Lars Levi Laestadiusta käsitteleviä artikkeleita
Artiklar som behandlar Lars Levi Laestadius
|
Kun klikkaat alla olevien artikkelien linkkejä, niin saat näkyviin koko artikkelin |
|
100 vuotta Lars Levi Laestadiuksen kirkkopostillan ilmestymisestä. Siionin Joulu 1977, 41 - 47.
–sisältää Juhani Raattamaan kirjoittaman esipuheen ja pastori Stenborgin Laestadiuksen hautaustilaisuudessa pitämän muistopuheen.
200 år sedan födelsen
Lars Levi Læstadius, mest känd som predikant och grundare av læstadianismen, var också en framstående botaniker. Botaniker och prästman i en och samma person är ingen ovanlig kombination i vårt land. Den linneanska lantprästen fanns i många upplagor under 1700- och 1800-talen och långt in i vår tid finns exempel på botaniskt framstående ...
Aasa,. K.G.: Med Laestadius i centrum. NSD 25.1.2001.
Forskare från hela Norden har i två dagar varit samlade i Pajala med Lars Levi Laestadius som gemensam nämnare. - Tanken är att bilda ett forskarnätverk kring Laestadius, säger Ann-Christine Haupt, Luleå, initiativtagare.
Seminariet i Pajala arrangerades av...
Aasa, K-G.: Lars Levi Laestadius kan bli turistmagnet.
Norrländska Socialdemokraten 3.7.2001.
I går hölls ett informationsseminarium i Pajala om "Den okände Laestadius".
Bland deltagarna fanns kommunfolk och turistföretagare.
En rad föreläsningar hölls som visade på nya sidor av den märklige väckelsepredikanten som gav upphov till en religiös rörelse, laestadianismen, som fortfarande lever stark i Tornedalen och även på andra håll.
Airamo, Raimo: Lars Levi Laestadius. Rauhan Side 1/2000.
Rovasti Lars Levi Laestadius on noussut alkuvuodesta näkyvästi esiin julkisissa tiedotusvälineissä, kun tuon " Pohjolan suuren herättäjän " syntymästä on kulunut 200 vuotta viime tammikuun 10. Päivänä. Meille esikoislestadiolaisille.....
Bengt-Ove Andreassen
Lars Levi Læstadius (1800-1861)
Lars Levi Læstadius er opphavsmannen til den læstadianske vekkelsen. Han ble født den 10. januar i Jäkkvik i Sverige. Faren var av presteslekt, men med faren til Læstadius stoppet denne lange rekken av prester. I stedet valgte faren, Carl Læstadius, å gå i gullsmedlære, noe som førte han ut i distriktet som bergverksmann. Senere supplerte han den lille inntekten sin med jakt og limkoking, og det var dette som holdt liv i familien Læstadius da Lars Levi ble født i år 1800. To år senere fikk Lars Levi en bror, Petrus. Også han ble senere prest.
Anslag för Laestadiusforskning
Norrbottens Kuriren 24.1.2002
Filosofie doktor Nore O. Johansson, bördig från Tornedalen, har tilldelats ett forskningsanslag från Magnus Bergvalls stiftelse på 25.000 kronor till projektet.
Arvokas lahjoitus SRK:n arkistoon. PMS 12/15.3.2000.
Varatuomari Sakari Salo luovutti SRK:n arkistoon alkuperäisen Lars Levi Laestadiuksen saarnakäsikirjoituksen viime keskiviikkona. Lahjan ottivat vastaan SRK:n puolesta Matti Lääkkö, Voitto Savela ja Samuli Pentikäinen. Laestadiuksen
Berglund, Torjer O.:"Lappmarkens vår" – bilder av Lars Levi Læstadius. Utropia 8/2000
Ola Steinholt har skrevet en artikkel om læstadianismen som berører på både positive og negative sider. Dette resulterte i krigsoppslag i avisa Nordlys. Avisa vet at...
Familj vanäras i Pohjanens pjäs. Norrbottens Kuriren 12.7.2000.
FÖR NÅGON vecka sedan råkade jag lyssna på Bengt Pohjanens radiopjäs om L. L. Laestadius, som gick i P2 en tidig söndagsmorgon. Det gavs ut på "meän kieli".
Det jag förvånas över är det okultiverade språk som författaren, filosofen och före detta prästen Pohjanen...
Olle Franzen: För 200 år sedan föddes Lars Levi Laestadius. Laestadius i polemik om samer...
Under 1830-talet blev Lars Levi Laestadius invecklad i en långvarig tidningspolemik om lapplandsfrågor. Det gällde kommunikationer, nybyggare och samernas historiska traditioner.
Särskilt hamnade Laestadius i gräl med länsmannen i Lycksele Eric Holmström, som ville tvinga samerna till fast bosättning, eftersom han menade att nomadismen ledde till bl.a. spritmissbruk. Laestadius försvarade samerna och hävdade att utan dem skulle lappmarkerna...
Forsberg, Lars-Gunnar: Laestadius värd att tas på allvar. MET-aviisi 1/2000, 12.
Franzén, Olle: Naturalhistorikern Lars Levi Laestadius. Tornedalica 1973, nro 15.
Alfred Granmo (2000): Botanikeren Lars Levi Laestadius. De fleste forbinder vel navnet Laestadius med
De fleste forbinder vel navnet Læstadius med den evangelisk-lutherske bevegelse kalt læstadianismen, som har betydd, og fremdeles betyr mye i det religiøse og kulturelle liv på Nordkalotten. Det finnes da også en betydelig litteratur om hans virke som grunnlegger av denne bevegelsen, og som prest i Nord-Sverige. En annen side ved dette rikt utrustede og hardt arbeidende menneske, nemlig hans arbeid som vitenskapsmann, er nok mye mindre påaktet. Læstadius’ spesielle innsats som botaniker ble imidlertid grundig behandlet av Olle Franzén i 1973: Naturalhistorikern Lars Levi Laestadius (Tornedalica 15), hvorfra vesentlige opplysninger til denne artikkel er hentet.
Haapala, Eero: Laestadiusta juhlitaan kaikin tavoin. PohjolanSanomat 11.1.2000.
Lars Levi Laestadiuksen juhlavuoteen mahtuu reilut 50 eri tapahtumaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa….
Haapala, Eero: Laestadiuksen juhlavuoden tapahtumasarja alkoi. Pohjolan Sanomat 11.1.2000
Muonion kirkkoherran Tuomas Pöyhtärin avaama Laestadiusta koskeva kirjanäyttely käynnisti Laestadiuksen juhlavuoden tapahtumasarjan Suomessa.
Maanantaina tuli kuluneeksi tasan 200 vuotta Lars Leevi
Haapala, Eero: Lars Levi Laestadius oli pohjoiskalotin Johannes Kastaja. Pohjolan Sanomat 26.6.2000.
Muonion perinteisiin juhannusseuroihin kokoontui noin 800 sanankuulijaa kuulemaan sitä julistusta, jota Tornionjokilaaksossa on saarnattu 1800- luvun alkupuolelta lähtien.
Teologian ja filosofian tohtori Jouko Talonen korosti Lars Levi Laestadiuksen asemaa huutajana ja vastavirtaan uijana, joka sai omana aikanaan kirkollisia ja maallisia viranomaisia pelkäämättömänä osakseen maailman ja valtionkirkon vihat. Talonen muistutti kristillisen kirkon historiassa profeettojen ja kirkkotaistelijoiden olleen aina vastavirtaan soutajia.
Haapala, Eero: Laestadiusta ja Bachia Hetan musiikkipäivillä. PohjolanSanomat 2.3.2000. http://www.pohjolansanomat.fi/lehdet/20000302/etusivu_1.shtml. Hetan musiikkipäiviä vietetään tämän vuoden pääsiäisviikolla 31. kerran.
Musiikkipäivillä juhlitaan tänä keväänä Laestadiusta ja Bachia. Edellisen syntymästä on kulunut 200 vuotta ja
Heikkilä Ulla-Maija: Laestadius aavisti jo varhain profeetallisen tehtävänsä. Suomenmaa 30.6.2000.
Kooltaan Laestadius oli pieni. Hän oli vai noin 160 senttiä pitkä. Hänellä oli paksu tumma tukka, kapeat kasvot ja voimakkaasti ulospäin työntyvä terävä nenä.
Lars Levi Laestadiuksen monipuolisesta lahjakkuudesta todistivat saarnojen ja kirjoituksen
Kurt Hellstrand: Passiot Laestadiuksen teologiassa
J.A.Englund, ensimmäinen Laestadius-tutkija, kirjoitti vuonna 1874, että Lars Levi Laestadius "on ollut, ei tietenkään suuri, mutta kuuluu ehkä Ruotsin kirkon originelleimpiin". Vaikea sanoa, kuinka oikeaan osunut tämä arvio on. Varmasti lestadiolaisuuden alkuun saattaja ei ollut kuitenkaan auttamattoman originelli. Merkittävimmin hän eroaa muista ehkä siinä, että missä muut ajattelivat ja järkeilivät, hän antoi ajatustensa ilmetä käytännön tekoina.
Warren Hepokoski: Lars Levi Laestadius (1800-1861)
Lars Levi Laestadius was born on January 10, 1800 in Jäckvik, Sweden. He was ordained in 1826, and the same year, after a brief assignment in Arjeplog, he began his ministry in Karesuando, Sweden’s northernmost parish. He experienced grace in 1844, and the "Laestadian" revival ensued as a result of his preaching. In 1849, he moved to Pajala, where the revival continued and where he remained until his death on February 21, 1861. The sermon in this section has been translated from a manuscript, which, though incomplete, was also used in L. Koistinen’s collection of Laestadius’ sermons.20 The missing last part of the sermon has been translated from the version published in the monthly Armonsanoma in 1911.21
Holma, Tapio: Miksi olen raitis? PMS 3/19.1.2000.
Artikkelissa korostetaan ehdottoman raittiuden tärkeyttä perustellen Laestadiuksen esimerkillä:
Lars Levi Laestadius joutui pappistoimensa alusta alkaen taistelemaan lappalaisten keskuudessa viinan tuhoisia vaikutuksia vastaan….Näyttääkseen itse esimerkkiä Laestadius luopui ensiksi väkevien alkoholijuomien käytöstä. Mutta kun hän sai tietää, että raittiuden vastustajat vihjailivat rovastikinkin ottavan häissä viiniä, hän päätti lopettaa myös viini käytön ja lupasi luopua myös oluen nauttimisesta, "jos tämä häiritsee raittiuden vastustajien omiatuntoja".
…Tarkastusmatkallaan tammikuussa 1844, hän tuli kerran osallistuneeksi papiston jäähyväismaljaan. Hän kertoi, että lasi punssia teki "hänelle sangen pahaa, ja sen tähden tiedän omasta kokemuksestani, että alkoholin saastainen henki saattaa murheelliseksi Pyhän Hengen, missä tämä jälkimmäinen on alkanut työnsä ihmisen sydämessä".
Lisäksi:
Ehdoton raittius on raitistuneiden lähimmäisten tukemista.
Päihteillä hankitut elämykset ovat valheellisia, vaarana on koukkuun joutuminen.
Holma, Timo: Lars Levi Laestadius 1800-1861. Perusta 1/2000.
Hoppula, Tellervo: Kaikkea muuta kuin kiiltokuva"Bengt Pohjasen Laestadius -
kaikkea muuta kuin kiiltokuva. PohjolanSanomat 4.1.2000.http://www.pohjolansanomat.fi/lehdet/20000104/kult1.shtml
Bengt Pohjanen: Huutavan ääni, suomentanut Jorma Aspegrén (332 sivua - PerusSanoma Oy 1999) .Huutavan ääni on romaani Lars Levi Laestadiuksen kilvoittelusta,
Hämäläinen, Karo: Ei vain herättäjä. Yliopistolehti 3/2000.http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_03/lyhyet.html
Lars Levi Laestadius muistetaan lestadiolaisuuden keskeisenä hahmona ja ironisena syntisten röykyttäjänä. Uskontotieteen professori Juha Pentikäinen muistuttaa, että tämä on vain yksi kulma miehen monisärmäistä hahmoa. Pentikäinen erottaa Laestadiukselle neljä eri
Ihonen Markku: Taivaallinen vanhempi. Rauhan Side 2/2000.
Laestadiuksen Jumala-kuvan äidillinen puoli
Laestadiuksen Jumala-kuvaa on yleensä pidetty kaksijakoisena. Yhtäältä hän korostaa Jumalan ankaraa lakia ja hänen vanhurskauttaan, mutta toisaalta hän piirtää Jumalan rakkauden esiin poikkeuksellisen voimakkain värein. Laestadiuksen käsitys Jumalasta on muussakin suhteessa huomion arvoinen. Ensiksikin hän tavan takaa
Markku Ihonen:
Laestadius herätti Lapin kansan
(Ankkuri 6/2000)
Värikkään saarnamiehen, Pohjolan suurimman herätysliikkeen isän, Lars Levi Laestadiuksen syntymästä on kulunut 200 vuotta. Hänen julistuksensa kuuluu yhä.
Lestadiolaisuuden perustaja, Lars Levi Laestadius syntyi 10.1.1800 köyhän uudistalollisen perheeseen Ruotsin Arjeplogissa Jäkkvikin kylässä. Sukunimi juontaa juurensa Lästadin kylästä. Kun kyseessä oli pappissuku 1600-luvulta läh- tien, nimeksi valittiin latinan kielen mukainen asu Laestadius.
Markku Ihonen:
Rauhan Side 4/2001. (Lestadiolaisuuden tutkijoita ja tutkimusta on käsitelty myös Rauhan Siteen numerossa 2/2001)
Piispa Gustav Johansson lestadiolaisuuden arvostelijana ja tutkijana
Lestadiolaisuuden nopea leviäminen Suomessa etenkin 1860-luvulta lähtien hämmensi uskonnollista kenttää. Liike joutui vuorovaikutukseen aiemmin syntyneiden herätysliikkeiden ja kirkon kanssa, ja myös maalliset viranomaiset seurasivat lestadiolaisten lainkuuliaisuutta. Venäjän vallan alaisuudessa kaikenlainen kansallinen levottomuus koettiin vaaralliseksi ja lestadiolaisuus haluttiin pitää kirkon napakassa otteessa.
Junkkari, Juha-Matti: Lars Levi, Pohjolan suuri poika. Lestadiolaiset jakaantuneet lähes 20:een suuntaan. Kotiseudun Sanomat 11/15.3.2000.
Lapin hengellisen työn uranuurtaja, ruotsalainen Lars Levi Laestadius syntyi 200, vuotta sitten vaatimattomiin oloihin Ruotsin ja Norjan rajamailla. Isa oli kaivosmies, mutta Lars Levin syntymäaikoihin kaivostoiminta oli lopahtanut ja elämä pientilallisen ankeaa arkea. Viinaksetkin isälle maittoivat. Lisäansioita tuli liiman valmistuksesta. Sitä isä-Laestadius keitti poron sarvista.
Juntunen, Viljo: Parannussaarnaa tarvitaam. Iltahartaus Lestadius-seminaarin juhlaillallisilla 17.1.2000 Rovaniemellä. PMS 4/26.1.2000 .
Mielenkiintoinen ja rikas seminaaripäivä on kallistunut iltaan. Olemme näinä päivinä koolla muistelemassa Pohjolan suurta herättäjää Lars Leevi Lestadiusta. Hän saarnasi itse armon armoksi.
Apostoli kirjoittaa ( 1.Joh. 1:8-10 ) : Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä
Jussila, O.H.: Vangituille vapautusta – sidotuille päästöä. Satavuotismuisto. Maitojyvä 1953, 3 – 8.
Kun rovasti Lauri Leevi Laestadius kevättalvella 1849 muutti Kaaresuvannosta Pajalaan, voimakas herätys oli vaikuttanut hänen jättämällään työmaalla puoli neljättä vuotta ja levinnyt muihinkin Lapin seurakuntiin. Myös Pajalassa...
Artikkeli löytyy
Timo Holman kommentein varustettuna osoitteesta: http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila.htm
Jönsson, Karin: Laestadianismen. http://www.hig.se/u-inst/religion/AB/1998/redovismom2/karinjonsson/
Introduktion
Lars Levi Laestadius – Vem var han ?
Vad hände efter Laestadius död ?
Korpelarörelsen
Mystik inom laestadianismen
Laestadius’ filosofi
Stormöten
Förhållandet mellan Svenska kyrkan och laestadianismen
Förhållandet mellan världen och laestadianismen
Avslutande diskussion
Kantola, Hanna: Laestadiuksen aloittama työ jatkuu. PMS 4/26.1.2000.
Lapin yliopiston Fellman-salissa tammikuun 17. Ja 18. Päivänä pidetyssä Laestadius-seminaarissa keskityttiin Laestadiuksen elämäntyöhön hengellisenä herättäjänä.
Maanantaina, ammupäivän ohjelmaan kuului neljä esitelmää. Kirkkoherra, dosentti Seppo Lohi kertoi Lars Levi Laestadiuksen elämästä ja toiminnasta. Laestadius teki
Kero, Henry: Vem var Laestadius? Norrbottens Kuriren 4.12.1999.
JAG HAR FÅTT nåden att översätta åtskilliga av Laestadius' predikningar liksom Raattamaas och Erkki Anttis skrifter. För Raattamaa var Laestadius "den förste och bäste läraren i denna besökelsetid". Men ve mig, om han bleve min "idol", en avgud. En kär trosbroder är han! Laestadius visar, liksom Döparen, alla ifrån sig själv och pekar på Jesus och säger: "Se Guds Lamm, som
Koskela, Teuvo: "Ei lakkaa kiitosääni". PMS 4/26.1.2000
Lestadiolaisen lauluperinteen juhla Rovaniemen kirkossa
Lars Levi Lestadiuksen juhlavuoden tilaisuudet pidettiin Rovaniemellä tammikuun 16.-18. Päivinä. Juhlat alkoivat sunnuntaina juhlajumalanpalveluksella Rovaniemen kirkossa klo 10, ja lestadiolaisen lauluperinteen arvokas, lähes kolmetuntinen tilaisuus oli iltapäivällä. Vaikka runsas lumipyräkkä teki monen juhlavieraan kulun vaikeaksi, .
Kilpeläinen, Tarja: Laestadius oli myös teologisesti aikaansa edellä. Pohjolan Sanomat 24.09.2000
Lars Levi Laestadius oli myös teologian näkökulmasta monimuotoinen ja aikaansa edellä. -Laestadismissa ei ole kyse vaan yhdestä teologiasta vaan synteesistä, jonka juuret ajoittuvat satojen vuosien päähän Laestadiuksen syntymästä, kertoo lehtori Karl-Göran Väliwaara. Väliwaara oli puhumassa Laestadiuksen juhlavuoden seminaarissa Torniossa.
Köjs, Anders : Lättnad och lycka. Norrbottens Kuriren 1.11.1999.
Bengt Pohjanen. Författare, kulturarbetare, Laestadiuskännare, Överkalix:
VÄN OCH TRÄTOBRODER. Bengt Pohjanen säger sig vara helt befriad från laestadianismen men har Lars Levi Laestadius som sin idol. Han har läst allt som Laestadius skrivit - inklusive den här boken som är en finsk utgåva av Lars Levi Laestadius egenhändigt nedtecknade.
Laestadiuksen uudisviljelyoppaan ja kasvikirjan suomentamiseen liittyvät artikkelit
Laestadiuksen suurteos:
Lappalaisten mytologian katkelmia julkaistiin tieteellisesti toimitettuna
Ranskan tiedeakatemian La Recherche -tutkimusryhmän jäsen Xavier Marmier teki syksyllä 1838 matkan läpi Lapin. Tutkimusmatkastaan kirjoittamassaan kirjassa Marmier kertoo retkikunnan saamelaisoppaasta ja tämän nuotiotulien lappalaistarinoista...
Lars Levi Laestadius
"Autuaat ovat rauhantekijät, sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman." Matt. 5:9.
Muistoja Lapin kristillisyydestä; Aatu Laitinen
Laestadiuksen isä oli 50:nen vuotias leskimies, kun meni naimisiin 40:nen vuotiaan morsiamensa kanssa. Nämä olivat köyhiä uudisasukkaita Argeplougista Ruotsin Lapista. Asuntonsa sijaitsi jylhäin tunturien rinteellä erämaassa. Matalassa ja kylmässä mökissä näki Lars Levi ensi kerran päivänvalon tammikuun 10. pnä 1800. Pappilaan, jonne oli seitsemän peninkulman pitkä tietön taival, kantoi äiti käsivarsillaan ja talvikylmästä huolimatta esikoisensa pyhälle kasteelle.
Laestadius årtusendets norrbottning. Norrbottens Kuriren.3.11.1999.
Årtusendets norrbottnin: Lars Levi Laestadius, 1800 - 1861. Präst, väckelsepredikant och vetenskapsman. Norrbottens-Kurirens läsare har sagt sitt. Många tyckte att prästen, väckelseledaren och nykterhetskämpen Lars Levi Laestadius gjort så mycket för Norrbotten, att han gjort sig förtjänt av titeln Årtusendets norrbottning.
Lars Levi Laestadius levde
Lars Levi Læstadius - en av Nordkalottens første botanikere (basert på en artikkel av Klaus Høiland i Dag og Tid, 1996)
NRK1 (Ut i naturen) sender 6. januar 2000 et program om naturforskeren Lars Levi Læstadius. Grunnleggeren av den religiøse læstadianerbevegelsen var nemlig også en fremragende naturforsker og blant annet en av pionerene i utforskingen av plantelivet i nord. Vi presenterer her litt bakgrunnsstoff om denne mindre kjente siden ved presten Læstadius
Lars Levi Laestadius. Norrbottens Kuriren 30.9.1999.
Lars Levi Laestadius, 1800-1861, kom att lämna outplånliga spår efter sig när han för mer än 150 år sedan lade grunden till den trosriktning som bär hans namn.
Laestadius föddes i Jäkkvik och var 25 år när han prästvigdes. 1826 tillträdde han tjänsten som kyrkoherde i Karesuando men det skulle dröja till början av 1840-talet innan Laestadius ansåg sig
Lars Levi Laestadius (1800 - 1861)
Barndom
Den 10 jan 1800 föddes ett barn i Jäkkvik, mor hette Anna Maglena (ibland Magdalena) Laestadius f. Johansdotter och far hette Carl Laestadius. Barnet fick namnet Lars Levi. De första barnåren var fattiga och svåra. Båda föräldrarna var angelägna att ge sina söner det som kallas en kristlig uppfostran och lärde dem tidigt att läsa. År 1808, när Lars Levi var 8 år,
Lars Levi Laestadius
http://hem.passagen.se/netpain/Lars.html
Väckelsepredikanten och botanisten Lars Levi Laestadius föddes den 10 Januari 1800 i Jäkkvik.
Fadern var nybyggare sedan brytningen upphört i Nasafjälls silvergruva där han var gruvfogde och flyttade senare till Kvikkjokk.
Lars L Laestadius hade en äldre bror som blev präst i Kvikkjokk och en två år yngre bror Petrus som även han senare blev präst. Petrus tog studenten i Härnösand 1819
Lars Levi Laestadius 1800-1861 http://homepages.lycos.com/Wakaluk/lypersonal/lae.html
Læstadianismen...
Grundaren till denna väckelserörelse är Lars Levi Læstadius (*1800 ? 1861) Han började som kyrkoherde i Karesuando,var han verkade under olika etapper från 1826 till 1849.1843 blev han prost över församlingarna i lappmarken. Han genomled en religiös kris efter cirka tjugo år som präst,en stor del påverkan fick han av lappflickan Maria.Han predikade mycket lidelsefullt från denna tid och framåt,han
Lars Levi Laestadius (1800-1861)
Lars Levi Laestadius was born on January 10, 1800 in Jäckvik, Sweden. He was ordained in 1826, and the same year, after a brief assignment in Arjeplog, he began his ministry in Karesuando, Sweden’s northernmost parish. He experienced grace in 1844, and the "Laestadian" revival ensued as a result of his preaching. In 1849, he moved to Pajala, where the revival continued and where he remained until his death on February 21, 1861. The sermon in this section has been translated from a manuscript, which, though
Lars Levi Laestadius - lulesamernas ledstjärna (Samefolket 10/2000)
TROMSÖ. Litteraturfestivalen Ordkalotten har under loppet av fyra dagar kastat ett brett ljus på Lars Levi Laestadius. Filip Mikkelsen från Árrán samiska center i Tysfjord gav en spännande framställning av Laestadius och rörelsen efter honom.
Lars Levi Laestadius (1800-1861) opiskeli Upsalan yliopistossa teologian ohella kasvitiedettä ja teki kesäisin kasviretkiä Pohjois-Ruotsissa. Valmistuttuaan papiksi 1825 ja siirryttyään Kaaresuvantoon hän jatkoi kasvien keruuta, myyntiä ja vaihtoa aina kun viranhoidoltaan ehti. Tavoitteena hänellä oli täydellisen Ruotsin kasviston kokoaminen. Vuonna 1844 tapahtuneen uskonnollisen murroksen jälkeen hän http://kaarna.cc.jyu.fi/tdk/museo/leevi/laestadius.html
Leivo, Seppo:
Laestadiuksen saarnat – heräyksen työkalu. Rauhan side 2/1992, 9 – 12.
Laestadiuksen postillat koottu hänen pitämiensä saarnojen käsikirjoituksista eli "saarnakartoista", kuten hän itse nimitti niitä. Tunnetuimpia postillalaitoksia ovat Kirkkopostilla (1876), Uusi Postilla (1897), Kolmas Postilla (1924) ja Postilla I – II (1964)..Artikkelin väliotsikot:
Leivo, Seppo: Lars Levi Laestadius, Pohjois-kalotin herättäjä.
Juhani Raattamaa Laestadiuksen harras ja tarkkakorvainen oppilas arvioi Laestadiuksen herätystyötä näin: Laestadius vaikutti kuin Johannes Kastaja Juudean korvessa. Hän alkoi lakisaarnoilla herättää suruttomia syntisiä, asettaen heidän elämänsä kansan puheenparren mukaisesti heidän silmiensä eteen, vieläpä osoittaen saarnoissaan, että semmoinen elämä vie kadotukseen ellei tapahdu sydämen ja mielen muutosta. - - Tämä vaikutti ensin vihan - - Eipä ihme että semmoinen kansa sai sappivian, sillä kaikki huorat, varkaat, juomarit, …
Leivo, Seppo:
Usko tulee Jumalan sanasta. Evankeliumin ja synninpäästön käyttö Laestadiuksen aikana. Rauhan Side 1/2000 . Kun Fadersrösten-lehteä käännettiin Isän ääni-kirjaksi, oli esillä John Bunyanin kertomus hänen raskaasta kamppailustaan löytää armo. Hugo Gustavsson lausahti tähän: " ei armon pöytä ole aina niin hyvin tuukattu " ( katettu ). Samaa voi sanoa tämän herätyksen alkuajastakin. Synninpäästö, josta on ollut tavattoman suuri siunaus, ei ole ollut silloin vielä käytössä. Ei kaikki
Seppo Leivo:
Rauhan Side 4/2001
Rakkauden työt saarnaavat
Laestadiuksen pappilan elämää Kaaresuvannossa ja Pajalassa
Me kaikki tiedämme, mitä se Jumalan sana vaikutti, joka kaikui kirkon saarnatuolista ja mitä puhuttiin kahdenkeskisissä keskusteluissa. Mutta hyvin suuri merkitys oli myös niillä uskon teoilla, joilla kohdattiin lähimmäinen heidän vaikeuksissaan arkisessa elämässä. Tässä rakkaudenpalvelussa ruustinna Brita Kaisa teki suuren palveluksen. Hänen lapsuudenkotinsa oli ollut hyvin vieraanvarainen. Brita Kaisa oli vain 13-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli ja hän sai kantaa huolta pienistä sisaruksistaan. Hänellä oli talon huolet jo sillä iällä.
Leppänen, Ritva: Laestadiuksen ensimmäinen kirja nyt suomeksi: Uudisviljely Lapissa. Päivämies 3/19.1.2000. Ruotsin taöousseura antoi lähes 200 vuotta sitten vasta 22-vuotiaalle lahjakkaalle opiskelijalle Lars Levi Laestadiukselle tehtäväksi kirjoittaa maatalousoppaan: tutkimuksen Lapin asuttamisesta valtiovallan kustannuksella. "Om uppodlingar i Lappmarken på det allmännas bekostnad"-nimisenä kirja ilmestyi Tukholmassa vuonna 1824. Vasta nyt, kirjoittajan 200-vuotissyntymäpäivänä, se julkaistiin suomeksi.
Leppänen, Ritva: Kääntäjä ei uponnut kielen hetteikköihin. PMS 3/19.1.2000. Laestadiuksen ensimmäisen kirjan suomentaja Tauno Alatalo totesi, ettei 200 vuoden takainen ruotsi käänny aivan vaivattomasti nykysuomeksi. Laestadius on erinomainen kirjoittaja, mutta sen ajan koukeroisten lauserakenteiden takaa ei kiireinen nykylukija jaksa etsiä merkityksiä…Kääntäjä on iana valintatilanteen edessä. Kaikille
Lessing, Helena Laestadius-tutkijoille verkosto ja Akatemia Pajalaan. Pohjolan Sanomat 25. 1. 2001.
-Lars Levi Laestadius oli monipuolinen nero, jossa riittää tutkimista vielä pitkäksi aikaa, julistavat professori Kari Sallamaa ja dosentti Jouko Tolonen Pajalassa.
Lessing, Helena: Lestadiolaisuus pelasti saamelaiset viinalta ja Lapin kommunismilta "Meissä kaikissa asuu pieni lestadiolainen". Pohjolan Sanomat 10.1.2000.
Vanhoillislestadiolaisten vuosittainen voimannäyttö on Suviseurat, joka kokoaa yhteen kymmeniä tuhansia liikkeen jäseniä.
Miten olisi saamelaisväestön käynyt ellei Laestadius olisi pelastanut sitä tolkuttomalta väkijuomien käytöltä ja sitä
Lessing, Helena: Laestadiukselle messuja ylistyshymni Pajalassa. Laestadiuksen juhlavuosi käynnistyi Ruotsissa. Pohjolan Sanomat 18.1.2000
Lars Levi Laestadiuksen muotokuva oli saarnastuolissa kun hänen kunniakseen tehtyä ylistyshymniä esittivät Pajalan ja Gällivaaran kirkkokuorolaiset.
Pajalan täpötäysi kirkko kaikui hartaana kaksikielistä Siionin laulua: Från örtagården leder, till Golgata
ERIK LINDBERG. (Recension publicerat i Sändaren 13/2000)
Bengt Larsson: Lars Levi Laestadius – hans liv och den laestadianska väckelsen (Artos)
Fördjupad bild av kärv väckelsepredikant i karg miljö
Laestadianismen är känd som en extrem väckelserörelse inom Svenska kyrkan. Anhängarna får väldiga känsloutbrott under mötena, kraven på asketism är oerhörda. Därför är det välgörande att läsa Bengt Larssons lilla biografi över rörelsens upphovsman kyrkoherden Lars Levi Laestadius (1800-1861), utkommen till 200-årsminnet av hans födelse. Den nyanserar bilden av Laestadius.
Laestadius växte upp i ett nybyggarhem i Lappland, men hans farfar och farfarsfar var präster.
Livet var hårt, fadern söp och misshandlade modern, redan som små tog en vuxen bror till Lars Levi och hans mera jämnåriga bror Petrus, Carl-Erik, hand om de små pojkarna. Carl-Erik var präst. I hans hem fick Lars Levi och Petrus både stimulans till studier och
Lindgren, Gunnar: Annorlunda fokusering på Laestadius. Norrbottens Kuriren 30.3.2000. Profeten. Sverigefinska folkhögskolan, Haparanda, i samarbete med musikerna Lars Gulliksson, tenorsaxofon, och Mats Hagström, ventilbasun. Framnäs folkhögskola. Som en av inspirationskällorna till den musikaliska installationen Profeten nämner tenorsaxo-fonisten Lars Gulliksson, tornedaling och prisbelönt jazzmusiker, bland andra Lars
Seppo Lohi:Lars Levi Laestadius. Lars Levi Laestadius (1800-1861) syntyi pienessä ruotsalaisessa erämaakylässä Arjeplogin Jäkkvikissä...
Lars Levi Laestadius (1800-1861) syntyi pienessä ruotsalaisessa erämaakylässä Arjeplogin Jäkkvikissä maineikkaaseen pappissukuun, vaikkakin juopon vuorivouti-isän pojaksi. Hänen papintyönsä Kaaresuvannossa alkoi 1826, laajeni yhteiskunnallisiin kannanottoihin ja huipentui kevättalvella 1846 lestadiolaisen herätyksen syntyyn. Tämän surumielisen ja kiivasluontoisen Lapin profeetan syntymästä tulee tammikuussa kuluneeksi 200 vuotta. Hän kuoli varhain aamulla 21. helmikuuta 1861 Pajalan pappilassa mahasyöpään, juuri kun kaamoksen luonto nukkui horrostaan ja pakkanen lepäsi raskaana Tornionjokilaakson yllä. Laestadius jätti jälkeensä armollisen, vaikkakin jyrisevän julistajan maineen. Tämä kuva on kuitenkin vain osa hänen persoonallisuuttaan. Jumalan armoa julistavasta saarnaajasta tuli armoton kriitikko heti, kun hän astui tutkijankammioonsa.
Seppo Lohi: Lars Levi Laestadiuksen elämä ja toiminta
Lars Levi Laestadius (1800-1861) oli monipuolinen Lapin vaikuttaja, joka syntyi valistuneeseen ruotsalaiseen pappissukuun ja teki elämäntyönsä evankelisluterilaisen kirkon palveluksessa Kaaresuvannossa ja Pajalassa. Hän syntyi vuorivoudin poikana tammikuun 10. päivänä 1800 Arjeplogissa Jäckvikin erämaakylässä. Vaikka hänen isänsä Karl (1746-1832) olikin epäonninen kaivosmies ja uudisviljelijä, Laestadiusten suku oli Ruotsin eteläisessä Lapissa arvostettu pappissuku: kolmessa perättäisessä polvessa he olivat hoitaneet Lars Levin syntymäpitäjän sielunpaimenen virkaa. Lars Levin äiti oli Anna Magdalena Johansdotter
Lohi, Seppo: Lars Levi Laestadius ja kirkon virka.
Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) papintyö alkoi syntymäpitäjästä Arjeplogista, jatkui Kaaresuvannossa vuodesta 1826, laajeni pian yhteiskunnallisiin kannanot-toihin ja huipentui kevättal-vella 1846 lestadiolaisen he-rätysliikkeen syntyyn. Hä-nen julistuksensa oli niin painavaa, että se on lyönyt leimansa jo runsaan 150 vuo-den ajan pohjoissuomalaisten elämäntapaan ja uskonkäsi-tyksiin. Ruotsin kirkon
Gunnar Lund
Den Profetiske Røst
Lars Levi Læstadius
1800 - 1861
«Læstadius var fylt av et «åndelig hat» mot fyllehunder og brennevinshandlere. Synden satt ikke i alkoholen, men i mennesket. Bare Den Hellige Ånd kunne drive alkoholismens urene ånd ut av menneskehjertet.» Les historien om Lars Levi Læstadius, mannen som startet nordkalottens største vekkelsesbevegelse, «Læstadianismen»
Anita Lundström: Allan Lehto sprider glädje. Norrbottens Kuriren. 5.1.2000
Sammanlagt 110.000 kronor ska delas ut för 1999 från Allan Lehtos stipendiefond samt Stiftelsen Polarica- fonden.
Lundström, Anita: Två dagar till minne av Laestadius. Norrbottens Kuriren 14.9.2000:
Jubileumsåret då man firar 200 år efter Lars Levi Laestadius födelse pågår som bäst i Tornedalen. Närmast i tur står ett jubileumsseminarium, föredrag och poesiafton. Samtidigt väntar man på utgivningen av studiematerialet för skolorna som också översätts till finska. Lagom till jul utkommer även Tornedalens årsbok och temat i den är naturligtvis Laestadius.
Lundström Anita: Tema: Laestadius. Tornedalens årsbok tillägnas Lars Levi Laestadius liv och gärning. Norrbottens Kuriren 12.12.2000.
Hela Tornedalens årsbok 2000 ägnas åt Lars Levi Laestadius liv och gärning samt dagens laestadianska väckelserörelse. Det speglas med återgivning av föreläsningar som hållits under jubileumsåret. Artikelförfattarna är 16 till antalet varav fem kvinnor, vilket inte minst glädjer utgivarna av boken.
Lundström, Anita: Pajala på kartan. Norrbottens Kuriren 3.7.2001.
Projektet Lars Levi Laestadius Livsgärning AB går vidare och en del av idéerna presenterades under ett seminarium i Pajala.
Det handlar bland annat om att skapa ett informationscentrum om Laestadius och om att sätta upp en Laestadiusopera.
Syftet är att sätta Pajala på kartan och locka besökare vilket i sin tur ska ge fler arbetstillfällen i bygden.
Kaisu Mikkola
Kaleva 6.10.2001
Saisiko olla Laestadiusta Smedsin mausteilla
Kantaesitys
Kajaanin kaupunginteatteri, Sissilinnan näyttämö.
Kristian Smeds: HUUTAVAN ÄÄNI KORVESSA
Dramaturgia ja ohjaus: Kristian Smeds.
Tekniikka: Juha Komppa, Säde Oinonen, Olli Seppänen, Henry Swahn, Pentti Toivanen ja Jaakko Vattulainen.
Tuotanto: Tapani Hyvönen, Riitta Raunio-MiIeva, Sonja Ryhänen ja Kristian Smeds. Näyttelijät: Anne Heikkilä, Vesa Kaikkonen, Kalle Pakkala, Sonja Ryhänen ja Esko Vatula.
Kajaanin kaupunginteatterin johtajan Kristian Smedsin ensiohjaus omasta näytelmästä
Mikkola, Pekka: Hiipuvia ja kasvavia suuntauksia Suomessa viimeiset suuret vanhoillislestadiolaiset herätykset1960-luvulla. Kaleva 18.1.2000. Lesta-diolaiseen liikkeeseen kuu-luvia on Suomessa tätä nykyä noin satatuhatta, arvioi filo-sofian tohtori, kirkkoherra Seppo Lohi maanantaina Rovaniemellä jatkuneessa Laestadius-juhlavuoden seminaarissa. Ryhmistä suurin on vanhoillislestadiolaisuus, jolla kannattajia on noin 80000. Seuraavina tulevat esikoislestadiolai-
Mikkola, Pekka: Kirkkoherra joka raivosi kansaa herätykseen. Tulisielu. Bengt Pohjasen kirja kertoo Lars Levi Laesta-diuksen toiminnasta sinä aikana, kun hän työskenteli pappina Kaaresuvannossa. Lapin herättäjän syntymästä tuli 10. tammikuuta kuluneeksi 200 vuotta. Kaleva 1.2.2000. Romaani
Bengt Pohjanen: Huutavan ääni. Suomentanut Jorma Aspegrén. Barents Publis-hers Fin ja Perussanoma Oy. Lars Levi Laestadiuksesta kertova Bengt Pohjasen romaani Huutavan
Mikkola, Pekka: Professori Juha Pentikäinen: Saamelaisuus unohtui Laestadiuksesta. Kaleva 14.1.2001.
Saamelaisuus kuuluu yhä Lars Levi Laestadiusta koskevan tutkimuksen vaiettuihin kysymyksiin. Näin arvioi professori Juha Pentikäinen lauantaina Helsingissä päättyneillä Tieteen päivillä. Pentikäinen huomautti alustuksessaan, että tavanomaisen ajattelun mukaan Laestadius oli vanhaa ruotsalaista pappissukua ja että hän syntyi Ruotsin Lapissa ruotsalaiseen
Mäkelä, Riitta: Kuvien L aestadius. Kaleva 10.1.2000
Kuvassa on nuorehko mies papinpuvussa, kunniamerkki rinnassa ja käsi Napoleonin tapaan takin rinnuksen sisällä. Hän katselee hieman surumielisin silmin. Katse ei kohdistu suoraan lukijaan, vaan muotokuvan piirtäjään, jonka touhuamista pappi näyttäisi hieman hymähtäen seuraavan.
Kivipiirros esittää pohjoisruotsalaisten Kaaresuvannon ja Pajalan seurakuntien kirkkoherraa Lars Levi Laestadiusta (1800–1861), pohjoisen merkittävimmän herätysliikkeen perustajaa,
Mäkinen, Leo: Meänkielellä Laestadiuksesta kuunnelma kahden maan radioille. Kaleva 19.4.2000. Kuin ennen. Ajoittain vallan hartaana kuuntelivat Tornionlaakson teatterin henkilökunta ja kutsuvieraat meänkielistä kuunnelmaa Lars Levi Laestadiuksesta hänen taannoisessa pirtissään Pajalassa. Rakennuksen toisen pään kamarissa julistaja lähti tästä maailmasta 1861. Naurattaa ja itkettää, kuuntelijoista yksi kuiskaa.
Pirtillinen väkeä istuu kuin kirkossa tai pappilassa istutaan. Suorana ja
Nordkalottens botaniker: LARS LEVI LÆSTADIUS: Ivrig botaniker & vekkelsespredikant. Født: 1800 i Sverige Død: 1861
Levi Læstadius, kjent som prest og vekkelsespredikant - den sterkt pietistiske læstadianismens grunnlegger. Men det er god grunn til å minne om at Læstadius også er en av Nordkalottens - og Nordens - fremste botaniker. Hans fordrukne
Nyström, Jan Olov: Norrbottens Kuriren 8.1.2000. En mycket märklig man. Ny bok om profet och vetenskapsman. Bengt Larsson: Lars Levi Laestadius - hans liv och verk och den laestadianska väckelsen. Artos.
Han var en märklig man, en slags renässansmänniska femundra år för sent och verksam långt ifrån världens högkulturer. En sådan som kunde både grovt och fint, korresponderade med den lärda världen om blommors klassifikation och dundrade mot lönnkrögarnas
Øyvind A. Olsen
(Norrlandsposten 19.12.2000)
Stolt dag for Arran
Tysfjord: Direktør Filip Mikkelsen og styreleder Håkon M. Pettersen smilte om kapp da Báhko, forlaget til det lulesamiske senteret Arran på Drag, forleden lanserte to nye utgivelser.
– SOM direktør er jeg veldig stolt av disse utgivelsene, sa Mikkelsen med henvisning til en ny utgave av det populærvitenskapelige tidsskriftet Bårjås, samt et hefte om reindriften i Gjerdalen.
Bårjås kom med sitt første nummer i fjor. Årets utgave er viet læstadianismen, et aktuelt tema ettersom det i år er 200 år siden Lars Levi Læstadius ble født. Flere av medarbeiderne på Arran har bidratt med stoff og artikler til tidsskriftet. Det bidrar delvis til å kaste nytt lys over Læstadius.
Palola, Ari-Pekka: Lars Levi Laestadius 200 vuotta. Kasvitieteilijä, kielentutkija, kansantieteilijä, teologi. PMS 3/19.1.2000. Laestadiuksen syntymän juhlapäivänä 10.1.2000 Ruotsin Kunin-kaallinen Tiedeakatemia järjesti monitieteellisen symposiumin Lars Levi Laestadiuksen tieteellisestä toiminnasta. Symposiumiin kokoontui yli 60 osanottajaa Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Paikalla oli myös muutamia Laestadiuksen sukulaisia. Laestadiuksesta kasvitieteilijänä kertoivat esitelmissään ruotsalaiset ja norjalaiset professorit
Palola, Ari-Pekka: Laestadius-näyttely pysähdyttää ajattele-maan uskon peruskysymyksiä. "Tuntureilta taajamiin" avattiin Kolarissa. PMS 3/19.1.2000.
Kolarin kuntakeskuskessa avattiin 13.1.SRK:n tuottama näyttely "Tuntureilta taajamiin". Sen järjestämiseen ovat osallistuneet myös Tornion-laakson neuvosto ja Tornion-laakson maakuntamuseo. "Toi-vomme , että näyttely saisi osaltaan korjata virheellisiä käsityksiä tästä kristillisyy-destä", totesi Matti Lääkkö…Lääkkö ilmaisi kiitolli-suutensa siitä, että vanhoillis-lestadiolaiset kutsuttiin osallis-tumaan Laestadiuksen juhlavuo-den projektiin. Hän totesi
Bengt Pohjasen HUUTAVAN ÄÄNI-romaani ilmestynyt.. Ruotsin tämän hetken tunnetuimpiin kirjailijoihin luettavan fil. tri. Bengt Pohjasen romaani "Ropandes röst" on juuri ilmestynyt suomeksi. Tämän 323-sivuisen romaanin on kääntänyt kokkolalainen Jorma Aspegrén ja sen kustantavat yhdessä Perussanoma ja kokkolalainen Barents Publishers-FIN. Alkuperäisromaanin on kustantanut Ruotsin vanhimpiin kuuluva kustantamo Norstedts jo
http://www.sro.fi/kirjat/pohjanen.htm
Bengt Pohjanen svarar direkt: Norrbottens Kuriren 12.7.2000
JAG BRUKAR INTE besvara insändare, i all synnerhet inte anonyma. Den här insändaren är dock så grov, lögnaktig och ondskefull att jag känner mig nödsakad att svara för Laestadius skull och min egen, liksom min familjs.
För det första vill jag i all ödmjukhet inte ta åt mig äran av att ha formulerat uttrycken och orden som den anonyma insändaren förfasar sig över. Uttrycken, orden och bilderna finneR "radiolyssnaren" hos
Rauhala, Jyrki: SRK:n kirjallisuus vahvistaa uskoa ja elämää arjessa. PMS 3/19.1.2000. Laestadiusta ja lestadiolaista herätysliikettä, sen menneisyyttä ja nykyi-syyttä, voidaan tarkastella tuoreellla tavalla monesta eri näkökulmasta. Tämä tuli esille Laestadius-sympo-siumissa, joka järjestettiin Helsingin yliopistossa 12.1.2000. Tilaisuus koostui viidestä esitelmästä. Lisäksi jokaisen esitelmän jälkeen oli varattu hetki aikaa keskuste-lulle. Laestadius-symposium kunnioitti omalta osaltaan Lars Levi Laestadiuksen syntymän 200-
Rousu, Armi: Laestadius förenar forskare. Norrbottens Kuriren 24.1.2001. De kommer från olika hörn av Norden och har skilda inriktningar som forskare, men en sak förenar dem – intresset för väckelsepredikanten, botanisten och nykterhetskämpen Lars Levi Laestadius liv. Nu bildar de ett nätverk till gagn för ökad forskning kring den märklige mannen. I går anlände 15 forskare från Sverige, Norge och Finland till Pajala för att delta i ett seminarium kallat Väckelsen utan gränser. Initiativtagare är aktiebolaget Lars Levi Laestadius Livsgärning och Centrum för utbildning och forskning vid.
Rousu, Armi: Aira Kantala, Tärendö: "Min modiga förebild".Norrbottens Kuriren 1.11.1999. För Aira Kantala, Tärendö blev ett projektarbete om Laestadius en stor upplevelse - och överraskning.- Än mer imponerad blir jag vid tanken på dåtidens villkor med väglöst land, befolkning som bodde utspridd över stora områden och tuffa bruks-patroner som avlönade sina anställda med sprit, säger hon. Tärendöbon Aira Kantala, 42 år, visste inte särskilt mycket om Lars Levi Laestadius innan
Rousu , Armi: Paul Fischer invandrad engelsman, över-sättare, Kardis: "Han har nog berört oss alla". Norrbottens Kuriren 1.11.1999. FÖLJT L.L.L TILL PAJALA. När Paul Fischer kom till Pajala och såg elevernas utställning blev han medveten om Lars Levi Laestadius storhet.
Han har följt i Lars Levi Laestadius fotspår och ser honom som en märklig person, orädd och oerhört kunskapslysten. Beundrar Laestadius gör han dock inte.
- Nej, han förväntade sig inte någons beundran. Han gjorde det han ansåg rätt. Inte för sin
Rousu. Armi: Mikael Niemi,författare, Pajala: "Rätt namn". Norrbottens Kuriren 1.11.1999.
RÄTT NAMN. Författaren Mikael Niemi, Pajala, håller med de norrbottningar som röstat fram Laestadius som länets främste. Älskad, hatad och fruktad. Traktens utan tvekan viktigaste person och en enorm begåvning. Det rätta namnet vad gäller ut-nämningen. Det är författaren Mikael Niemis spontana kommentarer om Lars Levi Laestadius. Vi träffar Mikael Niemi mitt i förberedelserna av en musikföreställning som
Risto Räty:
(Nykyaika 5/2000)
Lars Levi Laestadius
Pohjolan herättäjän vaiheista ja perinnöstä
Kaksi vuosisataa on kulunut Laestadiuksen syntymästä otettakoon Laestadius omalla tavallaan esimerkkinä aikansa uskon sotureista ja terveysapostoleista. Voitaneen sanoa että Laestadiuksen kaltaisella rohkealla taistelijasielulla oli ikään kuin sosiaalinen tilaus 1800-luvun puolenvälin ankeissa ja vaativissa olosuhteissa
Sallamaa, Kari: Etnofuturismin filosofia suomalais-ugrilaisten kansojen säilymisen perustana. Etnofuturismin III maailmankonferenssi, Tartto 5.5.1999 …Etnofuturismin filosofiaan voi antaa aineksia myös Ruotsin Lapissa, ensin Kaaresuvannossa ja myöhemmin Pajalassa vaikuttanut saamelainen pappi ja filosofi Lars Levi Laestadius (1800-1861).
Salmi, Anitta: Suomessa noin 100 000 lestadiolaista. Hengellinen herätys suurin ansio. Pohjolan Sanomat 18.1.2000. Lars Levi Laestadiuksen historiallinen kiinnostavuus perustuu ennen muuta hänen toimin-taansa lapin hengellisenä herättäjänä. Tämä seikka tuli selvästi esille Rovaniemellä….Laestadiuksen 200-juhlavuoden seminaarissa, jonka osanottajat paneutuvat nimeomaan Laestadiuksen hengelliseen toimintaan.
Silvola, Kalevi: Lars Levi Laestadius. Lähettäjä 2/2000
Pohjolan pasuunan Lars Levi Laestadiuksen syntymästä tuli 10.1.2000 kuluneeksi 200 vuotta. Suuren rovastin merkitys ei kahdessa vuosisadassa ole himmentynyt, päinvastoin. Häntä muistetaan tänä vuonna laajasti. Pohjoismaissa pidetään tänä juhlavuonna lukuisa määrä tilaisuuksia, seminaareja ja juhlia, joissa hänen merkitystänsä arvioidaan.
Spets, Britt-Louise: Profet i nytt ljus. Laestadius anklagas för att ha förstört den samiska kulturen. Norrbottens Kuriren 27.09.2000.. Ett 40-tal personer från Sverige och Finland möttes under helgen i Torneå för att delta i ett seminarium om laestadia-nismen. Seminariet ordnades som en del i Laestadiusåret som firas i år. Syftet var att informera om Laestadius, vem han var och vad han betytt för människorna i Finland och Sverige.- Vi vet så lite om Laestadius och vad han betytt för samhället. Många…
Stenudd, Hasse: Dramatik som får människor att reagera. Norrbottens Kuriren 14.6.2000. radioteater
Kamp mellan himmel och helvete i radioteater av Bengt Pohjanen Lars Levi Laestadius: Hugo Rantatalo. Maria: Mona Mörtlund. I övriga roller: Regina Veräja, Bengt Kumpula, Stig Karlström, Bertil Isaksson, Rolf Digervall, Lars-Erik ...berättarröst: Bengt Pohjanen På Lycksele prästgård pågår en kamp mellan himmel och helvete om den febersjuke Lars Levi Laestadius själ. Som botanist har han mer sett till de jordiska blommorna än de himmelska.
Dosentti Jouko Talonen: Hulluinhuonelainen - Lars Levi Laestadiuksen uskonnonfilosofinen pääteos
Lars Levi Laestadius syntyi 10.1.1800 Ruotsin Lapissa, Arjeplogin Jäkkvikin kylässä. Hänen isänsä Karl Laestadius lukeutui tunnettuun pappissukuun, joka oli saanut nimensä Keski-Ruotsissa olevasta Lästadin kylästä,Ytterlännäsin pitäjästä.Isä oli toiminut Nasafjällin vuorikaivoksen palveluksessa. Myöhemmin hän elätti perhettään uudisasukkaana Arjeplogissa. Lars Levi Laestadiuksen äiti oli köyhän uudisasukkaan tytär, joka oli sukulaissuhteessa miehensä sukuun.
Jouko Talonen: Lars Levi Laestadiuksen julistuksen pääpiirteet
Mika oli Lars Levi Laestadiuksen keskeisin sanoma? Millainen oli hänen opinkäsityksensä? On ensiksi todettava, että Laestadius ei sinänsä perustellut mitään liikettä. Hän toimi sananpalvelijan virassa, ja alkuherätys syntyi hänen saarnatuolinsa juurella, Ruotsin kirkon sisälle. Se "Lapin Maria", jolla oli keskeinen osuus Laestadiuksen hengelliseen kehitykseen, kuului "lukijain" herätysliikkeeseen. Hänen hengellinen isänsä Per Brandell oli voimakas sananjulistaja, pappina Norassa, Angermanlannissa. Brandell oli evankeliumia korostava, maltillinen, lähinnä, "vanhalukijoihin" kuulunut pappi. Liikkeessä tuntui sekä pietistinen että
Jouko Talonen: Lars Levi Laestadiuksen elämä ja sanoma
Ruotsin Lapissa pappina vaikuttanut Lars Levi Laestadius, monipuolisesti lahjakas julistaja, tutkija ja ajattelija, herättää yhä keskustelua. Laestadiuksen merkitystä kuvaa myös se, että hänen saarnojaan julkaistaan ja luetaan jatkuvasti. Niitä on käännetty suomen, saamen ja ruotsin lisäksi norjaksi, englanniksi, saksaksi, venäjäksi, viroksi, latviaksi, liivin kielelle ja kiinaksi
Talonen, Jouko: 7.1. - Lars Levi Laestadiuksen syntymästä on kulunut 200 vuotta. http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/tam2000/talonen.htm Pohjoiskalotin herättäjän, raittiustaistelijan ja tunnetun kasvitieteilijän Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) syntymästä on maanantaina 10. tammikuuta kulunut 200 vuotta. Laestadiuksen vaikutus tuntuu yhä hänen nimeään kantavassa herätysliikkeessä, joka lähti liikkeelle Kaaresuvannon seurakunnassa Laestadiuksen saarnastuolin juurelta 1846.
Jouko Talonen (Elämän Sana 11/1981, 231 – 234)
LARS LEVI LAESTADIUS JA YHTEISKUNTA
TUTKIMUKSEN TARKASTELUA
"Kapinaan nousevat kansat, ja kansakunnat metelöivät kuninkaitaan ja laillisia käskynhaltijoitaan vastaan. Huikenteleva alhaiso on jo alkanut toimeenpanna meteleita ja järjestynein joukoin uhata yhteiskunnalle tuhoa. -- Kadonnut on hyve, kadonnut on entinen usko, hävinnyt on hurskaus, kadonnut tapojen yksinkertaisuus.”
Tast, Teemu: Pohjolan herättäjä oli kansanusko-musten tutkija. Kaleva 30.7.2000. Lars Levi Laestadius (1800-61) tunnetaan ennen kaikkea herätyssaarnaajana ja lestadiolaisen herätysliikkeen alullepanijana. Sen lisäksi hän oli monipuolinen tiedemies, jonka vahvinta aluetta oli kasvitiede. Ranskalaisten tutkijoiden pyynnöstä hän laati tutkimuksen myös saamelaisten uskomuksista. Ranskan hallituksen rahoit-tama tieteellinen retkikunta teki laajoja tutkimusmatkoja Pohjois-Eurooppaan vuosina 1838–40. Ruotsin ja Norjan Lapissa retkikunnan oppaana ja kasvitieteellisenä
Heikki Tuomi-Nikula:
Lapin Kansa 5.11.2001
Huutavan ääni korvessa
Jos ei sattumaa niin ajoituksena täy dellinen oli Rovaniemen kirkon altta rifreskon Elämän lähde juhlapäivä. Se vihittiin 50 vuotta sitten kirkossa kävi jöiden ihailtavaksi, ajatusten antajaksi.
Ajatuksia Lennart Segerstrålen te kemä työ antaakin. Yksinkertaisim millaan se näyttää kirkkoon tulijalle tien, jota kulkea. Hyvä ja paha, oikea ja väärä, kaunis ja ruma, synti ja rangaistus….
Vehmas, Merja: Rehtori Esko Riepula juhlavuoden semi-naarissa: Laestadiuksen kal-taisia innovaattoreita tarvitaan yhä. Lapin Kansa 18.1.2000.
Artikkeli Lapin yliopiston tiloissa pidetystä Laestadiuksen syntymän 200-vuotisjuhlavuoden seminnarista. Luennoitsijana Seppo Lohi: …Lohi arvelee, että mahdollisesti Laestadiuksen tieteelliset ansiot olisivat jääneet unohduksiin, ellei hänestä olisi tullut lapin herättäjää…Suomessa tällä hetkellä noin 100 000 lestadiolaista, joista 80 000 vanhoillisia….Ruotsissa lestadiolaisia on paljon vähemmän, muutama tuhat, Norjassa noin 3000. Lohen laskujen mukaan 100 vuotta sitten liikkeeseen kuului
Årtusendets norrbottning. Norrbottens Kuriren 1.11.1999. "Det är väl många som föreslagit det, men då kan jag bara stryka under; Årtusendets norrbottning heter Lars Levi Laestadius. Han rörde om fullständigt där han drog fram och hans lära lever; inte minst i Finland och USA. I höstas invigdes för övrigt det första laestadianska bönhuset i Mellansverige, utanför Uppsala, vilket visar på aktualiteten hos denne märklige man."" Så skrev Eric Nordlund i Umeå i ett brev till Norrbottens-Kuriren
Østtveit Elgvin, Lilly-Anne: Lars Levi Laestadius og naturen
Læstadius (1800-1861), var en mangfoldig person. Jordnær og himmelvendt. Rikt begavet og likevel enkel. Same og svensk. Prost, vekkelsespredikant, anerkjent vitenskapsmann og småbruker. Elsket og utskjelt i samtid og ettertid.
Hele sitt liv levde han i de svenske lappmarker. Språket, tankegangen og levemåten der kjente han ut og inn. Drukkenskapens ødeleggende virkninger så han på nært hold. Som forkynner malte han djevelens list, det syndige livs elendighet og ikke minst Den Himmelske Forelders åpne favn, i tallrike gjenkjennelige bilder for sine tilhøreres indre øye, bilder som festet seg til netthinnen og talte til hjertene. Gjennom Lars Levi Læstadius ble kristendommen en hjemlig plante på samisk jord....
Lisää artikkeleja/mera artiklar
|
Hoppula, Tellervo: Kaikkea muuta kuin kiiltokuva"Bengt Pohjasen Laestadius - Jumalanlainaa eli pirunkusta Karesuvannossa käyttävät niin saamelaiset kuin uudisasukkaatkin. Juoppoutta seurakunnassa esiintyy niin runsaasti, että kirkkoherra saa yhtenään vuodattaa saarnastuolistaan kiivassanaisia raittiussaarnoja. Hän ei saarnoissaan säästele tulta ja tulikiveä, vaikka hänen vaimonsa tuon tuostakin muistuttaa, että hän saattaisi paremmin päästä tavoitteeseensa puhumalla Kristuksen suloisuudesta. Raittiusyhdistyksenkin Laestadius Karesuvantoon perustaa, mutta siihen ei liity kuin yksi jäsen. Samanaikaisesti Laestadiuksen oma taistelu sisäisiä perkeleitään vastaan jatkuu kiivaana. Välillä hän jo luulee päässeensä uskonkilvoituksessaan perille, mutta vasta Lapin Marian tapaaminen herättää hänet todella. Sen jälkeen hänen puheisiinsa mahtuu tulen ja tulikiven lisäksi myös Kristuksen suloisuus. Alun pilkan ja nimittelyjen jälkeen alkaa herätystyökin vähitellen tuottaa tulosta ja liikutukset leviävät kodasta kotaan. Bengt Pohjasen Laestadius ei todellakaan ole mikään kiiltokuva. Hän on elävä ja rosoinen mies, jonka kunnianhimo kohdistuu paitsi oman seurakunnan johtamiseen ja raitistamiseen myös ja ennen kaikkea tiedemaailmaan, kansa- ja kasvitieteeseen. Turhamainenkin hän on jopa niin, että häntä voi ihan hyvin verrata antiikin ajan Narkissokseen. Ulkonaisesti hän on pieni, hieman kyttyräinen, isonenäinen ja pitkätukkainen. Moni ihmetteleekin romaanissa, miten tuollainen mies voi saada ihmiset niin lujasti hallintaansa. Pohjasen kerronta on elävää, väkevää ja voimallista. Kielikuvat kumpuavat Lapin rikkaasta perinteestä, saamelaisten vanhasta mytologiasta ja tietenkin Raamatusta. Mitenkään helppolukuinen hänen romaaninsa ei ole. Päinvastoin. Se vaatii lukijaltaan aikaa, ajatustyötä ja kärsivällisyyttä palata tarvittaessa taaksepäinkin. Yhdellä lukemisella Huutavan ääni tuskin lukijaansa päästää. Sulattelun jälkeen siihen on pakko palata uudelleen. Romaanissa esiintyy rakenteellisia heikkouksia. Leikkaukset ajasta ja paikasta toiseen jäävät hieman hämäriksi. Monesti on vaikea erottaa, muisteleeko Laestadius todella menneitä vai onko kyse hänen sisäisistä näyistään. Samoin siirtymät ihmisestä toiseen ovat paikoin epäselviä. Jossakin kappaleessa Laestadiuksesta ja hänen väkevistä ajatuksistaan kerrotaan korvaamalla nimi persoonapronominilla hän. Seuraavankin kappaleen subjekti on hän, mutta hän ei olekaan enää Laestadius vaan Koulu-Jussi eli Juhani Raattamaa tai nuori ja rikas saamelainen Ies-Pieti. Se hämmentää lukijaa ja vie terää sanoman sisällöstä. Huutavan äänen pahin heikkous on kuitenkin käännöksessä. Kielellisiä kömmähdyksiä on paljon ja monenlaisia. Kääntäjälle ei näytä esimerkiksi selvinneen sanojen kuin ja kun ero. Lauseenvastikkeiden käytössä on horjuvuutta. Väärät sanojen ja sijamuotojen valinnat häiritsevät. "From oli pärjännyt vaatteet tuhoutumasta." "Onko kunnianhimo ottanut taas vallalle hänestä..." |
Hämäläinen, Karo: Ei vain herättäjä. Yliopistolehti 3/2000. http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_03/lyhyet.html
Lars Levi Laestadius muistetaan lestadiolaisuuden keskeisenä hahmona ja ironisena syntisten röykyttäjänä. Uskontotieteen professori Juha Pentikäinen muistuttaa, että tämä on vain yksi kulma miehen monisärmäistä hahmoa. Pentikäinen erottaa Laestadiukselle neljä eri tutkijanuraa: botanistin ja ekologin, lappologin ja saamenkielen tutkijan, teologin ja uskonnonfilosofin sekä mytologin ja etnografin. Hän oli ahkera Linnén oppilas ja kenttätyön uranuurtaja. Laestadiuksen syntymästä tuli tammikuun kymmenentenä kuluneeksi kaksisataa vuotta. Juhlavuoden kunniaksi uskontotieteen laitos järjestää maaliskuun alkupuolelle jatkuvan studia generalia -luentosarjan Tuntematon Laestadius uusimman tutkimuksen valossa. Keväällä ilmestyy myös Pentikäisen toimittama ja Risto Pulkkisen suomentama teos Lappalaisten mytologian katkelmia. Siihen on valittu osia Laestadiuksen suurteoksesta Lappalaisten mytologia, jonka käsikirjoitus valmistui keskellä Laestadiuksen uskonnollista murrosta mutta jäi painamatta. Teoksessaan Laestadius arvostelee voimakkaasti suomalaista Kalevalan ja mytologian tutkimusta. Lönnrotin ja Gottlundin rinnalla huutia saa Ruotsin tieteellinen eliitti.
Ihonen Markku: Taivaallinen vanhempi. Rauhan side 2/2000.
Laestadiuksen Jumala-kuvan äidillinen puoli
Laestadiuksen Jumala-kuvaa on yleensä pidetty kaksijakoisena. Yhtäältä hän korostaa Jumalan ankaraa lakia ja hänen vanhurskauttaan, mutta toisaalta hän piirtää Jumalan rakkauden esiin poikkeuksellisen voimakkain värein. Laestadiuksen käsitys Jumalasta on muussakin suhteessa huomion arvoinen. Ensiksikin hän tavan takaa antaa Jumalan ja Jeesuksen ikäänkuin sulautua yhteen. Hänen saarnojaan lukiessa yllättyy vähän väliä, kun huomaa, että puhe ei enää olekaan Jumalasta, vaan aivan samalla sanallakin voidaan tarkoittaa nyt Jeesusta. Aivan erityisesti tämä koskee Jumalan nimitystä "Taivaallinen vanhempi". Tähän nimitykseen tiivistyy myös Laestadiuksen Jumala-kuvan kumouksellinen puoli. Puhuessaan Jumalasta tai Jeesuksesta taivaallisena vanhempana Laestadius liittää heihin naisen, etenkin pienten lasten äidin piirteitä.
Lukuisia Jeesuksen ilmauksia
Tehdessäni vuonna 1986 suomen kielen tutkielmaa Jumalan, Jeesuksen ja saatanan nimityksiä Laestadiuksen saarnoissa saatoin todentaa sen tutun seikan, että Laestadius ylipäätään käyttää erittäin monia ilmauksia Jumalasta ja Jeesuksesta. Jumalan nimityksiä on lähemmäs kaksikymmentä, ja Jeesusta hän kutsuu peräti yli neljälläkymmenellä eri nimityksellä. Monet näistä liittyvät tietenkin Raamatun kertomuksiin ja vertauksiin (esimerkiksi "suuri ristinkantaja", "paimen", "tuntematon raamatunselittäjä", "pääsiäislammas", "suuri tuulen ja meren asettaja"). Jumalaa Laestadius kutsuu saarnoissaan useimmin Raamatussakin tavallisilla nimillä "Jumala" ja "Herra" ja Jeesusta useimmin nimillä "Jeesus" ja "Vapahtaja". Heti näiden jälkeen kolmantena tulee kuitenkin nimitys "Taivaallinen vanhempi".
Äiti Taivaallisen vanhemman kuvana
Millainen sitten on Taivaallinen vanhempi Laestadiuksen saarnoissa? Äidillisenä hän ensiksikin synnyttää lapsia tuskia kokien ja verta vuotaen. Hän antaa heidän juoda armoa vuotavista rinnoistaan ja laskee heidät maailman kylmälle lattialle mutta ottaa heidät myös syliinsä. Taivaallinen vanhempi painaa lasta rintaansa vasten ja pesee ja ruokkii häntä. Hän joutuu myös kärsimään lapsen tottelemattomuuden tähden ja joutuu hakemaan hänet pois synnin teiltä. Rakkaudestaan huolimatta Taivaallinen vanhempi saa joskus palkakseen vain lapsensa uhman, halveksunnan, kiroukset ja vihan. Pahimmassa tapauksessa lapsesta tulee vanhempansa surmaaja. Käyttäessään nimitystä Jeesuksesta Laestadius tuntuu yhdistävän siihen erityisen sovittajan roolin: äidin tehtävän ja ankaran isän ja tämän tahtoa vastaan rikkovan lapsen välissä. Filosofisessa pääteoksessaan Hulluinhuonelainen (§1043) Laestadius kirjoittaakin: "Olemme ottaneet äidin sydämen esimerkiksi, koska se on hellempi kuin isän sydän." Laestadiuksen saarnoista on helppo läytää runsaasti esimerkkejä Taivaallisen vanhemman äidillisistä piirteistä. Monia läytyy esimerkiksi Vittangissa ensimmäisenä rukouspäivänä vuonna 1856 pidetystä saarnasta. Laestadius päättää saarnan pitkään herkkään kuvaukseen lapsen ja vanhemman suhteesta. Vertauksella havainnollistetaan selvästi kristityn ja Jumalan suhdetta. Niin kuin usein, tässäkin ilmauksella "Taivaallinen vanhempi" viitataan välillä myös Jeesukseen. Saarna on hyvä esimerkki myös siitä, mitä ihmisen tulee tehdä päästäkseen Jumalan lähelle. Taivaallinen vanhempi saa suurinta iloa lapsesta, joka mahtuu hänen syliinsä, nauraa siinä hänelle, ojentaa pieniä, viattomia käsiään hänen suuntaansa, halaa häntä ja ottaa lujasti kaulasta kiinni.
Laestadiuksen Jumala-kuvaa tutkittu
Tutkijat ovat pohtineet jonkin verran Laestadiuksen naiskuvia ja sen lähtökohtia. Monet ovat viitanneet hänen lapsuuteensa, etenkin äiti-suhteeseensa. Hänen omaa Huutavan ääni korvessa-lehdessä (1852-1854) julkaisemaansa kertomusta lapsuudestaan ja nuoruudestaan on luettu suurennuslasin kanssa. Muita hänelle paljonkin merkinneitä naisia olivat etenkin ns. Lapin Maria (Milla Clementsdotter) sekä eräät ilmestyksiä nähneet, ilmeisesti poikkeuksellisen herkät naiset. Ansioikkaimmin aihetta on eritellyt ruotsalainen Kristina Nilsson tutkimuksellaan Den Himmelska Föräldern (1988). Hän näkee Laestadiuksen naiskäsityksen varsin tasa-arvoiseksi ja omana aikanaan suorastaan radikaaliksi. Nilsson lähtee liikkeelle Laestadiuksen elämän naisista. Hän osoittaa Laestadiuksen paitsi aiemman tutkimuksen antamaa kuvaa paljon omaperäisemmäksi ja radikaalimmaksi teologiksi myös yhteiskunnallisesti aikaansa edellä olevaksi naisten ja muiden heikommassa asemassa olevien puolustajaksi. Niin ikään Laestadiuksen kyky ymmärtää naista oli ilmeisesti poikkeuksellinen. Lestadiolaisuuteen on siis alusta asti kuulunut myös äidillistä lempeyttä korostava Jumala-kuva. Taivaallinen vanhempi on olennainen äidillinen täydennys vanhurskaudessaan ankaralle isä-Jumalalle. Nimitystä "Taivaallinen vanhempi" käytetään yhä lestadiolaisessa julistuksessa.
Juntunen, Viljo:Parannussaarnaa tarvitaam. Iltahartaus Lestadius-seminaarin juhlaillallisilla 17.1.2000 Rovaniemellä. PMS 4/26.1.2000 .
Mielenkiintoinen ja rikas seminaaripäivä on kallistunut iltaan. Olemme näinä päivinä koolla muistelemassa Pohjolan suurta herättäjää Lars Leevi Lestadiusta. Hän saarnasi itse armon armoksi.
Apostoli kirjoittaa ( 1.Joh. 1:8-10 ) : Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.
Lestadiuksen saarnan alla paljastuivat karkeammat ja hienommat synnit, varkaus, huoruus, juoppous, kuollut usko ja kaikkien näiden takana oleva epäusko. Tarvitaanko tänä aikana vielä samanlaista saarnaa? Onko synti hävinnyt tai edes vähentynyt näiden puolentoista vuosisadan aikana, jonka lestadiolainen kristillisyys on vaikuttanut ensin täällä Pohjolassa ja sitten laajemmin? Epäuskoinen maailma elää tänään synnissä niin kuin ennenkin. Meistä tuntuu, että muutosta on tapahtunut pikemminkin huonompaan suuntaan. Jumalan sanan ja Jumalan pyhyyden kunnioitus on vähentynyt. Pyhien arvojen pilkkaaminen on tullut julkiseksi. Karkeat synnit, kuten kaikenlainen siveettömyys, juopottelu ja piittaamattomuus esivallasta, ovat nousseet monilla julkisen kerskauksen aiheiksi. Julkisuutta on tehostanut tiedonvälityksen kehittyminen. Kulttuuri ja taide eri muodoissaan ovat alunperin tähdänneet ihmisen henkiseen jalostamiseen. Ne tarjoavat edelleen paljon sellaista, mistä voi iloita ja nauttia hyvällä omallatunnolla. Kuitenkin niistä on tullut entistä laajemmin myös siveettömän ja ihmistä turmelevan elämäntavan lähettiläitä. Asioilla liikkuessamme ja seuratessamme tiedotusvälineitä korviimme tulvii musiikki, jossa kehuskellaan syrjähypyillä, tilapäisillä seksisuhteilla ja juovuksissa tehdyillä toilauksilla. Monien kirjailijoitten taidekeinoina ovat kiroilu, rivoudet ja edellä maimittujen ilmiöiden kuvaukset. Olimme aloittamassa läänissämme uutta vuosituhatta arvokkaassa tilaisuudessa, jossa luonnehdittiin menneitä vuosikymmeniä kuluneena viihteenä. Uuden vuosituhannen henkiseksi voimavaraksi Lapissa manattiin noituutta ja shamanismia. Ehkä se oli osaksi leikkiä, mutta on todella niitä ihmisiä, joiden ihanteena on vanhan pakanuuden elvyttäminen.Edellä kuvatun syntielämän hyväksyvät ihmiset saattavat ihmetellä ja kauhistella sitä, että alaikäiset hoippuvat juovuksissa kaduilla iltaisin ja öisin. Eikö se ole merkki siitä, että lapset ja nuoret ovat sisäistäneet heille tarjotun kulttuurin ja sen asennemuokkauksen? Eikö sama syntielämä turmele myös koteja? Pääkaupungin lehti uutisoi, että joka viides lapsi joutuu kodissaan väkivallan kohteeksi. Entä sitten, jos uskaltaa avata suunsa ja puhua näissä yhteyksissä synnistä? Kysyjä voi saada vastauksen:"Ei se ole syntiä, koska se on taidetta. Elävä elämä on sellaista. Ei Jumala ole niin ahdasmielinen kuin ennen." Näin moni nykyihminen nostaa itsensä Jumalan yläpuolelle sanomaan, millainen Jumala on ja mitä mieltä Jumala on hänen mielestään. Ihminen tekee itselleen mieluisan Jumalan. Moni on myös ottanut täydestä muutamien kirkonmiesten ja teologien kirjoitukset, jotka leimaavat Raamatun paikkansa pitämättömäksi ja täynnä ihmisten keksintöjä olevaksi kirjaksi. Ihmisen sana on nostettu Jumalan sanan yläpuolelle. Pohjolan herättäjä arvosteli kirkkoa kuolleesta uskosta. Päivällä totesimme eräässä työryhmässä, että kansankirkossamme on tänäänkin monia huolta aiheuttavia ilmiöitä. Jumalan sanan arvovalta on katoamassa. Monet kirkon työntekijätkin näyttäväy mukautuvan Jumalan sanalle vieraisiin ajan virtauksiin. Meidän sananjulistajienkin tulisi kysyä nöyrästi suuren Ylipaimenen edessä, onko minun uskoni Jumalan sanan mukaista elävää uskoa vai kuollutta uskoa. Pahin ongelma näyttää olevan synnin tunnon katoaminen. Parannussaarnaa tarvitaan. On liian vähän niitä, jotka varoittavat synnistä ja sen iakaikkisista seurauksista. Synnistä puhumista kartetaan, koska sitä pidetään vanhanaikaisena ja synkkänä kristillisyytenä. Ellei ihminen tunne syntiä, ei sana armosta kosketa häntä. Hän ei pohjimmiltaan tarvitse armoa. Tekstimme sanoi:Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä ja – jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä. Elävästä uskosta lähtöisin oleva saarna synnistä on Jumalan käsittämättömästä rakkaudesta nousevaa saarnaa. Se ei halua jättää ketään ihmistä syntitaakan alle, vaan haluaa johtaa syntisen sisälle Jumalan armovaltakuntaan, omistamaan aivan armosta syntien anteeksiantamisen valtava lahjan. Apostoli toteaa: Jos tunnistamme syntimme, siin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Avatuille sydämille, joilla ei omalta puolelta ole tuotavana Jumalalle muuta kuin suuri syntivelka ja joilla ei ole muuta turvaa eikä muuta toivoa iankaikkiseen elämään pääsystä kuin Jumalan mittaamaton armo, kuuluu Ylipaimenemme Jeesuksen veren hyvää puhuva ääni: koko velka on maksettu. Kaikki annetaan anteeksi suuren Ristikärsijän Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Päivä on tullut iltaan. Edellä puhuttu ilmiöistä, jotka kertovat, että elämme myös ajan illassa. Kristityt eivät kuitenkaan halua pysähtyä tuijottamaan epätoivoisina ajan illan pimeyttä, vaan he odottavat aamua ja uutta päivää. He kohottavat katseensa tähyämään, joko idän taivas ruskottaa. Se on merkki siitä, että iankaikkinen juhla alkaa pian.
Jussila, O.H.: Vangituille vapautusta – sidotuille päästöä. Maitojyvä 1953, 3 – 8.
Timo Holman kommentein kirjoitettuna löytyy osoitteesta: http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila.htm.
Jönsson, Karin: Laestadianismen. http://www.hig.se/u-inst/religion/AB/1998/redovismom2/karinjonsson/
Introduktion
Lars Levi Laestadius – Vem var han ?
Vad hände efter Laestadius död ?
Korpelarörelsen
Mystik inom laestadianismen
Laestadius’ filosofi
Stormöten
Förhållandet mellan Svenska kyrkan och laestadianismen
Förhållandet mellan världen och laestadianismen
Avslutande diskussion
Kallunki, Uuno: Joulunvietto rovasti L.L.Laestadiuksen Pappilassa. Siionin Joulu 1965, 7 – 9, 44.
Kero, Henry: Vem var Laestadius? Norrbottens Kuriren 4.12.1999.
JAG HAR FÅTT nåden att översätta åtskilliga av Laestadius' predikningar liksom Raattamaas och Erkki Anttis skrifter. För Raattamaa var Laestadius "den förste och bäste läraren i denna besökelsetid". Men ve mig, om han bleve min "idol", en avgud. En kär trosbroder är han! Laestadius visar, liksom Döparen, alla ifrån sig själv och pekar på Jesus och säger: "Se Guds Lamm, som borttager världens synd".
Läses ur postillan
Så gott som varje söndag läses här i byarna ur Laestadius' postilla. Laestadius hann inte verka i väckelsen mer än cirka 16 år. Men redan då måste han med Skriften mota bort falska läror och annat fördärvligt ur församlingen. Hans medhjälpare, parhästarna Raattamaa och Erkki Antti, arbetade vidare i cirka 50 år. Ständigt fick de med Skriften strida emot falska läror, köttslighet, egenrättfärdig härskaranda med mera. "Jag har den tanken om somliga gamla, att de är i de nittionios antal, som inte behöver något bättring." Så måste Erkki Antti 1880 klaga om en del trosbekännare i sin hemtrakt.
Den 1 november i Norrbottens-Kuriren finner jag en hel del vederhäftigt om Laestadius - trots en del sakfel. Men inte känner jag igen Lars Levi i en del beskrivningar. Sådana, som utpekas som "kanske vår främste kännare av L.L. Laestadius", borde läsa på bättre. Raattamaa skriver 1890: "Men han förstod sig inte på denna salighet, förrän lappflickan Maria (1844) sade till honom, att han skulle tro sina synder förlåtna, sådan han nu är."
Stred med Ordet
Efter sin omvändelse stred Lars Levi med Ordet, som säger bland annat: "Den som sätter sig mot överheten, han sätter sig mot Guds ordning". (Rom 13:1).
Hur skulle han ha hyst ett "bottenlöst hat mot överheten"? Visst tillrättavisar han överhetspersoner och konsistorium skarpt med Guds ord, när de gjort något orättfärdigt. Men inte av hat!
Men filosofi, världsliga romaner, teater, dryckenskap, dans, idrott, socialism och kommunism hatade Laestadius. (Dårhushjonet.) "Den största bof kan skrifva en förträfflig roman", konstaterar han i paragraf 848 och i paragraf 1167: "Afvunden uppenbarar sig i socialismen". I paragraf 1694: "Alla fattiga säga: "Gud har icke gjort alla människor rika". Hvar af vet du det? När Gud har förlänat dig sundt förnuft och sund kropp, så har du rikedom nog. Om du rätt använder dina kropps och själs krafter ifrån ungdomen, så ska du icke blifva fattig. Gud har icke gjort somliga menniskor fattiga och somliga rika; utan man kan snarare säga, att det är djefvulen som gjort somliga fattiga, genom fylleri, dryckenskap, otuckt. Andra mammons trälar har djefvulen gjort rika genom krögeri, ocker, slem (ond) vinning".
I strid med katekesen
Arbetsgivarnas och löntagarnas våldsföreningar står i strid med Bibel-språken i Hustavlan i Luthers kakekes. Inte försvarade Laestadius sådan ogudaktighet! Visst månade han, liksom varje kristen, om de fattiga och svaga i samhället. Kvinnorna fick sitt människovärde, barnen kärlek, omsorg och utbildning genom väckelsen.
Visste vad fattigdom var
Visst bestraffade han de rika för deras överdåd och för att de skodde sig på de fattiga. Men han gjorde det med Guds Ord och inte med girighetens, avundsjukans och bitterhetens agitation. Och Laestadius visste vad fattigdom var. Även jämförelsen med Stridberg, som före sin död lär ha fått bättringens nåd och likt Darwin ville ta tillbaka sina skrifter, haltar.
I stället för att avguda Laestadius, ta vara på hans skrifter och följ hans bibliska råd. Gör bättring och tro evangelium, ty himmelriket är fortfarande nära!
Kiefer, James: April 12, Saint Day of: Lars Levi Laestadius, Preacher (1800-1860). http://www.hillsdale.edu/academics/Phil&Rel/Biography/o4/12d.html
Koskela, Teuvo: "Ei lakkaa kiitosääni". PMS 4/26.1.2000
Lestadiolaisen lauluperinteen juhla Rovaniemen kirkossa
Lars Levi Lestadiuksen juhlavuoden tilaisuudet pidettiin Rovaniemellä tammikuun 16.-18. Päivinä. Juhlat alkoivat sunnuntaina juhlajumalanpalveluksella Rovaniemen kirkossa klo 10, ja lestadiolaisen lauluperinteen arvokas, lähes kolmetuntinen tilaisuus oli iltapäivällä.
Vaikka runsas lumipyräkkä teki monen juhlavieraan kulun vaikeaksi, tilaisuuksissa oli väkeä satamäärin. Varsinkin lestadiolaisen lauluperinteen juhla keräsi väkeä lähes kirkon täydeltä. Vieraita oli saapunut Ruotsista saakka.
Kristus on elämän lähde
Juhlajumalanpalveluksessa avusti Rovaniemen kirkkokuoro Mauri Miettusen johdolla. Keijo Nissilä toimitti messun ja saarnasi. Päivän evankeliumin johdolla hän opasti kuulijoita elämänlähteelle. Väsyneen ja janoisen hillamiehen henkilökohtaisista, virkistävistä kokemuksista Nissilä löysi elävän kosketuksen Syykarin lähteen tapahtumiin. Siellä Jeesus opasti samarialaista vaimoa, ihmissuhteissa pettynyttä ihmistä, elämänveden lähteelle. Raamatun luomiskertomuksen mukaan kaikkien ihmisten syvin olemus on siinä, että he janoavat yhteyttä Luojaansa ja Lunastajaansa ja rakkautta turvallisiin ihmissuhteisiin. " Tämä samarialainen nainen on meille esimerkki siitä, miten elämän erämaan kolkossa kivikossa avautuu lähde silloin, kun Jumala tahtoo. Kuiva erämaa muuttuu lähteiden maaksi. Jeesus sanoi:" Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä sen veden lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä." Juuri tätä me täällä rakkaassa Rovaniemen kirkossa muistelemme ", painotti Keijo Nissilä saarnassaan. Me muistamme Lars Levi Lestadiusta siitä, että hän tuli tyhjän vesiruukkunsa kanssa kerran Åselen seurakuntaan tarkastusmatkalle tuomiokapitulin määräyksestä. Siellä Lestadius pääsi yllättäen elämänlähteelle kuten samarialainen nainen Syykarissa. Lapin Maria auttoi Lars Levi Lestadiuksen taivastielle saarnaamalla anteeksiantamuksen evankeliumia. Silloin Lestadiuksestakin tuli lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Tämä lähde muutti kuivan lapin erämaan lähteiden maaksi Ruotsin Lapissa ja kohta Suomen Lapissa ja muualla. Tätä Jumalan ihmettä muistelemme kiitollisina näinä päivinä täällä Rovaniemellä. Nissilä kiinnitti kuulijoiden huomion Rovaniemen kirkon alttarifreskoon. Siinä on taiteilija kuvannut elämän lähteen, joka kuvaa myös ihmisen sydämentilaa. Tämän lähteen ympärillä me näemme Lapin ihmisten asenteet ja arvostukset suhteessa Vapahtajaamme, elämänlähteeseen ja kristillisyyteen. Väsyneen ja janoisen kulkijan on yhä uudestaan ja uudestaan tultava sille avoimelle lähteelle, joka Herran Siionissa on avattu kaikkea syntistä ja saastaisuutta vastaan. Katsokaamme sen peilissä veristä purppuraviitastaan ulosastuvaa orjantappuralla kruunattua Siionin Kuningasta. Hän on sovittanut kaiken maailman synnit. Hän puhdistaa meidät elämänlähteen raikkaalla vedellä antaessaan meille kaikki syntimme anteeksi pyhässä nimessään ja sovintoveressään.
"On lepopaikka suloinen"
Lestadiolaisen lauluperinteen juhlaan oli saapunut väkeä lähes kirkon täydeltä. Juhlan aloitti Risto Ainali urkukoraalilla "Kirkasta oi Kristus meille". Yhteislaulun jälkeen Juhani Holma ja Hannu Niemelä juonsivat juhlaa liittäen mukavasti juhlan lukuisat esitykset toisiinsa. Hannu Niemelä lainasi erästä Juhani Raattamaan kirjettä: "Laulamisella on lestadiolaisuudessa ollut tärkeä sija. Tiedän L. L. Lestadiuksen itse laulaneen kuolinvuoteellaan Siionin virsiä. Joskus on kuitenkin jouduttu varoittamaankin väärästä laulukristillisyydestä." Juhani Raattamaa joutui jopa saarnaamaan 1890-luvulla näin: "Ei tämä kristillisyys ole alkanut laulaa loilottamalla eikä veisata hoilottamalla, vaan se on suurella vaivalla ja kyynelillä ja huokauksilla uudestasyntynyt Ruotsin laajassa Lapin korvessa." Nyt saimme Rovaniemen kirkossa laulaa rakkaita laulujamme sydämemme pohjasta.
Siionin virret alkuherätyksen lauluirjana
Timo Holma mainitsi historiallisessa esitelmässään, että lestadiolainen herätys ei syntynyt lauluttomaan tyhjiöön: Peräpohjolan kristillisyyden syntysijoilla oli Siionin Virret-kirja erittäin tuttu. Sen Jeesuksen kärsimysmuotoa tarkastelevat virret jätti ikään kuin perinnöksi hernhutilaisuus." Siionin Virret olivat kauan laulettuja ja tuttuja sekä Ruotsissa että Suomessa. Tukholman hernhutilaisten toimesta ne oli julkaistu jo 1740-luvulla 223 laulun kokoisena Siions Sånger –nimisenä teoksena. Jalasjärven kappalaisen Elias Laguksen kääntämänä se ilmestyi suomeksi 1790. Lestadiolaisen laulurunouden alkuhistoria on 1800-luvun loppupuolella. Lauluja on kirjoitettu siitä lähtien sadan vuoden ajan.
Siionin laulujen kieli on uskon kieltä
"Siionin laulujen aurinko on korkealla taivaalla. Se aurinko on ristiinnaulittu ja ylösnoussut Kristus. Elämän auringonsäteet loistavat sisimpäämme ja kutsuvat meitä siihen elämään ja iloon, jota laulut tulkitsevat", mainitsi Niilo Rauhala esitelmässään laulujen kielestä. Hän kertoi, että laulujen kieltä on muokattu aikojen kuluessa. Mitään radikaalia muutosta kielen suhteen ei ole kuitenkaan tapahtunut. Uudistuksissa on jätetty vanhoja lauluja ja virsiä pois, koska ne ovat jääneet vähälle käytölle. Käytössä olevan Siionin laulut –kirjan perussisältö koostuu tutuista raamatullisista aiheista: syyllisyyden tunto ja tunnustaminen, Jeesuksen täydellinen sovitustyö, anteeksiantamuksen rauha, ilo ja turvallisuus, uskonelämän hoito, uskovaisten yhteys, kutsu pannukseen ja uskoon ja kehotus valvomaan. Siionin lauluille on ominaista raamatunläheinen, suorastaan Raamatusta kumpuava runo- ja kuvakieli. Rauhala kertoi joidenkin lauluista liittyvän Jeesuksen puheisiin ja vertauksiin. Niissä Vanhan Testamentin sanomaa tulkitaan Uuden Testamentin valossa. Koska laulut ovat Raamatun teksteihin perustuvia, niiden kieli on vanhahtavaa. Se elää rinnan Raamatun käännöksen kanssa. " Vanhahtava runoasu on omalla tavallaan hyvin kaunista kieltä", Rauhala arvioi. Niilo Rauhalan mukaan vanhahtavaan tyyliin sopii hyvin Kaanan kieli eli tutuksi tulleet kielikuvat ja ilmaisut, jotka kuuluvat lestadiolaiseen saarnakieleen." Haluan alleviivata sitä, että Raamatun kieli ja laulujen kieli ovat hyvin lähellä toisiaan. Ne ovat syntyneet seurojen ja seurapirttien tarpeeseen, toki myös yksityiseen hartauteen. Ne tulkitsevat sitä uskoa, josta saarnoissa puhutaan", korosti Niilo Rauhala sanottavaansa.
Saarnan ja laulujen vuoropuhelu
Ennen laulujen syntyä oli saarna. Saarna ja siitä vuotava usko on herättänyt jalon kirjoittajan kynän. Laulu on vuorostaan ruokkinut saarnaa. Niiden kesken on ollut jatkuvasti hedelmällistä vuoropuhelua. Kun puhumme siionin laulujen kielestä, puhumme kaiken aikaa uskon kielestä ja sen sisällöstä. Varsinainen laulu-ja laulamisen perinteen jatkajia juhlassa oli useita. Heikki Rainio esitti yksinlauluina Arto Heikkilän urkusäestyksellä Nouse jo pilvi verinen ja Jumalan rauhaa rinnassansa. Oulusta oli saapunut konservatorion kirkkomusiikkiosaston kuoro johtajanaan Tuomo Nikkola. He lauloivat kuusi siionin laulua. Johanna Jurvelin ja Heikki Rainio lauloivat duettona kolme laulua. Yksi niistä oli Katselen Golgatalle päin. Tämä lienee eräs niitä laulujen helmiä, joka on niin monessa elämäntilanteessa tulkinnut matkamiehen tuntoja niin arjessa kuin juhlassa. Pysyköön aina Siionin laulujen sanoman ja kielen ytimenä Jumalan armo, sovintosaarnan voima ja uskonvanhurskaus. Silloin lauluissa on henkeämme ylentävä voima.
Kilpeläinen, Tarja: Laestadius oli myös teologisesti aikaansa edellä. Pohjolan Sanomat 24.09.2000
Lars Levi Laestadius oli myös teologian näkökulmasta monimuotoinen ja aikaansa edellä.
-Laestadismissa ei ole kyse vaan yhdestä teologiasta vaan synteesistä, jonka juuret ajoittuvat satojen vuosien päähän Laestadiuksen syntymästä, kertoo lehtori Karl-Göran Väliwaara. Väliwaara oli puhumassa Laestadiuksen juhlavuoden seminaarissa Torniossa.
Joentaloon oli kokoontunut nelisenkymmentä kirkonmiestä sekä maallikkoa Norjasta, Ruotsista ja Suomesta.
Väliwaaran mukaan Laestadiukseen vaikuttuivat muun muassa vanha ja uusi pietismi. Myös ortodoksisuudesta on Laestadius saanut vaikutteita, vaikka itse kritisoikin puhdasoppisuutta. Myös vanhat venäläiset isät vaikuttivat laestadiuksen oppeihin.
-Laestadius oli teologi, joka on näki muun muassa armahduksen käsitteen syvemmin kuin mitä länsimaisessa teologiassa on nähty, kertoo Väliwaara.
-Teologiassa hänellä on ollut yhteyttä myös niin kutsuttuihin erämaavaeltajiin.
Maria on avainkysymys
Väliwaara ei voi olla ohittamatta Lapin Marian merkitystä Laestadiukseen ja hänen oppeihinsa. Lisäksi Laestadiuksen lukeneen ja uhrautuvan äidin voi nähdä vaikuttaneen Laestadismiin.
-Marian kautta Laestadius pääsi epäilyksistään ja keskustelut hänen kanssaan ovat avain kysymys laestadiolaisuudessa. Väliwaara kertoo, että juuri Marian kulkema pitkä tie pimeydestä valoon selkeytti Laestadiuksen käsitystä siitä, että autuus tulee saavuttaa elämisen kautta, ei armolahjojen tai sakramenttien.
-Laestadius oli kovasti vastaan pappiselämän ylpeyttä ja pinnallisuutta. Aikalaiset papit kutsuivat häntä papistoa kohtaan esittämänsä kritiikin perusteella sontakärpäseksi. Itse Laestadius piti nimitystä osuvana.
-Laestadiuksen opissa tulee esille myös ajatus siitä, että vanhaa evankeliumia julistetaan uudella tavalla uudessa ajassa, Väliwaara kertoo. Hän tarkentaa, että vaikka muoto muuttuu, sisältö ja sanoma pysyvät samana. Väliwaaran mukaan tämä piirre ei ole tyypillinen pelkästää Laestadiolaisuudessa, vaan myös muissa herätysliikkeissä.
Psykologian tuntija
Laestadius imi vaikutteita myös aikansa uudesta tieteestä, psykologiasta, joka erotti jo ruumiin, sielun ja hengen.
-Lisäksi Laestadiuksen käyttämä rationaalisen filosofian kritiikki on ajan kohtainen vasta tänään.
Laestadiuksen armojärjestyksessä on kahdeksan hyvyyttä, jotka johtavat kohti autuutta. Armojärjestys on laestadiolaisessa teologiassa keskeistä. Väliwaaran mukaan tämän päivän saarnoissa keskitytään enemmän armahdukseen ja sen saamiseen. Armojärjestys on saarnoissa unohtunut tai himmentynyt. Väliwaaran mukaan Laestadiuksen teologiassa korostuu myös tien merkitys, se että ihmisen tulee itse elämällä tulla autuaaksi, ei jonkin armovälineen kautta.
Kujanpää, Lassi: Laestadiuksen saarnojen juuria. Perusta 1/2000, 33 – 35.
Köjs, Anders :
Norrbottens Kuriren 1.11.1999.
Lättnad och lycka.
Bengt Pohjanen. Författare, kulturarbetare, Laestadiuskännare, Överkalix:
VÄN OCH TRÄTOBRODER. Bengt Pohjanen säger sig vara helt befriad från laestadianismen men har Lars Levi Laestadius som sin idol. Han har läst allt som Laestadius skrivit - inklusive den här boken som är en finsk utgåva av Lars Levi Laestadius egenhändigt nedtecknade originalpredikningar på meänkieli, tordnedalsfinska.
Stenen som lämnar hans bröst är nästan synbar.
- Oj, vad lättad jag blir, säger Bengt Pohjanen och faller tillbaka mot soffans ryggstöd.
- Det finns ju inte någon annan. Lars Levi är störst, en gigant och självskriven som Årtusendets norrbottning, fortsätter han.
Pohjanen kan knappast betraktas som ojävig i ärendet men än sen?
- Læstadius är min idol. Jag avser att helgonförklara honom, förklarar han utan omsvep.
Laestadiuksen suvusta/om släkten Laestadius: http://home.swipnet.se/leifbostrom/laestadius.htm
Laestadius årtusendets norrbottning. Norrbottens Kuriren.3.11.1999.
Årtusendets norrbottnin: Lars Levi Laestadius, 1800 - 1861. Präst, väckelsepredikant och vetenskapsman. Norrbottens-Kurirens läsare har sagt sitt. Många tyckte att prästen, väckelseledaren och nykterhetskämpen Lars Levi Laestadius gjort så mycket för Norrbotten, att han gjort sig förtjänt av titeln Årtusendets norrbottning.
Lars Levi Laestadius levde och verkade i Tornedalen en stor del av sitt liv. Han grundade en väckelserörelse, laestadianismen, och han kämpade också för att människorna i Tornedalen skulle sluta dricka sprit. Spritmissbruket var mycket utbrett under den tid när Lars Levi Laestadius bodde i Karesuando och Pajala.
Laestadius var också vetenkapsman, botaniker, alltså växtkännare.
Bengt Pohjanen tycker att det är ett mycket bra val att utnämna Lars Levi Laestadius till Årtusendets norrbottning.
- Jag är stolt å norrbottningarnas vägnar, säger han.
- Det hade varit en skam att inte välja honom.
Den gudstro som Lars Levi Laestadius stod för, har blivt förändrad, tycker Bengt Pohjanen.
Dagens uppfattning om Lars Levi Laestadius som den stränga moralisten, tycker Bengt Pohjanen inte stämmer. Han tycker den är ensidig.
- Lars var sträng men han var ingen svinhund, säger han.
- Han var uppriktig, fast och sträng men oändligt mild. Han hade kraften att befria.
Lars Levi Laestadius. Norrbottens Kuriren 30.9.1999.
Lars Levi Laestadius, 1800-1861, kom att lämna outplånliga spår efter sig när han för mer än 150 år sedan lade grunden till den trosriktning som bär hans namn.
Laestadius föddes i Jäkkvik och var 25 år när han prästvigdes. 1826 tillträdde han tjänsten som kyrkoherde i Karesuando men det skulle dröja till början av 1840-talet innan Laestadius ansåg sig beredd att framföra svidande kritik mot lutherdomen, som han menade hade stelnat i sina former.
I mitten av 1840-talet sköt laestadianismen fart och den begåvade Lars Levi Laestadius fick hjärtan att brinna med sina predikningar.
Hans briljanta intellekt gjorde honom till en mäktig talare. Han var en mångsidig och mycket begåvad människa men som sådan inte odelat väl mottagen i alla sammanhang. Inte minst de mest välsituerade såg ett hot i Lars Levi Laestadius.
Laestadius litterära produktion var omfattande. Hans verk kom också att översättas till bland annat norska, finska, engelska, ryska och estniska.
Lars Levi Laestadius förknippas i första hand med den trosriktning han förespråkade. När hans namn kommer på tapeten ska också nämnas hans betydelse för tidens naturvetenskapliga forskare. Som student ägnade Lars Levi tid åt botaniska expeditioner och blev ett stort namn på området.
Han efterlämnade, exempelvis, ett herbarium omfattande 6.500 växter.
Laestadius framstår också som en av landets främsta nykterhetskämpar. Han gick till storms mot dryckenskapen bland samerna och bildade 1843 Norrbottens första nykterhetsförening.
Lars Levi Laestadius betydelse betecknas av många som enorm. Det finns bedömare som anser honom vara en av de märkligaste personerna i vår snart tvåtusenåriga kyrkohistoria.
Lars Levi Laestadius.
Väckelsepredikanten och botanisten Lars Levi Laestadius föddes den 10 Januari 1800 i Jäkkvik. Fadern var nybyggare sedan brytningen upphört i Nasafjälls silvergruva där han var gruvfogde och flyttade senare till Kvikkjokk.
Lars L Laestadius hade en äldre bror som blev präst i Kvikkjokk och en två år yngre bror Petrus som även han senare blev präst. Petrus tog studenten i Härnösand 1819 och prästvigdes sex år senare för att först bli lappmissionär och sedan kyrkoherde
i ångermanländska Vibyggerå....
http://hem.passagen.se/netpain/Lars.html
Lars Levi Laestadius (1800-1861). http://kaarna.cc.jyu.fi/tdk/museo/leevi/laestadius.html
Lars Levi Laestadius 1800-1861 http://homepages.lycos.com/Wakaluk/lypersonal/lae.html
Lehtola, John: Lars Levi Laestadius born 2000 years ago. The Voice of Zion 1/2000.
Leivo, Seppo: Laestadiuksen saarnat – heräyksen työkalu. Rauhan side 2/1992, 9 – 12.
Laestadiuksen postillat koottu hänen pitämiensä saarnojen käsikirjoituksista eli "saarnakartoista", kuten hän itse nimitti niitä. Tunnetuimpia postillalaitoksia ovat Kirkkopostilla (1876), Uusi Postilla (1897), Kolmas Postilla (1924) ja Postilla I – II (1964)..Artikkelin väliotsikot:
1. Saarnoja tallella yli 400
2. Pääosa saarnoista vuosilta 1848-60
3. Paperista oli pula
4. Saarnat säilyivät, kun niitä käytettiin
5. Rovasti saarnasi kuulijakunnan mukaan
6. Kopiokirjat avuksi
7. Saarnakarttojen myöhempi kohtalo
Leivo, Seppo: "Sinä iltana sain kokea taivaan valtakunnan esimakua". 150 vuotta Lapin Marian ja Laestadiuksen kohtaamisesta. Rauhan Side 1/1994, 3.
Leivo, Seppo:
Usko tulee Jumalan sanasta. Evankeliumin ja synninpäästön käyttö Laestadiuksen aikana. Rauhan Side 1/2000
Leppänen, Ritva: Laestadiuksen ensimmäinen kirja nyt suomeksi: Uudisviljely Lapissa. Päivämies 3/19.1.2000.
Ruotsin taöousseura antoi lähes 200 vuotta sitten vasta 22-vuotiaalle lahjakkaalle opiskelijalle Lars Levi Laestadiukselle tehtäväksi kirjoittaa maatalousoppaan: tutkimuksen Lapin asuttamisesta valtiovallan kustannuksella. "Om uppodlingar i Lappmarken på det allmännas bekostnad"-nimisenä kirja ilmestyi Tuklholmassa vuonna 1824. Vasta nyt, kirjoittajan 200-vuotissyntymäpäivänä, se julkaistiin suomeksi.
Kirjan julkistamistilaisuuteen Rovaniemelle, Lapin maakuntakijaston Lapponica-saliin oli kerääntynyt runsaasti kiinnostuneita kuulijoita 10.1.2000….
Kirjan suomentamisidea on lähtöisin opettaja Pauli Korteniemeltä. Teoksesta oli lainattu katkelma Kilpisjärven biologisen aseman harjannostajaispuheessa, jolloin Korteniemi oli kiinnostunut kirjasta ja hankkinut sen itselleen. Kun hän kertoi Kari Gustafssonille kirjasta, tämä lupasi, että Pohjolan Painotuote kustantaa kirjan, jos sille löytyy suomentaja. Kääntäjäksi lupautui Tauno Alatalo, joka on kotosin Ylitornion Kainuunkylästä ja asuu Taalainmaalla. Itsekin Tornionlaaksossa syntynyt Korteniemi on ollut kirjan toimittajana ja kannen on suunnitellut Pellon Orajärveltä kotoisin oleva taiteilija Eero Österberg. Julkistamistilaisuudessa kääntäjä sai stipendin Tornionjokilaakson kulttuurin kehittämiseen varoja antavasta Allan Lehdon rahastosta….
Laestadius on ollut monipuolinen ja tuottelias kirjoittaja, jonka teokset täyttäsivät toista hyllymetriä. Tunnetuimpia ovat hengelliset kirjat, mutta hän kirjoitti mm. ranskalaisten pyynnöstä kirjan saamelaisten historiasta ja mytologiasta. Hän oli myös arvostettu kasvitieteilijä, jonka nimeämiä kasveja löytyy yhä kasvikirjoista. Hänen kasvitieteellinen "Loca parallela plantarum" ilmestyy keväällä suomeksi. Se on alunperin kirjoitettu latinaksi ja käännetty sitten ruotsiksi.
Leppänen, Ritva: Kääntäjä ei uponnut kielen hetteikköihin. PMS 3/19.1.2000.
Laestadiuksen ensimmäisen kirjan suomentaja Tauno Alatalo totesi, ettei 200 vuoden taklainen ruotsi käänny aivan vaivattomasti nykysuomeksi. Laestadius on erinomainen kirjoittaja, mutta sen ajan koukeroisten lauserakenteiden takaa ei kiireinen nykylukija jaksa etsiä merkityksiä…Kääntäjä on iana valintatilanteen edessä. Kaikille ruotsinkielisille sanoille ei löydy suomenkielistä vastinetta ja sana merkitys on saattanut muuttua 200 vuoden kuluessa. Myös kasvitieteellinen sanasto aiheutti hankaluuksia, samoin Laestadiuksen itsensä kehittelemä suosystematiikka….Niihin rimpii ja hetteikköihin,vuomiin ja vittikkoihin oli vaarassa juuttua…Myös Laestadiuksen käyttämille Piittimen Lapin murresanoille oli vaikea löytää vastineita…Laestadiuksen teksti oli selkää ja nautittavaa ja sille piti yrittää löytää vastaavat "äänenpainot". Kääntäjälle paljastui myös uusia piirteitä Laestadiuksen persoonasta. Paitsi luonnonystävä hän oli myös kansanelämän tuntija, jonka tekstin taustalla kuuluu myös vahva sosiaalinen paatos. Kijalla on myös väestöpoliittiset ja kansantaloudelliset ulottuvuutensa.
Lessing, Helena: Lestadiolaisuus pelasti saamelaiset viinalta ja Lapin kommunismilta "Meissä kaikissa asuu pieni lestadiolainen". Pohjolan Sanomat 10.1.2000.
Vanhoillislestadiolaisten vuosittainen voimannäyttö on Suviseurat, joka kokoaa yhteen kymmeniä tuhansia liikkeen jäseniä.
Miten olisi saamelaisväestön käynyt ellei Laestadius olisi pelastanut sitä tolkuttomalta väkijuomien käytöltä ja sitä seuraavalta tuholta, kysyy dosentti Jouko Talonen Helsingin yliopistosta.
- Miten olisi käynyt Pohjois-Suomen ellei lestadiolainen liike olisi sodan jälkeen ollut patoamassa kommunismia, hän jatkaa, tosin ei tutkijana.
Kulttuurissa hän näkee lestadiolaisuuden vaikutuksen kaksijakoisena. - Taidepohjaista kulttuuria liike vieroksuu ja on aktiivisesti vaikuttanut vain talonpoikaisen maaseutukulttuurin säilymiseen. Se on kuitenkin tarjonnut runsaasti aiheita ja kiinnostuksen kohteita taiteilijoille ja kirjailijoille koko Pohjoiskalotilla.
- Kirkollisesti lestadiolaisuus on painottanut sielunhoidollista herätyssaarnaa. Siten se on jarruttanut kirkon maallistumista ja rikastuttanut sitä henkisesti, kaikkine ongelmineenkin.
Alkuperäiskansan puolustaja
Lars Levi Laestadius syntyi 200 vuotta sitten Ruotsin Arjeplogissa; huomenna 10.1. syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta.
Toimiessaan pappina Karesuvannossa hän sai itse herätyksen, jonka taustalla oli pietistinen lukijaisliike. Omasta pelastusvarmuudesta syntynyt kipinä sytytti myös ympäröivän saamelaisväestön ja sai sen jättämään juomisen ja porovarkaudet.
Professori Juha Pentikäinen Helsingin yliopistosta painottaa Laestadiuksen olleen nimenomaan saamelaisten pappi. Hän opetteli kielet ja tunsi niin luonnon kuin kansan. Laestadius oli ekologi joka puolusti alkuperäiskansaa, Pentikäinen selventää.
Luonnontutkijana Laestadius teki pohjoista periferiaa tutuksi aikansa tiedemiehille; Karesuvanto oli eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden päätepiste. Hän tutki myös saamelaisten historiaa ja mytologiaa, ja koska hän tunsi kansansa, hänen ei tarvinnut pohtia sellaisia kysymyksiä kuin vaikkapa samanaikaisesti Kalevalan kanssa painiskelevat aikalaisensa, Pentikäinen huomauttaa.
Viisiosainen teos, Katkelmia saamelaisten mytologiasta, jäi kuitenkin kesken herätyksen viedessä Laestadiuksen ajan ja mielenkiinnon. 150 vuoden viiveellä teos julkaistaan kevään aikana suomeksi, ensimmäisenä tieteellisesti toimitettuna laitoksena. Pentikäinen lupaa sen antavan uutta tietoa niin Laestadiuksesta kuin saamelaisistakin. - Se tulee olemaan shokki.
Itsetuntoa Syrjä-Suomeen
Saamelaisalueilta painopiste siirtyi suomea puhuvien keskuuteen Laestadiuksen tultua kirkkoherraksi Pajalaan. Liike levisi Suomessa itään ja etelään, ja siirtolaisten mukana Amerikkaan. Tornionjokilaakso oli pitkään alueellinen keskus.
Edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo Rovaniemeltä muistuttaa esilestadiolaisista herätysliikkeistä Tornionjokivarressa, jotka olivat jo opettaneet jokivartisille oikean seurakunnan merkitystä. Heidän oli helppo ryhtyä Laestadiuksen arvosteluun Tornion jauhoporvareita ja Härnösandin juopporenttuja kohtaan.
- Meitä eivät herrat muualta määräile, Ylitalo tulkitsee jokivarren itseriittoista asennetta. Hän valittaa, että Tornionjokivarressa on tässä suhteessa menty alaspäin ja katsoo, että perinne olisi taas syytä elvyttää.
Miikka Ruokanen taas kuvasi tutkimuksessaan vuonna 1980 lestadiolaisuutta ryhmäturvallisuuden tuojana. "Syrjä-Suomen ihmisen omanarvontunteen puute, elinkeinon harjoittaminen ankaran luonnon armoilla pohjoisessa, asuminen harvaanasutuissa erämaissa jne. ovat synnyttäneet tarpeen kompensoida oman riittämättömyyden ja voimattomuuden tunne vahvalla opilla 'Jumalan valtakunnasta'".
Lestadiolaisuus alkoi kuitenkin pian jakautua eri suuntiin. Tornionlaaksoon jäivät länsiläiset eli esikoiset/pikkuesikoiset/rauhansanalaiset kun Oulusta tuli itäläisten eli vanhoillislestadiolaisten/SRK:laisten keskuspaikka.
Pikkuesikoisia tutkinut Kirsti Suolinna Åbo Akademista kuvaa heitä joustaviksi ja hyvin kyläyhteisöön sopeutuviksi. - Se ei ole raakaa eikä rajua vaan antaa elämälle sisältöä, järkevyyttä, vaihtelua ja johtajakuviot.
Rauhansanalaiset mahtuvat samoihin seuroihin vaikka esimerkiksi perhenormit vaihtelevat eri ympäristöissä. Ruotsissa sekä Pohjanmaalla syntyvyydensäännöstely ei ole hyväksyttyä mutta rajan länsirannalla lapsia on vähän. - Sallivuutta ja tuomitsemisen välttämistä on lisännyt 30-luvulla koettu erottaminen liikkeestä, Talonen selittää.
Maltillista yhteiskuntavastuuta
- Lestadiolaisuus liittyy vuodesta 1919 lähtien vahvasti poliittiseen keskustalaisuuteen, viitoittaa kirkkohistorioitsija Talonen, joka on tutkinut liikkeen yhteiskunnallista merkitystä. - Se on ajanut varsin maltillista poliittista kehitystä eikä valtakirjoja ole annettu äärilinjoille.
Professori Hannu Mustakallio Helsingistä muistuttaa, että jo alkuherätykseen liittyivät yhteiskunnallisen vastuun kantaminen ja kokonaisvaltaiset yhteiskunnalliset parannukset.
Pentikäinen näkee liikkeen yhteiskunnallisen merkityksen tulevan niiden henkilöiden kautta, joihin on luotettu. Eduskunnassa on aina 1-10 lestadiolaista, mutta heidät on valittu kansanedustajiksi, ei lestadiolaisina, hän huomauttaa.
Ylitalo taas muistuttaa kiinteistä yhteyksistä, joiden avulla eduskuntaan "viedään" aina tietty henkilö. Suolinna huomasi pikkuesikoiskylässä samoille keskustalaisille johtohenkilöille keskittyvän niin henkisen kuin maallisen vallan.
- Sodan jälkeisinä vuosina lestadiolaisuus muodosti Lapissa padon kommunismia vastaan, toteaa Talonen. Lappi oli kokenut hävityn sodan ja oli tuhkan peitossa, samalla kun koko maassa tulvaili kommunistista kiihotusta.
Suolinna torjuu eritoten Ruotsista levitetyn huhun, että lestadiolaisuus ja kommunismi mahtuisivat samaan pirttiin. Pikkuesikoisuus on sensijaan aika pitkälle sopeutunut ruotsalaiseen sosiaalidemokratiaan, hän kertoo.
Ahkerat oululaiset
- Lestadiolaiset ovat yhteiskuntaa rakentava voima nimenomaan eettisten arvojensa ja elämäntapojensa puolesta, lausuu professori Jouko Vahtola Oulun yliopistolta. - He ovat ahkeria, työteliäitä eikä aikaa mene humputuksiin.
Hän kertoo valtiosihteeri Raimo Sailaksen (Itä-Suomessa) kehottaneen ottamaan Oulun seudusta mallia, sillä siellä on lestadiolaisuuden ansiosta positiivinen väestökehitys ja paljon yritteliäisyyttä.
Oulun läänin vanhoillislestadiolaisuudessa on nykyisin liikkeen painopiste, kun taas Lapissa vaikutus on valtavasti heikentynyt, Talonen toteaa.
- Lapissa rikkoutui jotain sodan ja evakkotaipaleen jälkeen, hän mietiskelee. - Peruskristillisyys ja ihanteellisuus heikkenivät ja tilalle astui arkinen realismi. Lapissa ovat myös kansainväliset vaikutteet yllättävän suuria, Ruotsin rajan ja matkailun ansiosta.
Lapissa ei ole enää yhtään lestadiolaisenemmistöistä kuntaa, hän ihmettelee. Lestadiolaisia valtuustoryhmiä kyllä on, Ylitalo todistaa, ja raja kulkee silloin keskustan ryhmän sisällä.
Lastenlasten mielenmaisema
Suomen lestadiolaisuuden suurimman suuntauksen, SRK:n suhde yhteiskuntaan on sitten 70-luvun avartunut, toteaa pääkaupunkiseudun lestadiolaisuutta tutkinut Martti Vuollo. - He suhtautuvat nykyään toisiin erittäin ystävällisesti.
- Alkuperäisen askeettisuuden sijasta nykyisin hyväksytään uudenlainen teknologia tv:tä lukuunottamatta, sanoo Mustakallio, ja Vuollo on huomannut muutoksia myös vaikkapa pukeutumisessa.
Pentikäinen näkee lestadiolaisuuden positiivisia saavutuksia myös kulttuurissa ja kirjallisuudessa mainiten Niilo Rauhalan ja Antti Hyryn. Talonen ja Mustakallio taas rajoittavat kulttuurisen kiinnostuksen talonpoikaiseen maaseutukulttuuriin. Pentikäinen on kuitenkin samaa mieltä Talosen kanssa siitä, että lestadiolainen mielenmaisema on luonut pesäkkeitä kulttuurin tekijöille, ja hän luettelee Särestöniemen, Mukan, Palsan.
- Tornionjokilaaksossa rauhansanalaisesta lestadiolaisuudesta on tullut yleisesti hyväksyttyä kirkollista kotiseutuperinnettä, Talonen määrittelee. - Siellä asuvat herätyksen lapsenlapset.
Vaikka vanhoillislestadiolaiset ovat avanneet yhteyksiään ulkopuoliseen maailmaan, eivät he ole luopuneet dogmistaan eli siitä, että pelastus on mahdollinen vain heidän joukossaan. Suolinna muistuttaa muista suunnista, jotka pehmeämpinä jäävät näkymättömiin, fundamentalistien varjoon. Hänkin arvioi kuitenkin muiden tavoin, että parhaiten kestää tiukimman opin suunta, joka kasvaa ennen kaikkea sisältäpäin, kristillisen kasvatuksen avulla.
Lessing, Helena: Laestadiukselle messuja ylistyshymni Pajalassa. Laestadiuksen juhlavuosi käynnistyi Ruotsissa. Pohjolan Sanomat 18.1.2000
Lars Levi Laestadiuksen muotokuva oli saarnastuolissa kun hänen kunniakseen tehtyä ylistyshymniä esittivät Pajalan ja Gällivaaran kirkkokuorolaiset.
Pajalan täpötäysi kirkko kaikui hartaana kaksikielistä Siionin laulua: Från örtagården leder, till Golgata en väg; Käy yrttitarhassa polku, se Golgatalle vie.
Luulajan hiippakunta aloitti sunnuntaina Laestadius-juhlavuoden vieton juhlamessulla ja ylistyshymnillä. Messun on kirjoittanut Bengt Pohjanen ja säveltäneet Johannes Johansson ja Anders Drugge. Kuoroa johti Bruno Wallenström ja solistina lauloi Karin Lundholm.
Hymnia varten oli koottu laulajat Pajalan ja Gällivaaran kirkkokuoroista, jotka astelivat sisään ja kirkon keskelle kolmesta sisäänkäynnistä vanhaa virttä laulaen. Hymnissä on 12 laulua, ja ylistyssanoja lausuen kirkkoon astui vielä 12 kuorolaista, kukin kantaen pohjoista kasvia.
Teksti kertasi Lars Levi Laestadiuksen elämänvaiheita, joita vuorotellen lukivat Pohjanen lehteriltä ja Pajalan kirkkoherra Sigurd Westman alttarilta. Hymni oli todellinen ylistys Norrbottenin valolle ja Lappmarkin enkelille: - Loistava tähti valaisi Tornionlaakson, mutta kuka sitä nyt suojelee?
Messuun sisältyi ehtoollinen, jolla kuorolaiset kävivät ensin kirkkokansan laulaessa yrttitarhasta. Luulajan piispa Rune Backlund kiitti Herraa anteeksiannosta ja rajattomasta armosta ja julisti synnit anteeksi Jeesuksen nimessä.
Raamattua 2113 kielellä
- Jeesuksesta Kristuksesta julistetaan nyt 2113 kielellä, laski Anders Alberius Ruotsin Raamattuseurasta. Bengt Pohjanen luovutti Alberiukselle käsikirjoituksina Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit, jotka hän on kääntänyt meänkielelle eli tornionlaaksonsuomeksi. Painamiseen eivät vielä ole rahat riittäneet, mutta Pohjanen toivoi sen tapahtuvan pian. Markuksen ja Johanneksen evankeliumit ovat ilmestyneet meänkielellä jo aiemmin, Markuksen evankeliumi jo 15 vuotta sitten. Markuksen evankeliumia luettiin meänkielellä juhlamessussa nyt, ja ensimmäisen kerran Pajalan kirkossa vuonna 1986.
- Nyt kun meänkielestä on tullut Ruotsin virallinen vähemmistökieli, haluan kuulla valtakunnanradiosta jumalanpalveluksen meänkielellä Pajalan kirkosta sunnuntaina kello yksitoista, Pohjanen julisti.
Ruotsin kirkon tervehdyksen Laestadius-vuoden kunniaksi toi piispa Backlund ja Tornionlaakson neuvoston Simo Rundgren. Pajalassa juhlavuosi jatkuu seminaarilla ja pappistapaamisella helmikuussa, jolloin kuullaan myös juhlamessu vielä kahdesti.
Jäkkvikissä Laestadiuksen synnyinseudulla esitetään juhannuksen jälkeen musiikkinäytelmä Den himmliska elden, Taivaallinen tuli. Luulajan, Oulun ja Tromssan piispat kohtaavat elokuussa Karesuandon kirkkopyhässä.
Lessing, Helena Laestadius-tutkijoille verkosto ja Akatemia Pajalaan. Pohjolan Sanomat 25. 1. 2001.
-Lars Levi Laestadius oli monipuolinen nero, jossa riittää tutkimista vielä pitkäksi aikaa, julistavat professori Kari Sallamaa ja dosentti Jouko Tolonen Pajalassa.
-Hän oli Pohjoiskalotin suurmies ja tunnettiin Euroopassa jo elinaikanaan, Talonen hahmottaa. -Pohjoiselle aluepolitiikalle ja kotiseutuidentiteetille on merkitystä sillä, että Euroopan areenoille on tarjota oma suurmies.
Pajalaan kokoontui kahden päivän ajan nelisenkymmentä Laestadius-tutkijaa Suomesta, Ruotsista ja Norjasta vaihtamaan vinkkejä ja vaikutelmia ja kehittämään ideoita uusille tutkimuskohteille.
Laestadius-tutkimuksesta on tarkoitus luoda verkosto, jonka ympärille kehittyy Laestadius-Akatemia Pajalaan. Ideaseminaarin kutsuivat koolle Pajalaan perustettu Lars Levi Laestadius-Livsgärning-yhtiö sekä Luulajan teknisen yliopiston Yhteiskuntatieteiden koulutus- ja tutkimuskeskus.
Kasveista käsitöihin
Laestadius ei ollut vain teologi ja herätysjohtaja, vaan myös kasvitieteilijä, eläintieteilijä, meteorologi, filosofi, uskontofilosofi, psykologian tuntija, saamelaisuuden kansa- ja kielitieteilijä, Talonen luettelee. -Hänellä oli laaja toimintakenttä ja kosketuspinnat eri tieteisiin, Sallamaa muotoilee.
Tutkijaverkoston ensimmäinen suuri hanke voisi olla Laestadiuksen töiden kokoaminen yhteen, he sanovat. Osa Laestadiuksen kasvitieteellisestä tutkimuksesta on jopa julkaisematta, ja sillä on merkitystä ainakin kasvitieteen historian ja aatehistorian kannalta. Ruotsalaistutkija Bengt Jonsellin mukaan Laestadius oli kasviekologina jopa aikaansa edellä muistuttaessaan ympäristön merkityksestä kasvillisuuden muutoksiin.
Kuriositeettina tutkimuksen laajuudesta Talonen kertoo Helsingin yliopiston Käsityötieteen laitoksella tehtävästä tutkimuksesta, jossa Päivi Räsänen selvittää Laestadiuksen pukeutumisen termejä ja normeja.
Kirjallisuudesta filosofiaan
Laestadius-tutkimusta on Talosen mukaan tehty eniten Suomessa, jossa keskeisin yliopisto on Pekka Raittilan seurauksena ollut Helsingin yliopisto. Oulu on kuitenkin nousemassa rinnalle, muita yliopistokaupunkeja unohtamatta. Turussa -ja Ruotsissa- Laestadiusta lähestytään mm. kirjallisuushistorian näkökulmasta.
Yllättävä uusi kiinnostus Laestadiusta kohtaan on noussut Pohjois-Norjassa Tromssan ja Altan yliopistoissa, Talonen kertoo. Siellä tutkitaan paikallista lestadiolaisuuden suuntausta Lyngenissä. Jonkinlainen Laestadius-kokoelma on myös Suomi-Collegessa USA:ssa.
Ruotsissa tutkimus oli 40-50-luvuilla vilkasta, mutta vietti hiljaiseloa aina juhlavuoteen saakka. Juhlavuosi puolestaan keskittyi aika lailla vanhan kertaukseen, kun verkostoa ja koordinaatiota ei ollut, Talonen luonnehtii.
Perinteinen Laestadius-tutkimus on hänen mukaansa painottunut opinkäsityksiin, herätysliikkeiden leviämiseen ja sisäisiin ongelmiin. Ruotsissa on Helmer Björkskog pyrkinyt lähelle nykypäivää tutkimalla ns. itälestadiolaisuuden suhdetta moderniin. Sallamaata kiinnostaa Laestadius filosofina, joskin hän didaktikkona pitää sitä vain harrastuksenaan.
Lestadiolaiskäsitysten muuttumista aikojen saatossa ei niinkään ole selvitetty, Sallamaa toteaa. Aihetta lieneekin vaikea tutkia ottamatta huomioon eri ryhmien välisiä eroja, he myöntävät. Laestadius-tutkijoilla on yleensä taustalla omakohtainen tai ainakin kotoa tai ympäristöstä saatu suhde liikkeeseen, mutta akateemisella tasolla se ei ole häiriötekijä, he toteavat.
Korpikommunismista kasvukeskuksiin
Uusille urille Suomen Laestadius-tutkimus lähti 80-luvun lopulla kun Talonen selvitti lestadiolaisuuden merkitystä Pohjois-Suomessa poliittiselta ja yhteiskuntafilosofiselta kannalta. Sallamaa pitää haasteena aiheen syventämistä siihen, kuinka lestadiolaisuus ja korpikommunismi kohtasivat niin Pohjois-Suomessa kuin Pohjois-Ruotsissa.
-Tornionlaaksossa lestadiolaisuus kuuluu kotiseutuperinteeseen, vaikka aktiivisia lestadiolaisia Suomen puolella on yllättävän vähän, Talonen sanoo. -Ruotsin puolella vaikutusalue on rajatumpi, ja siellä lestadiolaisuuden vaikutus on yleisesti hyväksytympää kun Suomessa, jossa suhtautuminen on aina ristiriitaista.
Suomen Tornionlaaksossa lestadiolaisuudella on Talosen mukaan kirkollinen leima ja se on hiipumassa. Kasvava ja dynaaminen liike se on Helsingin seudulla, jossa se on Uudenmaan maaseudun suurin herätysliike, hän toteaa.
Lestadiolaisuus on aikojen kuluessa vahvistanut ihmisten identiteettiä ja siten ylläpitänyt esimerkiksi suomen kieltä Tornionlaaksossa ja Pohjois-Norjassa, samoinkuin luulajansaamea omalla alueellaan, Sallamaa huomauttaa. Tolonen muistuttaa lestadiolaisuuden sitkeydestä, kun se vuosikymmeniä säilyi kommunismin alla Pietarissa, Riiassa ja Kaliningradissa.
Pohjoiskalotin ihmisille Talonen pitää Laestadiusta arvokkaana nyt kun periferia on joutumassa EU:n puristuksiin. -Hän oli eurooppalainen Barentsilla jo omana aikanaan.
Liimatainen, Heikki: "Tuntureilta taajamiin". Laestadiuksen juhlavuoden laaja näyttelysarja Kolarissa. Pohjolan sanomat 14.1.2000.
Lindgren, Gunnar: Annorlunda fokusering på Laestadius. Norrbottens Kuriren 30.3.2000.
Profeten
Sverigefinska folkhögskolan, Haparanda, i samarbete med musikerna Lars Gulliksson, tenorsaxofon, och Mats Hagström, ventilbasun.
Framnäs folkhögskola
Som en av inspirationskällorna till den musikaliska installationen Profeten nämner tenorsaxofonisten Lars Gulliksson, tornedaling och prisbelönt jazzmusiker, bland andra Lars Levi Laestadius, utnämnd till "årtusendets norrbottning". Laestadius och hans religiösa förkunnelse har som känt är inneburit en genomgripande förändring av många människors liv, framför allt i övre Norrbotten.
Det är Sverigefinska folkhögskolan, som svarar för produktionen med ekonomiskt stöd av landstinget och föreställningen befinner sig just nu på turné i Norrbotten, bland annat i skolor, för att så småningom avslutas i Murmansk. På tisdagskvällen var det en fåtaligt besökt föreställning i Framnäs folkhögskola i Öjebyn.
Denna föreställning, performance med ett modernt uttryck, är ingen biografi av Laestadius eller den amerikanske jazzmusikern John Coltrane, som också nämns som en inspirationskälla. Deras livsöden finns symboliskt inmängda i den musikaliska brygd som serveras publiken, lidelsefull, hektisk, stundom förförande men också förfärande och förtärande. Det blixtrar och dånar redan i begynnelsen. I fonden projiceras av och till en filmsekvens med tre unga män, som med allvarlig min tar del av det som sker men tycks egendomligt opåverkade.
Under hela föreställningen skrider några personer omkring på scenen och i salongen, som stumma på olika sätt uttrycker förtvivlan, hänryckning, frälsning. Man kan bara gissa att de gestaltar personer från den religiösa rörelsen i Tornedalen. Det hela får en kaotisk upplösning, i vilken alla försvinner och upplöses i en dimridå.
Man kan anta att publiken lämnar föreställningen med ett antal frågor obesvarade. Det sparas inte på effekterna. Det är kanske lättast att tillgodogöra sig musiken. Lars Gulliksson är den som dominerade med sitt modernt inriktade saxofonspel, influerat av John Coltrane förstås men också av free jazz-pionjären Albert Ayler. I övrigt kan man höra enstaka gitarrinsatser samt ett kort vokalinslag av pianisten Johanna Nordström. Slagverket har tilldelats en stor roll.
Det här är ett annorlunda sätt att sätta fokus på Lars Levi Laestadius, något udda måhända men avgjort en påminnelse om denne märklige mans förmåga att påverka inte bara sina samtida utan också generationer efteråt.
Lohi, Seppo; "Nyt näen tien, joka vie elämään". Laestadiuksen ja Lapin Marian kohtaamisesta 150 vuotta. PMS 13/30.3.1994.
Lohi, Seppo: Julistaja ja tutkija: Lars Levi Laestadiuksen – Lapin papin syntymästä maanantaina 200 vuotta. Pohjolan Sanomat 10.1.2000.
"Luulenpa, ettei voittoisa kenraalikaan ole yhtä iloinen kuin nuori luonnontutkija, joka on valloittanut Floran tai Faunan maailman", Laestadius saattoi ylpeillä jo kouluaikanaan..
Lohi, Seppo: Lars Levi Laestadiuksen elämä ja toiminta. Perusta 1/2000, 25 – 27.
Lohi, Seppo: Lars Levi Laestadius ja kirkon virka.
Anita Lundström: Allan Lehto sprider glädje. Norrbottens Kuriren. 5.1.2000
Sammanlagt 110.000 kronor ska delas ut för 1999 från Allan Lehtos stipendiefond samt Stiftelsen Polarica- fonden.
…6.000 kronor går till Tauno Alatalo, Gagnef, men född i svenska Juoksengi. Han har bland annat översatt en skrift av Laestadius från svenska till finska om nyodlingar i Lappmarken. Den skrev Laestadius för 175 år sedan. Skriften innehåller idéer inom jordbruket som än idag är aktuella.
Maija-Liisa Airaksinen, Rovaniemi, får 4.000 kronor för sin översättning från svenska till finska av Laestadius vetenskapliga arbete om växter på Nordkalotten.
Lars-Erik Wikberg, Haparanda tilldelas 10.000 kronor till kostnader för översättning av Lars Levi Laestadius predikningar från finska till svenska. Wikberg kommer att ge ut Laestadius samlade predikningar i tre band som därmed blir den första kompletta utgåvan på svenska. Del ett ges ut detta år….Det är tionde gången stiftelserna delar ut pengar. Stipendierna delas ut vid två tillfällen, dels i Rovaniemi den tionde januari till Tauno Alatalo och Maija-Liisa Airiaksinen dels den 16 januari i Pajala kyrka. Utdelningen sker i samband med invigningen av Laestadiusåret som minner om hans födelsedag för 200 år sedan.
|
Lundström, Anita: Två dagar till minne av Laestadius. Norrbottens Kuriren 14.9.2000: |
Makkonen, Esko: Lapin parantaja. Sana 27/8.7.1999:
-Laestadiuksen lyhyt elämäkerta
Metsävainio, Monika: Lars Levi Laestadius MET-aviisi 1/2000, 5 - 7.
Metsävainio, Monika: Den mångsidige vetenskapsmannen Laestadius. MET-aviisi 1/2000, 16 - 17.
Metsävainio, Monika: Teologen - förkunnaren Laestadius. MET-aviisi 1/2000, 18 - 20.
Mikkola, Pekka: Hiipuvia ja kasvavia suuntauksia .Suomessa viimeiset suuret vanhoillislestadiolaiset herätykset1960-luvulla. Kaleva 18.1.2000.
Lestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvia on Suomessa tätä nykyä noin satatuhatta, arvioi filosofian tohtori, kirkkoherra Seppo Lohi maanantaina Rovaniemellä jatkuneessa Laestadius-juhlavuoden seminaarissa. Ryhmistä suurin on vanhoillislestadiolaisuus, jolla kannattajia on noin 80000. Seuraavina tulevat esikoislestadiolaiset, joita Suomessa on kymmenisen tuhatta. Kolmanneksi suurin ryhmä ovat niin sanotut rauhansanalaiset, joita on 6 000–7000, neljänneksi suurin uusherätys, jolla tukijoita on kolmisen tuhatta. Lohen mukaan lestadiolaisia ryhmiä on maailmalla kaikkiaan ainakin 17 erilaista. Eniten lestadiolaisia on Suomessa, mutta Pohjois-Amerikassakin eri suuntausten kannattajia on hänen arvionsa mukaan noin 20000. Norjassa lestadiolaisia on kolmisen tuhatta, Ruotsissa muutamia tuhansia. Ruotsia koskevan arvion vahvisti seminaariin osallistunut Luulajan entinen piispa Olaus Brännström. Muutoksia liikkeen kannattajakunnassa tapahtuu koko ajan. Lohi kertoi, että Pohjois-Amerikassa lestadiolaisten määrä oli sata vuotta sitten noin 50000, mikä luku on nyt pudonnut alle puoleen. Suomen lestadiolaisten kokonaismäärä oli sata vuotta sitten tuon ajan pappien arvioiden mukaan 64000, eli liike on täällä vahvistunut. Pohjois-Amerikan ohella lestadiolaisuus on Lohen mukaan heikentynyt myös Ruotsissa. Suomen vanhoillislestadiolaisuudessa on Lohen mukaan nähty viimeiset suuret herätykset 1960-luvulla. Sen jälkeen liike on jatkanut kasvuaan, mutta kasvanut sisältäpäin. Vanhoillislestadiolaisuus onkin Lohen mukaan tätä nykyä lähinnä kasvatus- ja perhekristillisyyttä.
Seurakuntaoppi altistaa hajaannuksille
Liikkeen hajaannusten syitä ei maanantaina varsinaisesti käsitelty seminaariosuudessa, jossa puheena oli ennen kaikkea 200 vuotta sitten syntynyt Lars Levi Laestadius itse ja hänen edustamansa oppi. Lestadiolaisesta kirkkokäsityksestä alustanut teologian tohtori Hannu Juntunen piti seminaarin jälkeisessä tiedotustilaisuudessa yhtenä hajaannusten mahdollisena syynä Laestadiuksen toiminnan ja julistuksen jyrkkäotteisuutta. "Se saattoi myöhemmin altistaa hajaannuksille", hän arvioi ja kuvasi hajoamista useisiin suuntiin lestadiolaisuuden painajaiseksi. Juntusen mukaan Lars Levi Laestadius ei vielä itse edustanut myöhemmin esiin noussutta oppia jumalanvaltakunnasta, jonka rajat voidaan selvästi piirtää jonkin tietyn ryhmän ympärille. "Tämä oppi on omiaan aiheuttamaan hajaannuksia heti, kun syntyy riitoja", hän huomautti. Juntunen otti alustuksessaan kantaa siihen, mitä lestadiolaisuudessa paljon käytetty termi "elävä kristillisyys" alun alkaen tarkoitti. Laestadius tarkoitti sillä Juntusen mukaan ensisijaisesti ilmiötä, jota voi esiintyä muuallakin kuin omassa ryhmässä. "Laestadiuksen kirkkokäsitys ei edusta liikkeessä myöhemmin esiintynyttä käsitystä omasta herätysryhmästä ainoana Jumalan valtakuntana maan päällä", Juntunen esitti.
Omaantuntoon ei enää vedota
Laestadiuksen saarnoista väitöskirjan tehnyt kirkkoherra Lassi Kujanpää esitti omassa alustuksessaan muun muassa tiivistetyn näkemyksen siitä, mihin Laestadius kuulijoissaan vetosi ja mihin nykyiset saarnaajat vetoavat. Laestadius vetosi ennen kaikkea kuulijoiden tunteisiin ja omaantuntoon, ei niinkään älyyn. Nykyisissä saarnoissa vedotaan sen sijaan tunnetta ja omaatuntoa enemmän kuulijoiden älylliseen puoleen. Kuulijoiden omatunto ei Kujanpään mukaan nykyään toimi niin kuin ennen, joten sen sisään ei uskalleta mennä. Tämän väitteen hän tosin loivensi "onko näin?" -kysymyksellä. Tänään päättyvän Laestadius-seminaarin järjestäjinä ovat Oulun hiippakunnan tuomiokapituli, Lapin yliopisto ja Rovaniemen seurakunta. Paikalla oli edustajia useasta Suomen lestadiolaisuuden suuntauksesta. Tohtori Hannu Juntunen uumoili, että seminaarilla on melkoinen merkitys lestadiolaiselle liikkeelle.
Mikkola, Pekka: Kirkkoherra joka raivosi kansaa herätykseen. Tulisielu. Bengt Pohjasen kirja kertoo Lars Levi Laestadiuksen toiminnasta sinä aikana, kun hän työskenteli pappina Kaaresuvannossa. Lapin herättäjän syntymästä tuli 10. tammikuuta kuluneeksi 200 vuotta. Kaleva 1.2.2000.
Romaani
Bengt Pohjanen: Huutavan ääni. Suomentanut Jorma Aspegrén. Barents Publishers Fin ja Perussanoma Oy. Lars Levi Laestadiuksesta kertova Bengt Pohjasen romaani Huutavan ääni ilmestyi suomeksi viime vuoden lopulla, sopivasti Laestadius-juhlavuoden alla. Ruotsinkielinen alkuteos Ropandes röst julkaistiin jo 1981.
Suomeksi julkaisemisen ajoitus on kustantajille suotuisa. Laestadius on ollut viime viikot lähes päivittäin puheenaiheena viestimissä, luultavasti ihmisten mielissäkin tavallista enemmän. Asian voi sanoa kuitenkin toisinkin päin: Laestadius-juhlavuoden ansiosta suomenkieliset lukijat saavat nyt käsiinsä kirjan, jonka julkaiseminen olisi ollut perusteltua jo aikaa sitten.
Kiintoisaa on, että suomennoksen ovat kustantaneet lähinnä viidenteen herätysliikkeeseen kuuluvat tahot, ei mikään lestadiolainen suunta. Laestadiuksen hengellisen uudestisyntymisen korostus yhdistää kuitenkin lestadiolaisuutta Suomen evankelioivaan herätyskristillisyyteen, vaikka liikkeiden välillä ei paljon yhteydenpitoa taida olla.
Pohjasen kirja kertoo Lapin herättäjän Lars Levi Laestadiuksen toiminnasta sinä aikana, kun hän oli pappina Kaaresuvannossa. Tuohon jaksoon osuvat sekä Laestadiuksen oma hengellinen murros että hiukan myöhemmin herätysten syttyminen. Tapahtumat tuodaan esiin ennen kaikkea Lars Levin silmin, ympäristöä ja ihmisiä kuvaten, mutta myös hänen sisäistä maailmaansa avaten.
Kaaresuvantoon vuonna 1826 tulleeseen pappiin oli tarttunut tuolloin vaikuttaneen liikkeen, lukijaisuuden, pietistinen kipinä. Laestadius käy ankaraan hyökkäykseen sitä papiston valtavirtaa vastaan, jonka uskon hän näkee kuolleeksi, taistelee viinan hirmuja vastaan, saarnaa kirkossa lakia kuulijoilleen. Papit ja kansa eivät kuitenkaan herää. Samalla Laestadius käy kamppailua oman lihallisuutensa kanssa. Papin sisimmässä vallitsee myös ristiriita kasvitieteilijän kunnianhimon ja hengellisen kutsumuksen välillä.
Tulisieluisen, usein epätoivoon vaipuvan aviomiehen vastapaino on viisas vaimo Brita Kajsa. Tämä palauttaa Lars Levin järkiinsä silloin kun miehen kiihko on paisumassa yli äyräiden. Toisaalta Brita Kajsa myös synnyttää raivoa miehessään, kuten silloin kun hän antaa tälle kehotuksen saarnata ankaran lain sijasta Jeesuksen suloisuutta.
Kirjan käännekohta on Laestadiuksen ja Lapin Marian, Milla Clementsdotterin, kohtaaminen Åselessa uutenavuotena 1844. "Minä näin tien, joka vie elämään", kirjoitti Laestadius tapauksesta jälkeenpäin. Romaanin puhuttelevinta antia ovat tapahtumien kuvaukset niiltä ajoilta, jolloin herätykset lopulta Kaaresuvannossa alkavat. Pohjanen visualisoi ne verevästi. Mieleen tulee, kuinka suurenmoiset ainekset Laestadiuksen elämä antaisi vaikkapa elokuvalle. Pohjasen romaanin taustalla ovat tositapahtumat, mutta lopputulos on tietysti kirjailijan tulkinta tapahtumista. Lähteenä hän on selvästi käyttänyt Laestadiuksen saarnoja, tämän muita kirjoituksia ja ilmeisesti paljon muutakin kirjallista aineistoa "Pohjolan pasuunasta". Pohjasen kirjoittajantaitoon kuuluu kyky nivoa fiktio faktaan niin uskottavasti, että kirjan romaaniluonteen välillä unohtaa.
Pohjasen luvalla kirjaa on lyhennetty, mutta nytkin siinä on 330 sivua. Jos kirja päätyisi Valittujen Palojen kirjavalioihin, tekstistä jäisi edelleen pois kymmenittäin hengellistä pohdintaa sisältäviä sivuja, jotka vaativat sisäistyäkseen lukurauhaa. Kun kirjan päähenkilö on äärimmäisen kiinnostava ja poikkeuksellinen hahmo, tapahtumat hämmästyttäviä ja teksti Pohjasen lahjoilla laadittua, romaani tuskin kuitenkaan jää monelta kesken.
|
Mikkola, Pekka: Professori Juha Pentikäinen: Saamelaisuus unohtui Laestadiuksesta. Kaleva 14.1.2001. Pentikäinen huomautti alustuksessaan, että tavanomaisen ajattelun mukaan Laestadius oli vanhaa ruotsalaista pappissukua ja että hän syntyi Ruotsin Lapissa ruotsalaiseen uudisasukasperheeseen. "Valtakulttuurin näkökulmasta kirjoitettu historia on jättänyt kertomatta Laestadiuksen äidin eteläsaamelaisuuden ja senkin, että Laestadiuksen vaimokin oli saamelaisalueella pitkään vaikuttanutta Alstadius-sukua", uskontotieteen professori Pentikäinen huomautti.Hän arvioi, että Laestadiuksen saamen kielen taito oli perua jo hänen äidiltään. Samoin Kvikkjockin saamelaiskylän suvut muistavat yhä Laestadius-veljesten leikkineen saameksi toveriensa kanssa. Kieli oli luulajansaame, josta tuli Lars Levi Laestadiuksen "kulttuurinen äidinkieli". Tutkimukselta on Pentikäinen näkemyksen mukaan jäänyt huomaamatta myös se, että liikkeen varhaisin leviäminen tapahtui saameksi Tornionjokilaaksosta Ruijan vuonoihin jutaneiden poromiesten ja kalastajien mukana. Pentikäisen mielestä sekin on unohtunut, että "lukijoina" tunnettu herätysliike oli alkuvaiheessaan perussaamelaisuutta. Saamen kansan itsetuntoa nosti se, miten "Lapin Marian" pään ympärille kuvattiin Ruotsin Lapin kirkoissa sädekehä. Lapin Marian jalkojen juuressa Laestadius kertoo uudestisyntyneensä. Kaiken "waterlooksi" tuli Pentikäisen mukaan Kautokeinossa vuonna 1952 tapahtunut saamelaisten kansannousu, joka päättyi nimismiehen ja kauppiaan murhaan ja "huutajien" nimellä tunnettujen saamelaisten kuolemantuomioihin ja vankeusrangaistuksiin. Pentikäisen mielestä Laestadiusta voi luonnehtia "tunnetuimmaksi saamelaiseksi kautta aikojen". |
Mäkelä, Riitta: Kuvien Laestadius. Kaleva 10.1.2000
Kuvassa on nuorehko mies papinpuvussa, kunniamerkki rinnassa ja käsi Napoleonin tapaan takin rinnuksen sisällä. Hän katselee hieman surumielisin silmin. Katse ei kohdistu suoraan lukijaan, vaan muotokuvan piirtäjään, jonka touhuamista pappi näyttäisi hieman hymähtäen seuraavan.
Kivipiirros esittää pohjoisruotsalaisten Kaaresuvannon ja Pajalan seurakuntien kirkkoherraa Lars Levi Laestadiusta (1800–1861), pohjoisen merkittävimmän herätysliikkeen perustajaa, kasvitieteilijää, lappilaisen mytologian tutkijaa, lehtimiestä ja kirjailijaa noin 40-vuotiaana. Tänään hänen syntymästään on kulunut 200 vuotta. Taiteilijan nimikirjoitus piirtyy kuvaan himmeänä E. Lassalle.
Ranskalainen Lassalle oli mukana pohjoisessa tutkimusretkikunnassa ikuistamassa luontoa ja kansaa. Vuonna 1838–39 Laestadius oli opastanut ja avustanut kasvitieteellisillä ja meteorologisilla tutkimuksillaan Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa ranskalaisen Paul Gaimardin retkeä ja saanut siitä palkinnoksi 1841 takin rintamukseen Ranskan kunnialegioonan ritarimerkin.
Lassallen kivipiirros on ainoita aikalaiskuvia Lars Levi Laestadiuksesta. Siitä on tullutkin myöhempien Laestadius-kuvien isä. Neliön tai soikion muotoon rajattuna, mustavalkoisena tai väritettynä kuva on luonut käsityksen Kiveliön suuren herättäjän ja Lapin pasuunan ulkonäöstä.
Ruotsalaisen Fritz von Dardelin kirjallinen ja kuvallinen matkakertomus kruununprinssi Kaarle XV:n matkasta 1858 Pohjois-Ruotsiin sisältää leppoisan pilapiirroksen jo ikääntyneestä Laestadiuksesta. Rovasti oli saarnannut Kvikkjokissa ruotsiksi ja saameksi kuulijoinaan muiden muassa prinssin seurue.
Laestadius- mitali
Lassallen kivipiirros on ollut esikuvana myös Lars Levi Laestadiuksesta valmistetusta mitalissa. Soikean kuvan lisäksi suorakulmaisessa, kuparisessa plaketissa on nurkissa lehtikoristeet ja Laestadiuksen omakätinen nimikirjoitus. Takasivulla on luettavissa teksti:
Lars Levi Laestadius *1800 †1861
Kaaresuvannon kirkkoherra/ Pajalan rovasti/ Ranskan kunnialeg. ritari/ Lapin profeetta/ huutavan ääni korvessa/
"Sinä orjantappuroilla kruunattu Siionin kuningas/ Herra Jeesus Kristus, lue minulle ainoastaan/ sinun ansiosi." L.L. Laestadius.
Oikeaan alakulmaan on kaiverrettu mitalin tekijän nimi: H. Kiiver. Tallinn
Tallinnassa 1930 valmistettu pieni taideteos on samalla muistomerkki jo 1880-luvulla Suomenlahden eteläpuolelle levinneestä lestadiolaisesta herätysliikkeestä.
Mitalin suunnittelija, leimasintehtailija Heinrich Kiiver oli 1920-luvulta lähtien tallinnalaisen uskonpiirin henkinen ja taloudellinen johtohahmo. Hän valmistutti muistoplakettia noin 100 kappaletta myytäväksi Suomessa.
Suomen lähetysseuran lestadiolaisen haaraosaston lehden Huutavan Ääni päätoimittaja Yrjö A. Nummi ei kuitenkaan innostunut asiasta, koska ei pitänyt Laestadiuksen kuvaa onnistuneena. Viron lestadiolaisuutta tutkinut Jouko Talonen arvelee, että mitalista olisi valmistettu uusi versio, koska Huutavan Ääni kauppasi vielä 1935 mitaleja lukijoilleen.
Kaivosyhtiön sovintoteko
Jukkasjärven liki 400-vuotiaan kirkon kolmiosainen puinen alttarireliefi on voimakas, värikäs ja tarkoituksella primitivistisen taiteen tehokeinoin esitetty kertomus kristillisen uskon perusteista ja Laestadiuksen elämäntyöstä. Reliefin keskiosassa on ristillä kärsivä Jeesus, sivukuvissa on Lars Levi Laestadius omiensa, saamelaisen alkuperäiskansan ja uudisasukkaiden, joukossa.
Alttaritaulun valmisti 1958 Ruotsin kuuluisimpiin kuvanveistäjiin ja taidemaalareihin kuulunut Bror Hjorth. Teoksen tilaaja oli Pohjois-Ruotsin suurin kaivos- ja metallinjalostusyhtiö LKAB. Reliefi oli yhtiön lahja 350-vuotiaalle Jukkasjärven kirkolle.
LKAB:tä edeltäneet kaivosyritykset olivat vuosisatojen ajan siirtomaaisännän tavoin riistäneet pohjoisen ihmisiä ja luonnonrikkauksia. Viina oli maksu ja lohduke. Nasafjällin 1600-luvulla perustetun hopeakaivoksen synkkä historia kuului Laestadiuksen lapsuudenympäristöön.
Aurinkotukkainen Laestadius
Hjorth paneutui tutkijan perusteellisuudella ja taiteilijan samaistumiskyvyllä Lars Levi Laestadiuksen elämään ja toimintaan. Alttariseinämän sivukuvissa on ulkonäöltäänkin uudenlainen, keltatukkainen, leijonaharjainen ja vanttera herättäjä. "Sain äidiltäni auringon loistamaan tukkaani," Laestadius on sanonut. Alttarin vasemmalla puolella kirkkoherra saarnaa Jukkasjärven kirkon ja talvisten tunturien maisemassa. Voimallinen ja kansankielinen puhe vaikuttaa: viinalekkeri lyödään maahan, varastettu poro palautetaan ja elintavat luvataan parantaa. Laestadiuksen sanoihin yhdistyy hänen lujasti pohjoiseen luontoon liittyvä biologinen elämänkatsomuksensa. Lestadiolaisen liikkeen voimaa Pohjois-Ruotsissa raportoi liikkeeseen kriittisesti suhtautunut Haaparannan piirilääkäri Wretholm: "(...) Lapinasukkaat, nämä karkeat ja puolivillit ihmiset, ovat nyt innokkaat lainkuuliaisuuden, siveellisyyden ja keskinäisen rakkauden kannattajia. Viinan, tämän lappalaisten myrkyn käytöstä on luovuttu. Viimeksi pidetyillä Jukkasjärven ja Karesuannon käräjillä ei ole syytetty ketään rikoksista ja vääryyksistä (...)" Alttarireliefin oikeanpuoleisessa osassa aurinkotukkainen Laestadius on polvistunut kiitokseen. Papinpuvun rinnassa on Ranskan kunnialegioonan ritarimerkki. Kesäyön aurinko valaisee tunturin laen ja on pyhimyskehänä Åselen Marian pään ympärillä. Lappalaistyttö Marian sanat antoivat 1844 tuskaiselle Laestadiukselle uskonvarmuuden. Alttarireliefissä on myös katekeetta Juhani Raattamaa, Laestadiuksen oppilas ja työn jatkaja sekä ilosta hurmioituneena tanssiva tyttö ja hellästi toisiaan hyväilevä mies ja nainen.
Kukkien Laestadius
Myös kukat ja tähdet loistavat Jukkasjärven kirkon alttarireliefissä. Symbolikielensä lisäksi ne kertovat Lars Levi Laestadiuksen elämästä tieteen maailmassa. Laestadius oli opiskellut Uppsalassa teologian lisäksi luonnontieteitä. Hän oli jo opiskeluaikanaan tutkinut kasveja Norrbottenin ja Finnmarkenin lisäksi Jämtlannissa ja Norjassa sekä Skånessa. Hän oli kansainvälisestikin aikansa paras Lapin kasvien tuntija, joka tutkimustyössään toi esille ennen tuntemattomia lajeja. Hänen taitavia piirroksiaan sisältyy muun muassa ruotsalaiseen perusteokseen Svensk Botanik.
Tieteelliset havaintonsa Laestadius raportoi Ruotsin tiedeakatemialle ja julkaisi Botaniska Notiser -aikakauslehdessä. Kenttää tuntemattomat ja kiertämättömät "kamaribotanistit" saivat kuulla kunniansa melkein kuin viinan viettelemät suruttomat. Tieteellistä ansioistaan Laestadius oli Ruotsin tieteellisten seurain ja Edinburghin kasvitieteellisen yhdistyksen jäsen. Laestadius myös keräsi kasveja ja kuivasi niitä herbaarioarkeille. Myynnistä Ruotsin tiedeakatemialle ja edelleen Pariisiin köyhä kirkkoherra sai tarpeellisia lisäansioita 15-lapsiseksi kasvaneelle perheelleen. Pieni keltakukkainen tunturikasvi, unikkojen heimoon kuuluva Papaver laestadianum loistaa myös Jukkasjärven alttaritaulun oikeanpuoleisessa osassa. Siinä voi hyvällä tahdolla nähdä myös saraheinän, Carex laestadianan ja pohjoisen pajun Salix laestadianan. Latinankieliset nimet ovat tiedemies Laestadiuksen muistomerkkejä.
Ristin juurella
Lars Levi Laestadius on ikuistettu taiteen keinoin myös Kaaresuvannon kirkkoon. Pieni, Bror Hjorthin valmistama puinen krusifiksi, jossa Laestadius, Åselen Maria ja Juhani Raattamaa seisovat ristin juurella, muistuttaa Laestadiuksen toiminnasta seurakunnan pappina 1826–1849. Laestadiuksen muistopatsas on Pajalassa, hänen viimeisessä virkapaikassaan.
200 vuotta syntymästä
Tänään 10.1.2000 Lars Levi Laestadiuksen syntymän muistopäivää juhlistaa Tukholmassa Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian seminaari, joka käsittelee laajasti Laestadiuksen elämäntyötä kasvitieteilijänä, kielentutkijana, kansatieteilijänä ja teologina.
Mäkinen, Leo: Meänkielellä Laestadiuksesta kuunnelma kahden maan radioille. Kaleva 19.4.2000.
Kuin ennen. Ajoittain vallan hartaana kuuntelivat Tornionlaakson teatterin henkilökunta ja kutsuvieraat meänkielistä kuunnelmaa Lars Levi Laestadiuksesta hänen taannoisessa pirtissään Pajalassa. Rakennuksen toisen pään kamarissa julistaja lähti tästä maailmasta 1861. Naurattaa ja itkettää, kuuntelijoista yksi kuiskaa.
Pirtillinen väkeä istuu kuin kirkossa tai pappilassa istutaan. Suorana ja liikkumatta, kunnes yllättäen ja myöhemmin toistuvasti pyrskähtelee, hörähtelee suorastaan. Joku pyyhkii silmiään. Menivätkö jo sekaisin, itkut ja naurut?
Kaksi suurta kaiutinta siinä silmien edessä kertoo tarinaa Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) epätoivosta, ympäristön ivasta ja pilkasta tätä "butanistia" ja "saamelaisten pääkallojen keräilijää" kohtaan. Kertovat, kuinka "Skotlannissa tunnetun ja Ranskassa palkitun" luonnontieteilijä-papin Karesuvannossa perustamaan raittiusföreeninkiin liittyi vain yksi mies ja kuinka hänetkin juotettiin heti seuraavissa häissä sahdilla ympäripäihin.
Kertovat, kuinka Laestadius, Lasse, makaa kuin kuolin- tai syntymistuskissa Lyckselen pappilassa hourien olevansa pieni pojankläppi ja kuinka hän viimein nousee vuoteeltaan valmiina hengelliseen johtajuuteen, jolla on seuraajia vielä kauan hänen jälkeensä.
Pajalan kaksi kapakkaa sulkivat ovensa pari kuukautta sen jälkeen, kun Laestadius tuli seurakunnan kirkkoherraksi. Ei ollut enää asiakkaita. Julistus puri.
Kaiuttimet kertovat miehen viimeisiksi sanoiksi tässä maailmassa "Mie voitin, sulle." Hautajaiset Pajalan pappilassa olivat villin hauskat. Tuossa viereisessä, ikkunan takaisessa, suuressa ja keltaisessa, jonka Laestadius rakennutti, mutta johon hän ei ennättänyt koskaan muuttaa. Ruumiina hänet sinne kannettiin.
Ylpeä esitys
Maanantai-iltana joukko tornionlaaksolaisia hiljentyy kuuntelemaan Laestadiuksen pirtissä Pajalassa Tunturin unikkoa, meänmaan huutajaa. Ensimmäinen julkinen kuuntelu ensimmäisestä täysimittaisesta meänkielisestä kuunnelmasta. Kirjoittajana Bengt Pohjanen, esittäjänä Tornionlaakson teatteri ohjaajanaan Bror Astermo.
"Kuunnelma, jonka Tornionlaakson teatteri ylpeänä esittää", tuottaja Juha Kandolin Yleisradion teatteriosastolta kuuluttaa. "Tornionlaakson teatterin, Bengt Pohjasen ja meän kielen suuri näyttö", toinen tuottaja, Jukka Häyrinen Ruotsin Radion P7 suomalaisesta "Sisuradiosta", määrittelee.
Kesällä 67-minuuttinen kuunnelma kuullaan kummankin maan yleisradioverkossa sekä viisiosaiseksi sarjaksi jaoteltuna maiden pohjoisosien alueradioissa.
Tämän saman rakennuksen päätykammariin päättyi Laestadiuksen maallinen vaellus 21. helmikuuta 1861. Kammarin piirongissa on muistutuslappu kolmella kielellä. "Tiesitkö, että Lars Levi Laestadius oli vain 155 senttimetriä pitkä?"
On kulunut parikymmentä vuotta siitä, kun Åke Lindman kuvasi samalla seudulla omaa työtään Pajalan profeetta. Siinä oli avustajana lähes koko kylä ja vasta silloin Laestadiuksen kuva alkoi avartua seutukunnan väelle.
Sataprosenttinen
Bengt Pohjanen ei peittele tyytyväisyyttään teatterilaisiin ja kuunnelman äänitykseen. "Sataprosenttinen. Vaikka Prix Italiaan Yleisradio lähettäisi."
Hänen valintansa linjata teksti Laestadiuksen raittiusmies -ominaisuuksia korostavaksi oli harkittu. "Laestadius oli enemmän hengellinen kuin uskonnollinen työntekijä. Laestadius oli ensimmäinen AA-mies. Sen periaatteet löytyvät kaikki hänen työstään."
Tekstinsä Pohjanen käveli ja hiihti läpi. Kulki maisemia kynä mukanaan ja pani muistiin lauseen jos toisenkin. Käveleskeli pimeänä syysyönä Kuttaisen kylässä tietä, jolla Ies-Pieti, Norjan lappalainen ja juoppo, tapasi Pekka Raattaman. "Kuvittelin, että minä olin Raattama partaveitsi plakkarissa ja miten minä olisin sen tilanteen elänyt." Pohjanen ei kiistä, etteikö työ olisi ollut vaativa. Hän luki läpi kaikki Laestadiuksen puheet, 900 sivua ehkä. "Se oli pakko tehdä, koska Laestadiuksen kieli on niin rikasta ja siitä piti poimia parhaat. Kaikki hänen puheensa ovat silti pikkuisen minun korjaamiani, koska puhdas Laestadiuksen teksti olisi mennyt ymmärtämättömäksi. "Mutta paljon suorassa puheessa on Laestadiusta."
Kenttäoloissa
Yhteistyökuvioissa oli mukana Länsi-Lapin ammatti-instituutti Torniosta. Medianomikoulutuksen kolmannen vuosikurssin oppilas Tapio Piirainen, 23, sai tarjouksen lähteä äänittämään kuunnelmaa. "Ajattelin, että joksikin assistentiksi. Mutta kun homma olikin pää-äänittäjän, aluksi kieltämättä tuli kylmä rinki."
Äänitys vei pari viikkoa ja paikka oli Pajalan Kansantalon juhlasalin kaikuva lava, josta levyillä rajattiin studiotilaa. Laidasta lukien Piirainen saa kehuja ja itselleen lopputyön, joka opiskelujen vaiheeseen nähden tuli hyvin etuajassa.
Norrbottens Kuriren 1.11.1999
Nordkalottens störste
Lars Levi Laestadius avled för nästan 140 år sedan. Ändå präglar fortfarande hans tankar och ideer många, många människor världen över.
- Den mest betydelsefulla personen på Nord- kalotten vad gäller påverkan. Det finns spår av Laestadius och hans ande ända bort i Guatemala i Sydamerika. Ringarna från Karesuando har spridit sig långt, säger Lars-Erik Wikberg, Laestadiuskännare i Haparanda.
Lars Levi Laestadius föddes den tionde januari år 1800 i Jäkkvik. Han föddes i ett fattigt hem där fadern ofta arbetade borta och modern fick bära den tunga bördan att ta hand om barnen och gården. Då fadern var hemma var han ofta berusad och elak och gjorde tillvaron ännu svårare för hustrun och barnen.
Nyström, Jan Olov: Norrbottens Kuriren 8.1.2000
En mycket märklig man. Ny bok om profet och vetenskapsman. Bengt Larsson: Lars Levi Laestadius - hans liv och verk och den laestadianska väckelsen. Artos.
Han var en märklig man, en slags renässansmänniska femundra år för sent och verksam långt ifrån världens högkulturer. En sådan som kunde både grovt och fint, korresponderade med den lärda världen om blommors klassifikation och dundrade mot lönnkrögarnas spritminutering från predikstolen. Lars Levi Laestadius, den 10 februari är det 200 år sedan han föddes på nybygget Jäkkvik i Arjeplogs socken. Det är något värt att firas, för en märkligare präst får Norrbotten och Lappland leta efter. Bengt Larsson har skrivit en biografi över Laestadius liv, en biografi med särskild uppmärksamhet riktad mot det som blev den laestadianska väckelsen. Det är en biografi som inte upprättar en kritisk distans till sitt föremål, tvärtom. Bengt Larsson redovisar öppet sin sympati för Laestadius och för dennes lära. Med denna öppna redovisning är förhållningssättet acceptabelt. Tron förenar dem bägge.
Laestadius kom ur fattiga förhållanden, fadern blev alkoholiserad och hade dåligt lynne. Han var deklasserad bergsfogde och när brännvinet verkade misshandlade han hustrun i barnens åsyn. Sönerna Lars Levi och Petrus hade bägge studiebegåvning och eftersom de under en tid bodde hos halvbrodern Carl-Erik som var präst fick de tillfälle att studera. Norrlands gymnasium fanns vid denna tid i Härnösand och de bägge bröderna vandrade de 50 milen ned till kusten. I nutid skulle detta ses som en idrottsprestation och ge stora rubriker. Handlingen ger ordet bildningsgång en särskild innebörd. Lars Levis vandringar fortsatte, sommaren 1819 gick han genom Jämtland och in i Norge, blicken inställd på att finna nya arter och beskriva dem. Studierna i Härnösand förlöste både botanikern och förkunnaren. Tillsammans med sin broder vandrade han året därefter ner till Uppsala för att inleda akademiska studier.
Det är som förkunnare Laestadius namn blivit historiskt, och än i dag lever hans inomkyrkliga väckelse, det som populärt kallas laestadianismen. Församlingarna verkar i Sverige och USA, kanske mest livaktigt i Finland. En rörelse som i den mer romantiska uppfattningen kom att rädda den samiska befolkningen från att supa ihjäl sig, som med en brinnande tro och brinnande ord fördrev brännvinsdjävulen ur deras liv. Alldeles felaktig är inte den bilden, lönnkrögarna förstörde liv och ekonomier för många familjer i Lappland vid 1800-talets mitt. Men, som Laestadius påpekade, han hade sett värre superi bland sjömän i självaste huvudstaden.
Ett profetiskt drag och något av en siares blick finns i bland i Laestadius skrifter, säger Bengt Larsson. Ett levande bevis för att tanken på att en utkantstillvaro automatiskt leder till efterblivenhet inte är något annat än en ren fördom, särskilt omhuldad i vår centralistiska tid. Laestadius var helt uppdaterad, förstod de europeiska staternas omvävlningar i spåret av franska revolutionen, siade säkert om de tyranner som kunde följa i frihetskampens spår. Han var beläst, intelligent och intellektuellt vaken. Hans korrespondens med botaniker är inte skriven av en nyfiken amatör, hans teckningar av fjällforan är rent mästerliga.
Bengt Larsson skrift innehåller också "Dårhushjonet", ett religionshistoriskt verk som Laestadius arbetade med i 12 års tid och är ett koncentrat av erfarenheter och intryck från den stora väckelse han själv initierat. Laestadius språk utvecklade sig efterhand till en ganska sällsam brygd av sälta, träffsäkerhet och brinnande religiositet. Hans gestalt var omstridd redan under livstiden, en nordlig Linné som också var en tidig väckelsepredikant, men en predikant inom kyrkans hägn. En intellektuell som födde en av de mer extatiska väckelserna i Sverige, samtidigt som han hade en allvarligt naturvetenskaplig kallelse. I alla avseenden en mycket märklig man.
Palola, Ari-Pekka: Lars Levi Laestadius 200 vuotta. Kasvitieteilijä, kielentutkija, kansantieteilijä, teologi. PMS 3/19.1.2000.
Laestadiuksen syntymän juhlapäivänä 10.1.2000 Ruotsin Kuninkaallinen Tiedeakatemia järjesti monitieteellisen symposiumin Lars Levi Laestadiuksen tieteellisestä toiminnasta. Symposiumiin kokoontui yli 60 osanottajaa Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Paikalla oli myös muutamia Laestadiuksen sukulaisia.
Laestadiuksesta kasvitieteilijänä kertoivat esitelmissään ruotsalaiset ja norjalaiset professorit Bengt Jonsell, Gunnar Eriksson, Reidar Elven ja Inger Nordal.
Professori Håkan Rydving kertoi, miten Laestadius oppi lapsuudessaan puhumaan luulajansaamea, jota käytettiin Kvikkjokin seudulla. 1840-luvulla hän julkaisi neljä saamenkielistä vihkosta, joilla hän loi perustan luulajansaamen kirjakielelle...
Uskontotieteilijät Juha Pentikäinen ja Risto Pulkkinen esittelivät Laestadiuksen tutkimusta saamelaisten mytologiasta…Laestadiuksen "kulttuurinen äidinkieli" oli saame….
Shamanistisen ekstaasin ja lestadiolaisen ekstaasin yhteydet olivat professori Åke Hultkrantzin esitelmän aiheena. Hän totesi, että liikutuksissa on kyse eri ilmiöstä kuin shamanistisessa ekstaasissa, vaikka niissä onkin ulkonaisesti samankaltaisia piirteitä….
Professori Carl Fredrik Hallencreutz käsitteli Lars Levi Laestadiuksen sielunhoitoteologiaaa. Hänen mukaansa Laestadiuksen kirjoitukset kuuluvat alan merkittävimpiin teoksiin Ruotsin historiassa. Laestadiuksen sielunhoitoteologia nousi hänen omien uskonnollisten kokemusten pohjalta. Sen keskeisenä asiana oli sovitusoppi ja lähtökohtana käsitys ihmisluonnon turmeltuneisuudesta.
Palola, Ari-Pekka: Laestadius-näyttely pysähdyttää ajattelemaan uskon peruskysymyksiä. "Tuntureilta taajamiin" avattiin Kolarissa. PMS 3/19.1.2000.
Kolarin kuntakeskuskessa avattiin 13.1.SRK:n tuottama näyttely "Tuntureilta taajamiin". Sen järjestämiseen ovat osallistuneet myös Tornionlaakson neuvosto ja Tornionlaakson maakuntamuseo. "Toivomme , että näyttely saisi osaltaan korjata virheellisiä käsityksiä tästä kristillisyydestä", totesi Matti Lääkkö…Lääkkö ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että vanhoillislestadiolaiset kutsuttiin osallistumaan Laestadiuksen juhlavuoden projektiin. Hän totesi näyttelyn olevan esimerkki siitä työstä avoimuuden ja julkisuuden hyväksi, mitä on pitkään tehty….Pelkkä tapa tai yhteisön antama ulkonainen turvallisuus ei esimerkiksi saisi liikkeelle niitä kymmeniätuhansia nuoria, jotka osallistuvat vuosittain suviseuroihin. Lääkkö totesi myös, että Laestadiuksen terävä puhetyyli sopi sen ajan ihmisten keskuuteen, mutta nykyajan ihminen ei kuuntelisi tällaista puhetta. "Jumalan evankeliumi etsii kussakin ajassa sellaisen muodon, jolla se saavuttaisi ihmisen sydämen ja saisi aikaan muutoksen."….
Voitto Savela totesi puheenvuorossaan lestadiolaisuuden väitetystä kulttuurivihamielisyydestä, että sellainen kulttuuri, johon kuuluu juopottelu ja siihen liittyvät ilmiöt, joutaakin tuhoutua….
Tornionlaakson neuvoston Laestadius-projektin koordinaattori Raisa Lantto: "Nykyisin Tornionlaakson ihmisten tiedot Laestadiuksesta ja lestadiolaisista ovat vähäisiä. Kun tietoa puuttuu, syntyy huhujen perusteella helposti kielteinen kuva lestadiolaisuudesta. Näyttely ja muut juhlavuoden tilaisuudet kertovat siitä ja vaikuttavat positiivisesti ihmisten asenteisiin."
Kolarin koulutoimenjohtaja Anna-Liisa Keskitalo toivoi, että näyttely olisi siunauksellinen ja toisi myönteisiä käsityksiä niiden ennakkoluulojen tilalle, joita tietämättömyys saa aikaan. Hän toivoi myös, että Siionin Laulut eivät koskaan lakkaisi kaikumasta Tornionlaaksossa. Juhlavuoden kunniaksi niitä opetellaan kaikissa Kolarin ala-asteen kouluissa.
Bengt Pohjasen HUUTAVAN ÄÄNI-romaani ilmestynyt. http://www.sro.fi/kirjat/pohjanen.htm
Bengt Pohjanen svarar direkt: Norrbottens Kuriren 12.7.2000
JAG BRUKAR INTE besvara insändare, i all synnerhet inte anonyma. Den här insändaren är dock så grov, lögnaktig och ondskefull att jag känner mig nödsakad att svara för Laestadius skull och min egen, liksom min familjs.
För det första vill jag i all ödmjukhet inte ta åt mig äran av att ha formulerat uttrycken och orden som den anonyma insändaren förfasar sig över. Uttrycken, orden och bilderna finneR "radiolyssnaren" hos Laestadius, till exempel Ens Ropandes röst, sidan 166, där Laestadius på sitt oefterhärmliga sätt beskriver hur den tidens "ewaldister" kryper till himlen med ena handen om vinglaset och horvisor och supvisor i den andra, och hur de visande sina bröst presenterar sig och sina horungar inför Guds tron.
Läs också den postilla som "ewaldisterna" inte censurerat, nämligen Kirkko-postilla, tryckt i Luleå 1876. Jag citerar : "Sinun pitää muistamaan Tuomas, että sinä olet ennen niillä sormilla välistä vanhaa hapatusta sotkenut, ja välistä pirun paskaa kaivanut, ja kuka tiesi olet niillä sormilla huoranki persettä kaivanutà" (Du måste komma ihåg Tomas, att du förr med dessa dina fingrar ibland grävt i den gamla surdegen, och ibland grävt i djävulens skit, och vem vet : Kanske har du med dessa dina fingrar också grävt i horors arslen).
Slipper ljuga
Läs hans predikningar också. Gör det, så slipper du ljuga att du själv satt dig in i L.L. Laestadius liv och tro. Din anonyma insändare visar nämligen att du alls inte gjort det.
Jag har alltså inte satt några ord eller uttryck i munnen på Laestadius, men nu vill säkert många läsare med mig veta med vilken rätt " ewaldisten" och den anynyma insändarskribenten sätter Laestadii ord och bilder i munnen på Bengt Pohjanen?
Den anonyma "ewaldisten" ställer också direkta frågor till mig: 1. Vad har du för åsikt om god kultur ? Svar: Min åsikt är i alla stycken, alltid och överallt antiewaldistisk. 2. Är detta inte din egen ångest, som du försöker skildra? Svar: Nej! Men så fort jag öppnar käften blir alla ewaldar så ångestfyllda, förbannade och religiöst/politiskt indignerade att de "ur sina ihåliga strupar racklar upp en gulgrön smörja", för att citera min store lärare, vän, trätobroder och idol Lars Levi Laestadius. Vars minne jag i 30 år försökt rehabilitera och vars 200 års-jubileum jag initierat 1995, och till vilken jag också skrivit en lovsång. Detta har jag gjort trots infernaliskt motstånd från alla möjliga ewaldister.
För att vinna läsare
3. Måste en författare använda sig av svordomar, beskriva besök hos prostituerade och så vidare för att vinna läsare och beundrare? Svar: Jag kan inte svara för författare i allmänhet, bara för egen del. Mig veterligen har jag aldrig använt mig av svordomar i någon text. Jag svär nämligen inte. Däremot låter jag mina romanfigurer prata precis som de vill, utan ewaldiska pekpinnar.
Bordeller har jag aldrig besökt, inte heller har jag någon gång i mina litterära texter beskrivit något bordellbesök. Men jag gör det om jag skulle bli tvungen att beskriva någon ewaldisk anonym bordellbesökare.
Vad mer vill du veta ? Jag dricker inte något som är starkare än hallonsoda. Ibland har jag ont i huvudet, vilket nog beror på att helgonglorian sitter lite trångt.
I godhetens namn
Och så till din uppmaning som egentligen avslöjar dig helt: Du vill tala om för mig vad jag ska säga i Riksradions P1 i mina samtal med professor Cullberg. Sådan är den sanna ewaldismen i alla länder, totalitär. Religiösa och politiska grupper vill bestämma kompassriktningen för vad som får sägas, tänkas, skapas, skrivas och tros. Och allt detta i godhetens namn: Den rena konsten i Hitlertyskland och de kamratliga kompassangivelsernas köldhelveten i Stalins och Maxim Gorkijs underbara Gulag.
Den anonyma insändaren önskar mig också en glädjefylld förvandlingsprocess. Om den processen leder till lögn, okunnighet och sådan feghet att man måste börja trakassera författare med anonyma insändare, då måste jag med allusion till Dmitri Karamazov utropa: "Det var fan vad mycket ewaldar det finns!" Vad gäller svordomen, är den Dmitris, men jag säger gärna som den fromme mannen i min hemby när timmerlasset välte och sonen svor: "Samma här !"
Du vill också veta vem som gett mig mitt uppdrag. Mitt svar är: Gud (som nobelpristagaren Joseph Brodsky sade när Lenin-grads sovjetiska ewaldare ifrågasatte hans rätt att skriva fritt). Samme Gud måtte bevara mig för alla anonyma ewaldisters ständiga påhopp, bannbullor och förtal, nu och alltid.
Allra sist: De många som med tårade ögon lyssnat på den vackra pjäsen om Lars Levi Laestadius i radion, månne de har hört så mycket om horor och piss som den dygdiga radiolyssnaren?
Bengt Pohjanen
Författare
PS. Neologismen "ewaldismen" med tillhörande avledningar är min egen.
Raittila, Pekka: Lars Levi Laestadius. Maitojyvä 2/1961, 6 – 10.
Rauhala, Jyrki: SRK:n kirjallisuus vahvistaa uskoa ja elämää arjessa. PMS 3/19.1.2000.
Laestadiusta ja lestadiolaista herätysliikettä, sen menneisyyttä ja nykyisyyttä, voidaan tarkastella tuoreellla tavalla monesta eri näkökulmasta. Tämä tuli esille Laestadius-symposiumissa, joka järjestettiin Helsingin yliopistossa 12.1.2000. Tilaisuus koostui viidestä esitelmästä. Lisäksi jokaisen esitelmän jälkeen oli varattu hetki aikaa keskustelulle. Laestadius-symposium kunnioitti omalta osaltaan Lars Levi Laestadiuksen syntymän 200-vuotisjuhlamuistoa.
Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen professori, FT Markku Ihonen tarkasteli lestadiolaisuutta kirjallisuudentutkijan näkökulmasta. Ihosen mukaan yleinen käsitys on, että lestadiolaisuus ja taide sopivat huonosti yhteen. "Näin yksioikoinen tilanne tuskin on, joskin tiettyihin taiteen lajeihin, kuten opperaan, teatteriin ja elokuvaan, suhtaudutaan suurin varauksin….Ihosen esitelmä perustui vanhoillislestadiolaisuuden julkaiseman kirjallisuuden tarkastelemiseen…
Ihonen pohdiskeli, löytyykö SRK:n kustatamasta lestadiolaisesta kirjallisuudesta erityistä "lestadiolaista mentaliteettia". Tietyt kehykset voidaan hänen mielestään hahmotella. Keskeinen on eräänlainen "meitä ei ymmärretä" –mentaliteetti. Kyse on kollektiivisen muukalaisuuden kokemuksesta vieraan maailman keskellä. Lisäksi lestadiolaiseen mentaliteetin kuuluu Ihosen mukaan oma erityinen terminologia, jota ulkopuoliset eivät useinkaan ymmärrä….Ihonen katsoo virkeän kustannustoiminnan liittyvän osaltaan liikkeesä tapahtuneeseen avautumiseen…Ihosen mukaan SRK:n julkaisemat kirjat palvelevat kustantajien asettamia tavoitteita: ne vahvistavat kohderyhmän uskoa ja elämää arjessa. Haasteena hän piti, miten saada liikkeen ulkopuoliset ja vanhoillislestadiolaisuutta huonommin tuntevat lukijat kiinnostumaan. Ihonen pohti myös sitä, palvelevatko kirjat sellaisia lukijoita, jotka ovat syvällisemmin perehtyneet kaunokirjallisuuteen ja joilla näin ollen on suurempia "laatuvaatimuksia" kirjaa kohtaan….
SRK:n julkaisemista romaaneista voi trakkaavainen lukija Ihosen mielestä löytää yhteisä piirteitä. Eräs keskeinen piirre niissä on se, että tietyistä asioista ei puhuta. Esimerkiksi sukupuolisuus on aihe, josta vaietaan Ihosen mielestä lähes täysin. "Perheeseen syntyy lapsia, mutta hämärän peittoon jää se, miten lapset saavat alkunsa ja syntyvät. Tarkoituksena lienee se, että lukija ei lähde kuvittelemaan sellaista, mikä saattaisi ola haitaksi uskonelämälle. Olennainen kysymys on Ihosen mukaan se, kuvaavatko romaanit uskovaisen elämää todenmukaisella ja aidolla tavalla. Pääseekö myös elämän rosoinen ja kurja puoli esille ? Tarvitaanko Jeesusta, jos elämä on täydellistä harmoniaa?…Elinympäristöltään romaanit sijoittuvat usein pohjoiseen agraariympäristöön, tosin paikannimet puuttuvat. Yhteiskuntakritiikkiä ei kirjoista löydy. Romaanin päähenkilö käy usein rajankäyntiä "maailman houkutusten" kanssa. Ihonen näkeekin romaanien eräänä tarkoituksena pysyväksi ja tärkeäksi koetun liikkeen oman arvomaailman puolustamisen….Yleisön joukosta kysyttiin, ovatko vanhoillislestadiolaiset naiskirjoittajat merkkejä jonkinalaisesta liikkeen sisäisestä "naisemansipaatiosta".. Tällaista johtopäätöstä ei Ihosen mukaan voi suoranaisesti tehdä, Hän kuitenkin totesi, että "naisissa on poweria".
Symposiumin muut esitelmät keskittyivät Laestadiuksen persoonaan ja lestadiolaisen herätysliikkeen vaiheisiin. Dosentti Seppo Lohi kävi läpi Laestadiuksen elämänvaiheita. Kannuksen kirkkoherra FT Lassi Kujanpää kertoi Laestadiuksen saarnojen retorisista ja historiallisista juurista. Rovasti Timo Holma puolestaan tarkasteli lestadiolaisuutta kansanliikkeen näkökulmasta. Dosentti Jouko Talosen aiheena oli "Lestadiolaisuuden 17 ryhmää".
Rousu, Armi: Ellen Groth pensionerad lärare, Laestadiuskännare, Tärendö: Värdig hyllning till en folkhjälte
RÖRD OCH STOLT.
Ellen Groth framför den byst av Lars Levi Laestadius som trosvänner reste vid 100-årsminnet av hans död.
"Jag är så glad att det blev han", säger Ellen.
Valet av Lars Levi Laestadius till Årtusendets norrbottning är en värdig hyllning till en folkhjälte.
Det anser Ellen Groth, 74 år från Tärendö, vars mormor lärde henne att leva efter Laestadius lära, men som anser hans gärning som nykterhetskämpe vara av samma stora format som väckelse-rörelsens spridare.
- Jag är så glad att det blev just han. På något sätt har han påverkat varenda människa i Tornedalen.
Under sitt vuxna liv har Ellen Groth ägnat åtskilliga timmar till att lära sig det mesta om Laestadius. Både för sitt läraryrke och sitt personliga intresse. 1985 startade hon tillsammans med hennes dåvarande elever arbetet med att bygga en utställning om Laestadius liv. Utställningen tog fem år att göra och skildrar hans liv från vaggan till graven. Hans bedrifter på de många olika områderna - som nykterhetskämpe, botaniker, författare, och inte minst teolog och en fantastiskt framgångsrik spridare av den Laestadianska väckelserörelsen.
Hann aldrig tjänstgöra i prästgården
Vi träffar Ellen Groth i den prästgård, som Lars Levi Laestadius lät bygga, men som han aldrig själv hann tjänstgöra i.
Däremot lär han ha legat på Lit De Parade där. Prästgården ligger på samma gård som pörtet där Laestadius bodde tillsammans med makan Brita Kajsa och barnen.
På frågan vad som egentligen var Lars Levi Laestadius storhet, svarar Ellen Groth:
- Hans stora begåvning på så många olika områden och hans sympati för de sämst ställda. Han lyfte upp människorna från misären och gav dem en ny chans genom att få dem att anamma syndaavlösningen. Superiet var utbrett, vilket ofta drabbade familjerna mycket hårt. Ingen människa ville väl vara något avskum, så han insåg att man måste lyfta av de här människorna deras börda för att de ska anse sig själva värda någonting, så att de skulle orka gå vidare, säger Ellen Groth.
Ordnade skola - och skolskjuts!
Enligt henne var Laestadius initiativ att starta den första skolan i Pajala ovärderlig. Han insåg vikten av att kunna läsa.
- Han ordnade till och med skolskjutsar till dem som bodde långt bort. Han var verkligen före sin tid.
Att det är för den laestadianska tron han blivit mest allmänt känd råder det ingen tvekan om. Men bland dåtidens och även under senare tiders naturvetenskapsmän var han en aktad botaniker. Två växter är döpta efter honom, Laestadius Vallmo (växer i Peltsaområdet) och ett mera vanligt starrgräs, Karex Laestadius.
Inte någon inskränkt man
Ellen Groth tror att orsaken till att hans storhet inom botaniken aldrig kommit till den breda allmänhetens kännedom är delvis de inskränkningar som infördes i den laestadianska läran efter hans död.
- Laestadius själv var inte inskränkt och han förespråkade inte att man skulle förtrycka eller övervaka andra människor. Den inskränktheten har fått många att ta avstånd från läran och Laestadius, säger Ellen Groth.
Ändå, menar hon, har han haft och har fortfarande en fantastisk påverkan på människorna i de trakter där han verkat.
- På något sätt har han influerat varenda tornedaling. Men bara fram till för femton år sedan var kunskapen om honom till och med här i Pajala mycket dålig. När vi började med utställningen gjorde vi en enkät som visade att knappt någon elev visste något om hans gärning ut-över själva väckelserörelsen. Då insåg vi att det verkligen
Rousu, Armi: Aira Kantala, Tärendö: "Min modiga förebild".Norrbottens Kuriren 1.11.1999.
För Aira Kantala, Tärendö blev ett projektarbete om Laestadius en stor upplevelse - och överraskning.
- Än mer imponerad blir jag vid tanken på dåtidens villkor med väglöst land, befolkning som bodde utspridd över stora områden och tuffa brukspatroner som avlönade sina anställda med sprit, säger hon.
Tärendöbon Aira Kantala, 42 år, visste inte särskilt mycket om Lars Levi Laestadius innan hon skulle göra ett projektarbete om honom.
Hon blev förvånad över vilken personlighet han var. Att han var så kunnig på flera områden och hon imponerades av hans kraft att sätta stopp för brukspatronernas sätt att betala sina anställda lön i form av sprit.
- Men sedan så hann han ju också med så mycket. Tänk att då fanns inga vägar, i Karesuando, där hans nykterhetsarbete började, bodde folk utspritt, men han gick oftast till fots för att träffa de här människorna, säger Aira.
Kunskaper i skymundan
Laestadius kunskaper inom botaniken, vetenskapen och författandet har enligt Aira Kantala fallit i skymundan för hans religiösa bedrifter.
- Men det kanske inte är så konstigt. Väckelserörelsen var mäktig och hans förmåga att sprida religionen enorm.
Hon tycker att det är hög tid att lyfta fram hans person mer i Pajala och övriga Tornedalen. Det kommande 200-årsjubiléet vore enligt henne ett ypperligt tillfälle att göra något rejält. Ett välordnat museum med hans verk och saker som han ägt.
I nivå med Linné
Själv skulle Aira vilja jämställa Laestadius med Carl von Linné.
- Visst var Linné en stor botaniker, men vem vet hur känd Laestadius kunnat bli om inte religionen blivit så dominerande. Många kända konstnärer hade ju bara en begåvning. Laestadius hade åtskilliga, säger Aira Kantala.
Sedan projektet har Laestadius varit en förebild för Aira.
- Jag beundrar hans mod att slåss för nykterheten trots att han själv fick utstå en hel del obehag. Han har lärt mig att det är viktigt att våga slåss för det man tror är rätt, säger Aira Kantala..
Rousu , Armi: Paul Fischer invandrad engelsman, översättare, Kardis: "Han har nog berört oss alla". Norrbottens Kuriren 1.11.1999.
FÖLJT L.L.L TILL PAJALA. När Paul Fischer kom till Pajala och såg elevernas utställning blev han medveten om Lars Levi Laestadius storhet.
Han har följt i Lars Levi Laestadius fotspår och ser honom som en märklig person, orädd och oerhört kunskapslysten.
Beundrar Laestadius gör han dock inte.
- Nej, han förväntade sig inte någons beundran. Han gjorde det han ansåg rätt. Inte för sin egen skull, utan för de människor han mötte, säger översättaren Paul Fischer.
Han är engelsman, numera bosatt i Kardis tre mil söder om Pajala. Han kom till Sverige på 70-talet och hamnade i Uppsala och så småningom i Karesuando och Kuttainen. Många i byn är troende laestadianer och redan där lärde sig Paul Fischer vad Laestadius gjort inom väckelserörelsen.
Men det var när han flyttade till Kardis och besökte utställningen på Pajala prästgård, som Fischer blev varse Laestadius betydelse och breda begåvning.
- Han måste ha varit en märklig person, inte minst med tanke på hans bakgrund. Han tog strid för de svaga och gick sin egen väg.
Slående parallell
Det var också när Paul Fischer fick veta mer om Laestadius som han reflekterade över att han råkat vandra i hans fotspår.
- Jag kom också hit till Pajala från Karesuando och hade också varit i Uppsala, innan jag kom till Norrbotten. Men där tar jämförelsen förstås slut. Trots att jag inte alls är religiös, kommer tanken över mig när Laestadius kommer på tal, säger Fischer.
På frågan om han anser Leastadius ha varit underskattad i sin hembygd, säger Paul Fischer:
- Det är nog hemmablindhet. Man ser inte det man har närmast sig.
Välkänd i USA
Men att man inte i Pajala, eller till och med i Sverige, i nog hög grad lyft fram honom och hans betydelse för människorna, fick Paul Fischer ett bevis för när han för några år sedan besökte sin frus släktingar i USA.
- Alla visste vem Laestadius var och talade mycket om honom, men de trodde att han var finsk. Kanske det beror på att han även predikade på finska, men jag hade faktiskt aldrig hjärta att berätta sanningen. De var så fascinerade av honom och så övertygade om vad de visste om honom, ler Paul Fischer.
Själv skulle han ha valt Hjalmar Lundbohm som Årtusendets norrbottning.
- Hans betydelse för länet har varit större. Men å andra sidan - ingen i Tornedalen har nog varit immun mot Laestadius påverkan, han har nog berört oss alla, även icke religiösa.
Han konstaterar också att vad gäller befolkningstillväxten i Tornedalen så var Laestadius rätt man på rätt plats då - och skulle så vara än i dag.
- Det är ju byar som Kuttainen och Sattajärvi som är bygdens hopp i dag. Dessutom sups det alldeles för mycket här uppe i norr. Vi skulle allt behöva en ny Laestadius, ler Fischer och avslöjar sin inställning till absolutism.
Men han ser ytterligare en aspekt på Laestadius påverkan.
- Alla civilisationer är uppbyggda på antingen ideologi eller religion. Vår är definitivt byggd på kristendomen. Förlorar vi den förlorar vi vår civilisation och människorna blir vilsna. Det är allvarligt. Laestadius var en god förebild och borde vara det även i framtiden.
http://ad.se.doubleclick.net/jump/www.nkuriren.se/hemsidan/;sz=468x60
Rousu. Armi: Mikael Niemi,författare, Pajala: "Rätt namn". Norrbottens Kuriren 1.11.1999.
RÄTT NAMN. Författaren Mikael Niemi, Pajala, håller med de norrbottningar som röstat fram Laestadius som länets främste.
Älskad, hatad och fruktad. Traktens utan tvekan viktigaste person och en enorm begåvning. Det rätta namnet vad gäller utnämningen.
Det är författaren Mikael Niemis spontana kommentarer om Lars Levi Laestadius.
Vi träffar Mikael Niemi mitt i förberedelserna av en musikföreställning som han ska turnera runt i länet med. När han får höra att det är Laestadius som framröstats som Årtusendets norrbottning blir han glad.
- Det var rätt namn. Den mångbegåvning som han hade är svår att förstå. Även om jag vuxit upp 200 meter från det hus där han bodde och dog i, så är det ju först som vuxen som jag läst in mig på honom. Man blir imponerad. Han var älskad , hatad och fruktad av olika samhällsgrupper. I hans namn har det ju sedan gjorts mycket dåliga saker, men det rår ju inte han över, säger Mikael Niemi.
På de svagas sida
Enligt honom var laestadianernas stora misstag när de på 30-talet gjorde sig ovän med fackföreningsrörelsen.
- Laestadius själv var ju verkligen de små människornas man och stod på de svagas sida. De motsättningarna fick många att ta avstånd från rörelsen, menar Niemi.
Om han på något sätt påverkats av Laestadius i sitt författarskap säger Mikael Niemi:
- Det har jag säkert. Det har vi alla gjort, vare sig vi är religiösa eller ateister.
Spelat Laestadius
Han säger sig inte själv ha skrivit någonting om Laestadius, däremot har han spelat honom på teater.
- Ja, det var i komedin Kuppari. Då spelade jag Laestadius som död, minns Mikael Niemi.
Rousu, Armi: Laestadius förenar forskare. Norrbottens Kuriren 24.1.2001.
De kommer från olika hörn av Norden och har skilda inriktningar som forskare, men en sak förenar dem – intresset för väckelsepredikanten, botanisten och nykterhetskämpen Lars Levi Laestadius liv.
Nu bildar de ett nätverk till gagn för ökad forskning kring den märklige mannen.
I går anlände 15 forskare från Sverige, Norge och Finland till Pajala för att delta i ett seminarium kallat Väckelsen utan gränser.
Initiativtagare är aktiebolaget Lars Levi Laestadius Livsgärning och Centrum för utbildning och forskning vid Luleå tekniska universitet och syftet är att skapa ett nätverk mellan forskare som intresserat sig för Lars Levi Laestadius och de spår han lämnat efter sig.
Nätverket i sin tur hoppas man ska mynna ut i ökat intresse av forskning kring Laestadius.
Stor social betydelse
– Hittills har forskning kring Laestadius varit en liten företeelse vid universiteten på Nordkalotten, bortsett från Tromsö, där man lagt stor vikt vid forskning kring saker som haft stark regional förankring. Men nu hoppas vi att vi genom nätverket ska få fler att göra avhandlingar på Laestadius. Det är viktigt eftersom hans gärningar präglat så mycket av livet på Nordkalotten, säger Jorgen Straarup, professor vid Luleå tekniska universitet.
Enligt Straarup fick Laestadius kamp mot alkoholen en enorm social betydelse för människorna i trakten. Och av samma mening, fast då beroende på den väckelserörelse som Laestadius startade, är Roald Kristiansen, docent vid universitetet i Tromsö:
– Det är från den Laestadianska tron vi ärvt sättet att ta väl hand om och värna om släktingarna, att besöka varandra och att tidigt lära barnen vad som är rätt och fel. Den konservatism som finns i laestadianismen finns också kvar här uppe än i dag, vi går långsammare fram med förändringar än vad som är fallet söderut, vilket ger stabilitet i livet och gör att våra barn är trygga, säger Roald Kristiansen.
Sammanhållande länk
Han kallar för övrigt de människor som inte direkt bekänner den laestadianska tron, men som högaktar den höga etik och moral som Laestadius enligt honom predikade om, för Kulturlaestadianer – en sorts modern form av laestadianism.
Enligt Kristiansen är Lestadius i många fall den starkt sammanhållande länken mellan människorna på olika håll i Nordkalotten.
En som intresserat sig för Laestadius och hans botaniska gärningar är Bengt Jonsell, professor Berganus från Uppsala:
– Tack vare Laestadius blev den Tornedalska floran mycket väl känd för vetenskapsmännen i söder och på Vetenskapsakademin finns än i dag mängder med material som Laestadius skickat in, säger Jonsell.
Glad över aktiviteter
Enligt projektledaren Ann-Christine Haupt, Lars Levi Laestadius Livsgärning AB, är det första gången som man lyckas samla forskare från alla tre länderna till ett seminarium.
– Jag är verkligen glad över att de aktiviteter som vi ordnade under jubileumsåret gett ringar på vattnet. Intresset för Laestadius, vem han var och hur han påverkar oss, ökar och det är viktigt att ta reda på ännu mer för att vi ska förstå vår kultur och identitet, säger Haupt.
Seminariet avslutas i dag onsdag.
Rytilä, Pekka: Lars Levi Laestadiuksen lähtökohdat ja lapsuus. Rauhan Side 4/1999, 10-11.
Sallamaa, Kari: Etnofuturismin filosofia suomalais-ugrilaisten kansojen säilymisen perustana. Etnofuturismin III maailmankonferenssi, Tartto 5.5.1999
…Etnofuturismin filosofiaan voi antaa aineksia myös Ruotsin Lapissa, ensin Kaaresuvannossa ja myöhemmin Pajalassa vaikuttanut saamelainen pappi ja filosofi Lars Levi Laestadius (1800-1861). Hänkin oli monipuolisuusmies, luonnontieteilijä, ennen kaikkea kasvitieteilijä, uskontotieteilijä, teologi, kirjailija, kansanvalistaja ja puhuja, Sokrateen tapaan hyvä suullinen väittelijä. Laestadiuksen filosofinen pääteos "Dårhushjonet" ("Hulluinhuonelainen", vuodesta 1855 eteen päin) on verrattavissa pohjoismaiden tärkeimmän elämänfilosofin Sören Kierkegaardin tuotantoon. Koska se on syntynyt pohjoisen ajattelun aineksista, se on tärkeämpikin ja etnofuturismille välttämätön. Laestadius käsittelee siinä mm. pohjoisen ihmisen ruumista, aistimellisuutta, psykologiaa, tahdonvapautta, passioita (intohimojen järjestelmää) ja sukupuolten suhteita, ennen kaikkea avioliittoa, jota hän kutsuu ainoaksi tosi kommunismiksi. Kun Laestadiuksen opissa korostuu rukouksen merkitys, on syytä muistaa, että rukous on energiaa, ostwaldilaista energiataloutta. Kääntymys ja liikutukset ovat energian uudelleen järjestelyä, myös kapinaa pysähtyneisyyttä vastaan. Ekstaasi merkitsee etymologisestikin paikaltaan, staattisesta tilasta pois siirtymistä, liikkeelle lähtöä….
Salmi, Anitta: Suomessa noin 100 000 lestadiolaista. Hengellinen herätys suurin ansio. Pohjolan Sanomat 18.1.2000.
Lars Levi Laestadiuksen historiallinen kiinnostavuus perustuu ennen muuta hänen toimintaansa lapin hengellisenä herättäjänä. Tämä seikka tuli selvästi esille Rovaniemellä….Laestadiuksen 200-juhlavuoden seminaarissa, jonka osanottajat paneutuvat nimeomaan Laestadiuksen hengelliseen toimintaan. Seminaarin panostus on oikea, koska Laestadiuksen uskonnollinen toiminta ylläpitää kiinnostusta häneen, sanoo Laestadius-tutkija, Simon kirkkoherra Seppo Lohi. Laestadius teki elämäntyönsä pappina. Hän oli kuitenkin myös merkittävä tiedemies, raittiuden edistäjä ja lähetyskoulun perustaja. Tiedemiehenä hän kunnostautui kansatietelijänä, saamelaismyyttien kokoajana ja erityisesti kasvitieteilijänä…Lestadiolainen herätysliike on elinvoimainen yhä tänä päivänä. Suomessa liikkeeseen lukeutuu nykyisin noin satatuhatta henkeä, Pohjois-Amerikassa parikymmentä tuhatta sekä Ruotsissa ja Norjassa muutama tuhat ihmistä, Lohi valaisee. Suomessa laestadiolaisuus on hänen mukaansa kasvussa. Vaikka viimeiset suuret herätysaallot ajoittuivat 1960-luvulle, liike saa koko ajan uusia jäseniä herätysten ja kasvatuskristillisyyden kautta. Vanhoillislaestadiolaiset, joita laestadiolaisista on noin 80 %, ovat tulleet tunnetuiksi tiukasta opistaan. Paljon puhetta on herättänyt vanhoillislaestadiolaisten suhtautuminen perhesuunnitteluun, naispappeuteen ja televisioon. Seppo Lohi myöntää, että maailman muuttuessa prosessia ovat mukana olleet myös vanhoillislestadiolaiset. Vanhoillislestadiolaisella on olemassa sekä luovutettavia että luovuttamattomia asenteita. Esimerkiksi tänä päivänä ei enää vaadita seuroissa naisille valkoista huivia eikä kiharoiden ottamista paheksuta. Luovuttamattomia eli elämän ja kuoleman kysymyksiä, on muun muassa perhesuunnittelu, jonka suhteen asenteet eivät ole muuttumassa.
Piispankokouksen sihteeri, tohtori Hannu Juntusen mukaan Lars Levi Laestadius ei itse ollut "jyrkkäotteinen" lestadiolainen. Laestadius korosti elävää kristillisyyttä. Minusta hän tarkoitti tällä termillä ennen muuta ilmiötä, joka voi esiintyä muuallakin kuin omassa ryhmässä. Laestadiuksen kirkkokäsitys ei edusta herätysliikkeessä myöhemmin esillä ollutta käsitystä omasta herätysryhmästä ainoana "Jumalan valtakuntana maan päällä". Juntunen korostaa, että lestadiolaisuuden seurakuntakäsityksen lähtökohtana Laestadiuksen ajattelussa on ehdoton vaatimus elävän uskon havaittavuudesta:
Laestadiuksen saarnakarttoja tarkastelleen Kannuksen kirkkoherra Lassi Kujanpään mukaan Laestadiuksen saarnoista löytyy selkeä rakenne ja muita periaatteita, jota voi hyödyntää vielä nykyajankin saarnoissa. Hänen saarnojaan on säilynyt noin neljäsataa. Laestadius otti selvästi huomioon kenelle hän puhui. Päiväjumalanpalveluksen kuulijakunnaksi hän olettaa kääntymättömiä ihmisiä ja iltajumalanpalveluksen uskovia. Päivällä saarna käsittelee menneisyyden tekoja ja erilaisten tyyppien syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Illalla puheen painopiste hänellä on tulevaisuudessa saavutettavassa hyödyssä. Saarnaaja kuvasi taivasta ja perille tulemisen ihanuutta, Kujanpää selvittää.
Silvola, Kalevi: Lars Levi Laestadius. Lähettäjä 2/2000
Pohjolan pasuunan Lars Levi Laestadiuksen syntymästä tuli 10.1.2000 kuluneeksi 200 vuotta. Suuren rovastin merkitys ei kahdessa vuosisadassa ole himmentynyt, päinvastoin. Häntä muistetaan tänä vuonna laajasti. Pohjoismaissa pidetään tänä juhlavuonna lukuisa määrä tilaisuuksia, seminaareja ja juhlia, joissa hänen merkitystänsä arvioidaan. Laestadius on yhä ajankohtainen. Hänen saarnoistaan on hiljakkoin väitelty tohtoriksi. Tutkimuksesta käy ilmi, että saarnat vastasivat muodollisesti retoriikan yleisiä vaatimuksia puhumattakaan sisällön rikkaudesta. Viimeisimpiä väitöskirjoja on tutkimus, joka koskee lestadiolaisuuden leviämistä Helsingin seudulle. Tässä tutkimuksessa on Uusheräyskin tullut kauniisti esille.
Lars Levi Laestadius oli monipuolinen lahjakkuus. Kristillisissä piireissä ei olla paljonkaan tietoisia hänestä luonnontutkijana, mutta juuri siinä ominaisuudessa hän sai aikalaisiltaan tunnustusta. Luonnontutkijan ote tuntuu vahvana hänen julistuksessaan. Ihastus kukan kauneuteen näkyy näissä sanoissa: "Etsikäät vielä iankaikkisuuden kukkaisia, jotka eivät muuta väriänsä koskaan... Laittakaat niin, te Siionin tyttäret, että te tulisitte niin kauniiksi ja niin koreiksi kuin yksi näistä kukkaisista, niin te kelpaisitte morsiameksi sille orjantappuroilla kruunatulle Kuninkaalle..." Kun hän tunsi Pohjolan luonnon, hän saattoi käyttää sitä sanomansa havainnollistamiseen. Hän saarnasi käyttäen tuttuja ja kauniita kielikuvia. Nämä antoivat väriä myös hänen evankeliumilleen. Laestadiuksen saarnat lähellä luontoa elävälle kansalle olivat luonnonläheisiä.
Laestadiuksen perilliset ovat hajallaan. Lestadiolaisuus on pirstoutunut useampaan ryhmään kuin mikään muu suomalainen herätysliike. Pirstoutumisen syy on ollut kohtalokas seurakuntaoppi. Rovaniemellä 17.1. 2000 pitämässään esitelmässä Hannu Juntunen on osoittanut, ettei ahdasmielinen seurakuntaoppi "vain meillä on ainoa oikea seurakunta" ole peräisin Laestadiukselta itseltään. Juntunen sanoo, että Laestadiuksen mukaan elävä kristillisyys tarkoittaa ilmiötä, joka voi esiintyä muuallakin kuin omassa ryhmässä. Ahdasmielinen seurakuntaoppi on myöhemmän kehityksen tulos. Vaikka olemme tienneet tämän jo ennenkin, on hyvä, että asia sanotaan julki yhä uudestaan. Rauhanyhdistysläisen lestadiolaisuuden olisi nyt syytä osoittaa, mihin se perustaa muut pois sulkevan seurakuntaoppinsa. Ainakin itse odotan mielenkiinnolla, suostuuko lestadiolaisuuden valtavirta rehelliseen itseanalyysiin.
Me uusheränneet olemme perineet Laestadiukselta rakkauden lähetystyöhän, Kristuksen kärsimystä korostavaan evankeliumin julistamiseen sekä hänen avaran seurakuntaoppinsa. Näistä on syytä pitää kiinni. Ihmisen kivinen sydän murtuu parannukseen, kun hänelle julistetaan kärsivää Kristusta. Näin julisti Pohjolan pasuuna lempeästi: "Niin seuratkaat nyt niitä verisiä askeleita, te harvat sielut, te valitut Jeesuksen opetuslapset, ja sinä, valittu Kristuksen morsian, jonka se veripunainen Kuningas on omalla verellänsä ostanut pimeyden ruhtinaalta ja kuolemallaan päästänyt vankeudesta."
Sjöblom, Marko: Arvostelu kirjasta: Seppo Lohi: Sydämen kristillisyys. Lars Levi Laestadius ja lestadiolaisen herätyksen alkuvaiheet. Perusta 1/2000, 55.
Spets, Britt-Louise: Profet i nytt ljus. Laestadius anklagas för att ha förstört den samiska kulturen. Norrbottens Kuriren 27.09.2000..
Ett 40-tal personer från Sverige och Finland möttes under helgen i Torneå för att delta i ett seminarium om laestadianismen.
Seminariet ordnades som en del i Laestadiusåret som firas i år. Syftet var att informera om Laestadius, vem han var och vad han betytt för människorna i Finland och Sverige.
- Vi vet så lite om Laestadius och vad han betytt för samhället. Många förknippar laestadianismen med tältmöten. Men det är bara en liten del av verksamheten. Vi vill ge hela bilden, säger Tapio Salo, ordförande i Tornedalsrådet.
Tillsammans med Haparanda och Torneå stad, Nedertorneå/ Haparanda församling, Alatornio och Torneå församling samt Sveriges Kyrkliga Studieförbund arrangerar Tornedalsrådet seminariet.
Banbrytare
Kyrkoherde Juhani Holma från Torneå beskrev Laestadius i positiva ordalag.
- Hans intressen för biologi, fysik och ekonomi gjorde honom till en banbrytare. Inom jordbrukspolitiken och nykterhetsrörelsen var han mycket före sin tid, enligt Juhani Holma.
Något som även kyrkoherde Hans Stiglund höll med om. Han beskrev Lars Levi Laestadius som en rättrådig man som stod för vad han sett och hört.
- I Karesuando tog han upp striden om vad som var rätt och fel, sa Hans Stiglund.
Den beskrivningen höll inte Nilla Outakoski, kyrkoherde och teologie doktor från Finland, med om. Han är själv finsk same och har även forskat i ämnet laestadianismen och samerna.
- Laestadius var inte initiativtagare till väckelserörelsen bland samerna. Den fanns redan när han kom till Kareusando. Han var helt enkelt rätt man på rätt plats i rätt tid, tyckte Nilla Outakoski.
Förstörde samiska kulturen
Hans uppfattning om Laestadius arbete bland de finska samerna är inte positiv.
- Laestadius förstörde den samiska kulturen. Vi är mycket missnöjda med honom. Det är fel att ge en profetisk gloria åt honom, sa han.
Det Laestadius framförallt förstörde var språket, enligt Outakoski. Genom att han slutade predika på samiska gjorde han finskan till det heliga språket. Vilket innebar ett hårt slag mot kulturen där uppe.
- Man talar så vackert om Laestadius. Visst var han en viktig person i det han gjorde. Men med tanke på samerna var han inte alls bra. Han förstörde vår kultur, avslutade Nilla Outakoski.
Stenudd, Hasse: Dramatik som får människor att reagera. Norrbottens Kuriren 14.6.2000.
radioteater
Kamp mellan himmel och helvete i radioteater av Bengt Pohjanen Lars Levi Laestadius: Hugo Rantatalo. Maria: Mona Mörtlund. I övriga roller: Regina Veräja, Bengt Kumpula, Stig Karlström, Bertil Isaksson, Rolf Digervall, Lars-Erik Rantatalo, Tuulikki Jauhojärvi, Irene Muskos, Eila Holma, Martti Makkonen, Anita Henriksson. Teknik: Tapio Piirainen, Länsilapin ammatti-instituutti. Producenter: Sveriges Radios finska kanal P7 - Jukka Häyrinen och Yleisradios teateravdelning i Finland - Juha Kandolin. Regi: Bror Astermo Författare och berättarröst: Bengt Pohjanen
På Lycksele prästgård pågår en kamp mellan himmel och helvete om den febersjuke Lars Levi Laestadius själ. Som botanist har han mer sett till de jordiska blommorna än de himmelska. Lars Levi Laestadius får ingen ro för sin själ och vägen till himmelen är stängd.
Men den här natten förlöses Laestadius, som någon tid innan mött den enfaldiga lappflickan Maria som har ordning på nådegåvorna och med vars hjälp han får uppleva en försmak av himmelen. När morgonen randas på prästgården och de i övrigt församlade kyrkoherdarna vaknar upp i bakrus, återvänder Laestadius från helvetets port. Från den här stunden antar hans predikningar en ny ton.
Detta är historien kring vilken Bengt Pohjanen vävt sin radioteater, Tunturin unikko, meänmaan huutaja, som söndagen den 11 juni i sin helhet sändes på meänkieli i Sveriges Radios P2.
Tunturin unikko, Fjällets vallmo, symboliseras av Lars Levi Laestadius, en blomma som växer mitt i vildmarken, långt från rabatter och botaniska trädgårdar. Men som blir funnen av Gud.
Den tionde januari påbörjades inspelningarna i Pajala av radioteatern om Lars Levi Laestadius - på dagen 200 år sedan Laestadius föddes i Arjeplogs fjällvärld.
I 20 år verkade Laestadius som prost, botanist och nykterhetskämpe i Karesuando församling utan att lämna något andligt spår efter sig. Spåren från den tiden finns numera som flora och fauna på ett flertal europeiska universitet dit han skickade sina nya upptäckter och botaniska rön. I Karesuando kallades han blott för "Vandrar-Lasse". I stor sorg över sin älsklingssons död, fruktar han för sitt förstånd och vandrar runt kyrkan så att där bildas en stig efter hans ändlösa vandringar.
Om Lars Levi Laestadius liv som predikant i början hade svårt att lyfta så har även radioteatern om hans liv det samma. I inledningsfasen saknar replikerna nerv och även samhörigheten mellan rollgestalterna saknas. Att vandraren Laestadius liv i Åsele lappmark fick ny och högre mening efter mötet med den likaledes vandrande själsfränden Maria, blir också symptomatiskt med det nya liv radioteatern får en bit in i handlingen och Tornedalsteaterns amatörskådespelare gestaltar. Någonstans här tar pjäsen en ny vändning och Laestadius "vän och trätobroder", Bengt Pohjanen, kommer till sin rätt med det mustiga språk som är hans kännemärke och den dramatiker han är.
De centrala händelserna och berättelserna ur Lars Levi Laestadius liv finns med. Även när Laestadius pånyttfödd, första adventssöndagen 1845, äntrar predikstolen i Karesuando kyrka. Det kan verka som att den väckelse som då bröt ut, i radioteaterns form blir till förenklingar och grov överdrift. Samtidigt illustrerar just denna överdrift de yttersta krafter som fanns i rörelse när denna revolutionerande väckelserörelse tog människor i besittning och torrlade tre landsändar.
Speciellt Hugo Rantatalo som Laestadius och Stig Karlström som suputen och sedermera predikanten och Laestadius vapendragare Pekka Raattamaa, växer under spelets gång in i sina rollfigurer som de gör minnesfulla på ett förtjänstfullt sätt.
Radioteatern om Laestadius liv är den första radioteatern som spelas på tornedalsfinska.
Vad som än sägs eller görs om Laestadius liv väcker fortfarande strid och debatt i den landsände han kom att verka i. Bengt Pohjanens nya skapelse är ingalunda sämre i det här fallet - tycka till lär tornedalingarna göra även den här gången. Men Bengt Pojhanen räds inte eller drar sig inte för att skildra den kamp som människor som öppnar sina andliga ögon råkar ut för. Och den kampen verkar enligt hans sätt att se vara en hård kamp och en balansgång på en knivsegg med vansinnet på den ena sidan och det himmelskt saliga på den andra. I det ljuset känns exempelvis inte superiet eller de krafter som står bakom "brännvinsdjävulen" överdrivna. Efter en första avlyssning av radiopjäsen stannar den inombords och, som i sällsynta fall, spelet fortsätter. Då har den engagerat på ett eller annat sätt och det är väl det som är meningen!
Fotnot: Radioteatern om Laestadius liv sänds även samtidigt i Pohjoiskalotti i Radio Norrbotten och finska Radio Perämeri och Lapin Radio, fem tisdagar i följd, med start 13 juni klockan 17.30. Yleisradios Yleinykkönen sänder hela föreställningen 14 augusti klockan 19.30 (finsk tid).
Jouko Talonen (Elämän Sana 11/1981, 231 – 234)
LARS LEVI LAESTADIUS JA YHTEISKUNTA
TUTKIMUKSEN TARKASTELUA
"Kapinaan nousevat kansat, ja kansakunnat metelöivät kuninkaitaan ja laillisia käskynhaltijoitaan vastaan. Huikenteleva alhaiso on jo alkanut toimeenpanna meteleita ja järjestynein joukoin uhata yhteiskunnalle tuhoa. -- Kadonnut on hyve, kadonnut on entinen usko, hävinnyt on hurskaus, kadonnut tapojen yksinkertaisuus.”
Talonen, Jouko: 7.1. - Lars Levi Laestadiuksen syntymästä on kulunut 200 vuotta.
http://www.evl.fi/kkh/kt/uutiset/tam2000/talonen.htm
Pohjoiskalotin herättäjän, raittiustaistelijan ja tunnetun kasvitieteilijän Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) syntymästä on maanantaina 10. tammikuuta kulunut 200 vuotta. Laestadiuksen vaikutus tuntuu yhä hänen nimeään kantavassa herätysliikkeessä, joka lähti liikkeelle Kaaresuvannon seurakunnassa Laestadiuksen saarnastuolin juurelta 1846.
Lestadiolaisuus onkin suurin pohjoismaissa syntynyt uskonnollinen liike ja myös kansainvälisin Suomen vanhoista herätysliikkeistä. Pohjoismaiden ja Pohjois-Amerikan lisäksi lestadiolaisvaikutteita on eri vaiheissa levinnyt mm. Baltiaan, Venäjälle, Unkariin, Saksaan, Lounais-Afrikkaan, Guatemalaan ja Intiaan. Laestadiuksen saarnoja on julkaistu suomen, ruotsin, norjan ja saamen kielen lisäksi venäjäksi, viroksi, latviaksi ja saksaksi; yksi jopa kiinaksi.
Lestadiolaisuus on ollut tyypillinen maallikkoliike ja kansanliike. Alkuvoimaisuudessaan ja ekspansiivisuudessaan liike on yhä omaleimainen verrattuna muihin 1800-luvun herätysliikkeisiin. Samalla pohjoiskalotin alueella syntynyt herätysliike on osoittautunut hyvin alttiiksi hajaantumiskehitykselle. Lestadiolaisuus on myös pirstoutunein maamme herätysliikkeistä.
Sata vuotta jatkuneen hajaantumiskehityksen tuloksena voimme löytää koko maailmasta 16 eri lestadiolaisuuden osaryhmää. Suomessa vaikuttaa yhdeksän itsenäistä ryhmää. Merkittävimmät osaryhmät Suomessa ovat Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus, Rauhan Sanan ryhmä ja uusiheräys. SRK-vanhoillisuudesta eriytyi 1960-luvun alussa Elämän Sanan ryhmä.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vanhoillislestadiolaisuus on merkittävä kansanliike erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa, mutta sen vaikutus tuntuu koko maassa. Pelkästään Helsingin seudulla vaikuttavista kirkon sisäisistä herätysliikkeistä SRK-vanhoillisuus on kannatukseltaan merkittävin. Heinäkuun alussa pidettäviin suviseuroihin kokoontuu 60 000-70 000 ihmistä. Liikkeen kannattajia on varovaisestikin arvioiden 100 000. Suunnan organisaationa on paikallisten rauhanyhdistysten muodostama keskusyhdistys, jonka toimipiste on Oulussa. Liikkeen pää-äänenkannattajana on Päivämies-lehti.
Vuosina 1960-61 SRK-vanhoillisuudesta eriytynyt ns. pappislinja julkaisee Elämän Sana -lehteä. Myös Laestadius-seura toimii edelleen. Helsingissä toimivan Laestadiolaisen ylioppilaskodin taustavaikuttajat nousevat lähinnä Elämän Sana -ryhmästä. Elämän Sana -ryhmäei ole koskaan ollut varsinainen kansanliike, sitäkin merkittävämpi on ollut sen kirkollis-teologinen vaikutus, erityisesti Oulun hiippakunnan alueella.
Esikoislestadiolaisuuden keskus on Lahdessa. Liikkeellä on erityisesti kannatusta Etelä-Suomen kaupungeissa, ryhmään kuuluvia on noin 10 000. Esikoislestadiolaisuuden äänenkannattaja on lehti nimeltään Rauhan Side. Merkittävin tapahtuma liikkeen piirissä on Lahden juhannusseurat.
Rauhan Sanan ryhmä edustaa maltillista vanhoillislestadiolaista perinnettä. Ryhmä on ollut merkittävä kansanliike Tornionjokilaaksossa. Nykyään kannatuksen painopiste on Keski-Pohjanmaalla, jossa erityisesti ruotsinkielisissä seurakunnissa suunnalla on kansanliikkeen asema. Suomen lestadiolaisin kunta on Kokkolan ja Pietarsaaren välissä sijaitseva Larsmo, jonka asukkaista puolet kuuluu ruotsinkielisiin lestadiolaisiin. Suunnan piirissä julkaistaan Rauhan Sana ja Zions Missionstidning -lehtiä. Kannattajia suunnan piirissä on noin 7000.
Lestadiolainen uusiheräys ei ole enää merkittävä kansanliike, vaikka sen ystäväpiirissä onkin vielä 3000 kannattajaa. Uusiheräys on päälinjaltaan yhä enemmän luterilaisen kirkon lähetyspalvelujärjestö, jolla on kiinteän yhteys ulkolähetystyössä Suomen Lähetysseuraan. Suunnan julkaisu on Lähettäjä-lehti. Keskustoimisto sijaitsee Oulussa.
Kaikilla merkittävillä lestadiolaisuuden kansanliikeryhmillä on 1990-luvulla ollut laajenevia kansanvälisiä yhteyksiä ja uusia avauksia ulkomaisessa toiminnassaan. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen vanhoillislestadiolaisuus, esikoisuus ja Rauhan Sana ryhmä ovat hyvin nuorisovoittoisia, joten näiden osaryhmien tulevaisuuden näkymät ovat jatkuvuuden kannalta valoisat. (KT/Jouko Talonen 7.1.2000) Kirjoittaja Jouko Talonen on Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti
Talonen, Jouko: Arvostelu kirjasta: Bengt Pohjanen: Huutavan ääni. Perusta 1/2000, 54-55.
Talonen, Jouko: Pohjolan Pasuunan syntymän 200-vuotispäivänä. Lars Levi Laestadius oli pietistinen herätyssaarnaaja. Lapin Kansa 8/10.1.2000.
Talonen, Jouko: L.L.Laestadiuksen juhlavuosi alkoi. Mitä Laestadius opetti? Kotimaa 14.1.2000
Talonen, Jouko: Lapin Linné perusti Suomen suurimman herätysliikkeen. Laestadius oli eurooppalainen kuuluisuus. Turun Sanomat 16.1.2000.
Talonen, Jouko: Lars Levi Laestadiuksen syntymästä 200 vuotta. Lestadiolaisuus on suurin pohjoismainen herätysliike. Vantaan Lauri 3/20.1.2000.
Talonen, Jouko: Hulluinhuonelainen – Lars Levi Laestadiuksen uskonnonfilosofinen päätös. Luento Suomen teologisen Instituutin lestadiolaisuussarjassa 23.2.2000.
http://www.pp.clinet.fi/~teolinst/luennot/jt000223.html
Talonen, Jouko: Tiedemies Laestadius. Yliopisto 6/2000, 34-35.
Tast, Juha-Lassi (Rauma): Postilla toista kuin pornokirjat. HS 7.5.1999.
Puolustaa Nilla Outakosken mielipiteitä vastaan Laestadiuksen suomenkielen taitoa sekä Laestadiuksen kielenkäyttöä saarnoissa.
Tast, Teemu: Pohjolan herättäjä oli kansanuskomusten tutkija. Kaleva 30.7.2000.
Lars Levi Laestadius (1800-61) tunnetaan ennen kaikkea herätyssaarnaajana ja lestadiolaisen herätysliikkeen alullepanijana. Sen lisäksi hän oli monipuolinen tiedemies, jonka vahvinta aluetta oli kasvitiede. Ranskalaisten tutkijoiden pyynnöstä hän laati tutkimuksen myös saamelaisten uskomuksista. Ranskan hallituksen rahoittama tieteellinen retkikunta teki laajoja tutkimusmatkoja Pohjois-Eurooppaan vuosina 1838–40. Ruotsin ja Norjan Lapissa retkikunnan oppaana ja kasvitieteellisenä asiantuntijana toimi Kaaresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadius.
Iltanuotiolla Laestadius kertoili ranskalaisille lappalaisten taruja staaloista, pohjoisen jättiläisistä. Kertojan hyvä saamelaisen kulttuurin tuntemus teki vaikutuksen tutkimusretkikunnan johtajiin, ja he tilasivat häneltä tutkielman saamelaisten uskomuksista. Laestadius ryhtyi työhön. Hän lähetti tutkielman ensimmäisen osan Ranskaan jo vuonna 1840. Koko teos oli valmis vuonna 1845.
"Tämän kirjoittaja on vaeltanut Lapissa ehkä enemmän kuin kukaan muu"
Lappalaistutkielmassaan Laestadius tarkastelee saamelaisten jumalia, uhrimenoja ja ennustuksia. Lisäksi hän on ottanut mukaan joitakin satuja ja taruja. Kirjan liitteenä on Laestadiuksen kommentteja Utsjoen kirkkoherran Jacob Fellmanin kirjoitukseen saamelaisten uskomuksista. Saamelaisten uskonnosta ja uskomuksista oli toki kirjoitettu jo aikaisemmin. Johannes Schefferuksen kuuluisa Lapponia ilmestyi jo vuonna 1673, ja hänen jälkeensä oli muutama pappi tutkinut aihetta.
Monet Laestadiuksen edeltäjät tunsivat melko pinnallisesti saamelaista kulttuuria. Saamen kielen taidossakin oli puutteita. Omia valmiuksiaan Laestadius kuvaa näin: "Tämän kirjoittaja on syntynyt ja kasvanut Lapissa. Hän on vaeltanut Lappia ristiin rastiin ehkä enemmän kuin kukaan muu. Kuitenkin hän tunnustaa vilpittömästi, että lappalaisten elämänmenossa on paljon sellaisia piirteitä, joita hän ei usko tuntevansa riittävästi." Saamen kieltä Laestadius osasi täydellisesti; itse asiassa hän loi luulajansaamen kirjakielen.
Laestadius käy tarkasti läpi edeltäjiensä kirjoitukset. Terävät huomiot näistä kirjoituksista ja niiden puutteista ja vahvuuksista ovat hänen tutkielmansa kovaa tieteellistä ydintä. Laestadius pyrkii myös erottamaan, mitä uskomuksia voi pitää aidosti saamelaisina ja mitkä piirteet ovat esimerkiksi ruotsalaisilta tai suomalaisilta lainattuja. Tässä oli tietenkin suureksi avuksi, että hän osasi ruotsin ja saamen lisäksi myös suomea. Saamelaisten vanha uskonto oli Laestadiuksen aikana monilta osiltaan jo menneisyyttä. Laestadius mainitsee esimerkiksi, että hän ei ole koskaan nähnyt noitarumpua. Myös vanhoille jumalille uhraaminen oli jo jäänyt. Maahisiin ja maanalaiseen maailmaan uskottiin kuitenkin yleisesti, ja uskotaan jossain määrin edelleen. Laestadiuksen mielestä saamelaiset eivät kuitenkaan olleet sen taikauskoisempia kuin ruotsalaiset ja suomalaiset.
Saivokala ei siedä puhetta
Saamelaisten maanalaista maailmaa kutsuttiin saivoksi. Elämä saivossa oli samantapaista kuin maan päällä, mutta kaikki asiat olivat siellä paremmin. Joidenkin tuntureiden ja järvien uskottiin olevan yhteydessä maanalaiseen maailmaan. Tämä koski varsinkin syviä, kirkasvetisiä järviä. Saivojärvinä on pidetty muun muassa Kilpisjärveä ja Kittilän Immeljärveä.
Tällaisilla lumotuilla järvillä piti kalastaa aivan ääneti. Jos kalastaja sanoi yhdenkin sanan, hän jäi ilman saalista. Tämä johtui siitä, että kalat eivät olleet tavallisia kaloja vaan saivokaloja, jotka pakenivat maanalaiseen maailmaan, jos kalastaja ei pitänyt mölyjä mahassaan. Laestadiuksen mukaan tällaisilta järviltä on luotettavia havaintoja, jotka osoittavat, että siika ei pysy nuotassa, jos nuottaa vedettäessä puhutaan. Laestadius antaa ilmiölle luonnontieteellisen selityksen: saivojärvet ovat pohjavesijärviä, joiden vesi on raskaampaa kuin muiden järvien, ja "tämä on luonnollinen selitys kalojen arkuudelle, sillä ääni kulkee helpommin tiheämmässä väliaineessa".
Staalot imivät ihmisverta
Saamelaisten vanhat sadut kertovat staaloiksi kutsutuista jättiläisistä. Nämä elivät kuin lappalaiset. Ne olivat isokokoisia mutta eivät erityisen älykkäitä. Staalot pyydystivät ihmisiä ja staalojen vaimot imivät ihmisverta ja tekivät siitä makkaroita. Mytologiaansa Laestadius poimi noin kymmenen tarua staaloista.
Staalolla oli aarre, jonka se oli kätkenyt kodan tulisijan alle. Kätköä kutsuttiin aarnihaudaksi ja sitä vartioi maanhaltija eli aarni. Tornion Lapin suomalaiset kutsuivat jättiläisiä jatuneiksi. Jatuneiden uskottiin heittäneen isoja hiidenkiviä ja tehneen hiidenkirnuja. Laestadius arvelee, että staalotarut olisivat saaneet alkunsa viikinkien ja pirkkalaisten tekemistä ryöstöretkistä. Saduissa staaloilla on aina punainen puku, joka siis kuvaisi pirkkalaisten vaatepartta. Laestadius arvelee, että saamelaisten värikäs puku matkisi juuri pirkkalaisten asua.
Poliittiset myllerrykset muuttavat suunnitelmia
Tutkielma lappalaisten uskomuksista saapui perille Ranskaan ilman suurempia ongelmia. Julkaiseminenkin näytti toteutuvan, sillä kustantaja ilmoitti jo vuonna 1842, että ‘Histoire et mythologie des Lapons par M. L. L. Laestadius’ oli menossa painoon. Laestadius sai myös kirjoituspalkkionsa. Laestadiuksen yhteyshenkilönä ranskalaisten suuntaan toimi eteläruotsalainen eläintieteilijä C. J. Sundevall. Useassa kirjeessä Laestadius kyselee tutkielmansa kuulumisia. Vuonna 1853 hän toivoo, että käsikirjoitus ei joutuisi unohduksiin, kun sen eteen on tehty niin paljon työtä.
Tieto tutkielman pikaisesta painattamisesta osoittautui ennenaikaiseksi, sillä poliittiset myllerrykset muuttivat suunnitelmia. Helmikuun vallankumous ravisteli Ranskaa vuonna 1848, ja seuraava vallankumous oli edessä vain kolme vuotta myöhemmin. Uusi hallitsija Napoleon III ei ollut lainkaan kiinnostunut edeltäjänsä aloittamien hankkeiden jatkamisesta, ja pohjoisen retkikunnan julkaisusarja päätettiin lakkauttaa. Muun muassa Laestadiuksen tutkielma jäi siksi julkaisematta.
Laestadius ei kuitenkaan jäänyt ranskalaiselle lukijakunnalle tuiki tuntemattomaksi. Hänen säähavaintojaan ehdittiin julkaista retkikunnan sarjassa, ja hänen nimensä pääsi myös useisiin keskieurooppalaisiin tietosanakirjoihin. Niissä hänet esiteltiin saamelaisten uskomusten ja Lapin sääolojen tuntijana. Tunnetuimmassa Laestadiusta esittävässä kuvassa hänen rintaansa koristaa kookas ranskalainen kunniamerkki. Kuvan on piirtänyt retkikunnan taiteilija Eugene Giraud Kaaresuvannon pappilassa. Merkki myönnettiin Laestadiukselle matkan jälkeen, joten se on lisätty kuvaan jälkeenpäin.
Kadonnut käsikirjoitus löytyy
Tutkielma saamelaisten uskomuksista oli unohduksissa lähes sata vuotta. Osa alkuperäisestä käsikirjoituksesta löytyi sattumalta eräästä ranskalaisesta kirjastosta vuonna 1933, ja loppuosa löytyi vuonna 1946 Yalen yliopiston kokoelmista. Ranskannosta ei ole löytynyt, ja epäselväksi jää, ehdittiinkö sitä koskaan tehdäkään.
‘Fragmenter i lappska mythologien’ julkaistiin viimein hieman lyhennettynä vuonna 1959. Rovasti Nilla Outakoski suomensi käsikirjoituksen ja julkaisi sen omakustanteensa vuonna 1994. Alkuperäiskielellään ruotsiksi koko kirja ilmestyi vasta vuonna 1997. Julkaisija, Turussa toiminut pohjoismainen kansanrunouslaitos, ehdittiin sekin lakkauttaa ennen kuin kirja tuli painosta. Voiko kirja enää postuumimmin ilmestyä?
Laestadiuksen laaja uskonnonfilosofinen teos ‘Hulluinhuonelainen’ koki hieman samanlaisia vaiheita. Hukkaan joutuneen käsikirjoituksen osia löytyi 1900-luvulla sieltä täältä Euroopasta ja Amerikasta. Kirja pystyttiin julkaisemaan kokonaisuudessaan vasta 1960-luvulla, sekin siis yli sata vuotta kirjoittamisensa jälkeen. Nilla Outakoski huomauttaa väitöskirjassaan, että Laestadius oli kansanuskomusten tutkijana vuosikymmeniä aikaansa edellä. Etumatka taisi kuitenkin hävitä käsikirjoituksen pitkäaikaisen kateissaolon myötä.
Vuonna 1844 Laestadius koki hengellisen murroksen, joka tuli muuttamaan koko Lapin elämän. Tämän jälkeen tieteelliset harrastukset jäivät vähemmälle, ja esimerkiksi kansanuskomusten tutkimiseen ei enää ollut aikaa. Saarnoissaan hän kuitenkin käytti ahkerasti luonnosta ja kansanuskomuksista otettuja vertauksia. Suruttomia synnintekijöitä verrattiin maahisiin ja manalaisiin, joiden pitäisi tulla pimeydestä valoon. Saarnoissa kerrotaan myös saivokaloista, jotka eivät pysy Pyhän Hengen nuotassa, ja mammonan palvojista, jotka kaivavat maata kynsillään ja etsivät aarnihautaa mutta löytävät vain hiiliä. Armonpenikoita varoitetaan jatunin hurtista, jotka käyvät armotta koiranpentujen kimppuun, jos nämä eivät pysy sovussa.
Tervonen, Heikki: Kuka oli Laestadius. ABI 2000-tärpit. Kotimaa 6/11.2.2000.
Toffe, Anna: Lars Levi Laestadius och laestadianismen. MET-aviisi 1/2000, 7 - 8.
Vehmas, Merja: Rehtori Esko Riepula juhlavuoden seminaarissa: Laestadiuksen kaltaisia innovaattoreita tarvitaan yhä. Lapin Kansa 18.1.2000.
Artikkeli Lapin yliopiston tiloissa pidetystä Laestadiuksen syntymän 200-vuotisjuhlavuoden seminnarista.
Luennoitsijana Seppo Lohi: …Lohi arvelee, että mahdollisesti Laestadiuksen tieteelliset ansiot olisivat jääneet unohduksiin, ellei hänestä olisi tullut lapin herättäjää…Suomessa tällä hetkellä noin 100 000 lestadiolaista, joista 80 000 vanhoillisia….Ruotsissa lestadiolaisia on paljon vähemmän, muutama tuhat, Norjassa noin 3000. Lohen laskujen mukaan 100 vuotta sitten liikkeeseen kuului Suomessa 64 000 jäsentä….Vimeiset alueelliset herätysaallot olivat 1960-luvulla, jolloin ihmiset tekivät joukoittain parannuksen.. Sen jälkeen parannuksentekijät ovat olleet yksittäisiä. Liike kasvanut ennen kaikkea sisältä päin kasvatus- ja perhekristillisyytenä…Lohi katsoo lestadiolaisuuden leviämisen Venäjälle johtuvan maan murroksesta…muutokset ovat olleet suuria ja ihmiset joutuneet tyhjän päälle….Liikkeeseen kohdistuvat myös nykyajan murrokset ja niiden tuomat paineet. Osa lestadiolaisnuorista haluaisi mm. tv:n katseluun ja ehkäisyasioihin muutosta. Vanhoillislestadiolaisen Lohen mukaan paineet ovat luonnollisia: "On selvää, että niitä on, sillä me elämme mukana samassa tapahtumaprosesiissa kuin muutkin. Muutoksia on hänen mukaan tapahtunutkin. Nainen ei aikoinaan voinut kuvitellakaan osallistuvansa seuroihin puettuna pitkiin housuihin tai tukka käherrettynä, nyt voi. Lohi kuitenkin korostaa, että sitten on asiat, jotka ovat luovuttamattomia, elämän ja kuoleman kysymyksiä, kuten perheeseen liittyvät…
Luennoitsija Hannu Juntunen: Kertoo olevansa erityisen kiinnostunut siitä, kuinka lestadiolaisuudella on tavaton kyky levitä mitä merkillismpiin yhteiskuntapiireihin
Erilaisia haaroja yhdistävistä tekijöistä seminaarilaiset löytävät mm. laulun
Väyrynen, Leo: KUNNIANOSOITUS LAESTADIUKSELLE PMS 12/21.3.2001.
Lars Levi Laestadiuksen syntymän 200-vuotismuistoa on juhlittu Pohjoismaissa monin seminaarein ja näyttelyin. Esiteltävä kirja on Tornionlaakson neuvoston ja Maakuntamuseon anti juhlavuoden tarjontaan. Sen tarkoituksena on hälventää lestadiolaisuuteen kohdistettuja kielteisiä ennakkoluuloja ja ammentaa Laestadiuksen elämäntyöstä uskonnon, tieteen, talouden ja kulttuurin aloilla myönteisiä virikkeitä…
Årtusendets norrbottning. Norrbottens Kuriren 1.11.1999.
"Det är väl många som föreslagit det, men då kan jag bara stryka under; Årtusendets norrbottning heter Lars Levi Laestadius. Han rörde om fullständigt där han drog fram och hans lära lever; inte minst i Finland och USA. I höstas invigdes för övrigt det första laestadianska bönhuset i Mellansverige, utanför Uppsala, vilket visar på aktualiteten hos denne märklige man.""
Så skrev Eric Nordlund i Umeå i ett brev till Norrbottens-Kuriren redan i början av året. Eric tycks inte ha tvekat; han insåg, liksom fler- talet av de röstande, den oerhörda betydelse Lars Levi Laestadius haft.
Hur gick då omröstningen?
Jo, Lars Levi Laestadius fick 342 av samman- lagt 1.221 godkända röster. Som god tvåa efter "Lapplands apostel" kom Hjalmar Lundbohm, LKAB-disponenten som blev "Lapplands okrönte kung". Lundbohm fick 287 röster. Därefter placerade sig vår folklige och populäre landshövding Ragnar Lassinantti med 261 röster.
Författaren och Nobelpristagaren Eyvind Johnson röstades fram av 129 personer, världens första kvinnliga FN-ambassadör, Agda Rössel, fick 88 röster, skidlegendaren Sven-Åke Lundbäck fick 77 och 39 röstande ville se mästersångaren Ingvar Wixell som Årtusendets norrbottning.