Ylitornion Kristillisen Kansanopiston vihkiäiset SLL 1928, 22 - 25. Viime loppiaisena oli merkkitapaus Perä-Pohjolassa ja kristillisyydessämme, sillä silloin vihittiin Ylitornion Kristillisen Kansanopiston uusi talo tarkoitukseensa …Vieraiden joukossa nähtiin mm. hiippakunnan piispa J.R.Koskimies...Vihkiäisjuhla alkoi loppiaisena opistolla pidetyllä jumalanpalveluksella, johon otti osaa toista tuhatta henkeä. Alttaripalveluksen toimittivat kirkkoherrat O.H.Jussila ja J.Strömmer. Kansanopiston johtokunnan puheenjohtaja L.P.Tapaninen puhui Kansanopistoyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja opettaja Jaakko Jussila Haukiputaalta piti tervehdyspuheen johdattaen mieliin opistoajan vaiheita Vuosikymmen sitten eräänä syyspäivänä oli Oulussa koolla henkilöitä, joille opistokysymys oli rakas ja velvoittava, miettimässä ja pohtimassa asiaa. Kuusi vuotta kului alkuvalmisteluissa, sitten opisto aloitti työnsä monissa vaikeuksissa ja puutteellisisa huoneistoissa. Kolmen työvuoden jälkeen se on päässyt omiin tarkoituksenmukaisiin suojiin. Ne jotka opistoasiaa ajoivat, olivat usein ahtaalla. Se painoi kysymään Herralta neuvoa ja opetti jättämään koko kysmyksen Hänen ratkaistavakseen, niin että jos yritys ei ole Hänen tahtonsa mukainen, niin se raukee, mutta jos se on Jumalasta, sillä on ollut Hänen siunauksensa…Kun johtaja Ahlholm oli esittänyt yksityiskohtaisen selostuksen opiston vaiheista….,vihki piispa Koskimies opiston…Kansanopiston vihkiäisjuhlaa jatkettiin kaksi päivää pidetyillä seuroilla, joissa olivat puhujina mm. kansanedustaja Sakari Ainali Himangalta, Juho Markkanen Vehmersalmelta, Iisakki Väärälä Simosta, kirkkoherra W.Juntunen Kolarista, y.m.
Unilukkari (Oskari Heikki Jussila) Wartija, mitä aikaa yö kuluu? SLL 1928, 88. Pyhäjoen seurakunnassa on tapahtunut asioita, joita ei eikä saata ääneti sivuuttaa. Me emme vähistä syistä melua nosta, vaan monta kertaa kärsimme hiljaisuudessa, koettaen selittää kaikki asiat parhain päin. Kuitenkin on rajansa kaikella Kun kosketaan kysymyksiin, jotka ovat periaatteellisia, on vastattava vakavasti…..Joukko Pyhäjoen seurakuntalaisia kääntyi kirjelmällä kirkkoneuvoston puoleen pyytäen, että seurakunnan kirkko luovutettaisiin laestadiolaiskristittyjen käytettäväksi kokouspaikkana paikkakunnalla ensi kesäkuun 8.-10. päivinä pidettäviksi aiotuissa suurissa seuroissa. Kirkkoneuvosto kieltäytyi kirkkoa kokouspaikaksi antamasta. Pöytäkirjan on allekirjoittanut seurakunnan kirkkoherra Y.J.A.Ask ja viisi kirkkoneuvoston jäsentä, eikä asiasta virallisesti todistetun otteen mukaan näy edes äänestetyn, eikä mitään vastalausetta ole pöytäkirjaan liitetty….Suuri paljous seurakunnan jäseniä aikoo harjoittaa sanaa ja kutsuu ystäviään sanan tutkimiseen. Tiedetään tänä luopumisen ja jumalan kieltämisen aikana saapuvan tuhansiin nouseva kansanpaljous Pyhäjoen kirkonkylään tarkoituksella etsiä Herran sanasta sielulleen ravintoa ja virvoitusta ja tullakseen vahvistetuksi taistelussa perkelettä ja Jumalasta luopuneen maailman henkeä vastaan. Ja kirkkoneuvosto, jonka tehtävänä pitäisi olla hengellisen elämän rakentamisen, panee pönkän kirkon oven päälle, että tänne ei saa tulla häiritsemään tyhjän kirkon hiljaisuutta. Katsoin varmuudeksi almanakasta, elämmekö todella vuotta 1928, kun vielä nykyään saattaa tällaista sokeaa harkitsemattomuutta ja suorastaan kevytmielistä asian ja olojen punnitsemattomuutta Suomen kirkossa esiintyä, vieläpä seurakunnassa, jonka jäsenisrtä tiedtään hyvin runsaslukuisen joukon laestadiolaiskristityitä. Ne ajat ovat olleet ja menneet, jolloin lestadiolaiskristityitä saatiin virallisen kirkon ja sen papiston taholta kohdella ylimielisesti. Me olemme Suomen kirkon kirkkokansasta niin suuri osa, että ilman meitä lukemattomista seurakunnissa jäisi vain pukit ja keiturit jäljelle, kirkot ja kappelit autioiksi. Me olemme viime aikoina ilolla nähneet ja tunnustaneet muutoksen virallisen kirkon menettelytavassa ja suhtautumisessa laestadiolaiskristittyihin. Ja me olemme entistä enemmän oppineet tuntemaan virallisen seurakuntaelämämme omaksemme ja kirkot elämän sanaa viljelevien kodiksi. Mutta nyt Pyhäjoen kirkkoneuvosto sanoo sen seurakunnan laestadiolaisille, ettei teille ole osaa eikä arpaa kirkossa. Ettekö ymmärrä, miten vaaralliset johtopäätökset siitä voi vetää uskonnonvapauslain aikana. Minä olen kuitenkin vakuutettu, että mitään johtopäätöksiä ei tarvita vetää eikä vedetä. Kirkon pyytäjillä on tie anoa kirkonkokousta ja ellei asia siinä selvene, valittaa tuomiokapituliin. Siellä toki tajutaan, mistä on kysymys….
