Alla olevaan hakemistoon on kerätty naisen asemaa enemmän tai vähemmän subjektiivisesti tai objektiivisesti valottavia artikkeleita tai linkkejä.
Naisen asema lestadiolaisuudessa on ollut parina viime vuosikymmenenä julkisen keskustelun kohteena. Yhtenä syynä tähän on ollut liikkeen kielteinen asenne naispappeuteen ja naisten saarnaamiseen lestadiolaisseuroissa. Eri lestadiolaishaarojen välillä on pieniä eroja suhtautumisessa naispappeuteen. Tiukinta linjaa ovat vetäneet Pohjois-Ruotsin esikoislestadiolaiset ja ns. itäläiset (vastaa Suomen Rauhan Sana -suuntausta). Sen sijaan lestadiolaisuuden suurin suuntaus eli vanhoillislestadiolaisuus ei ole nostanut naispappeutta riitelyn kohteeksi. Vanhoillislestadiolaiset papit eivät boikotoi naispuolisia virkasisariaan. Naispapit voivat jakaa ehtoollista ja toimia liturgina vanhoillislestadiolaisten seurojen yhteydessä järjestetyissä jumalanpalveluksissa. Seurapuhujiksi heitä ei kuitenkaan kutsuta, eivätkä vanhoillislestadiolaiset naisteologit vihitytä itseään papeiksi. Kaikkein myötämielisimpiä naispappeudelle ovat olleet uusheränneet ja elämänsanalaisuus.
Toinen kritiikin kohde lestadiolaisuudessa on ollut liikkeen kielteinen asenne syntyvyyden säännöstelyyn. Ennen kaikkea vanhoillislestadiolaisuudessa katsotaan, ettei perheissä tulisi harjoittaa syntyvyyden säännöstelyä, koska se on vastoin Raamatun opetusta. Myös rauhasanalaisuudessa (varsinkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla) ja esikoislestadiolaisuudessa esiintyy runsaasti vastaavaa käsitystä. Kuitenkaan ne eivät ole niin selkeästi syntyvyyden säännöstelya vastustavalla kannalla. Lisäksi monissa lestadiolaishaarautumissa korostetaan miehen asemaa perheenpäänä vedoten Raamattuun. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin yhä enemmän korostettu aviopuolisoiden tasa-arvoa perheyhteisössä.
Laestadianismen i Finland -Artikeln innehåller många fel (berättas vilseledande om nyare riktning och menas s.k. rauhansanalaisuus, som är en riktning av gammallaestadianism, gammallaestadianernas (SRK) största fest påstås vara suvijuhlat), men i viss mån också fakta/artikkelissa on monia virheitä (esim. puhutaan harhaanjohtavasti uudemmasta suunnasta tarkoittaen ilmeisesti rauhansanalaisuutta, samoin vanhoillisten suurimpana juhlana mainitaan suvijuhlat eikä suviseurat jne), mutta jossain määrin myös faktaa. Linkki.
Airamo Raimo Kristillinen avioliitto Rauhan Side 2/2001. Kristitty perhe on kuin kirkko pienoiskoossa…Joka toinen Suomessa solmittu avioliitto päätyy eroon. Usein syynä on se, että koko liitto aloitetaan väärältä pohjalta Eletään siveettömästi lihan himojen.. Linkki.
Aziz Christine Pregnant for fifteen years Marie Claire (London) 9/1995 Christine Aziz meets four mothers in the north of Finland who have enormous families –are members of the Laestadius Church, a religious movement within the mainstream Finnish Lutheran Church.
Ertzaas Pål Mor og datter fødte samtidig Verdens Gang 28.6.2001 Olaug (46) måtte føde på et vanlig sykehusrom i går fordi datteren Ann-Kristin måtte bruke fødestuen. Den sensasjonelle dobbeltfødselen skjedde på Narvik sykehus i går ettermiddag. Datteren Ann-Kristin Danielsen (23) skulle føde 5. juli, mens moren Olaug Kristin Akselsen (46) hadde termin 10. juli. Olaug ble lagt inn tirsdag, men i går morges ville datteren melde seg på.. Linkki.
Ervasti Satu Avioliiton arvo ei saa heiketä Kaleva 30.6.2001. Perheen arvostuksen heikkeneminen aiheuttaa niin juurettomuuutta, tarkoituksettomuutta kuin yhteiselämän pirstaloitumistaki, uskoo Kemepeleen kappalainen Timo Riihimäki... Linkki.
Haho Aarno Aviopuolisoiden välisistä suhteista Siionin Lähetyslehti 5/1999, 8-9. Ensimmäinen tahtävä miehellä on rakastaa aviovaimoaan, niin kuin kristus rakasti seurakuntaa. Se on uhrautuvaa rakkautta…Myös aviovaimon tulee rakastaa aviomiestään niin kuin itseään, pitää huolta omasta ruumiistaan, aviomiehestä, palvella ja siten osakseen rakkaus ja kunnioitus…Kun Paavali puhuu miehestä vaimon päänä, hänen rakkaudestaan ja vaimon velvollisuudesta kunnioittaa miestänsä. Rakkaus on voimanlähde, jonka avulla aviopuolisotkin voivat palvella toisiaan.
Hankaniemi Anu Nuoret naiset haaveilevat miehestä ja lapsista Keskipohjanmaa 3.7.1999. "Ihan tavallisia ihmisiä". Oululaisen Annukka Reinikaisen ja helsinkiläisen Mari Pentikäisen haastattelut.
Hankaniemi Anu Lapin Kansa 5.7.1999. Anne Eskelinen toivoo vanhemmilta enemmän aikaa lapsille. Yhteiskunta ei voi paikata perhettä.
Harju Teuvo Vanhoillislestadiolaisille avioliitto on pyhä KeskiPohjanmaa 30.6.2001. Vanhoillislestadiolaiset käyttävät avioliitosta laatusanaa pyhä. He puhuvat nimenomaan avioliitosta eivätkä parisuhteesta, koska se pitää sisällään Suomen suurimmalle herätysliikkeelle vieraita elementtejä, muun muassa avoliiton ja homoparit. Linkki.
Hartikainen Leena Naispappeus ja SRK-lestadiolaisuus Kotimaa 17.7.1984. Vastine Erkki Reinikainen: Näkökohtia vanhoillislestadiolaisuuden kannasta naispappeuteen, regimenttioppiin ja yhteistyöhön.
Ihonen Markku Lestadiolaisäiti synkkänä synnytysosastolla Aamulehti 25.8.1997. –Marjatta Säkkisen kirjan: "Sylissä syksyn ja kevään" . SRK 1997. Sanomalehtiarvostelu.
Ihonen Markku Nainen lestadiolaisuudessa 1800-luvulla Esitelmä Turussa 15.10.1999. Naisen paikka lestadiolaisuudessa. Varhaisia juonteita. Esitelmä Suomen Akatemian ja Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden järjestämässä seminaarissa "Nöyrä, uhmakas, itsenäinen. Nainen 1800-luvun suomalaisessa kulttuurissa". Turussa 15.10.1999. Linkki.
Kaivola Eila Mathilda Fogman ja naisen asema lestadiolaisessa herätysliikkeessä Maitojyvä 1956, 7 – 10.
Kantola Hanna Sananvastuu PMS 8/23.2.2000. …otetaanpa esimerkiksi vanhoillislestadiolainen perhe. Yleisen mielikuvan mukaisesti se on monilapsinen. Minulla on seitsemän nuorempaa siskoa: me olemme siis "tyypillinen" vanhoillislestadiolainen perhe…kirjoittajan ja toimittajan vastuuseen kuuluu myös se, että yhteisölliset kuvat pysyvät rehellisinä ja vastaavat todellisuutta. Jos vanhoillislestadiolaisen perheen "tuntomerkkinä" pidetään lasten suurta lukumäärää, osa perheistä jää huomiotta..…mielikuva vanhoillislestadiolaisesta perheestä aina monilapsisena kaipaa mielestäni tarkistamista….Minulla on useita ystäviä, joiden perheeseen Jumala on siunannut kolme lasta. Tunnen monia muitakin uskovaisia "ei-tyypillisiä" perheitä..…
Karjanmaa Jari Avioliitto yhteiskunnan perusta Ilkka 30.6.2001. Avioliitto ja perhe rakentavat yhteiskuntaa sen perusvoimana. Tästä kivijalasta vanhoillislestadiolainen herätysliike ei tingi piiruakaan. Ruukin Revonlahdella perjantaina alkaneet suviseurat ovat kutsuneet sanankuuloon jo noin 55 000 ihmistä. Suomea ravisteleva elämänmallien ristiaallokko natisuttaa kristillistä avioliittoa. Aineellisten arvojen riivaamassa oravanpyörässä moni suhde joutuu lujille. Tahto rakastaa ei kestä. Tulokset hyppäävät silmille erotilastoissa. Vanhoillislestadiolaiset pureutuvat tiukasti pyhään avioliittoon, johon myös miehen ja naisen välinen seksuaalinen yhdyselämä ainoastaan kuuluu.
Kettunen Raili Anne Eskelinen herätti laukaalaiset kantamaan yhteistä vastuuta lapsista. Kotimaa ?/1997 "Jos on kodin tuki, jaksaa, tuli mitä tuli".
Kettunen Raili ja KT Järjestöjohtajat vetosivat avioliiton puolesta Kotimaa 21.7.2000. Miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla tulee säilyä perhelainsäädössä oma erityisasema. Samaa sukupuolta olevia suhteita ei tule rinnastaa lainsäädännössä avioliittoon, todetaan vetoomuksessa…. Vanhoillislestadiolaiset ja heränneet eivät mukana Herättäjä-Yhdistyksen eli heränneiden ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen eli vanhoillislestadiolaisten edustajat eivät ole allekirjoittaneet vetoomusta
Kilponen Esa Lapset ovat suurperheen rikkaus Keskisuomalainen 20.6.2001 Kolmetoista lasta yhdessä perheessä, huh! Luulisi elämän olevan yhtä sirkusta. Mutta ei välttämättä: Raisa ja Arvo Kinnusen pihapiirissä Kinnulan Kangaskylällä ei yhtenä kauniina kesäpäivänä ollut sen enempää sutinaa kuin lapsiperheessä yleensä. Linkki.
Lapinvanhimmat Herätysliikkeillä huoli Ruotsin kirkon tilasta Rauhan Side 1/1995, 11 – 12. Ruotsin kirkon isällä toimivien herätysliikkeiden ja järjestöjen kirjelmän Ruotsin kirkon piispainkokoukselle ja kirkolliskokoukselle esittely. Samoin julkaistaan Ruotsin Lapin saarnaajien kirjelmä: ilmoittavat, etteivät voi hyväksyä vuoden 1986 kirkolliskäsikirjaa tai Stora Boken – Befrielsen-oikeiksi kristinuskon todistukseksi…Me hylkäämme sellaiset järjestykset, missä se virka, johon Herran käskyn mukaan on tarkoitettu miehet, tasa-arvoisuuden nimessä on aukaistu naisille, mikä myös estää naispappeuden vastustajien papiksi vihkimisen ja piispaksi nimityksen. …katsovat, että Raamatusta ja tunnustuksista poiketaan, koska: - opetetaan, ettei oikea hyöty sakramenetista vaadi uskoa –aikaansaadaan ulkonaiset seremoniat, jotka peittävät sakramentin lahjan ja vväristelevät sen käyttöä –kasteenjärjestyksessä vahvistetaan se eksytys, että kastamattomat lapset eivät ole autuaita –opetetaan koko uudestisyntymisen tapahtuvan vesikasteeessa –annetaan sijaa messu-uhriopille ehtoollisjärjestyksessä –käytetään ehtoollista keinona saavuttaa ekumeenista yhtenäisyyttä –poistetaan rippikouluopetuksen sisällöstä pienen katekismuksen oppi –ei anneta rippikouluopetuksen sisällön olla valmistautumisena nuorten ensimmäiselle HPE:lle –ei pidetä Herran edessä annettuja avioliittolupauksia pyhinä ja velvoittavina –ei hylätä homojen vaatimuksia että haureus pitäisi hyväksyä ja siunatakin –vaietaan eli hylätään oppi helvetistä … Me, jotka tahdomme pysyä uskollisina Lutherin ja Laestadiuksen opille, olemme aikaisemmin voineet nauttia sakramentteja ja seurata kirkollista järjestystä Ruotsin kirkon sisäpuolella. Tämä mahdollisuus on nyt voimallisesti rajoitettu, koska uudet järjestelmät sotivat uskoamme vastaan. Ainoastaan tilapäisillä erikoisratkaisuilla piispan myötymyksellä olemme voineet säilyttää ulkonaisen yhteyden. Murheeksemme ei tämä ole voinut tapahtua ilman toistuvaa vastarintaa kirkkokunnissa, joissa pastori ja kirkkoraati ei ole myöntänyt tai on vaikeuttanut niitä ratkaisuja, joita piispa on osoittanut yhdeksi mahdollisuudeksi. Pyrkimyksemme on saada täysi evankelinen vapaus Ruotsin kirkon sisäpuolella ja vaadimme sen tähden: -että sana, se on Kristuksen ja apostolien oppi, jatkossa vapaasti ja ilman rajoituksia saadaan julistaa sen palvelijoilta –että me, sekä paikalliset seurakunnat että yksilöt, saamme jatkuvasti nauttia sakramenteista ja kirkollisia toimituksia vuoden 1942 kirkolliskäsikirjan puitteissa ja siinä käyttää vuoden 1937 virsikirjaa –että me, sekä paikalliset seurakunnat että yksilöt, saamme oikeuden rippikoulutukselle vuoden 1942 käsikirjan ja opetussuunnitelman puitteissa –että me, sekä paikallliset seurakunnat että yksilöt, saamme oikeuden eri toimituksissa tulla palvelluiksi miespapeilta ja voida torjua naispapin palvelut. Alkuperäis Apostolis Lutherilainen Esikoisten Seurakunta Ruotsissa (Länsi Laestadiolainen seurakunta) Gellivaarassa 17.4.1994 (omakätisesti) Hugo Gustavsson Yrttivaara; David Björk Kiruna; Levi Larsson Gellivaara; Evald Larsson Vettasjärvi; Bror Erkstam Gellivaara; Ulf Bolsöy Gellivaara; Sölve Anderzèn Jukkasjärvi, Håkan Gustavsson Gellivaara; Gunnar Persäter Kiruna; Lars Larsson Luleå; Odd Minde Kiruna.
Linnainmaa Liisa Kenen terveys on tärkein? HS NYT-viikkoliite 28/4.7.-10.7.1997
Malmberg Ilkka Lapsista ensimmäinen Helsingin Sanomat. Kuukausiliite 7/2001. Artikkeli liittyy kuukasiliitteen artikkelisarjaan Suomalaisia rakkaustarinoita. Eeva-Maija (20) ja Samuli Sorvari (21) ovat lestadiolaisia. Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi viime kuussa…
Manninen Mari Veli Einari tapaa Suviseuroilla 170 jälkeläistään HS NYT-viikkoliite 27/27.6.- 3.7.1997
Mertaniemi Maarit 18 lapsen äidillä yhä vauvakuumetta Keskisuomalainen 12.6.2001. Kellokosken suurperheessä astianpesukone käy viisikin kertaa päivässä…
Miettinen Ossi Naispappeus ja vanhoillislestadiolaisuus Kotimaa 9.8.1984 Vastine: Reinikainen, Erkki: Ossi Miettisen Kotimaassa 9.8. julkaistun kirjoituksen johdosta. Kotimaa 16.8.1984.
Määttä Toivo Naiset ja tasa-arvo PMS 19/10.5.2000. Tiedotusvälineissä on toisinaan muodostettu julkisuuskuvaa vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä juuri naisen aseman kautta. Joskus on annettu ymmärtää, että naisen asema liikkeessä olisi alistettu. Näin yksioikoinen johtopäätös on tehty erityisesti siksi. Koska tässä liikkeessä on runsaasti suurperheen äitejä. Tällainen kirjoittelu osoittaa, ettei liikkeen syvintä olemusta tunneta. Herätysliikkeen suhtautumisesta... Linkki.
Nimim Asioista puhuttakoon niiden oikeilla nimillä Lestadiolaisen on vaikea irrottautua yhteisöstä Alueuutiset 17.10.1999. Vastine lehdessä 26.9 olleeseen artikkeliin ja sen vastineeseen "Ei enää ilmaisjakelulehtiä" 6.10. Vastineessaan kirjoittaja arvostelee voimakkaasti lestadiolaisuutta ja näyttää siltä, että hänelle on yhteisöstä irrottautuminen ollut vaikea prosessi Kertoo olevansa itse entinen lestadiolainen ja arvostelee lestadiolaisuutta seuraavasti: *Terttu Forssellin kertomat tapaukset ovat todellisia *Jokainen äiti, joka on tehnyt useamman kuin kaksi lasta voi ainakin kuvitella, miten vaativaa on repiä itseään moneen suuntaan yhteisön vaatimusten (jotka kaunistellaan omaksi tai jopa Jumalan tahdoksi!) mukaan, jossa Rauhanyhdistystä lähes palvotaan. Siinä ei jää lapsille kuin rippeet, kun Rauhanyhdistyksen vaatimukset menevät aina ykkössijalle. *olen nähnyt paljon kärsiviä lapsia lestadiolaisuudessa itse eläneenä ja siitä itseni irti taistelleena, että tiedän miten paljon (monin verroin enemmän kuin julkisuudessa on esille tullut) siellä on jopa väkivaltaa, niin fyysistä kuin psyykkistä ja uskottomuutta. *ei ole harvinaista, että lestadiolaisuudesta irrottautunut kokee niin vaikeaksi elämänsä irrottautumisen jälkeen, että joutuu henkisiin vaikeuksiin. On ihmisiä, jotka ovat tehneet jopa itsemurhan *yhteisön jäsenethän ovat ovat hyvin julmia sellaiselle, joka suvaitsee jättää sen ainoan oikean uskonnon. *Johtajat kieltävät asettavansa sääntöjä, mutta jokainen tietää, että se on valhe. *Jos ei elä sääntöjen mukaan, saa kokea sen nahoissaan! *Tiedän monia nuoria lestadiolaisperheitä, jotka elävät ahdistavaa kaksoiselämää, koska eivät suvun ja muidenkaan jäsenten mukaan uskalla tehdä julkista ratkaisua. He pelkäävät painostusta, syrjintää, halveksuntaa, jne *Lestadiolaisuuden hyssyttelyn aika loppua. Siellä on niin paljon pahoinvointia *Kertoo erittäin sekavasti esimerkin siitä, kuinka lestadiolaisyhteisön sisällä oli hoidettu lasten pahoinpitelytapausta *toteaa lopuksi että todellisuus vääristyy yhteisön sisällä, kun asioita ratkotaan "samassa sairastuneessa hengessä".
Nimim. Joukko onnellisia lestadiolaisäitejä Usko tulee sydämestä Alueuutiset 17.10.1999. Vastine lehdessä 26.9. olleeseen artikkeliin: Kirjoittaja kertoo olevansa lestadiolainen suurperheen äiti ja on ottanut tehtäväkseen kymmenen pääkaupunkiseudun äidin puolesta kertoa, mitä he ajattelevat kirjoituksesta todeten: *usko tulee sydämestä ja on vapaaehtoinen, henkilökohtainen asia *emme ole kokeneet minkäänlaista painostusta asiasta *Terttu Forssel ei voi joidenkin äitien ongelmien takia mustamaalata koko herätysliikettä, nuoria äitejä ja parisuhteita *Myös uskovaiseen kotiin mahtuu parisuhdeongelmia, mutta anteeksiantamuksen kautta asiat voidaan hoitaa ja unohtaa *Koemme olevamme avioliitossamme tasavertaisia ja kunnioitettuja. *Elämäämme mahtuu kodin ohella harrastuksia ja osa käy myös kodin ulkopuolella töissä *Toivomme, että Terttu Forssel ja kaikki ne, joilla on negatiivinen käsitys lestadiolaisnaisten elämästä lukevat tri Kaisa Juntusen väitöskirjan Grand grand multiparity jota on saatavissa Helsingin Yliopiston kirjastosta. Väitöskirjassa on vertailuryhminä yli 10 lasta synnyttäneitä äitejä ja 2-3 lasta synnyttäneitä äitejä. Väitöskirjassa todetaan, että terve nainen voi synnyttää 25 lasta ilman terveysriskiä. Raskaudet menivät vertailuryhmillä yhtä hyvin. Suurten perheiden äidit olivat vertailuryhmäänsä onnellisempia ja sairastivat vähemmän masennusta. Onnellisuuden todettiin johtuvan juuri uskosta joka loi elämään turvaa ja luottamusta. Väitöskirjan tekijä ei itse ole lestadiolainen.
Nyberg Micke Synoden lever och utvecklas Norrbottens Kuriren 12.4.2000. Den fria kyrkliga synoden blir kvar i ett år till. Sedan blir det nedläggning och utveckling. Det tror synodledaren i Luleå stift, Torbjörn Lindahl. - Vi har inte lyckats bli en samlade rörelse, säger han. Den fria synoden inom svenska kyrkan är främst känd för medlemmarnas motstånd mot kvinnliga präster. Så här står det i Luleådekanatets målformuleringar: "Vi har olika gåvor, säger Guds bud. I Guds skapelse av människan till man och kvinna ligger både fullständig jämlikhet och olikhet i uppgifterna könen emellan." "Skriften vittnar på flera ställen om att den prästerliga funktionen i församlingen är förbehållet mannen..." Men synoden är också mot politiseringen av kyrkans beslutsapparat och att icke-troende ska döpas: "Dopet är enda vägen in i den svenska kyrkan." En annan laddad formulering är att synoden, som har 1.500 medlemmar i landet och 100 medlemmar i Norrbotten och Västerbotten, inte erkänner ärkebiskopen som högste andlige ledare i frågor som gäller synodens program: "Vi erkänner ingen princip eller värdering som överordnad Guds ord." Förlorade kampen Men synoden har förlorat kampen mot kyrkoledningen om de kvinnliga prästerna. I dag måste varje person som prästvigs svara ja på frågan om de accepterar kvinnliga präster - annars blir det ingenting. Och synodens årsmöte har faktiskt behandlat frågan om organisationen ska upplösas. Så blev det nu inte. - Vi ska i stället utreda möjligheterna att förändra organisationen. Någonting är på väg att hända. Synoden är på väg att bli något annat, säger Torbjörn Lindahl, dekan i synoden i Luleå stift. Enligt uppgift vill synoden bilda en fundamentalistisk front för rättroende kristna i landet. Det ska bland annat innebära ett intimare samarbete med laestadianerna och andra högkyrkliga grupper. - Fundamentalisk front... sådana uttryck använder vi oss inte av. Dessutom finns redan ett antal laestadianer som är med i synoden. - Vi funderar däremot på om vi kan ordna andra typer av medlemskap i synoden. I dag är synoden en organisation med individuellt medlemskap, men i framtiden kan en grupp människor ha en kollektiv tillhörighet, säger Torbjörn Lindahl. Alternativ rörelse Han är öppen för att synoden försvinner som organisation vid nästa årsmöte och ersätts av en annan samlande organisation. - Allt är i stöpsleven. Skillnaden mellan dem på årsmötet som ville lägga ned och dem som ville göra något annat är ganska liten. De flesta är ganska eniga om att vi bör göra någonting, men vad vi ska göra råder det viss osäkerhet kring. Vi måste formera ett tydligt alternativ. - Ingen tycker att synoden är en helig sak. Vi har inte lyckats bli en samlade rörelse, men trots att vi är ganska små så fyller vi en roll som opposition. Därmed betyder synoden väldigt mycket för många inom kyrkan. Fortsatt kvinnomotstånd Torbjörn Lindahl hävdar att många tycker att det är bra att synoden finns, även om de själva inte vill vara medlemmar. - Många inom kyrkan lider över politiseringen och utvecklingstendenser som för oss bort från det centralt kristna. Därför upplever man att synodens blotta existens är ett slags lysande fyr i mörkret. Men synodens program ligger fast. I varje fall under ett år till. Organisationen är fortfarande per definition kvinnoprästmotståndare. - Synoden har inte ändrat någon hållning i den frågan. Vi går lite på tvären och därför har vi blivit så uppmärksammade, men vår huvuduppgift är att vara med och sprida det kristna budskapet i Sverige, inte att bråka och protestera och säga nej till det ena och det andra, säger Torbjörn Lindahl. Han menar att det är media som har vinklat in sig på kvinnoprästmotståndet, trots att det bara är en av många frågor som synoden driver. - Det mest angelägna nu är att lyfta fram innersidan av den kristna tron. Den politiska beslutsapparaten är som den är och vi lägger inte ned någon större energi att bekämpa den. Alla vet vad vi tycker.
O'Donnell Richard W. A community strives to keep religious traditions alive in a modern society (NEW IPSWICH, N.H.) The Boston Globe 05/18/1980. - They do not have televisions or radio sets in their homes and do not attend movies or plays or frequent the sports arenas down Boston way. They live in neat and trim homes and their men work long hours, keep their hair short and have a fresh-scrubbed appearance. Their women have a healthy, comely look and do it without make-up. The unmarried women among them earn their keep, and working wives are Linkki.
Palo Maj-Lis Vem har tagit frimodigheten ifrån oss? Zions Missionstidning 7-8/98 Kuka on riistänyt rohkeutemme (Luulaja). Kun olin viimeksi Isoissaseuroissa ja katselin koolla olevia naisia, johtuivat ajatukseni muutamiin lehtiartikkeleihin ja nk. tieteellisiin raportteihin, joita olen lueskellut viime aikoina, ja jotka ovat voineet kertoa, että lestadiolaisuuden piirissä naisilla on erittäin huono itsetunto ja he ovat painostuksen alla. Sanotaan, että herätysliike ei "tue naisia". Miten ihmeessä voisi... Linkki.
Peräaho Martti Avioliitto on Jumalan säätämä Lähettäjä 6/1999 (Pääkirjoitus) Artikkeli ei varsinaisesti ota kantaa avioliiton pyhyyteen, vaan pohtii omaa avioliittoaan ja avioliittoinstituution murenemista.
Ratinen Suvi, Tuomaala Salome Laestadiukselle uskon löytyminen oli kuin lapsen syntyminen Kirkko ja kaupunki 4/31.1.2001. Sydän ja kohtu. Lars Leevi Laestadius tunnetaan paitsi lestadiolaisen herätysliikkeen perustajana, myös kasvitieteilijänä, teologina ja filosofina. Kerrotaan, että Nainen vertauskuvana ja naiset ihmisinä olivat keskeisiä Laestadiuksen elämässä ja opetuksissa. Hän myös kannusti naisia saarnaamaan. Tätä kirkko paheksui, sillä "naisen sulolla" ei sopinut houkutella uskomaan. Linkki.
Rauni Järvilehto (ohjaus) Dokumenttiprojekti-ohjelmat Ainoa oikea jumala Tuotanto Kuvakieli 1997 -tarina vanhoillislestadiolaisten Vuokko ja Tuomo Kankaan perheestä maailmankatsomuksesta sekä kosketuspinnoista ympäröivän lestadiolaisen yhteisön kanssa. Linkki.
Rautiainen Milla Nuoret lestadiolaisnaiset uskonnon uhreina Alueuutiset 26.9.1999. Yhteisön arvostelijoita jopa passitettu mielisairaalaan. Poleeminen artikkeli lestadiolaisäideistä. Artikkelissa moititaan liikkeen kielteinen asenne ehkäisyyn, tehdään liikkeen miehistä vaimojensa alistajia ja esimerkkien avulla kuvataan heidät avioliitoissaan uskottomiksi sekä lisäksi syyllistetään liikkeeseen kuuluvat monisynnyttäjä-äidit.
Reinikainen Erkki Kristillisyys ja esivalta Alustus Kokkolassa seurakuntapäivillä 19.3.1989.
Reinikainen Erkki Näkökohtia vanhoillislestadiolaisuuden kannasta naispappeuteen, regimenttioppiin ja yhteistyöhön Kotimaa 17.7.1984.
Reinikainen Erkki Ossi Miettisen Kotimaassa 9.8. julkaistun kirjoituksen johdosta Kotimaa 16.8.1984.
Remes Ulla Perheenemäntä Marjatta Saukonoja: Elämä on tässä Kirkko ja kaupunki 5/10.2.1999. Laiska töitään luettelee, sanoo Marjatta Saukonoja. Hän on kasvattanut kolmetoista omaa lasta ja hoitanut neljääkymmentä muuta kotonaan. Voimaa hän on saanut vanhoillislestadiolaisesta uskosta.
Roos Helga P Lestadiolaisäiti pitää aborttia murhana HS NYT-viikkoliite 11.8.1997.
Räty Hilkka Naispappeus, ekumenia ja lestadiolaisuus Kotimaa 90/7.8.1984. Kommentti
Salmi Anitta Suomessa noin 100 000 lestadiolaista Pohjolan Sanomat 18.1.2000. Hengellinen herätys suurin ansio. Lars Levi Laestadiuksen historiallinen kiinnostavuus perustuu ennen muuta hänen toimintaansa Lapin hengellisenä herättäjänä. Tämä seikka tuli selvästi esille Rovaniemellä….Laestadiuksen 200-juhlavuoden seminaarissa, jonka osanottajat paneutuvat nimeomaan Laestadiuksen hengelliseen toimintaan. Seminaarin panostus on oikea, koska Laestadiuksen uskonnollinen toiminta ylläpitää kiinnostusta häneen…
Saukonoja Marjatta Suopeampaan aikaan PMS 19/10.5.2000 Vanhimmat lapsemme syntyivät 1960- ja 1970-luvuilla. Ne eivät olleet lasten kannalta kovin otoolista aikaa. Neuvolassa käynnit ja sairaalassa vietetyt päivät eivät aina olleet helppoja. Kielteinen asennoituminen lapsiperheitä kohtaan heijastui myös muissa tilanteissa. Nuorimmat lapsemme syntyivät 1980-luvun alussa. Neuvolassa käynnit muuttuivat virkistäviksi ja sairaalassa vietetyt päivät hyvässä ilmapiirissä ansaituksi levoksi. Muutos näkyi tavallisessa arjessa ja jopa kadulla. Toki välillä ihmeteltiin isoa perhettämme, mutta huomion sävy oli myönteinen. Olen iloinen ja kiitollinen tästä suunnanmuutoksesta.
Tuomaala Esa Avioliitto on Jumalan teko Siionin Lähetyslehti 4/1999, 16-17. Artikkeli julkaistu sarjassa: "Kirjoituksia vuosien takaa". Alkuperäinen artikkeli julkaisti Siionin Lähetyslehdessä 9/1984.
Turunen Kyösti Mietteitä Erkki Reinikaisen kirjoituksesta Kotimaa 90/7.8.1984. Kommentti. (Joroinen).
Uljas Juhani Avioliitto Siionin Lähetyslehti 11/1997. 12-13. Kristillisyyden käsitykset avioliitosta ja perheestä ovat säilyneet muuttumattomina raamatullisella pohjalla, vaikka maailmassa avioliiton arvo on romahtanut ja vastuullisen ihmisen tilalle on nousemassa nautiskeleva, omaa parastaan etsivä ihminen. Me elämme tämän maailman keskellä ja Jumalan sanan vastaiset arvostukset löytävät vastakaiun syntiinlankeemuksen turmelemasta sydämestämme. Moni pohtii: "Onko Jumala todellakin sanonut noin". Syystä on kristittyjen kokouksissa viime aikoina paljon puhuttu avioliitosta ja perheestä, jopa niin paljon, että niistä kirjoittaminen tuntuu jo hankalalta. Miehen ja naisen yhteyteen kuuluvat sekä henkinen että fyysinen yhteys. Vaimo luotiin miehelle avuksi. Tuon avun hepreankielinen sana tarkoittaa "vastapäätä olevaa apua". Aviopuolisot ovat siis tasavertaisia ja voivat toinen toisestaan tarkastella itseään kuin peilistä Pari vuosikymmentä sitten keskusteltiin avioerosta pitkään puhujainkokouksessa. Silloin todettiin Markuksen evankeliumin mukaisesti, että avioliitto on elinikäinen: Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Kanta ei lievittänyt huoruuden synnin vakavuutta, mutta antoi raskaasti rikkoneellekin palaamisen, katumisen ja anteeksiantamisen mahdollisuuden. "Kuka määrää meillä? On yhtä turha ja väärä kysymys kuin opetuslasten esittämä kysymys: Kuka meistä on suurin?" Me emme voi tehdä kaavaa, joka soveltuisi jokaiseen avioliittoon, vaan kodin elämisen malli ohjautuu sen jäsenten heikkouksien ja vahvuuksien mukaan. Pääasia on, että kilpaillaan toinen toisensa kunnioittamisessa. Uskovan perheen tavaramerkiksi on noussut lasteen suuri määrä. Tuskin mikään meidän elämäämme tai opetukseemme liittyvä asia kiinnittää niin paljon ulkopuolisten huomiota. Tällä rintaman osalla koetaan myös raskaimmin maailman paineet. Raamattu ei neuvo syntyvyyden säännöstelyyn, vaan pitää lapset Herran lahjana. Luodessaan ihmisen mieheksi ja naiseksi Jumala sanoi: "Lisääntykää ja täyttäkää maa".
Åström Eva Forskare har undersökt den kvinnliga utflyttningen från Tornedalen Norrbottens Kuriren 3.3.2000. Kvinnorna flyr Tornedalen för att männen styr politiskt, kulturellt och religiöst. Det menar forskaren Ester Cullbom. - I Tornedalsrådet, där man tog på sig uppgiften att definiera den tornedalska identiteten, fanns det exempelvis bara män, säger hon. Forskaren Ester Cullbom höll en föreläsning med titeln Kvinnorna och makten i Tornedalen på Kvinnobiblioteket på Björkskatan. På uppdrag av länsstyrelsen har hon undersökt varför den kvinnliga utflyttningen från Tornedalen är förhållandevis hög, speciellt i jämförelse med männens utflyttning. Makt i hemmen En undersökning som resulterade i rapporten Män styr och kvinnor flyr Tornedalen - kvinnliga strategier i en värld av manlig maktdominans. - Givetvis har kvinnor i Tornedalen inte varit helt maktlösa eftersom kvinnorna och männen tidigare levde ganska åtskilda. Kvinnorna hade exempelvis stor makt i hemmen och i ladugården som var en verkligt kvinnlig domän. Talar man om den formella makten, det vill säga den politiska, kulturella och religiösa makten är den manliga dominansen tydlig. Den enda Tornedalskommun som uppvisar en något mer jämställd formell maktposition är Haparanda. - I Pajala och Övertorneå slog inte ens varannan damernas igenom i kommunvalet 1994. Männen behöll den politiska makten, framförallt i ett sådant inflytelserikt organ som kommunstyrelsen. När Ester Cullbom i sin undersökning frågade varför kvinnorepresentationen var så låg i både Pajala och Övertorneå fick hon till svar att kvinnorna inte ville engagera sig politiskt. - När jag frågade kvinnorna visade det sig att de tyckte det var svårt att arbeta politiskt för att de undanhölls information, de blev förlöjligade och osynliggjorda, beslut hade fattats innan de kom på mötena, samtidigt som de fick utstå pikar från vänner och bekanta om varför de arbetade politiskt istället för att vara hemma och ta hand om sina barn. Bara män Enligt Ester Cullbom har den manliga dominansen även genomsyrat den kulturella makten i Tornedalen. I Tornedalsrådet sitter bara män. - De har gett ut två historieböcker om Tornedalen, där redaktörerna och artikelförfattarna var män. I den andra delen fanns dock en kvinna med som artikelförfattare. Förlaget Tornedalika uppvisar samma dystra verklighet. Av cirka 60 bokutgivningar har en eller två böcker skrivits av kvinnor. På den lokala radiostationen i Pajala jobbar bara män. Lät dottern predika Maktfördelningen anser Ester Cullbom inte vara något unikt för Tornedalen, bara att den uppvisar ett extra tydligt mönster. - Kyrkan har haft en enorm betydelse för samhällets värderingar. Den kristna läran uppkom inte i ett tomrum utan växte fram i ett samhälle som präglades av en kvinnofientlig idélära med rötter i det gamla Grekland. Kvinnan ansågs vara en ofullkomlig människa. Detta har levt kvar och tagits över av laestadianismen. Intressant är dock att Laestadius själv hade en mycket positiv bild av kvinnan, exempelvis lät han sin egen dotter predika. Något som sedan ansågs omöjligt. Det var män som var predikanter. Sammanfattningsvis menar Ester Cullbom att kvinnorna flyr Tornedalen för att slippa den sociala och manliga kontrollen. De söker frihet och makt över sitt eget liv. Linkki.
