© Lestadiolaisuus.info
Oheinen Heikki Jussilan 1 lähetysmatkakertomus on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä toukokuussa vuonna 1943. Artikkelin teksti on kuitenkin Heikki Jussilan alkuperäisestä käsikirjoituksesta, jota säilytetään Oulun maakunta-arkiston Laestadiana-kokoelmassa. Lähdeviitteet sivun ylläpitäjän.
Heikki Jussila:
Kun tämän Siionin Lähetyslehden lukijoille on mielenkiintoista saada sanomia yleensä Karjalan kristillisyydestä ja erittäinki luovutetulta alueelta, niin otan vapauden joillakin sanoilla kertoa niistä kahdesta lähetysmatkasta, joilla olen tämän talven aikana mukana ollut.
Ensimmäisellä matkalla saavuimme lokakuulla rakkaan veljen ja uskollisen työntekijän Herran viinimäessä Jaakko Kanniaisen kanssa Luumäen Patolahdessa veli Otto Aapron 2 taloon, josta hän saattoi hevoskyydillä meidät yli kahden peninkulman matkan veljensä Matti Aapron 3 luo Ylämaan Ihakselan kylään. Siinä oli viisi päivää kalliita seuroja, joissa oli joukko inkeriläisiäkin, jotka sinne on sotapakolaisina siirretty ja jotka siellä sotaväkeä varten tehdyissä korsuissa asuvat. Kävimme myös Mätön kylässä ja Simolassa, Haapakylässä ja Lempiälässä sekä Lappeenrannassa, Imatralla, Parikkalassa y.m. Se matka kesti 11 viikkoa eli joulukuulle asti. Kristityt olivat niissä kylissä kokeneet siirtoväen kokemukset tämän sodan alkuviikkoina. he suuresti iloitsivat, että kristittyin lähetystoimen avulla saivat kuulla evankeliumia.
Toinen lähetysmatka veli Arvid Tikkalan kanssa oli palautetulle alueelle. Me saavuimme helmikuun alussa Wiipuriin, jossa suurella ihastuksella sinne palanne veljet j! a sisaret ottivat meidät vastaan. Omasta puolestamme tunsimme suuresti virkistyneemme jo ensimmäisissä seuroissa kuin yksi sotarintamalla ollut jo heräyksen saanut otti armon ja syntein päästön vastaan. Kun veli Gabriel Hoikkala 4 Koiviston Makslahden kylältä tuli meitä kutsumaan kotiaan seuroja pitämään, niin neljä päivää Wiipurissa viivyttyämme menimme sinne. Siellä saimme ihmeeksemme nähdä, että se puoli kylästä, jossa kristityt asuvat, oli jäänyt verrattain eheäksi, kun aseman puoli oli hävitetty. Siellä oli neljäkin uskottomista parannuksen tekijää yksissä seuroissa.
Sieltä siirryimme hävitettyyn Koiviston kauppalaan, josta veli Konsta Peussa haki hevosellaan kotiinsa Humaljoen 5 hävitettyyn kylään, jossa Peussan talo oli jäänyt verrattain eheäksi. Sinne saapui Kuolemajärveltä 6 myös kristityitä, mm. kirkkoherra Erkki Gummerus 7 rouvansa kanssa. Kun meriväen sotilasviranomaiset antoivat meille hyväntahtoisesti muutamiksi päiviksi käydä Koiviston saaressa erikoisluvan, niin! veli Hioppi Pulli haki hevosella meidät sinne Saarenpään kylään 8, joka oli säilynyt suurelta osalta hävitykseltä.
Siellä kokoontuivat ahkerasti kristityt viitenä päivänä kahdesti päivässä elämän sanan ympärille ja ihmettelivät, että he saivat ylitse kaiken toivon entisillä elomailla seuroissa istua. Tuntui melkein kuin sadulta kuulla niitä kertomuksia ja keskusteluja, kun he kokemuksiaan puhuivat talvisodan alkamisen ajasta lähtien tähän talveen asti. Eikä niitä ymmärrä se, joka ei ole kohtalotoverina heidän kanssaan ollut. Nyt oli sekin ihme tapahtunut, kun ei päästy suurelle merelle kalastamaan, että sieltä kalat kuletettiin heille Koiviston salmeen, josta kukin sai ottaa niin paljon kuin kerkesi päivin ja öin koota.
Koiviston saaresta palattua viivyimme vielä Gabriel Hoikkalan luona pari päivää ja Wiipurissa viisi päivää Wiipurista oli kuoleman ja muuton kautta entiset toimihenkilöt poistuneet melkein kaikki. Ja nykyiset toimivat suurella vireydellä, rakkaudella ja hengen yksimielisyydellä. Erittäinkin veli Matti Korpelaisen 9 ja Emil Hussi! n perheissä palveltiin ja holhottiin meitä ja evankeliumia ylönpalttisella rakkaudella.
Sieltä tulimme Lappeenrantaan, jossa oli kahtena päivänä seuroja kaupungin kirkkosalissa ja Lauritsalassa Ryösön talossa. Väliaikaisen pakkorauhan raja-alueella pidimme seuroja Haapakylässä Meurosen talossa ja Tainionkoskella J(ulius) Turpeisen 10 luona sekä Vuoksenniskassa (Martta ja Veikko) Halosen luona. Sieltä tulimme Simpeleen 11 tehtaalle H(ilja) Nenosen luo. Parikkalassa kohtasimme Naukkarisen 12 talossa rakkaat kanssapalvelijamme Juho Europaeuksen 13 ja Oskari Naukkarisen 14 sekä Väinö Pitkäsen 15.
Marianpäväksi saavuimme Hiitolaan 16, jossa oltuamme pari päivää veli O(skari) Naukkarisen luona kävimme Vetoniemen kansakoululla. Siellä oli palautunut muuttolintuparvi runsaslukuisesti koolla ja lauleli ja viserteli Karitsan kiitokseksi. Samoin oli Käkisalmen 17 kansakoululla monesta pitäjästä kokoontunut kristityt ensimmäisiin juhlakokouksiin hävityksen jälkeen. Jumala yli kaiken toivonsa ! muisti heitä ja lähetti heille kristittyin yhteisen lähetystoimen kaut ta evankeliumia, kun sinne on vaikea saada puhujille matkustuslupaa ja kun useimmat puhujatkin ovat muissa tehtävissä kiinnitetyt.
Käkisalmesta veli Arvid Tikkala palasi kotiansa ja minä jatkoin matkaa Pyhäjärvelle Rannan kylään veli Kukon taloon 18. Sieltä oli palattava takaisin, kun ei saatu matkalupaa sinne päin ja kun oli Sortavalassa 19 ja monessa muussa paikoin tarkoitus käydä. Sortavalassa otettiin veli Kalle Jauhiaisen luo iloiten ja suurella rakkaudella vastaan. Siellä oli ensimmäiset seurat Puikkolassa rukoushuoneella, jossa seurakunnan pappi luovutti saarnavuoronsa minulle.
Näissä yllä mainituissa paikoissa, joista talvisodan ja nykyisen sodan alussa kristittyinki oli paettava, on siis kynttilänjalka jälleen sijallansa ja kynttilä pantu valaisemaan pimeän maailman keskellä. Mutta he tarvitsevat koko Herran valitun lauman esirukouksia sillä vartiopaikalla ja rintamalla, johon he ovat kutsutut ja osoitetut. Muistakaa, muistakaa rakkaat evankeliumin työtä Karjalassa esirukouksissanne!