Side 3/1981, 13
Kiiskinmäelle Lehmuskylään on valmistumassa talo kuin linna-Mikkelin kaupunkilehti 2.6.1991.
Kilpiö, Markku: Esikoislestadiolaisten moni-ilmeinen laulukirja. Kotimaa 34/7.5.1993.
Kirkko kirkon sisällä. Rauhan Side 1/1995, 3 - 4.
Lyhyesti esitellään esikoislestadiolaisten käsitys kansankirkon roolista. Samalla kerrotaan 12 herätysliikkeen ja järjestön yhteisestä kirjeestä Ruotsin kirkon johdolle. Artikkelin väliotsikot ovat:
1. Kristuksen kirkko ei katoa 2. Kirkot kehittyivät eri tavoin eri pohjoismaissa 3. Kansankirkon arvo näkyy Inkerinmaalla 4. Ruotsin kirkon tila aiheuttaa huolestumista 5. Myös Suomessa huoli kirkon kehityksestä.
Korteniemi, Tuomo: Esikoislestadiolaisten seurat viidellä kielellä. Kotimaa kesäkuu/1991
Eniten väkeä laskettiin olleen ensimmäisenä juhannuspäivänä iltaseuroissa, joihin kokoontui kolmisen tuhatta ihmistä. Sunnuntain ehtoolliskirkossa suntio laski olleen kaksi tuhatta ihmistä, joista ehtoollisella kävi runsaat 1100.Esikoislestadiolaisten kokoukset poikkeavat muista (lestadiolais)ryhmistä siinä, että niissä luetaan edelleen säännöllisesti ensin luku rovasti Lars Levi laestadiuksen postillasta, minkä jälkeen joku saarnaaja pitää vapaan puheen. Seuroissa palvelee koko maassa noin 130 maallikkopuhujaa ja kymmenkunta pappia. Esikoisilla on tärkeä halu kunnioittaa Jeesuksen "alhaisen muodon" esikuvaa niin, että kaikessa ulkoisessa pyritään lunnolliseen yksinkertaisuuteen. Heidät tunnetaankin mm. siitä, että miehillä ei ole solmiota ja naiset istuvat seuroissa huivi päässä. Esikoislestadiolaiset itse korostavat, että ulkonaiset muodot eivät ole dogmeja, oppeja. Niiden noudattamisessa on sekä yksilöllisiä että alueellisia eroja
Kuittinen, Arja: Millaisia viestejä ulkoasumme lähettää? Usko ja vaatteet. Kirkko ja Kaupunki 7/24.2.1999.
..Esikoislestadiolaiset miehet eivät saaneet vielä kymmenen vuotta sitten käyttää kravattia. Edelleen on tavallista, että esikoisseuroissa naiset pukeutuvat hameeseen ja kietovat huivin päähänsä..
Kärki, Toivo; Kivikkoisten sydämenpeltojen raivaaja. Saarnaaja Väinö Kärki. Rauhan Side 2/1994, 9 . 11.
*4.2.1905 Enon Kaltimossa, isä Antti Kärki uusheräyksen saarnaajana Enossa, setä Jaakko Kärki esikoissaarnaajana Lieksassa, parannuksenteko 1934 omassa kodissa Enon Karhurinteellä, saarnaajaksi 1942, k. 27.12.1985
Käyhty, Arja; Lahdessa valitettu asuntojen rakentamisesta rukoushuoneen paikalle. Kotimaa 47/2.7.1993
.Käyhty, Arja; Lestadiolaismiehet lähetysmatkalla Suomessa. Kotimaa 47/2.7.1993.
Laestadiuksen postillan ensimmäinen osa valmistunut. Rauhan Side 3/1996.
Lähes kahdeksan vuotta valmisteilla olleen postillateoksen Lars Levi Laestadius: Saarnat I on lopulta valmistunut.
sisältää 800 sivua ja 144 saarnaa, Juhani Raattamaan esipuheen kirkkopostillaan ja kirjan käyttäjää auttavia hakemistoja.
Laestadiuksen postillan toinen osa valmistui. Rauhan Side 4/1998, 17.
Laestadiuksen postillalaitoksen toinen osa Lars Levi Laestadius: Saarnat II saatiin kirjapainosta loppukesällä 1998, kirja sisältää 120 saarnaa.Käyttöönottojuhla Tampereen rukoushuoneella 5.9.1998.Eino Ruusula sanoi, että nyt on juhlahetki.Markku Ihonen vertasi työtä Raamatun kääntämiseen. Paavo Lahtinen tunsi, että vaikka olemme olleet lestadiolaisia, meistä on työn mukana tullut vielä enemmän lestadiolaisia. Kalevi Ansaharju kertoi Laestadiuksen saarnojen käytöstä Inkerissä.Kolmas osa Laestadiuksen syntymän 200-vuotismuistoksi.. Paavo Lahtinen on lupautunut kolmannenkin osan toimittajaksi, viimeiseen osaan tulee 200 saarnaa
Laestadiuksen postilla saksaksi. Rauhan Side 2/1995, 23.
Laestadiuksen 23 saarnaa käsittäväksi postillaksi Lars Levi Laestadius: Predigten kääntänyt Jyrki Heinonen Joutsenosta.
Lahden kirkot liian pieniä esikoislestadiolaisten isoille seuroille. Kotimaa 26/30.6.1995.
Ej laestadianhatare, obs: Tag och tänk om. Norrbottens Kuriren juli 1974.
.kritiikkiä esikoislestadiolaisia ja heidän postillakiivailujaan vastaan
Lahtinen, Paavo T.: Jumalan sana on minun jalkaini kynttilä ja valkeus minun teilläni. Martti Konttori 8.7.1907 . 3.9.1992. Rauhan Side 1/1996, 12 . 13.
*8.7.1907 Valkjärven Päiväkiven kylässä > 12-vuotiaana Pölläkkälän sahalle Äyräpäähän > 1931 Imatralle, parannus 1932 Imatralla, saarnaajaksi 1934.
Lahtinen, Paavo T;Vanhurskasten polku on kuin aamurusko. Heikki Daavid Lahtinen 20.1.1905 . 18.11.1990. Rauhan Side 4/1995, 10-11.
*20.1.1905 Ähtäri > Teuva > Hämeenlinna > Viipuri > Pitkäranta > Pattijoki > Vihanti > Liminka > Turku > 1947 Pori > Joensuu > Eno, Kaltimo > 1962 Lahti, saarnaajaksi 1950-luvulla Joensuussa.
Lahtinen, Paavo: Erämaiden pohdiskeleva tienraivaaja. Sakari Henrik Lahtinen 8.7.1930 . 18.7.1993.
Rauhan Side 4/1999, 12-13.
*Laatokan rannalla Impilahden pitäjän Pitkärannassa Heikki ja Heleena Lahtisen ratatyömieskodissa, Erkkilän talon yläkerrassa. Vanhemmat esikoislestadiolaisia. Karjalasta > Keski-Pohjanmaa > Oulu > Pori, sota-aikana Limingan Temmesjoella. Koulun jälkeen hakeutui rautateiden palvelukseen, jossa toimi vuoteen 1983. Jäi silloin eläkkeelle Sallan asemapäällikön virasta, muina pidempiaikaisina työrupeamina Pori ja Virrat.
Avioitui Sylvi Lammisen kanssa 1950, kuusihenkinen perhe muutti 1958 Virroille, sieltä 1976 Sallaan, eläkkeelle jäämisen jälkeen takaisin Virroille ja sieltä 1991 Ouluun
Saarnaajan tehtävään 1950-luvun lopulla Virroilla, osallistui Inkerin työhön ja 1988 aloitettuun Laestadiuksen saarnakirjojen valmistelutyöhön.
Poisnukkuneita. Saarnaaja Toivo Lammisen muistokirjoitus. Rauhan side 2/2000, 4.
*22.10.1908 Kokemäellä, k. Porissa 18.4.2000. Muutti Poriin syksyllä 1928 saatuaan työpaikan rauatteillä Porissa. Palveli samaa työnantajaa yli 30 vuotta, eläkkeelle 1960. Ensimmäinen asunto Porissa Reunamon talossa, kutsu seuroihin > parannus. Tutustui seuroissa aune Kotirantaan, solmi avioliiton hänen kanssaan juhannuksena 1929. Avioliitto kesti lähes 60 vuotta, Aune Lamminen saatettiin haudan lepoon 1988. Toivo lamminen solmi uuden avioliiton oululaisen Siiri Kiimalan kanssa. Saarnaajan työhön Toivo Lamminen kutsuttiin 1950-luvun alussa. Hänet lähetettiin ensimmäiselle lähetysmatkalle 1961.
Lapin lähetys Norjaan ja Tanskaan 1999. Rauhan Side 2/1999. 21.
Edellinen lähetys Länsi- ja Etelä-Norjaan sekä Tanskaan 1992.
"Elävän kristillisyyden" juuret Länsi-Norjassa ovat syvällä. Jo herätyksen alussa syntyi pysyvää vaikutusta 1840-luvun lopulta. Kristillisyyden alue levisi nykyiseen laajuuteen Ofoteniin, Lofooteille ja Tysfjordeniin 1860- ja 1870-luvuilla. Keski-Norjaan Malmiin heräys levisi 1880-luvun alussa, sen sijaan Etelä-Norjaan vasta viime sotien jälkeen muuttoliikkeen ansiosta.
Ensimmäiset Lapin lähetykset vuosisadan vaihteen hajaannusten jälkeen Länsi-norjaan Ofoteniin tapahtuivat vuonna 1902. Keski- ja Etelä-Norjaan Lapin lähetys ulottui ensi kerrran vuonna 1968.
Matka Tanskaan tehdään (6.-8.8.) Länsi-Norjan matkan päätteeksi.
Lapinlähetykset 2001 (Rauhan Side 2/2001, 19)
Ruotsin Lapin vanhimmat tekevät kesällä 2001 1ähetysmatkat sekä Itä-Norjaan että Pohjois-Amerikkaan. Matka Itä-Norjaan Finnmarkiin tapahtuu kesäkuussa ja Amerikkaan heinä-elokuussa Lapin
Lappeenrannan rukoushuone 30 vuotta. Rauhan Side 2/1995, 17.
Larsson, Evald; Hugo Gustavssonin muistolle. Rauhan Side 3/1995, 10-11.
*8.6.1908 Hakasen kylässä, muutti 1927 Yrttivaaran kylään, nuoruudessa lankeemukseen, josta nousi, siitä lähtien alkoi puhua kristillisyydestä toisille, teki ensimmäisen lähetysmatkan Länsi-Norjaan 1963 Gunnar Jönssonin kanssa, ensimmäinen avioliitto päätyi aviopuolison kuolemaan avioliitosta syntyi seitsemän lasta, uusi avioliitto Hanna Larssonin kanssa, se kesti vain neljä vuotta. Hugo Gustavsson kuoli 5.6.1994
Lehto, Tia_Marita: Juuso Ahonen: "Kirkossa pitää olla tilaa herätysliikkeille". http://www.hameenlinna-evl.fi/kotikirkko/uudetluottamushenkilot.html
.esikoislestadiolainen, uusi Hämeenlinnan ja Vanajan seurakuntayhtymän kirkkovaltuutettu
Leivo, Seppo: Laestadiuksen saarnat . heräyksen työkalu. Rauhan side 2/1992, 9 . 12.
Laestadiuksen postillat koottu hänen pitämiensä saarnojen käsikirjoituksista eli "saarnakartoista", kuten hän itse nimitti niitä. Tunnetuimpia postillalaitoksia ovat Kirkkopostilla (1876), Uusi Postilla (1897), Kolmas Postilla (1924) ja Postilla I . II (1964)..Artikkelin väliotsikot:
1. Saarnoja tallella yli 400
2. Pääosa saarnoista vuosilta 1848-60
3. Paperista oli pula
4. Saarnat säilyivät, kun niitä käytettiin
5. Rovasti saarnasi kuulijakunnan mukaan
6. Kopiokirjat avuksi
7. Saarnakarttojen myöhempi kohtalo
Lestadiolaisseuroissa julistetaan synnit anteeksi. Seurakuntalainen 2/1987:
Vanha Lestadiolais-Kristillisen yhdistyksen rukoushuone on parinsadan metrin etäisyydellä Tuomiokirkosta. Mutta siellä pidettävissä seuroissa puhutaan kieltä, jota Tuomiokirkossa ei kuule. Saarnamies Markku Laukkanen istuu katederin takana. Kuulijoita on lähes sata. Vieressä istuu Reino Haimilahti. Tällä kertaa hänen thetävänsä oli aloittaa seurat lukemalla rovasti Laestadiuksen postillasta kynttilänpäivän saarnan vuodelta 1849..Seinän vierellä istuu virret kuuluttava ja aloittava August Kari..Oikealla puolella on miesten puoli, naiset istuvat vasemmalla..Naisilla on huivit päässä, kolmioksi taitettuna ja leuan alta solmittuna..Miehillä ei ole solmiota..Markku Laukkanen on kirjoittanut saarnansa sormenpaksuiseen vihkoon..Hän on yksi rukoushuoneen neljästä saarnamiehestä..Puhe on vakaata ja juurevaa..Hän ei puhu rotusorrosta tai ydinsodan uhkasta eikä liioin rikkaiden ja köyhien maiden välisestä kuilusta, täällä halutaan kuulla syntien anteeksisaamisesta ja sovituksesta..Tämä joukko ei tarvitse ammattiauttajien apua tai rauhoittavia lääkkeitä epämääräiseen pahaan oloon.
Lestadiolaisten rukoushuone sai purkuluvan Lahdessa. (HS 19.1.1993).
Linnavirta, Heikki (kirkkoherra, Karjalohja) Kohtuullisesti kunnioitetut Suomen piispat. Kotimaa 18/3.5.1996.
.kertoo hengellisen kotinsa olevan esikoislestadiolaisen liikkeen, kertoo tuttavia ja ystäviä olevan vanhoillisten, evankelisten, körttien, viidesläisten ja vapaiden suuntien edustajien joukossa. Toteaa kaikkien helmasyntinä olevan tarve tuomita ne, jotka ajattelevat vähänkin eri tavalla. Vaatii piispoilta, että kun he menevät herätysliikkeiden kesäjuhlille, heidän tulisi vaatia parannusta ylpeydestä ja siitä omahyväisyydestä ja sokeudesta, millä he tuomitsevat kaikki eri leiriin kuuluvat: "Jeesus tuntee omansa kaikista kirkkokunnista, uskonsuunnista"
Luoma, Aaro; Huutolaispojan tie ihmisten opettajana. Saarnaaja Kalle Luoman muistolle. Rauhan Side 3/1988, 5 - 7.
Luoma, Kalle; Muisteluja hengellisen lapsuuden ajalta. Kalle Luoman haastattelu Turussa 9.12.1978. Rauhan Side 4/1979, 9 - 10.
Lähde, Kimmo: Lestadiolaiset menevät liian pitkälle. Kirkko ja Kaupunki 20.6.2001.
Lähetyksen mukana Norjassa: Rauhan Side 3/1999, 4.
Ensimmäisellä jaksolla Länsi-Norjassa heinä-elokuussa Evald larsson, Gunnar Persäter ja Ulf Bolsöy, myös David Björk vieraili Narvikin seuroissa. Jakson lopulla mukana lähettetyinä myös Länsi-Norjan saarnaajat Sigurd Trondsen ja Otto Skog. Matkan toisella jaksolla syyskussa Tromssassa, Keski- ja Etelä-Norjassa sekä Tanskassa olivat Odd Minde ja Bror Erkstam. Länsi-Norjan saarnaajiosta olivat mukana Arvid Horn ja Martin Trondsen. Suurimmilla seurapaikoilla kuten Narvikissa ja Leknesissä Lofooteilla oli koolla yli tuhat henkeä. Mieleenpainuviksi jäivät seurat pienessä Muskenin kylässä, jonne ei ollut tietä ja matka tehtiin laivalla. Lapin seurat olivat olleet täällä viimeksi 14 vuotta sitten. Kylässä asuu noin sata henkeä ja kaikki osallistuivat seuroihin.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Eno. Rauhan Side 3/1985, 9 - 10.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Heinola. Rauhan Side 3/1989, 10 - 11.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Hämeenlinna. Rauhan Side 2/1982.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Imatra. Rauhan Side 1/1984, 9 - 10.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Rauhan Side 4/1982, 11-12.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Heikinsuo. Rauhan Side 4/12979, 20 - 21.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Keitele. Rauhan Side 3/1994, 12 - 14.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Kokemäki-Huittinen-Vammala. Rauhan Side 3/1986, 10 - 12.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Lahti. Rauhan Side 2/1983, 10 - 13, 15.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Lammi. Rauhan Side 2/1987, 11 - 12.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Lappeenranta; Rauhan Side 4/1980, s. 12-13.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Lieksa. Rauhan Side 3/1991, 10 - 12.
Uusi rukoushuone Mikkeliin. Rauhan Side 2/1990, 15.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Mikkeli. Rauhan Side 4/1996, 16 - 20.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Oulu. Rauhan Side 1/1985, 11 - 12.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Oulainen. Rauhan Side 1/1981, 10 - 11.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Padasjoki. Rauhan Side 2/1980, 12 - 13.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Pori. Rauhan Side 3/1983, 11 - 12.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Teuva. Rauhan Side 4/1992, 10-12.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Tampere. Rauhan Side 1/1994, 10-12.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Turku. Rauhan Side 2/1995, 9 .12.
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Kokemäki-Huittinen-Vammala. Rauhan Side 3/1986, 10 . 12
Danielle Miettinen: Esikoislestadiolaiset uskonvanhurskauden äärellä Lahdessa. Kotimaa 27/7.7.2000
Esikoislestadiolaisten juhannusseuroissa Lahdessa vieraili tänä vuonna useita saarnaajia liikkeen syntysijoilta Pohjois-Ruotsista. Seurakansa ja varsinkin Latviasta tulleet juhlavieraat pitivät puhuttelevana saarnaajien opetusta uskonvanhurskauden ja pyjityselämän erottamisesta.
-Ihminen ei vaelluksellaan ansaitse pelastusta, vaan sen saa kokonaan armosta, Rauhan side-lehden päätoimittaja Raimo Airamo summasi julistuksen ydintä.Viisipäiväisten seurojen suurimpaan tilaisuuteen osallistui arviolta 4000 ihmistä. Esikoislestadiolaisten vuosittaista pääjuhlaa on jo 30 vuoden ajan voinut seurata puhelinlinjojen välityksellä Amerikassa asti. Lahdessa sijaitsevasta keskuslähettämöstä ohjelman sai kuultavaksi myös kotiin esimerkiksi kaiutinpuhelimeen.
Mikkola, Pekka: Sanaa suorana Jällivaarasta. Esikoislestadiolaisten jouluseurat kuullaan myös Välivainiolla. Kaleva 24.12.2000.
Jouluaatosta aina viattomien lasten päivään Oulun Välivainiolla on koolla monikymmenpäinen joukko, jonka mieli ja korvat ovat herkistyneet kuuntelemaan rukoushuoneen kaiuttimista kuuluvia puheita ja veisuuta. Sana ja sävel Siirtolantielle tulevat puhelinlinjoja pitkin Pohjois-Ruotsista, Lahden kautta mutkan tehden. Seurapuheiden lähtöpiste on esikoislestadiolaisten äitiseurakunnan suuri rukoushuone Jällivaarassa.
Oulun seudultakin osa esikoislestadiolaisista on itse matkannut joulun ajaksi Pohjois-Ruotsiin. Valtaosa kuitenkin kuuntelee puheet ja laulut omalla rukoushuoneella tai maksuttoman puhelinnumeron kautta kotoaan. Esikoislestadiolaisten joukko on Suomessa paljon pienempi kuin esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten. Jälkimmäisen suunnan pääkaupungissa Oulussa voi esikoistenkin seuroihin kuitenkin kokoontua toistasataa henkeä.
Yksi esikoislestadiolaisten Oulun-osaston neljästä maallikkopuhujasta Eero Korhonen harmittelee sitä, että yhteisöä pidetään ulkopuolisilta suljettuna. "Tämä on täysin julkista toimintaa. Toivotamme tänne kaikki sydämellisesti tervetulleiksi", hän kutsuu väkeä rukoushuoneelle. Koko liikkeen hengellinen johto on Jällivaaran vanhimmilla eli Lapin saarnaajilla. Johto on sillä seudulla, jossa tapahtuivat lestadiolaisen liikkeen alkuherätykset.
Korhonen sanoo, että Jumala on siunannut Jällivaaran vanhimpia voimakkailla lahjoilla. "He pitävät huolta koko kristillisyyden laveudesta." Hän pitää valitettavina lestadiolaisuutta kohdanneita hajaannuksia. "Voi sanoa, että niin kauan kun yhteys äitiseurakuntaan on säilynyt, toiminnassamme on ollut siunaus mukana. Ajan ja asioiden muuttuessa sieltä on tullut sellainen valkeus, joka ohjaa meitä tavallisia matkamiehiä", hän kuvailee.
Koreilua kartetaan
Esikoislestadiolaisilla ei käytännössä ole yhteistoimintaa muiden lestadiolaisten suuntien kanssa. Korhonen muistuttaa kuitenkin esimerkiksi itse tuntevansa monia muiden suuntien edustajia. Esikoislestadiolaisilla on Suomessa 22 paikallisosastoa. Oulun saarnaajat pitävät seuroja välillä kaukanakin Oulusta, Pelkosenniemeä, Sallaa ja Kittilää myöten. Esikoislestadiolaiset korostavat olevansa luterilaisen kirkon herätysliike. Niinpä liike järjestää tilaisuuksiaan paitsi omissa rukoushuoneissaan myös seurakuntien kirkoissa ja muissa tiloissa. Oulun Välivainion rukoushuonettaan esikoislestadiolaiset haluaisivat laajentaa. Luvan saaminen on parhaillaan Oulun kaupungin harkinnassa.
Esikoiset karttavat paitsi korkeakirkollisuutta myös korkeakulttuuria. Seuratoiminnan ohella esimerkiksi liikkeen jäsenten pukeutumisessa ovat säilyneet perinnäiset muodot. Koreilua liikkeessä kartetaan visusti. Eero Korhonen sanoo olevansa huolestunut yhteiskunnan maallistumisesta. Hän pitää surullisena sitä, kuinka monet kirkossakin opettavat sellaista, mihin eivät itse usko.
"Monelle ajatus Jeesus-lapsen neitseellisestä syntymästä on hämärtynyt", hän sanoo esimerkkinä."Jo Lutherus antoi ohjeen, että uskon asiat eivät ole järjellä käsitettäviä", Korhonen muistuttaa.
Muistelu saarnaaja Evald Rantasesta. Rauhan Side 1/1986, s. 8 - 9.
Muistoja Lapin lähetyksesta tällä vuosisadalla. Rauhan Side 3/1981, 9 - 13.
Niemeläinen, Heikki; Taitavan sanankäyttäjän valoisa muisto. Saarnaaja Bernhard Niemeläinen. Rauhan Side 1/1994, 9.
*8.9.1901 Kontiolahti, kirvesmies, parannus nuoruudessa, k. 29.1.1990, Joensuun esikoissaarnaajia, huumorimiehiä
Nieminen, Erkki: Tuemme Inkerin Kirkon elpymistä. Rauhan Side 2/1994, 12 . 13.
Esikoislestadiolaisuus sai Lahden juhannuskokouksiin pyynnön lähettää sinne saarnaajia kuukausittain. Pyynnön perusteella päätettiin järjestää Inkerinmaalle säännöllinen lähetystoiminta..Inkerin kirkko on sälyttänyt vastuun kaikesta hengellisestä työstä Toksovan seurakunnassa Eero Halmeelle ja Narvusi-Kosemkinan seurakunnassa Pekka Kumpulaiselle.Nykyisin saarnaajamme vierailevat säännöllisin väliajoin lähes kaikissa Inkerin Kirkon ja Baltian suomenkielisissä luterilaisissa seurakunnissa Matkat ulottuvat Muurmanskista Riikaan ja Krasnojarskista Pärnuun.
Nieminen, Markku; Oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat. Saarnaaja Viljo Oksala 1917-1995. Rauhan Side 3/1998, 10-11.
-padasjokelainen esikoissaarnaaja (*5.6.1917 Padasjoen Nyystölässä, k. 10.6.1995 Padasjoella)
-saarnaajaksi 1950
Nimim. Eräs esikoislestadiolainen; Lestadiolaisissa on eroja. Kirkko ja Kaupunki 16.2.1994.
Nimim. LK och LÄ En predikan får inte styckas i småbitar. (Vastine 6.7.1974 olleeseen saarnaaja Gunnar Jönssonin haastatteluun). Norrländska Socialdemokraten sommar/1974
.esikoislestadiolaisuuden opposition vastine
Nimim. Sanaan turvaava; Lestadiolaisuus ei ole ainoa tie. Kirkko ja Kaupunki 26.5.1993.
-ilmeisesti esikoislestadiolaisen seurakuntaopiltaan väljä vastaus lehden polemiikkiin.
Nimim. Yksin jätetty; Tarkat rajat. Kirkko ja Kaupunki 12.5.1993.
Nyberg, Waldemar; Sielunhoitajan muisto ei unohdu. Saarnaaja Antti Tolvanen 1892 . 1961. Rauhan Side 1/1998, 10.
Oksanen, Aatu, Vähätörmä, Eero; Raivaaja kylmän Pohjoisen maan. Saarnaaja Väinö Vinkki. Rauhan Side 3/1994.
*12.5.1902 Oulainen, äiti uusherännyt, parannus esikoislestadiolaisuuteen 1932, saarnaajaksi 1948, k. 4.11.1981
Paavilainen, Vesa: Lestadiolaisten rukoushuoneelle tontti Sampolasta Satakunnan kansa 22.8.1989
Porin kaupunginhallitus hyväksyi kaupungin ja Vanha lestadiolaiskristillisen yhdistyksen välille laaditun vaihtokirjan, jolla yhdistys saa Sampolasta tontin rukoushuoneelle ja kaupunki maata Ruosniemen kylästä. Yhdistyksen saama liki 1,2 hehtaarin tontti sijaitsee rautatien ja Sampolantien välisellä alueella lähellä Aarnintien risteystä. Tontin rakennusoikeus on 1 780 neliömetriä, mutta toistaiseksi ei ole tietoa, milloin yhdistys voi ryhtyä rakennustyöhön. Parhaillaan yhdistys on aloittamassa rukoushuoneen teon Mikkelissä. Kaupunki saa vaihdossa 2,4 hehtaarin Manteli-nimisen tilan Ruosniemen kylästä. Alue sijaitsee Toejoen asemakaava-alueen pohjoispuolella parinsadan metrin päässä Vaasan valtatiestä, ja se rajoittuu kaupungin ennestään omistamiin maihiin. Alue kaavoitettaneen lähiakoina. Vaihtokaupan arvo on 213 600 markkaa, ja se tehdää välirahatta. Vanha lestadiolaiskristillinen yhdistys toimii nykyisin Porin 6. kaupunginosassa Tapionkadun varrella olevissa tiloissa, jotka ovat kuitenkin käymässä ahtaiksi.
Panula, Aarre: Syntien anteeksiantamisesta. Kirkko ja kaupunki 1/8.1.1986.
Vastine Eino Barckin 4.12.1985 olleeseen kirjoitukseen. Barck toteaa, ettei ihminen voi Jumalan puolesta julistaa synninpäästöä. Panula toteaa vastineessaan, ettei Jumala anna anteeksi kenellekään suoraan anteeksi kahden kesken, vaan tekee sen ainoastaan opetuslasten välityksellä. Hän vetoaa siihen että Saulus tarvitsi Ananiasta, Kornelius Pietaria, Etiopian kuningattaren kamaripalvelija Filippuksen.
Panula, Aarre: Kristillisyys ja esivalta. Rauhan Side 2/1994, 3.
-kristittynä velvollisuus osallistua vaaleihin.
-uskomme, että Jumala on siunannut Suomen kansaa kristillisyyden tähden
Panula, Aarre: Myös kastamattomana kuoleva lapsi tulee autuaaksi. Kotimaa 12.4.2001.
Hannu Juntunen on Heikki Tervosen haastattelemana käsitellyt Kotimaan talentti-liitteessä 6.4. Laestadiuksen kastekäsityksiä. Kun palstatilan käyttö tällä sivulla on rajoitettu, tahdon vain joiltakin osin tuoda julki myös toisenlaista lestadiolaista näkökulmaa näihin asioihin. Juntusen mukaan Laestadiuksen kastekäsitys on ristiriidassa luterilaisen kastekäsityksen kanssa. Juntunen toteaa, että ellei ihminen ole kokenut katumuksen, uudestisyntymisen ja elävän uskon prosessia, hän ei ole Laestadiuksen teologisen ajattelun mukaan elävässä uskossa.. Mutta eikö tämä vastaa myös Vapahtajan teologista ajattelua, joka vaati uudestisyntymistä ympärileikatulta Nikodemukselta?
Juntunen sanoo Laestadiuksen menneen niin pitkälle, että sanoo lapsen pelastuvan ilman kastetta luomisen armon perusteella. Ajatteleeko Juntunen, että kastamattomana kuoleva pieni lapsi menee helvettiin? Myös Lutherin mukaan lapsella on elävä usko jo syntyessään. Hän on toki osallinen perisynnistä, mutta se ei Jumalan Pojan sovitustyön tähden häntä kadota. Kadottavan epäuskon alaiseksi lapsi tulee vartuttuaan siihen ikään, että lankeaa pois kasteen armoliitosta ja lapsuuden viattomuuden tilasta. Pelastuminen vaatii tällöin uudensyntymisen armon kautta palaamista lapsuuden uskoon ja kasteen armoliittoon.
Vapahtajan todistukset lapsen uskosta ovat vahvat (Matt. 18:3, 19:14). Raamattu todistaa myös, että lapsella on elävä sielu jo ennen syntymäänsä ja että Johannes Kastaja sai Pyhän Hengen jo äitinsä kohdussa. Kaste, kuten ympärileikkaus Vanhan testamentin aikana on merkki liitosta, jonka Jumala on Poikansa kautta solminut ihmisen kanssa. Se on vahva ja pätevä Jumalan puolelta, mutta ihmisen puolelta se vaatii siihen jälleen palaamista. Kasteesta tietoisesti kieltäytyminen on kadottava synti. Tämä on Lutherin ja Laestadiuksen oppi.
Panula, Aarre: Esikoislestadiolainen käsitys synninpäästöstä. Kirkko ja Kaupunki 4.7.2001.
Kimmo Lähde kosketteli mielipiteessään (20.6.) haastatteluani. Hän kysyi, voiko ihminen sopia asiansa kahden kesken Jumalan kanssa vai tarvitaanko välittäjänä toinen ihminen. Raamatusta ei löydy yhtään tapausta - sen jälkeen kun Vapahtaja antoi syntien anteeksi antamisen vallan opetuslapsilleen eli seurakunnalleen - jossa ihminen olisi saanut syntinsä anteeksi kahden kesken Jumalan kanssa. Vapahtaja itse puhutteli Saulusta (Paavali), mutta ei julistanut synninpäästöä vaan tämä tarvitsi Ananiaan. Etiopian kuningattaren korkea virkamies tarvitsi Filippuksen. Mitä sitten Korneliuksen tapaukseen tulee, johon Kimmo Lähde viittaa, enkeli puhutteli Korneliusta ja kehotti noutamaan Pietarin. Vasta Pietarin saarnan alla usko syttyi kuulijoiden sydämeen. Tarvittiin siis äänellinen saarna kuten on kirjoitettu: "usko tulee kuulosta". Raamattu ei kerro, millä sanoilla Pietari oli synninpäästön julistanut niille, jotka ottivat uskolla vastaan saarnatun sanan, eikä Raamattu aseta synninpäästölle mitään kaavaa. Jumalan on kuitenkin järjestyksen Jumala ja pitää kiinni siitä, minkä hän on säätänyt.
Parakka, Frans; Meidän elämämme on kuin varjo ja ei pysy. Frans Parakan kirjoittama omaelämänkerta n. vuodelta 1933. Rauhan Side 3/1990, 9 - 12.
Pieni saarnakokoelma valmistui. Rauhan Side 2/1992, 12.
L.L.Laestadiuksen Pieni saarnakokoelma saatiin jakeluun maaliskuussa. Kirja sisältää 23 saarnaa.
Poisnukkuneita. Kirkkoherra, rovasti Eino Kolarin muistokirjoitus. Rauhan Side 1/1996, 4.
*16.1.1904 , k. 3.1.1996 Tyrvää
-säännöllinen seuravieras runsaan kymmenen vuoden ajan, pyydettiin usein puhumaan
Poisnukkuneita. Saarnaaja Veikko Kuosmasen (*13.4.1914 Juuka, k. 26.3.1998 Eno) muistokirjoitus. Rauhan Side 2/1998. 4.
-lestadiolaistui nuoruudessaan Kontiolahden Romppalassa, toimi esikoislestadiolaisten saarnaajana Kontiolahden pohjoisosan kylissä 1950luvun alkupuolelta saakka, vuodesta 1988 Enossa
Poisnukkuneita: Narvikin esikoislestadiolaisen saarnaajan Kåre Kuraasin muistokirjoitus. Rauhan Side 1/1996, 4-5.
*24.3.1926 Narvik, k. 13.12.1995.
-saarnaajaksi 1974. Lähetysmatkoja ympäri Norjan ja Tanskaan
Poisnukkuneita Saarnaaja Sakari Lahtisen muistokirjoitus. Rauhan Side 4/1993, 4.
*8.7.1930 Pitkäranta > Keski-Pohjanmaa > Oulu > Pori >Virrat 1958, jossa pian saarnaajaksi > 1976 Salla, k. 18.7.1993
Poisnukkuneita; Saarnaaja Armas Latvanteen (*5.10.1924 Lammi, k. 17.2.1997 Hämeenlinna) muistokirjoitus. Rauhan Side 3/1997, 4.
-esikoislestadiolainen koti, muutti nuorena Lammilta Hämeenlinnaan, sananpalvelijana vuodesta 1963.
Poisnukkuneita; Enon saarnaaja Antti Laukkasen muistokirjoitus. Rauhan Side 4/1999, 4.
*Enossa 18.10.1917 Enossa. Viljeli pääosan elämästään Enon Kuusjärven kylän Perulan tilaa. Äiti uskovainen ja kuljetti lapsia seuroissa. Antti joutui nuoruudessa "maailman teille", teki parannuksen talvisodan aikana rintamalla. Iisakki Mielonen oli samalla rintamalohkolla ja Antti teki parannuksen Iisakille. Sotavuosina hän tapasi tulevan vaimonsa Laina Matarin ja avioliitto solmittiin 1941. Sananpalvelijan tehtävään Antti kutsuttiin 1950-luvun alussa. Lainan kuoltua Antti oli jonkin aikaa leskenä, kunnes solmi avioliiton Tyynen (os. Kekäläisen )kanssa. Viime aikoina Antti veätytyi puhuian paikalta hengen ja ruumiij voimien vähetessä. Maallisen majan purkajat saapuivat kahvipöydässä 9.10.1999.
Poisnukkuneita: Saarnaaja Antero Mäkelän muistokirjoitus (*30.11.1932 Laitila, k. 1.10.1997 Mynämäellä)
-Mynämäen esikoislestadiolaisten saarnaajana 1970-luvun alkupuolelta lähtien
Poisnukkuneita Saarnaaja Markku Peltosen muistokirjoitus. Rauhan Side 4/1995, 21.
*2.5.1940 Padasjoen Nyystölässä, k. 27.7.1995 Padasjoella, saarnaajana n. 15 vuotta
Poisnukkuneita Saarnaaja Viljo Oksalan muistokirjoitus. Rauhan Side 3/1995, 4.
*5.6.1917 Padasjoen Nyystölä, esikoislestadiolaisessa kodissa, k. 10.6.1995
-sananpalvelijaksi 1950-luvun alussa
Poisnukkuneita Ola Pieskin (*6.2.1920 Utsjoki, Karigasniemi, k. 7.11.1996 Utsjoki) muistokirjoitus.
-esikoislestadiolainen koti, parannus 1953, vuoden 1982 . 1985 kirkolliskokouksessa ensimmäinen saamelaisten ja esikoislestadiolaisten edustaja
Poisnukkuneita Esko Johannes Vainion (*26.12.1922 Reisjärvellä, k. 21.12.1999 Reisjärvellä) muistokirjoitus. Rauhan Side 1/2000, 4.
Eli Reisjärvellä koko elämänsä Suonperän Katajamäellä ja Onnelassa. Hän viljeli maatilaansa ja teki ohessa kirvesmiehen töitä. Kutsuttiin sananapalvelijan työhön 1950-luvun alkupuolella ja siten hän palveli lähes puoli vuosisataa Pihtiputaan seudulla.
Poisnukkuneita Jalo Westerlundin muistokirjoitus. Rauhan Side 1/2000, 4.
*Padasjoen Kasiniemessä 1.2.1915 seitsenlapsiseen perheeseen. Äti kuoli Jalon ollessa 10-vuotias. Lapsuuden hyviksi muistoiksi jäi uskovainen mummo.Jalo kasvoi aikoiseksi epäuskoisten omaisten keskuudessa ja joutui tuhlaajapojan retkille. Avioliiton Jalo solmi Elma Jaktholmin kanssa 1940. Perheeseen syntyi 10 lasta.Maalisen työnsä jalo teki pitämällä Vesijaon kylässä Palsan sahaa ja myllyä.Parannus vuonna 1951 (myös vaimo). Sananpalvelijaksi 1954..k. 16.1.2000.
Pikkupojat rakensivat kirkkoa 10 metrin korkeudessa. Iltasanomat 29.10.1994.
Pohjanen, Bengt: Terveisiä helvetistä. Kaleva 6.11.1996.
Kirjailija Bengt Pohjanen kertoo yhteydestään ja tapaamisistaan esikoislestadiolaisen saarnaaja Pikku-Leevin (=Levi Älvgren) kanssa Pohjasen toimessa k.o. vaiheessa vielä Ruotsin evlut. kirkon pappina:
Pohjanen kertoo menneensä Jällivaaraan pitämään päiväsaarnaa ja käyneensä pitämässä matkan varrella olevassa kappelissä pitämässä ehtoollisjumalanpalvelusta: Pikku-Leevi piti kokouksia kylässä. Leevillä oli yhtä suuri seurakunta kuin Noalla eli kahdeksan vanhurskasta, mutta ihmiset tulivat kuuntelemaan Leeviä, jossa tunnisti kaikki houkan piirteet.Leevi oli vanha kaivostyömies, harteva ja voimakas kuin karhu.Siinä kappelissa ja sillä hetkellä sain ystävän ja veljen, ainoan joka oli uskollinen loppuun saakka. Olen aivan varmaan ainoa pappi, joka on saanut armon ja kunnian istua Leevin vieressä pöydän takana. Leevi oli nerokas ihminen. Kyllä se tiesi, etten voinut jakaa sen uskomattomia teologisia käsityksiä ja perspektiivejä. Meitä yhdisti pelkäämättömyys. "Me emme tärise!" Niin Leevi huusi saarnoissaankin meistä. Leevin saarnoissa oli niin kovia lauseita, etten uskalla siteerata häntä tässä yhteydessä..Leevi oli ollut kova kommunisti. Siitä se oli selvinnyt parannuksen kautta ja siinä kohdassa se oli pyhittynyt "puhumalla sitä vasthaan, ei siittä, poika , muuten selviä." Ikuinen totuus.
Leevi ei ollut saanut mitään kirkollista vihkimystä.Eikä se tarvinnut. Leevi sanoi, että julistamiseen tarvitsi vain sisäistä ymmärtämistä, sialta lainattua suuta ja lahjaa nostaa sydämen suuhun. Leevi ei ollut lukenut kirjoja. Sille riitti Raamattu ja Laestadiuksen alkuperäiset, väärentämättömät saarnat. Mutta se pystyi näytt.mään missä "sisäinen ymmärrys" oli.Vein kerran korkeakirkollisen papin Leevin tykö Pappi hikoili ja Leevi löylytti. Siinä pirtissä oli todellista Jumalan teatteria. Leevillä oli ironiaa ja huumoria, se käytti kuvakieltä, johon kuuluivat navan alla olevat asiat ja naisten hatut, teeveet, verhot ja haitarit, himojen synty, vaikutus, niitten voittaminen ja Kristuksen sotilaan kärsityt tappiot. Korkeakirkollinen pappi vetosi virkaansa ja vihkimykseensä. Lopuksi se teki tyhmyyden väittää, että taivaan valtakunnan avaimet olivat Rooman paavilla. Eikö tyhmyydellä ollut mitään rajoja nää ? Leevi otti pappiraukkaa ristinketjusta kiinni ja väänsi niin, että pappi oli hirttyä. Sitten se huusi sille suoraan naamaan: "Taihvaan valtakunnan avvaimet oon olheet Saivomuotkassa, sielt net viethiin Purhnuun ja nyt ne oon täälä Svappavaarassa! Täälä net, poka oon, eikä missään paavin perseessä!"
Leevi edusti suurta asiaa, jota se hoiti pienellä kielellä. Sen maailma oli niin pieni, että väitti lutherin kirjoittaneen Uuden testamentin.
Porin rukoushuoneen 70-vuotisjuhla. Rauhan Side 1/1999, 19.
Poisnukkuneita Saarnaaja Martti Pynnösen muistokirjoitus. Rauhan Side 1/1995, 4.
*3.10.1916 Padasjoki, k. 29.11.1994, saarnaajana 35 vuotta
Ratia, Sirpa: Esikoislestadiolaisten rukoushuone nousee Launeelle talkootyönä. Lahden suurimmalla rakennustyömaalla satoja vapaaehtoisia. Etelä-Suomen Sanomat 17.11.1994.
Rauhan Side saavuttanut vankan aseman maassamme. Rauhan Side 3/1995, 15.
Lehden kokonaislevikki vuoden 1983 lopussa oli 2335, joista Suomeen 2184. Vuoden 1994 lopussa levikki 2981, joista Suomeen 2806, Ruotsiin 68, Norjaan 24, Yhdysvaltoihin 42 ja Kanadaan 24, Venäjälle 52 ja Viroon 3
Alla 25 paikkakuntaa, joille Rauhan Sidettä levinnyt eniten (mukana myös lähikunnat, suluissa tilanne 1983)
Lahti 482 (406), Helsinki 392 (275), Tampere 205 (169), Turku 180 (117), Hämeenlinna 139 (107), Lappeenranta 114 (96), Joensuu 103 (89), Eno 89 (71), Karinainen 88 (61), Pori 74 (69), Padasjoki 70 (56), Mikkeli 67 (639, Teuva 62 (59), Pihtipudas 48 (33), Heinola 45 (27), Imatra 45 (35), Lammi 44 (41), Oulu 39 (28), Lieksa 38 (32), Keitele 34 (31), Oulainen 32 (33), Kotka 26 (18), Jämsä 26 (20), Vammala 23 (25).
Rauhan Siteen levikki kasvanut. Rauhan Side 4/1999. 23.
Rauha Side tuli vuoden 1998 lopulla 3185 henkilölle, joista Suomeen 2962, ulkomaille 223 kappaletta, eniten Ruotsiin 89, Norjaan 33, Yhdysvaltoihin 51 ja kanadaan 29, muuta maat jäävät alle kymmenen tilauksen.Paikkakuntalevikki on seuraava. Lahti 586, helsinki 491, Tampere 231, Turku 190, Hämeenlinna 139, Lappeenranta 107, Joensuu 103, Karinainen 93, Eno 82, Padasjoki 77, Pori 75, Mikkeli 67, Teuva 58, Heinola 48, Imatra 47, Pihtipudas 46, lammi 46, Oulu 44, Lieksa 41, Keitele 33, Oulainen 32, Jämsä 29, Kotka 25, Vammala 22, Utsjoki 19. Kokonaislevikki on kasvanut neljän vuoden aikana selvästi. Lisätilauksia on tullut Suomeen lähes 200.
Romppalan (Kontiolahti) kristillisyyden vaiheita. Rauhan Side 4/1988, 13
Rukoushuone Uppsalaan; Rauhan Side 3/1997, 4.
-rukoushuone hankittu Knivstasta, Tukholman ja Uppsalan välistä, Uppsalassa kokoontuu seuroihin 100 . 150 henkeä lapset mukaan lukien
Ruusula, Eino: Virsikirjatyö valmistumassa. Rauhan Side 2/1992, 17.
Ollut käynnissä vuodesta 1988.
Rytilä, Pekka lähetysmatka Inkerin Kupanitsaan. Rauhan Side 4/1993, 14 . 15.
.Seuroja Keltosssa ja Kupanitsassa
Rytilä, Pekka;Kylvö ja korjuu. Kristittynä kahdella mantereella. Rauhan Side 1/1995, 13-14.
Ontarion Sault Ste Mariessa asuneen Emil Tannisen perheen historiaa Emil Tanninen *12.8.1902 Karttula, k. 5.5.1993 Sault Ste Marie, muutto Kanadaan 1951 ensin Torontoon, 1952 Sault Ste Marieen 1952,kirkko kaupunkiin 1967
Rytilä, Pekka; Ylpeys ja nöyryys. Kokemuksia armonjärjestyksestä. Rauhan Side 2/1998, 12-13.
-Liberaalisen kansanpuolueen entinen puheenjohtaja kertoo elämänvaiheistaan
Rytilä; Pekka; Rukoushuone Uppsalan Knivstaan. Rauhan Side 4/1998, 16-17.
Saari, Oskari; Esikoislestadiolaisten juhannusseuroilla on pitkät perinteet. Kotimaa 19.6.1997.
Saari, Oskari; Lähetystyötä Venäjällä. Kotimaa 19.6.1997.
Saatio, J.W.: Ruotsin Lapista. Kiruna 2.10.1927. SLL 1/1928, 4.
.Sitten on kristillisyyden nimellä kulkevia, jotka riitelevät vallasta, kuka saisi olla isäntä ja suurin laumassa.
Esikoisoppi kiroaa ja tuomitsee eläviä kristityitä helvettiin, heittää ne kattilaan, itse astuu kannen päälle ja käskee tulla heiltä valkeutta noutamaan.Ei ole meillä hyvissä töissä ansiota, vaikka lakihenki tekee itsensä pyhäksi ja hyväksi ja näkee muissa vikoja.Mitä minä olen kristillisyyttä kuullut yli neljäkymmentä vuotta, niin on kristillisyyden oppi ollut sama. Mitä uusia oppeja on, ne ovat tulleet ihmisten vallanhimosta ja isäntähenkisyydestä. Ne ovat kaikki pois poikenneet elävästä kristillisyydestä.
Salo, Simo S.: Esikoislestadiolaisten avaus. Länsi-Savo 11.6.1991.
Viime torstaista eiliseen asti Mikkelissä vietettiin esikoislestadiolaisten juhlia. Lehmuskylän laitaan Kiiskinmäelle noussut rukoushuone vihittiin.Pääkuorman (rakennushankkeessa) oli kantanut kuutisenkymmentä Mikkelin seudun perhettä. Alunperin esikoislestadiolaisuus on tullut Mikkeliin Savon radan rakentajien myötä, ja seuroja on pidetty täällä 1910-luvulta lähtien.Lapsuudessani joku koulutoveri kertoi kummeksuen esikoislestadiolaisista: miehillä ei ole solmiota, naisilla on seuroissa ja kirkossa huivipakko, kodinsisustuksessa ei käytetä verhoja eikä muuta turhaa koreutta. Myöhemmin opin näiden esikoislestadiolaisille tunnusomaisten ulkoisten piirteiden johtuneen halusta kunnioittaa ja seurata "Jeesuksen alhaista muotoa"..Nyt saamassani ilahduttavassa juhlakokemuksessa minua yllätti eniten kolme asiaa.
Yksi näistä oli nöyryys. Juhlapuheista ja yksityiskeskusteluist oli poissa oikeassaolemistaan korostavan mestaroinnin ote. Toinen yllätys koski kohtaamani halua yhteyteen. Esikoislestadiolaisia on totuttu pitämään kaikkein eristyvimpinä viidestä lestadiolaisuuden suunnasta, ehkä jopa kaikista luterilaisen kirkon herätysliikkeistä.Juhlissa usea Mikkelin paikallisosaston jäsen antoi ymmärtää, ettei esikoislestadiolaisuus liikkeenä ole tähän asti ollut riittävän yhteyshakuinen. Nyt tässä asiassa tahdotaan tehdä parannusta.Kolmanneksi yllätyin miten samankaltainen on esikoislestdiolaisten sisäinen kamppailu kuin luterilaisessa kirkossa muutenkin..Esikoislestadiolaistenkin piirissä hiljaa kysellään, mikä oman hengellisyyden tunnusomaissa piirteissä on kenties menneeseen aikaan sidottu ja tarkistuksen tarpeessa, mikä on taas uskon olemukseen kuuluvaa ja luovuttamatonta.
Savonen, Hilda: Gellivaarasta 27.12.1927. SLL 1/1928, 7-8.
Jumala lähetti meille evankeliumia saarnaamaan kirkkoherra Tapanisen.kertoo erään naisen tehneen parannuksen todeten: Taitaa tälle vaimolle nyt tulla raskaat ajat esikoisten vainon tähden Täällä on ihmispoloisia esikoisten orjina. Voi surkiaa, missä tilassa tämä paikkakunta on !.Kyllä meillä usein on pitkät ruokavälit hengellisesti, sillä usein ei ole saarnamiehiä vieraanamme. Heinäkuun alusssa opettaja Lundberg Lannavaarasta mennessään Ylikainuun (Överkalix) isoihin kokouksiin. Miina Krekula ja Herman Panna Koskullskullenista lähettävät terveisiä.Toisen joulupäivän iltana kokoonnuimme yksimielisesti pappilassa kirkkoherra Westesonin luona. Koolla oli myös useita Karesuvannon lappalaisia. Samoin kristityitä Malmivaarasta, Järämästä ja Jerijärveltä.
Poisnukkuneita. Saarnaaja Olavi Savon (*16.6.1908 Lahti, k. 17.7.1998 Turku) muistokirjoitus: esikoislestadiolainen koti, saarnaajaksi 1950-luvun alussa.
Seppälä, Olli: Rajoja rikkomassa. Kotimaa 10/10.3.2000:
...Yhteistyöhakuisuudesta on kyse Huittisissa ensi sunnuntaina ja maanantaina. Silloin pidetään SLEY:n Lauttakylän rukoushuoneessa pienimuotoiset "Raamattu-, rukous- ja kohtaamispäivät", joiden puhujien herätysliiketausta on tietoisen monipuolinen: evankelisuus, kansanlaähetys, herännäisyys ja esikoislestadiolaisuus....Millä käsitteellä määrittelisi Huittsiten tapahtuman. Varsinaisesta ekumeniastahan ei ole kyse, ei myöskään yhteiskristillisyydestä. Olisiko oikea käsite "herätysliikkeiden välinen ruohonjuuritason yhteisesiintyminen"?
Sjöblom, Karin: Västlaestadianerna bröt jultraditionen. PiteåTidningen 28.12.2000.
Västlaestadianerna bröt under julhelgen en mångårig kyrklig tradition när man inte samlades till nattvard i Gällivare kyrka på annandag jul. Församlingen anordnade egen nattvard för tusentalet trosfränder i det egna kapellet på juldagen. Ur teologisk synpunkt anses handlingen som uppseendeväckande.
- Den här frågan måste biskoparna lösa. Jag anser att en nattvard utan samfund, utanför kyrkan, inte är någon nattvard, säger vice kyrkoherden i Gällivare Kenneth Rova, till Norrländska socialdemokraten.
Enligt Svenska kyrkans ordning ska nattvarden som är ett av kyrkans två sakramenten, förvaltas av någon som är vigd till prästämbetet. På laestadianernas julsamlingar i Gällivare var det församlingens lekmannapredikanter som delade ut nattvarden.
Laestadianerna är uppdelade i två grupperingar, öst och väst. Rörelsen tillhör Svenska kyrkan och har hittills hållit nattvardsgudstjänster och förrättat dop i Svenska kyrkan. För en tid sedan togs dock beslut av västlaestadianerna om att göra försök med sakramenten i egen regi.
- Vi är en kyrka som är öppen för alla och beklagar om västlaestadianerna känner att de behöver ta det här steget, säger Åke Nordlundh, kanslichef i Luleå stift till TT.
Enligt stiftskansliet är det inte aktuellt med någon reaktion från kyrkans sida. De samtal som alltid funnits med den laestadianska väckelserörelsen kommer att fortsätta som vanligt.
Stenberg, Ulf: Slutade för Guds skull. Göteborgsposten 11.02.1998.
Han tog OS-guld på 18 kilometer och blev Kiruna-Lasse med svenska folket en februaridag 1936, fick Bragdmedaljen - och slutade av religiösa skäl.
Erik Larsson är nog Sveriges märkligaste idrottsstjärna någonsin?
När talangen Per Elofsson, vältalig och lagom självsäker, i natt gör en spännande start på 15 kilometer kan det vara av intresse för yngre generationer, att påminnas om svensk skidsports mest udda levnadsöde.
Erik Larsson, en strävsam gruvarbetare från lilla Kurravaara i den norrbottniska lappmarken, påstod själv att han behärskade finska bättre än svenska och får i historiens sken en ung Stenmark att i jämförelse framstå som en vilt babblande sprakfåle.
Lasse Liten - 162 centimeter! - som han kallades fram tills Sven Jerring gjorde honom till Kiruna-Lasse med sitt referat från Garmisch, kom från en strängt laestadiansk familj - sex bröder, nio syskon och en mor som dominerade hembyns religiösa sekt. Han drömde aldrig om att bli idrottsstjärna och fick övertalas att ta ledigt från gruvjobbet i Kiruna, för att göra den långa resan ned till Garmisch.
Kiruna-Lasses, 23, sensationella guldlopp utgör ett gyllene kapitel i svensk skidhistoria:
Hur han startade bland de sista och med sitt exstatiska springande uppför de branta motbackarna fram till 14 kilometer skaffade sig en ledning på drygt minuten. Hur han i den vådliga utförsåkningen in mot skidstadion försökte bromsa med stavarnas hjälp och hur han inför målpublikens ögon gjorde en dramatisk kullerbytta - men snabbt kom på benen och spurtade in som suverän segrare!
Kiruna-Lasses uppträdande i triumfens ögonblick chockade alla på plats:
Direkt efter tävlingen åkte han till det enkla hotellrummet på lilla Haus Schober, duschade, tog på sig pyjamas och gick till sängs med en kopp té. Han överlät åt rumskompisen Nils Englund att sköta snacket, när den första lavinen mediamänniskor brakade in på rummet.
Uppkrupen i sängens ena hörn satt blyge Larsson och förvånades över omvärldens plötsliga intresse. Bland de första gratulanterna fanns RF-ordföranden prins Gustaf Adolf, som hjärtligt skakade hand med den oansenlige mannen i grönrandiga nattkläder:
"Får prinsessan Sibylla komma in och hälsa också?", frågade den upprymde prinsen.
"Ja tack", svarade Lasse Liten artigt.
En tysk radioman försökte med tolkhjälp göra en intervju. Kiruna-pojken svarade lugnt och fåordigt, utan att visa minsta känsla.
Till slut kunde tysken inte hålla inne med sin förvåning:
"Men är ni då inte lycklig, Herrn Larsson?"
"Visst är jag glad. Men man måste försöka behärska sin glädje och tänka på dem, som har kämpat lika hårt som jag men blivit slagna ..."
Fler än radiomannen blev stum över svaren. Huvudfiguren själv parerade försöken till hjältedyrkan och skakade på huvudet, när telegrambunten växte till 125 gratulationer och rummet långsamt dränktes i blommor.
När svenska journalister försökte lirka fram en förklaring från OS-mästaren (taktik? valla? Toppform?) konstaterade Kiruna-Lasse med knappt hörbar röst:
"Jag är en fattig man. Jag gav allt vad jag äger: min tro och mig själv."
Det räckte för att vinna OS och att inom loppet av en timme förvandlas från doldis till folkhjälte.
Tågresan hem formades till en oförglömlig Eriksgata. Redan i Malmö mötte 15 000 hurrande skåningar för att hylla det svenska skidlaget, med Kiruna-Lasse och 5-milsmästaren Elis Wiklund i spetsen.
Vid framkomsten till Stockholm var planen framför Centralen fylld med 25 000 människor, som utbringade leven och lyssnade till ecklesiastikminister Arthur Engbergs hänförda välkomsttal:
"Tack ska ni ha. Ni pojkar, vuxna ur
stubbotan rot..."
Orden drunknade i jublet . och ingen förstod ändå vad statsrådet menade?
När Erik Larsson nådde hemstaden mötte
3 000 personer på stationen - och han kom inte till sans förrän mor Maria tog med honom till bönhuset?
Populariteten skrämde honom och när han stod på toppen valde han att följa sina religiösa ideal framför att låta sig drivas av idrottens äregirighet. Kiruna-Lasse lyssnade på samvetets röst . och slutade.
Han dog i mars 1982, men legenden lever
vidare.
Tamsi, Paavo; Saarnaaja Iisakki Saranpään muistolle. Rauhan Side 4/1980, 11.
Tamsi, Paavo Juhani; Saarnaaja Paavo Tamsin muistolle. Rauha Side 4/1993, 9 . 10.
Taunila, Leila:Jumalan sanaa viidettä päivää. Etelä-Suomen Sanomat 27.6.2000.
Tuhansia esikoislestadiolaisia seuroissa Lahdessa
Lahdessa Tapparakadulla jatkuu tänään viidettä päivää varsinainen suurtapahtuma. Esikoislestadiolaisten juhannusseuroissa on päivittäin käynyt parhaimmillaan noin neljätuhatta ihmistä. Lisäksi Lahden seuroja on kuunneltu puhelinkuuntelun välityksellä yli 20 rukoushuoneessa eri puolilla maata sekä kodeissa Suomessa ja ulkomailla.
Tavallisesti nelipäiväiset seurat ovat tänä vuonna venyneet viisipäiväisiksi, koska seuroihin on tullut saarnaajia herätyksen syntysijoilta Pohjois-Ruotsista. Lahdessa ovat mukana Evald Larsson, Gunnar Persäter, Bror Erkstam ja Håkan Gustavsson.
"Se, että esikoislestadiolaisilla on yksi keskuspaikka Ruotsin Lapissa, josta saarnaajia tulee muuallekin, vaikuttaa liikettä yhtenäistävästi", sanoo suomalaisen Rauhan side -lehden päätoimittaja Raimo Airamo.
Lahti ja Samoa
Suomessa esikoislestadiolaisten keskuspaikkana toimii Lahti ja se on esimerkiksi yhdistysrekisterissä merkitty liikkeen kotipaikaksi. Lahden seudulla on noin 1 500 esikoislestadiolaista. Kaikkiaan esikoislestadiolaisia on noin 25 000, heistä puolet Suomessa.
Juhannusseurojen pitopaikaksi Lahti vakiintui jo 1923. Uusi keskusrukoushuone Tapparakadulle valmistui keväällä 1996.
"Juhannusseuroissa on viime vuosina käynyt aiempaa enemmän ihmisiä. Aiemmin pitkät matkat vaikeuttivat kulkemista, nyt matkanteko on helpompaa", Raimo Airamo kertoo.
Tämän juhannuksen pitkämatkalaisin seuravieras Lahdessa on Samoan saarelta kotoisin. "Eräs suomenruotsalainen ajautui Australiaan ja löysi puolison sieltä. Heräys on edennyt laajalle alueelle", Airamo toteaa.
Muita ulkomaisia vieraita Lahdessa on Pohjoismaista, Venäjältä, Baltiasta, Keski-Euroopasta ja Kolumbiasta.
"Viime vuosina oma lähetys on saanut uutta pontta erityisesti idän työn kautta. Esimerkiksi inkeriläisten keskuuteen on voinut mennä tekemään lähetystä suomen kielellä. Ensin syntyvät yhteydet jonnekin ja sitten sieltä tulee kutsu lähetystyöhön."
Mukava kuunnella
Maanantaina seurapaikalla liikkui hyvin yksituumaista väkeä. Ihmiset pitivät tämänkertaisia juhannusseuroja ihanana tapahtumana, jossa tärkeintä on Jumalan sanan kuuleminen sekä muiden uskovien tapaaminen.
Hanna Korpi tuli Lahteen miehensä kanssa Tampereelta perjantaina ja aikoi viipyä loppuun saakka. Hanna Korpi oli majoittunut serkun perheen luokse Lahteen.
"Läheiset, ihanat seurat. Erilaista tänä kesänä on ollut se, että täällä on ollut saarnaajia Ruotsin Lapista asti. Sitä on ollut mukava kuunnella", Hanna Korpi kommentoi.
Nuori nainen on tottunut käymään Lahdessa juhannusseuroissa lapsesta alkaen.
Seuroissa on siis mukavaa, mutta kuinka usko näkyy jokapäiväisessä elämässä?
"Kyllä ne arvot ja asenteet vaikuttavat koko elämään. Uskovan ei tarvitse olla peloissaan tulevaisuudesta, niin kuin varmasti monen täytyy."
Tervonen, Heikki;Esikoislestadiolaisten rukoushuone kohoaa Lahteen talkoovoimin. "Tämä on kuin oman kodin rakentamista".Kotimaa 25/24.6.1994.
Toivanen, Martti: Jokilaiva tavoitti Siperiaan karkotettuja inkeriläisiä. Sana 2.9.1992.
.matkan järjestäjinä Krasnojarskin suomalainen yhdyskunta ja Lahden esikoislestadiolaiset. Puuhahenkilönä Krasnojarskilainen opettaja Annikki Smirnova, joka oli käynyt juhannuksen tienoilla Lahdessa ja esittänyt kutsun vierailusta.
Poisnukkuneita: Saarnaaja Leo Toivosen (*1.6.923 Karinainen, k. 6.10.1996 Aura)
-toimi Karinaisten Heikinsuon rukoushuoneella aluksi tekstinlukijana vuodesta 1951 ja pian saarnaajana
Poisnukkuneita Saarnaaja Pekka Toivosen muistokirjoitus. Rauha Side 2/1992, 4.
*15.12.1931 Karinainen, Heikinsuo, 1950-luvun puolivälissä saarnaajaksi, k. 6.1.1992.
Urho ja Anna Toivoselle syntyi Karinaisissa poika 15.12.1931. Hän. sai syntyä kristittyyn kotiin. On suuri armolahja Jumalalta, kun saa syntymälahjana uskovat vanhemmat. Hän kasvoi ja varttui tässä kodissa työssä ahkeroiden, isäänsä ja äitiänsä auttaen monissa eri askareissa. Pekka joutui lyhyelle tuhlaajapojan retkelle. Siellä Jumala pysäytti hänet hyvin tuntuvalla tavalla näyttämällä hänelle äidin itkevät kasvot. Silloin hän tunsi, että kotona odotetaan ja rukoillaan hänen.
Tuominen, Jukka; Amundsen, Paul; Lähetysmatka Englantiin. Rauhan Side 1/1999, 19.
Turun rukoushuoneiden vaiheista. Rauhan Side 1/1985, 17.
En ung representant av den ursprungliga västlaestadianismen: En ung västlaestadian bemöter predikanten Gunnar Jönsson: Laestadianer kallade gardiner för horbyxor. Ett svar herr Jönssöns uttalande I Norrbottens Kuriren den 11 juli 1973. . Norrbottens Kuriren heinäkuu 1973.
.esikoislestadiolaisuuden opposition vastine
Uusia rukoushuoneita Amerikassa. Rauhan Side 3/1993, 13.
-Spearfishin (South Dakota) uusi rukoushuone vuodesta 1991 käytössä, kooltaan 1250 neliötä, mitoitettu 875 hengelle
-Calumetin uusi rukoushuone Hancockiin (Michigan), 1645 neliötä, kuulijoita mahtuu 1400 henkeä
Saarnaaja Oskari Valkaman muistolle. Rauhan Side 3/1987, 9-10.
Valkama, Oskari; Muistoja lestadiolaisesta herätysliikkeestä Teuvalla. Rauhan Side 1/1979, 9 - 10; 2/1979,
Vihermies, Matti Jätä kaikki ja seuraa minua. Matti Vihermiehen kertomus tulostaan uskon tielle. Rauhan Side 4/1998, 10-11.
Viljanen, Veikko: Raamattu ei hyväksy homopareja. Rauha Side 3/1993, 2.
Viljanen, Veikko Hyvä ja turvallinen saarnakumppani. Saarnaaja Elis Ahonen. Rauhan Side 4/1994, 8-9.
-esikoislestadiolaisuuden keskeisiä saarnaajia 1960-luvulta lähtien, *19.4.1909 Lahdessa, perhe Lahden ensimmäisiä lestadiolaisia, sananpalvelijaksi 1948, kuului Esikoislestadiolaisten keskusyhdistyksen hallitukseen 1962-1989, viimeiset vuodet sen puheenjohtajana, k. 18.7.1992 Lahdessa
Väänänen Pauli; Haimilahti Raimo Jumala tekee työtään ihmissydämissä. Pauli Väänäsen ja Raimo Haimilahden kertomus siperianmatkalta 19.4.-6.5.1996. Rauhan Side 3/1996, 17-18.
-seuroja pidettiin Krasnojarskissa, Kapjovassa, Saralassa, Minusinskissa, Sajanogorskissa ja Omskissa.
Zerpe, Håkan:Västlaestadianer på väg lämna kyrkan. Norrbottens Kuriren 3.12.2000..
Västlaestadianerna har beslutat att fira nattvard och döpa i egen regi.
Händelsen bedöms ur teologisk synpunkt som uppseendeväckande.
. Jag tror att de kommer att lämna Svenska kyrkan, säger kyrkoherde Jan-Erik Johansson, Kiruna.
Laestadianerna är uppdelade i två grupperingar, öst och väst, varav den västliga grenen är mer strikt. Rörelsen tillhör Svenska kyrkan och har hittills hållit nattvardsgudstjänster och förrättat dop i Svenska kyrkan.
För en tid sedan togs dock beslut inom den västlaestadianska delen att ha nattvardsgudstjäns-ter och dop i egen regi på prov.
Nattvard har redan hållits, bland annat i Kiruna där nattvardsgudstjänsten hölls i laestadianska bönhuset på Gruvvägen.
Enligt uppgift togs beslutet i samförstånd mellan de lekmannapredikanter som finns inom rörelsen. Man har annars inget särskilt beslutande organ.
Västlaestadianerna kommer alltså att förvalta de två sakramentena, dop och nattvard, själva. Sakrament är det samma som särskilt högtidliga och betydelsefulla kyrkliga handlingar.
Uppseendeväckande
En teolog som Kuriren talat med ser nyordningen som uppseendeväckande ur teologiskt synpunkt.
. Ett mycket stort steg. Jag vet inte om en så stor grupp lämnat sakramentena under 1900-talet. Och historiskt sett har laestadi-anska prästerna varit trogna svenska kyrkan. Det som hänt är tråkigt, men man måste ändå ha full respekt och förståelse för detta.
Evald Larsson, västlaestadiansk lekmannapredikant i Gällivare, vill inte för Kuriren kommentera anledningen till vad som hänt.
Han säger dock till Kyrkans Tidning:
. Vi kan inte längre med gott samvete delta i en gudstjänst i Svenska kyrkan.
Han menar att den ekumeniska andan, i det här fallet att man försöker förena många trossamfund till ett, är något som bibeln inte är med på.
. Kyrkan har glidit bort från bibelns grund på så många ställen, förklarar han för Kyrkans Tidning.
Jan-Erik Johansson anser att västlaestadianernas beslut är en naturlig utveckling.
. Det har blivit en avgrund mellan västlaestadianerna och Svenska kyrkan. De två har utvecklats åt olika håll, säger han till Kuriren.
Många faktorer avgörande
Många faktorer spelar in här, menar kyrkoherden:
. Svenska kyrkan har fått nya böcker, psalmbok och en handbok. Rent moraliskt-etiskt har västlaestadianism en annan syn, en mer sträng och avvaktande hållning till förändringar i samhället. Och man har problem med kvinnliga präster.
Är detta ett nederlag för Svenska kyrkan?
. Nej, jag tror att Svenska kyrkan har sin väg och västlaestadianismen sin identitet som inte är Svenska kyrkans.
Västlaestadianismen har ett starkt fäste längst upp i norr. De vill själva inte uppge hur många människor som omfattas av rörelsen, men det rör sig om tusentals personer. Vissa bedömare talar om 10.000 sympatisörer.
Västlaestadianerna har alltså tidigare deltagit i gudstjänster inom Svenska kyrkan, men Jan-Erik Johansson tror inte på tomma kyrkbänkar i exempelvis Kiruna kyrka.
. I Kiruna är den processen redan påbörjad. Tidigare utgjorde västlaestadianerna en ryggrad, men inte nu längre.
Han antar också att utvecklingen kommer att gå vidare.
. Jag tror att de lämnar Svenska kyrkan och går in i en frikyrklig variant. Men till dess blir det ingen konflikt med Svenska kyrkan om dop och nattvard eftersom Svenska kyrkan är en öppen kyrka. Vad som blir är att vi präster inte kan ställa upp på deras nattvard och dop.
Ett stort ansvar
Döps man utanför Svenska kyrkan, i en annan ritual, räknas detta också, bara man döpts i Faderns, Sonens och Den Helige Andes namn. Inskrivningen av dopet sker då under rubriken "i annan ordning", om så begärs.
För 100 år sedan fanns en stark vilja inom laestadianska väckelsen om att lämna Svenska kyrkan. De äldste inom rörelsen, Johan Raattamaa, Isak Johansson och Joonas Purnu, samlades då till ett möte där beslut fattades:
"Vår önskan är att alltid stanna inom kyrkans sköte så länge vi få stanna där och ordet förkunnas samt sakramenten utdelas, men icke vilja vi därför döma, att ej levande kristna kunna finnas även utom kyrkan."
. Man tar nu ett stort ansvar genom att man går emot vad de äldste sade då, anser Jan-Erik Johansson.
Fotnot: Källa till uppgifterna om händelserna för 100 år sedan är Kiruna 100-årsbok, del 2.
Håkan Zerpe
Norrbottens Kuriren 13.2.2002.
Hotar lämna kyrkan
Laestadianerna motsätter sig en kvinnlig biskop i Luleå stift
Laestadianerna kan komma att lämna Svenska kyrkan om stiftets nye biskop blir en kvinna.
Detta skulle få svåra konsekvenser för församlingarna i Norrbotten.
. Ekonomin skulle bli ansträngd och gemenskapen mindre, säger Kaarlo Kult, kontraktsprost i Jukkasjärvi kontrakt.
Laestadianska rörelsen är uppdelad i en östlig och västlig gren.
Öhman, Olle:
Norrländska Socialdemokraten 27.12.2000.
Jultraditionen bröts
Västlaestadianförsamlingen i Gällivare bröt under julhelgen en mångårig kyrklig tradition att samlas till nattvard i Gällivare kyrka på annandagjul. Församlingen ordnade egen nattvard på juldagen i laestadiankapellet med flera hundra trosfränder som gick till bords. Men ingen vill säga att det är en
Poisnukkuneita: Norjan saarnaaja Åge Östrem on päässyt herransa iloon kiirastorstaina 12.4.2001. Rauhan Side 2/2001, s. 4.
Hän menehtyi sairauskohtaukseen hetki sen jälkeen, kun hän oli pitänyt saarnan Heröyan kirkossa Porsgrunnissa, Etelä-Norjassa. Åge oli kantava voima erityisesti Etelä-Norjassa, mutta hän oli tullut laajalti tunnetuksi myös käynneillään Suomessa.
Östrem, Åge: Veljet pöydän takaa. Kertomus Oslon kristillisyyden vaiheista. Rauhan Side 2/1999, 9-11.
Bergenissä syntyi herätystä 1940-luvun lopulla. Olin myös osittain mukana kaupunkilähetyksessä, jota Klaus Holand piti siellä, ja useat ihmiset saivat "armon uskoa". Finn Krydsby tuli perheineen aikaisessa vaiheessa mukaan. Alkuaikoina Bergenissä pidettiin paljon pieniä kotiseuroja. Nygårdinkadulla pidettiin