Haapala

Haapala, Eero: Lars Levi Laestadius oli pohjoiskalotin Johannes Kastaja Pohjolan Sanomat 26.6.2000.

Muonion perinteisiin juhannusseuroihin kokoontui noin 800 sanankuulijaa kuulemaan sitä julistusta, jota Tornionjokilaaksossa on saarnattu 1800- luvun alkupuolelta lähtien. Teologian ja filosofian tohtori Jouko Talonen korosti Lars Levi Laestadiuksen asemaa huutajana ja vastavirtaan uijana, joka sai omana aikanaan kirkollisia ja maallisia viranomaisia pelkäämättömänä osakseen maailman ja valtionkirkon vihat. Talonen muistutti kristillisen kirkon historiassa profeettojen ja kirkkotaistelijoiden olleen aina vastavirtaan soutajia.

-Heprean kielessä profeettaa tarkoittava nabi on oikeastaan huutaja. Profeetat joutuivat huutamaan Jumalan tahdon ihmisille ja he joutuivat syrjityiksi ja pois valtavirrasta.

-Johannes Kastaja oli huutavan ääni, joka ei kumartanut kuvia ja meillä on tiedossa hänen loppunsa. Kirkkokansa tietää kertoa Jan Hussista, Girolamo Savonarolasta, uskonpuhdistajista ja suurista herätyssaarnaajista. He kaikki ovat oman aikansa yleisen mielipiteen ja usein vallinneen kirkkojärjestelmän tuomitsemia, mutta heidän nimensä jäivät historiaan.

-Kuka muistaa niiden paavien nimiä, jotka olivat loistossa ja vallassa Lutherin aikana? Kuinka paljon tänä Laestadiuksen juhlavuotena on puhuttu Härnösandin piispoista 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla, kysyi Talonen.

-Hengellinen herätys ei lähde liikkeelle tuomiokapituleista. Tässä tapauksessa se lähti liikkeelle Laestadiuksen saarnastuolin juurelta, hän sanoi.

Laestadius kohdisti Talosen mukaan purevan ja terävän parannussaarnansa kaikkiin ihmisiin. Laestadiuksen tapa jakaa kuulijat sieluntilan mukaan ei ole muotia tänä päivänä.

-Meidän kirkossamme puhutellaan yhä enemmän kaikkia kirkkoon tulijoita kristittyinä ikäänkuin kirkkorakennuksen sisälle tuleminen veisi arjessa täysin jumalattomasti elävät ihmiset johonkin erityisen pyhyyden sfääreihin, sanoi Talonen.

Hän korosti Laestadiuksen kantaa, jonka mukaan kaste ei auta surutonta ihmistä, jos tällä ei ole henkilökohtaista uskoa.

-Ei Laestadius halveksinut sakramentteja, jotka ovat Jeesuksen itsensä asettamia armonvälineitä, sanoi Talonen.

Laestadius varotti vakavasti luottamasta suruttomana kasteeseen.-Niin suuri on kunnianhimo, että kuolleen uskon kannattajien täytyy turvautua kasteeseen ja ensimmäiseen ehtoollisella käyntiin välttyäkseen siltä vastuulta, jonka aiheuttaa laiminlyöty katumus, parannus kääntyminen ja uusisyntyminen, siteerasi Talonen Laestadiusta.

Talonen nosti puheessaan esille Laestadiuksen suorapuheisuuden ja tavan ottaa esille synnit nimellään.

-Mitähän Pohjolan pasuuna julistaisi tänä päivänä itsekkyyden, ahneuden ja saalistuksen hengen vallassa oleville suomalaisille. Mitä hän ajattelisi hienostorouvista, jotka ihailevat ikoneja ja haikailevat ortodoksisten luostarien hiljaisuutta ymmärtämättä välttämättä sen hengellisyyden sisällöstä mitään. Olisiko pohjoiskalotin herättäjällä jotakin muistutettavaa niille piireille, jotka ajattelevat oikean kristillisyyden olevan puhtaan opin älyllistä ideologiaa ja mekaanista toistelua, kysyi Talonen.

Hän muistutti, että parannussaarnat tähtäsivät vain ja yksinomaan siihen, että syntiselle armo kirkastuisi ja Kristus tulisi tutuksi.