Lestadiolaisuuden hajaannukset

Teksti

Lestadiolainen herätysliike on kärsinyt historiansa aikana lukuisista hajaannuksista. Herätysliikkeen kannalta pahin hajaannus tapahtui 1800-1900 vuosisatojen vaihteessa. Tällöin lestadiolaisuus hajosi Suomessa kolmeen ryhmittymään; vanhoillislestadiolaisuuteen, esikoislestadiolaisuuteen ja uusheräykseen. Uusheräys sai kannatusta Kittilässä, Sodankylässä, Kemijärvellä ja Sallassa, Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, useimmissa kaupungeissa sekä Kaakkois-Suomessa. Esikoislestadiolaisuuden kannatus keskittyi lähinnä Etelä-Suomen kaupunkeihin ja joihinkin yksittäisiin maaseutupaikkakuntiin (Eno, Pihtipudas, Asikkala, Orimattila, Padasjoki, Jämsä, Kokemäki, Huittinen ja Teuva) muualla. Vanhoillislestadiolaisuuden kannatus kattoi lähes koko lestadiolaisuuden leviämisalueen, vaikkakin se edellä mainituilla kilpailevien suuntien kannatusalueilla saattoi jäädä vähäiseksi (esim. Enossa, Padasjoella, Keiteleellä ja joillakin paikkakunnilla Etelä-Pohjanmaalla sekä Kaakkois-Suomessa).

Myös Pohjois-Amerikassa liikkeen sisällä oli erimielisyyksiä jo 1880-luvulla ja ne heijastuivat vanhalle mantereelle. Hajaannukseen on nähty useita syitä. Yhtenä syynä on nähty ensimmäisen lestadiolaissukupolven väistämätön siirtyminen ajan rajan toiselle puolelle vuosisadan lopulla. Toisena syynä on pidetty liikkeen keskeisen vaikuttajan ja riitojen sovittelijan Juhani Raattamaan kuolemaa 1899. Edellä mainitut syyt aikaansaivat liikkeen vaikutuskeskusten Jellivaaran, Lannavaaran ja Kittilän välille kilpailutilanteen. Lisäksi herätysliike oli levinnyt yhä kauemmas erilaisille kulttuuri-, talous- ja kielialueille. Uusilla alueilla liike joutui sopeutumaan täysin erilaiseen kulttuuriympäristöön kuin syntyalueellaan Ruotsin Lapissa. Lisäksi uusilla alueilla lestadiolaisuuteen liittyneillä henkilöillä saattoi olla merkittävästi erilainen uskonnollinen tausta (ortodoksinen, baptistinen, vapaakirkollinen) kuin liikkeen ydinalueella Lapissa. Uskonnollisten liikkeiden välinen kilpailu oli myös toista luokkaa Etelä-Suomen satamakaupungeissa tai Michiganin kaivoksilla kuin Lapin kairojen keskellä.

1930-luvulla syntyi vanhoillislestadiolaisuudessa kiistaa suhtautumisesta Amerikassa muodostettuun lestadiolaiseen kirkkokuntaan nimeltään "Apostolic Lutheran Church". Erimielisyydet johtivat uuteen hajaannukseen ja uuden lestadiolaissuunnan, pikkuesikoisuuden / rauhansanalaisuuden, muodostumiseen.

Myös uusheräyksessä oli hajaannus, jonka seurauksena muodostettiin Suomen Lähetysseuran Laestadiolaisen Haaraosaston kilpailijaksi Suomen Lestadiolainen Lähetysliitto. Vaikka erimielisyydet uusheräyksen sisällä saatiin sotavuosina painettua "maton alle", johtivat ne myöhemmin uuteen hajaannukseen ja ns. peuralaisuuden syntyyn. Esikoislestadiolaisuudessa ilmeni myöskin erimielisyyksiä 1930-luvulla. Ne johtivat hajaannukseen kuitenkin vasta 1960-luvulla

Kuvat

Vanhoillislestadiolaisten puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksen osanottajia ruotsalaisen keskikoulun pihalla Oulussa kesäkuussa 1934. Kokous sinetöi lopullisesti ensimmäisen hajaannuksen vanhoillisuuden sisällä ja liikkeen pääuomasta irtaantui rauhansanalaisuudeksi kutsuttu suuntaus.

Linkit

Vanhoillislestadiolaisuuden kriisiin 1960-1962 liittyvät lehtiartikkelit
Vanhoillislestadiolaisuuden kriisi 1970-luvulla:
Seppo Lohi: Suuri hajaannus lestadiolaisessa liikkeessä
Esikoisuuden kriisi 1960 - 1980-luvuilla
Jouko Talonen: Lestadiolaisuuden hajaannukset

Lehtiartikkelit

Alla luettelo allekirjoittaneen arkistossa olevista vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksia käsittelevistä artikkeleista. Herätysliikkeen sisäiset erimielisyydet ovat esillä myös monissa muissa arkistossa olevissa lehtiartikkeleissa. Lehtileikkeitä on lähinnä 1960-luvun alussa tapahtuneesta erosta, jolloin lestadiolaisuuden suurimmasta ryhmästä erosi (opposition mielestä erotettiin) ryhmä, jota on myöhemmin kutsuttu nimillä pappislinja tai elämänsanalaisuus. Oppositioon liittyi kymmenkunta, jäsenmäärältään pientä rauhanyhdistystä sekä 2/3 liikkeeseen kuuluneista papeista ja joitakin maallikkosaarnaajia. Eron syinä voidaan pitää mm. erimielisyyksiä seurakuntakäsitteestä, suhtautumisesta kirkon harjoittamaan lähetystyöhön ja yleensä kirkkoon sekä sen tunnustuskirjoihin.

Pirstoutunut liike Sana 27/8.7.1999

Mikkola Pekka Lestadiolaissuuntien yhteydet heikot Kaleva 2.7.1999 (Perustuu osittain Seppo Lohen haastatteluun) Vanhoillislestadiolaisuutta ei vielä joitakin vuosikymmeniä sitten voinut kutsua Kokkolan-Kruunupyyn seudun lestadiolaisuuden pääsuunnaksi. Kun lestadiolaisuuden 1930-luvun hajaannuksessa syntyi niin sanottu pikkuesikoisuus eli rauhansanalaisuus, ruotsinkielisen Pohjanmaan lestadiolaiset siirtivät tämän suunnan kannattajiksi... Muuttoliike on kuitenkin viimeisten vuosikymmenien aikana muuttanut asetelmaa siten, että Lohi luonnehtii vanhoillislestadiolaisuutta nyt Kokkolan seudun lestadiolaisuuden valtasuunnaksi. Tätä nykyä rauhansanalaisuuden ja vanhoillislestadiolaisuuden raja on hänen mukaansa Kokkolan seudulla jyrkkä. "Se on jostakin kumman syystä jopa tavallista jyrkempi. Suunnilla ei ole juuri mitään tekemistä keskenään", Lohi sanoo. Pikkuesikoisuudessa on mukana sekä alueen ruotsin- että suomenkielistä väestöä. Ruotsinkielinen pikkuesikoisuus erottuu Lohen mukaan selvästi omaksi ryhmäkseen rauhansanalaisuuden joukossa. Rauhansanalaisuutta on luonnehdittu perusnäkemyksiltään vanhoillislestadiolaiseksi mutta pääuomaa jonkin verran väljemmäksi suuntaukseksi. Seppo Lohen mukaan rauhansanalaisuuden ja vanhoillisuuden tärkein opillinen ero on seurakuntakäsityksessä. Rauhansanalaisuudessa se on avarampi kuin vanhoillislestadiolaisuudessa. "Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen herätysliikkeistä selkeärajaisin. Myös lestadiolaisuuden sisällä se on nykyään selvärajaisin, jopa selvärajaisempi kuin esikoislestadiolaisuus". Rauhansanalaisuuden kannattajakunta on koko maassa Lohen mukaan noin 6000 ? 7000 henkeä. Sen sisällä hän näkee kolme eri virtausta: perinteiseen lestadiolaisuuteen, karismaattiseen anglo-amerikkalaiseen liikkeeseen ja lähetystyöhön suuntautuneen linjan.

Raittila Pekka Pirstoutunut lestadiolaisuus Sana 30.6.1987.

Talonen Jouko Suomen lestadiolaisuuden osaryhmät Perusta 1/2000, 27 - 29.

Tervonen Heikki Monihaarainen lestadiolaisuus Kotimaa 25-26/24.6.1999 Dosentti Hannu Mustakallion haastattelu, jossa käydään lyhyesti läpi herätysliikkeen varhaishistoria ja hajaannukset.

Uljas Juhani Suviseurat lähestyvät SLL 4/1999, 18-19. Kaarlepyyn Bredvikenissä pidettäviin suviseuroihin liittyvä artikkeli, jossa käydään lyhyesti läpi seudun lestadiolaisuuden historiaa. Hajaannuksista todetaan seuraavaa: "Vuosisadan vaihteen hajaannus lestadiolaisuudessa koetteli myös ruotsalaista Pohjanmaata. Kokkolan seudulla uusheräys sai jonkin verran kannattajia, varsinkin,, kun muutamat puhujat siirtyivät siihen. Enemmistö jäi kuitenkin vanhoillisuuteen. Kun kolme vuosikymmentä myöhemmin vaikeat opilliset myrskyt taas kohtasivat Siionia, kävi niin kohtalokkaasti, että ruotsalaisen Pohjanmaan kristityistä valtaosa meni pikkuesikoisuuteen. Syitä tähän ratkaisuun voi vain arvailla. Ensi kesän suviseurat järjestetään seudulla jossa edelleen toimii vilkkaasti lestadiolaisuus, joka ei kuitenkaan ole meidän kanssamme samassa hengessä."