© Lestadiolaisuus.info
Vehviläinen, Riitta: "Siionin asuvaiset" nelipäiväisissä suviseuroissaan.
Sievin lestadiolaisseuroihin tuli 60 000 sanankuulijaa. HS 5.7.1976.
Liikkeen piiriin kuuluvat vetävät kuitenkin hyvin tarkan rajan uskottomien ja "uskomassa olevien" välille: "Jos joku seurakunnan jäsen rikkoo sääntöjä vastaan eikä hän seurakunnan nuhtelusta huolimatta tunnusta rikettään synniksi ja kadu sitä, häntä ei enää tervehditä "Jumalan terveellä", selventää asikkalalainen pastori Jaakko Suomala. "Joskus sen sanoo erehdyksessä uskottomillekin, mutta silloin se on otettava takaisin."
"Seurakunnalla" Jaakko Suomala tarkoittaa rauhanyhdistyksiä, joihin kaikki liikkeen piirissä olevat kuuluvat kotipaikkakunnillaan. Rauhanyhdistykset päättävät ja päästävät jäsentensä puolesta, mikä on sallittua uskomassa olevalle, mikä taas ei. "Me lähdemme siitä, että liike on meidän yläpuolellamme, sillä on kaikki tieto, sanoo haukiputaalainen hammaslääkäri Aino L. (24). Hän ei kuitenkaan pidä ahdistavana sitä, että muut seurakunnan jäsenet puuttuisivat asiaan, jos hän menisi esimerkiksi tanssimaan: "Jos tunnustaan rikkeeni toiselle, saan sen anteeksi". Keskinäinen rippi kuuluu olennaisena vanhalestadiolaisuuteen. Rauhanyhdistysten tulkinta esimerkiksi suhtautumisesta televisioon poikkeaa jyrkästi yleisestä mielipiteestä. "Kanta on ehdottoman kielteinen", sanoo Jaakko Suomala. "Seurakunnista on erotettu jäseniä television takia, jos he sitä julkisesti puolustavat", sanoo myös liikkeen julkaisun "Päivämiehen? päätoimittaja Eino Kimpimäki. Tästä huolimatta rauhanyhdistysten jäsenmäärät ovat suuret. Jäseniä on kimpimäen mukaan noin 30 000…
Rauhanyhdistysten keskusyhdistykseen kuuluu 307 alayhdistystä. Vanhoillislestadiolaisuuden mahtialueita ovat Koillismaa, Oulun seutu, Rovaniemen, Kuopion ja Joensuun ympäristöt, mutta myös Helsingin Rauhanyhdistys kasvaa jatkuvasti pohjoisesta Etelä-Suomeen suuntautuvan muuttoliikkeen vaikutuksesta. Yksin Pudasjärven kunnan alueella toimii parikymmentä rauhanyhdistystä.
Vain harva vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä kasvanut lähtee liikkeestä omille teilleen. Useimmat omaksuvat vanhempiensa uskonnollisen vakaumuksen. Ranualainen opettaja Erkki I. (25) perustelee kantaansa: "Me ajattelemme tulevaisuutta, tärkein päämäärä on päästä taivaaseen". Tämä vanhoillislestadiolainen liike jäsenilleen lupaakin, jos kohta se pitääkin omiensa käyttäytymisestä tarkan vaarin. Liikkeen opetuksen mukaan juuri tämä piskuinen lauma, ja vain se tulee aikanaan perimään Taivasten valtakunnaksi nimitetyn tulevan elämän muodon. "Muihin liikkeisiin kuuluvat eivät uskalla varmasti sanoa pääsevänsä taivaaseen, mutta me sen uskallamme" sanoo ranualainen autoilija Lasse K. Uskovarmuus ei tule kuitenkaan kärsimyksittä: "Meitä vihataan sen vuoksi, ettemme hyväksy muita." Liike kieltää myös ekumenian tästä syystä. Maalliset asiat eivät silti ole vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluville vieraita: "Kyllä maallisetkin asiat täytyy hoitaa, vaikka meitä ajallinen elämä ei kiinnostakaan niin paljon kuin uskonasiat", sanoo seurojen järjestäjänä toimineen Sievin Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Pentti M. M:n kotikunnassa Sievissä on noin 4 500 asukasta. Sievin kolmeen rauhanyhdistykseen kuuluu jäseniä noin 450. Kunnan virkamiehistö muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tunnustaa vanhoillislestadiolaista oppia. Monien pohjoissuomalaisten kuntien kunnanvaltuustojen valtuutetuista suuri osa kuuluu liikkeeseen. Liikkeen piirissä myönnetäänkin, että sillä on monin paikoin paljonkin sananvaltaa kunnallispolitiikassa. Tarkkaa ohjetta äänestyskäyttäytymisestä rauhanyhdistykset eivät ole jäsenilleen antaneet. Liike on kuitenkin sanoutunut selvästi irti vasemmistopuolueista, samoin protestipuolueista eikä kristillinen liittokaan saa sen hyväksymistä. Lähinnä keskustapuolue, osin myös kokoomus keräävät vanhoillislestadiolaisten äänet. Jokaisilla suviseuroilla kokoontuva rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen vuosikokous ottaa vuosittain kantaa liikettä askarruttaviin opillisiin kysymyksiin. Tänä vuonna pohdittiin vuosikokousedustajien voimin mm. liikkeen kantaa opetustelevision käyttöön kouluissa. "Opetusohjelmien nimellä kulkevat ohjelmat ovat tuomassa murhetta monen koululaisen omalletunnolle Jumalan lapselle sopimattomana ohjelmana" sanoo kokouksen antama julkilausuma. Se kehottaa lasten vanhempia yrittämään lapsilleen vapautusta koulutelevision katselemisesta oppitunneilla. Myös tanssiopetus, konsertit, elokuvat, teatteri ja ehkäisyvalistus pahentavat julkilausuman mukaan "koulua käyvien vanhoillislestadiolaisten lasten uskonelämää."
Laestadiolaisessa liikkeessä "uskomassa" olevat nuoret ovat tyytyväisiä elämäänsä: tekniikkaa opiskeleva ranualainen Esko S. (21), on seurannut muiden, uskottomien nuorten elämää ja pitää sitä tyhjänpäiväisenä. Esko käy talvisin opiskellessaan Oulussa kolme kertaa viikossa seuroissa "yrkällä", rauhanyhdistyksen talolla. Muu vapaa-aika menee kyläillessä muiden "uskomassa" olevien nuorten luona. Liikkeen nuoret haluavat pysyä omiensa seurassa, kontaktit muihin samanikäisiin ovat heikot: "Opiskelu- ja kouluasioista kyllä puhutaan muidenkin kanssa, mutta siihen se sitten jääkin". Myös aviopuoliso löytyy useimmin liikkeen piiristä. Aino L. pitää hyvin tärkeänä sitä turvallisuudentunnetta, minkä seurusteleminen vain muiden samoin tuntevien kanssa antaa: "En halua riskeerata uskoani menemällä esimerkiksi tansseihin". "Jumalan terveen sanominen toiselle liikkeen nuorelle saattaa kuitenkin olla vaikeaa esimerkiksi koulussa: "Ei sitä kovalla äänellä uskalla sanoa, mutta kädestä pitäen tervehditään kuitenkin toisiamme koulussakin", sanoo seitsemäntoistavuotias jyväskyläläinen Marja M.