Lyngenin suunta

Tämä lestadiolaissuunta on saanut nimensä Lyngenin (Jyykeä) vuonosta, jonka rannoilla sen kannatus on vahvaa. Tätä ryhmää esiintyy käytännössä vain Norjassa. Vahvinta liikkeen aluetta on Tromsan lääni. Lisäksi sillä on kannatusta jonkin verran Ruijassa (esimerkiksi Vesisaaressa) ja Ofoten-vuonon rannoilla sekä Lofooteilla. Vuonna 1992 suunta jakautui kahtia, liberaaliseen ja fundamentalistiseen haaraan. Tämän jälkeen fundamentalistien keskuudessa on tapahtunut lisää hajaannuksia.

Lyngenin seudun lestadiolaisuus piti 1800-luvun lopulla tapahtuneen hajaannuksen jälkeen löyhästi yhteyttä vanhoillislestadiolaisuuteen. Keskeisin yhteydenpitäjä lyngeniläisten ja vanhoillisuuden välillä oli Ruotsin Lannavaarassa asunut August Lundberg. Nämä yhteydet katkesivat 1910-luvun lopulla. Sen jälkeen ryhmää on pidetty omana lestadiolaishaaranaan. Suunnan keskeinen saarnaaja oli Erik Johnsen (1844 – 1941). Lyngenin suunta on korostanut muita lestadiolaissuuntia enemmän luterilaisuuttaan. Tapakulttuurissa se on hyvin lähellä esikoisuutta. Lyngeniläiset ovat 1990-luvulta alkaen ajautuneet yhä enemmän törmäyskurssille liberalisoituvan Norjan evankelisluterilaisen kirkon kanssa. Tämä, sekä Lyngenin suunnan repivät sisäiset erimielisyydet, ovat pitäneet sen jatkuvasti esillä norjalaisissa tiedotusvälineissä.