Lehtiartikkeleja lestadiolaisuuden historiasta Suomessa

Lestadiolaisuuden historiaan liittyviä artikkeleita

Alla olevaan luetteloon on kerätty osa hallussani olevista lestadiolaisuuden historiaan liittyvistä lehtiartikkeleista. Jaottelu on tehty paikkakunnittain Suomen osalta. Mikäli artikkelissa käsitellään useampien paikkakuntien lestadiolaisuutta, on artikkeli sijoitettu sille paikkakunnalle, mistä tarinassa kirjoitetaan kaikkein eniten. Ulkomaita koskevat artikkelit ovat erillisenä hakemistonaan (katso pääsivu: Lestadiolaisuus Suomen ulkopuolella).

Klikkaa haluamasi paikkakunta:

Raahe Rantsila Ranua Rauma Rautio Reisjärvi Revonlahti Rovaniemi Ruukki Räisälä Saarijärvi Salla Saloinen Savonlinna SavukoskiSieviSiipyySimoSiuntio
Sodankylä SortavalaSuojärviSvenskfinlandSäkkijärviTaivalkoskiTaivassaloTampereTerijokiTervolaTeuvaToholampiToijalaTornioTurkuTyrvääUtajärviUtsjokiUukuniemiUurainen UusikirkkoVaalaVaasaVammalaVantaaVarkaus VieremäVihantiViipuriViitasaariVimpeliVirratVuolijokiVärtsiläYli-IiYlikiiminkiYlitornioYlivieskaYlä-SavoÄänekoski

Paikkakunnat: Alajärvi-Jämsä

Paikkakunnat: Kajaani-Pyhäntä

Raahe:

Heikkilä, Ulla-Maija; Puoli vuosisataa Herran työmiehenä. Maallikkosaarnaaja ja kirkolliskokousedustaja Lauri Taskilan haast. Suomenmaa 26.6.1998. Heikkilä, Ulla-Maija; Jumalan valtakunnan työsaralta. Saarnaaja Lauri Taskilan haastattelu. –elämäkerrallisten tietojen lisäksi myös paikkallisen RY:n historiaa. Heinänen, Hannu; Raahen Rauhanyhdistys 80 vuotta. PMS 16/15.4.1987. Honka Paavo; Raahen Siionin vaiheita. Kristillisyyden tulo Raaheen. PMS 16/15.4.1987. Honka. Paavo; Piirtoja Raahen Rauhanyhdistyksen historiasta. PMS 14/1.4.1987. "Sota-aikana Jumalan valtakunnan työ oli koko lailla pysähdyksissä". Keinänen, Reijo: Raahen Rauhanyhdistys ostaa tontn kaupungilta. PMS 6/9.2.2000. Nykyinen talo on mieluinen, 35 vuotta hyvin palvellut. Yhdistyksen toiminta on kuitenkin monipuolistunut, eikä toimitalo vastaa nykyajan tarpeita, kertoi Raahen rauhnyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Niskakangas… "Kaupunki osoitti meille useita vaihtoehtoja, joista valitsimme noin 8500 neliön tontin Raahen uuden paloaseman vierestä…Tontti hankitaan nyt, mutta varsinainen rakentamispäätös on tarkoitus tehdä vasta vuoden 2001 Ruukin suviseurojen jälkeen. Lampela, Ritva: Raahen Rauhanyhdistys 90 vuotta. Hyvän paimenen hoidossa. PMS 17/23.4.1997. Silvola, Kalevi: Raahe kesäseurojen kaupunkina. Lähettäjä 5/2000. Raahessa on pidetty kolme kertaa Lestadiolaisen Uusheräyksen Kesäseurat. Kaikki ovat olleet paitsi eri vuosikymmeninä myös erilaisina aikoina. Kun kesäkuun 16.-18. päivinä tänä vuonna kokoonnutaan neljännen kerran, on sekin erilainen aika edellisiin verrattuna. Vuonna 1936 pidettiin Kesäseurat kahdella paikkakunnalla Ensimmäiset seurat Raahessa olivat 3.-5.7. 1936. Siihen aikaan pidettiin kesäseurat kahdella paikkakunnalla. Ensin oltiin koolla Turussa 19.-22.6 ja sitten tultiin Raaheen. Lähetyssaarnaaja Jaakko Ojanperä kirjoitti Huutavan Äänessä, joka silloin oli lehtemme nimi, että Raahen suuret kesäseurat muodostuivat Jumalan kansalle todelliseksi juhlahetkeksi. Jälkipolvia ajatellen on ollut arvokasta raportoida äänenkannattajassa, mitä seuroissa tapahtui. Seuraväkeä, erityisesti nuorta kansaa, kokoontui sekä lähiseudulta että kautta Suomen. Kiinnostavaa on tietää puhujaluettelokin. Jumalan elävää ja eläväksi tekevää sanaa, mitä ilmausta Ojanperä käytti, jakoivat hänen lisäkseen rovasti O. I. Heikel, kirkkoherrat F.B.A. Orkamaa ja E. Peura, pastorit M. Miettinen, M. Torvinen, J. Kurkela sekä maallikkoveljet A. Korhonen, F. Kontio, M. Sorsa, O. Junttila ja veli Nurmesjärvi. Raahessa käytiin 1936 merkittävä keskustelu kristityn pelastusvarmuudesta. Aiheesta alusti rovasti O.I. Heikel. Ojanperän mukaan Heikel selosti kysymystä "lämpimillä, sydämiä koskettavilla sanoilla." Huutavan ääni julkaisi viisi sivua pitkän selostuksen keskustelusta. Näyttää siltä, että aihe on ollut pinnalla, koska on käytetty paljon puheenvuoroja. Koetettiin selvitellä varsinkin nuorten vaikeuksia. Keskusteluun rohkenivat ottaa osaa myös naiset, opettaja Maria Korhonen, sisaret Aini Airola sekä Törmälehto Haapavedeltä. Alustajan mukaan pelastusvarmuuden perusta on Kristuksen sovitustyö, se, "että Jeesus seisoo Jumalan edessä edesvastaajanani." Varmuuden säilyttämisen kannalta on tärkeää rippi ja yhteys toisiin kristittyihin. Lopuksi Ojanperä toteaa seuroista: "Ken siunausta kylvää, se myös saa sitä niittää." 1944 kyseltiin: "Joko Herra pian tulee?" Toiset seurat olivat sotaaikana vuonna1944. Niille on tämä aika antanut oman leimansa. Rouva Aune Vuorela on eloisasti muistellut seurojen tuntoja 26.6.1944 Vartijan Ääni-lehdessä: "Paikkakunnan ja ympäristöseutujen ystävien väsymätön vaivannäkö yhteisen, kalliin asian hyväksi, teki mahdolliseksi ... tänä raskaana aikana suuren ystäväjoukon niinä muutamina päivinä viivähtää sanan virvoittavilla lähteillä. Palkitkoon Jumala kaiken vaivannäkönne teille, Raahen ystävät, sekä kaikille, jotka yhteistä asiaa palvelitte. " Erityisen kiitos-maininnan Aune Vuorela antaa Nevalan perheelle, "joka uupumattomassa toimeliaisuudessaan ... kantoi päivän kuorman ja helteen." Vuorela kertoo, että sodan jylinä kuului miltei joka puolella maapalloa, ja entistään ankarampana rakkaan syntymä maamme kaakkoiskulmalla, Karjalan kannaksella. Hän muistelee: "Tuhansiin nouseva seuraväen joukko täytti viimeistä sijaa myöten Raahen kirkon avarat suojat. Eivät olleet epäsuotuisat matkustusmahdollisuudet eristäneet kokonaan Etelä-Suomen ystäviä osallistumasta seuroihin, vaan nähtiin sieltäkin monia mukana. Suuren enemmistön seurakansasta muodosti kuitenkin Keski-Pohjanmaan väestö." Epävarma aika toi seuravieraiden mieleen vakavia kysymyksiä. Joko Herra pian tulee? Kestääkö uskoni mahdollisten ahdistuksen aikojen alkaessa? Onko öljyä sydämeni astiassa ja syttyisikö lamppuni Yljän tullessa? Väki tunsi huolta kansamme kohtalosta. Muistettiin sodissa kaatuneita sankareita. Kansamme hätä, maan hallitus, taisteleva armeija ja isänmaa kokonaisuudessaan kannettiin rukouksessa Jumalan eteen, että hän johtaisi asioitamme "iankaikkiseksi parhaaksemme." Selkeästi ja elävästi saarnattu sana kosketti seuravieraiden omaatuntoa. "Jouduttiin suuren syntisen paikalle sydämemme kovuuden, ylpeyden, itsekkyyden, kärsimättömyyden ja monien muiden syiden vuoksi. Yksi ja toinen sai armon nöyrtyä Jumalan väkevän käden alla, aukaista tunnon siteitä ja tulla valkeuteen tekoinensa." Kristuksen 'siunatut haavat ja pyhä veri' olivat ylistyksen kohteena. Niissä nähtiin armahtavan Isän kasvot. Seuraväki palasi koteihinsa kiitollisena, että oli saanut yhdessä olla sanan puhuteltavana. Sana oli riisunut ja pukenut. Oli koettu, että elämä tulee kuoleman kautta, anteeksiantamus, autuus ja pyhyys "täydellisen uhrin osallisuuden kautta." Muistolauseena seuroista jäivät mieleen päätöspuheen tekstinä olleet sanat: "Menkää ja julistakaa Herran kuolemaa siihen asti kunnes hän tulee." Ne evästivät seuroista jokapäiväiselle taistelukentälleen palaavia matkalaisia. 1987 kokoonnuttiin perheväen juhlapitoihin Vuoden 1987 seurat ovat vielä monien mielessä. Seurojen tunnus oli merenrantakaupungille hyvin sopiva "Purjeisiini tuulta anna." Tätä sanontaa monet käyttivät puheenvuoroissaan. Tällä otsakkeella julkaistiin Vartijan Äänessä Veijo Koivulan kirjoitus. Hän viittasi aluksi kirkkoisä Krysostomoksen kuvaan kirkosta laivana, jonka mastona on risti, purjeena kristillinen usko, miehistönä uskovat ja Pyhä Henki ohjaa laivaa. Kuva on yhä opettava ja käyttökelpoinen. Koivula korosti: "On turvallista purjehtia tässä laivassa ja kuulua Jumalan perheväkeen. On turvallista kokoontua ...hänen perheväkensä juhlapitoihin Jumalan perintörikkauksia jakamaan." Tämä on hyvä kutsu ensi kesääkin ajatellen. Toivottavasti kaikki lukijamme innostuvat tästä kutsusta. Seuratuomisina Kirsti Siljander sai "sytykkeitä". Hän halusi paitsi säilyttää vanhaa seuraperinnettä myös kysellä uusia muotoja kesäseuratapahtumalle. Heikki Silvola kertoo omista saamisistaan: "näin monien silmien kostuneen... Uskon, että sana puhutteli, ruokki ja ravitsi. Kristus oli keskellämme ja meidän oli hyvä olla..." Vuoden 2000 seuroissa vahvistutaan pyhästä perinnöstä Jälleen ensi kesänä on Raahen vuoro. Toivon kaikkien seutukuntamme ihmisten painavan mieleensä nuo päivät ja saapuvan seuroihin. Olette kaikki juhlavieraita. Samoille päiville kuin tänä kesänä, 16. - 18. 6, osuivat myös vuoden 1944 seurat, tasan 56 vuotta sitten. Nyt kesäseurojamme sävyttää yhtäältä kirkon riemuvuosi 2000, toisaalta L.L. Laestadiuksen juhlavuosi; tänä vuonna on kulunut 200 vuotta hänen syntymästään. Odotamme, että nytkin saamme kokea samaa Hengen hoitoa kuin ennenkin, että sana ruokkii, rohkaisee ja lohduttaa. Odotamme, että Raaheen saapuu kautta Suomen kaikenikäistä väkeä "vauvasta vaariin, nuorista muoriin." Elämme pyhästä perinnöstä. Tulkaa rukoillen, ystävät. Tämä rauhaton, pinnallinen ja myrskyinen aika haastaa kaikki kynnelle kykenevät vahvistumaan yhteisestä uskostamme. Ylinen, Viljo: Jaakko Emanuel Liljebladin muistokirjoitus. SLL 1171944, 245. 12.1.1944 sai rakastettu maallikkosaarnaaja Jaakko Liljeblad siirtyä toivomaansa lepoon Raahen sairaalassa 62 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt 1881 Oulussa, jossa monet vuodet oli valtion vaakamestarina. Tämän toimen jätettyään hän oli vähän aikaa maanviljelijänä, kunnes lopulta kokonaan antautui evankeliumin työhön….Monet eriseuraankin eksyneet kiittävät Jumalaa siitä, että he Jaakko-veljen sananselityksen alla ymmärsivät erheensä ja saivat armon palata isän huoneeseen….

Rantsila:
J(unttila), I(rja): Pekka Laatikainen (1888 – 1955). SLL 10/1996, 16.

Ranua:

Ranuan kristillinen kansanopisto Impiö, Tauno: Ranuan rauhanyhdistys pysynyt vireänä 70 vuotta. Pohjolan sanomat 27.11.2000. Ranualla on jo 150 vuoden ajan vaikuttanut voimakas lestadiolaisuus. Maamme vanhoillislestadiolaiset ovat järjestäytyneet rauhanyhdistys -nimisiin rekisteröityihin yhdistyksiin, joiden keskusyhdistys on Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry. Tällä hetkellä Suomessa on 203 rauhanyhdistystä, joissa on yhteensä noin 40000 jäsentä. Rauhanyhdistyksistä vanhin, Helsingin rauhanyhdistys, on 112-vuotias. Ranualla toimii tällä hetkellä kuusi rauhanyhdistystä. Vanhin niistä, Ranuan rauhanyhdistys, joka toimii kirkonkylän alueella, juhli sunnuntaina 70-vuotispäivää. Virallinen syntymäpäivä on 30.11. Ranuan rauhanyhdistyksellä on noin 450 yli 15-vuotiasta jäsentä. Muissa pitäjän rauhanyhdistyksissä jäseniä on yhteensä lähes saman verran. Ranuan rauhanyhdistyksen juhla alkoi juhlajumalanpalveluksella kirkossa, josta siirryttiin yhdistyksen omaan tilavaan toimitaloon, missä kahvittelun lomassa juhliva yhdistys sai runsaasti onnittelutervehdyksiä. Juhlan tervehdyssanoissa yhdistyksen puheenjohtaja Lauri Kaikkonen kertoi lestadiolaisuuden tulosta Ranualle, sen voimakkaasta juurtumisesta ja leviämisestä sekä yhdistyksen toiminnan alkamisesta kuin myös nykyisestä vilkkaasta toiminnasta. Muun muassa seuroja pidetään joka viikko, nuorille on omat iltansa kerran kuussa, pyhäkouluja järjestetään seurakunnan kanssa, raamattuluokkatyötä tehdään viikottain, lapsille on omat kerhonsa, eläkeläisille omansa ja toiminnan rahoittamiseen järjestetään ahkerasti myyjäisiä. Juhlapuheen pitänyt Samuli Pentikäinen valotti miten lestadiolaisuuden Ranualle juurtumisen jälkeen voimakkaita herätysten aikoja ovat olleet yhteiskunnalliset murrosten ajat. Lestadiolaisen liikkeen hajaantuminen on näkynyt Ranualla vain hyvin vähän. Pääosa juhlapuheesta käsitteli lestadiolaisuuden ja seurakunnan kanssakäyntiä ja yhteistyötä. Pentikäisen mukaan Ranualla lestadiolainen rauhanyhdistystoiminta ja seurakunnan toiminta ovat olleet hyvin läheisessä yhteistyössä sillä Ranuan kirkkoherrat ovat yhtä kolmen vuoden jaksoa lukuunottamatta olleet lestadiolaisia. Junttila, Irja: Väinö Lohi (1909 – 1997). SLL 11/2000, 16 – 17 Ranualainen maanviljelijä, kunnallisneuvos Väinö Lohi vaikutti monissa tehtävissä niin kotiseudullaan kuin laajemminkin….Väinö Lohi syntyi kristittyyn kotiin Ranuan Kuukasjärvellä 27.11.1909. Hänen isänsä oli valtiopäivämies ja ministeri Kalle Aukusti Lohi ja äitinsä Kaisa Reeta, os. Sääskilahti  perheessä Karttunen, Päiviö; Ranuan kristillisyyden alkuvaiheita. Synnin meno herätti tunnot – evankeliumin siemen löytyi Lapista. PMS 25/21.6.1989. Karttunen, Päiviö Ranuan Rauhanyhdistys investoi. PMS 11/17.3.1999. –yhdistyksen jäsenmäärä 460, yhdistys velaton, yhdistyksen pyhäkoulupiirejä 5, joissa kävi 212 lasta, raamattuluokkalaisia 75. Yhdistys perustettu 30.11.1930 Ranuan kirkonkylän rauhanyhdistyksenä. Karttunen, Päiviö: Ranuan Rauhanyhdistys vietti 70-vuotisjuhlaa. Korvet ja erämaat pitää iloitsevat. PMS 49/7.12.2000. Omantunnontuskista vapautuksen sanut Elsa maria Salmela ei varmasti voinut kuvitella, millaisen taivaallisen siemenen hän toi Ranualle. Hän oli hiihtänyt korpien ja erämaiden poikki Rovaniemelle noin 70 kilometrin matkan ja tavannut perillä uskovaisen miehen, joka saarnasi etsivälle synnit anteeksi. Kotiin palattuaan Elsa Maria puhui löydöstään muillekin kyläläisille. Näin elävä usko tuli Ranualle vuonna 1858. Rauhanyhdistys perustettiin 70 vuotta myöhemmin. Ranua Rauahnyhdistysken juhlaa viettettiin yhdistyksen toimitalolla 26.11. Juhlassa paljastettiin Eero Österbergin maallaama taulu: "Korvet ja erämaat pitää iloitseman"... Juhlapuheessa samuli Pentikäinen kertoi, että varsinaiset herätykset alkoivat ranualla vuonna 1859. Niiden laajenenmisen kannalta merkittävää oli, että useiden varakkaiden talojen isännät ja emännät tekivät parannuksen ja avasivat kotinsa seuroille. Toinen voimakkaampi herätysaika oli 1880-luvun lopulla ja 1890-luvun alussa. 1910-luvulle tultaessa lestadiolaisuus oli vakinnnuttanut asemansa sekä Pudasjärven Pohjanperän että Simon Ylimaan kylissä. Kummallakin alueella oli myö useita saarnaajia. Kolmas herätysten aika oli 1910- ja 1920-lukujen taitteessa, kun Ranua sai ensimmäiseksi kirkkoherrakseen nuoren Oskari Heikki Jussilan. Hän sisällytti seurat seurakunnalliseen toimintaan....Ensimmäiset isot seurat kirkossa ja kirkkotarhassa pidettiin kesällä 1924. Neljäs suurten herätysten aika oli vuosina 1931-1932. Silloin oli Ranuan kunnan alueella toista sataa parannuksen tekijää. Viides herätysaalto oli evakkoaikana Ruotsissa 1944-1945 ja kohta sen jälkeen aina 1950-luvulle saakka. Vuonna 1930 kokoontui 21 uskovaista Ranuan kunnanhuoneelle perustamaan rauhanyhdistystä...Herätysten ajat sattuivat yksiin yhteiskunnallisten murrosten kanssa. Vaikeina vuosina ihmiset ovat etsineet ja kaivanneet todellista Jumalan rauhaa, joka kestää aikojen vaihtelussa, totesi Samuli Pentikäinen. Hajaannukset eivät ole juuri lainkaan koskettaneet Ranuan lestadiolaisuutta, vaan se on säilynyt yhtenäisenä... Ranuan opistoseurat jälleen käsillä. Pohjolan Sanomat 14.7.2000. Ranuan maakunnalliset opistoseurat järjestetään jo kahdettatoista kertaa. Vuosittain kristillisen kansanopiston alueelle on kokoontunut 8000-9000 henkeä. Kolmipäiväiset seurat pidetään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna 28.-30.7.. Palvelut kesäseuravieraille ovat samankaltaiset kuin suviseuroissa, vain pienemmässä mittakaavassa. Vieraille on tarjolla autopaikoitustilat, terveyspalvelut, myymälä, kioski sekä majoitustiloja. Lasten hoiva- ja pesupaikat on myös järjestetty. Ohjelmassa on mm. lauantaina Seppo Lohen saarna ja sunnuntaisessa jumalanpalveluksessa puolestaan saarnaa Olavi Voittonen. Seurojen aikana kuullaan kaikkiaan yli 20 seurapuhetta. (sk) Lestadiolaisuudesta Ranualla. Lapin Kuriiri 28.6.1989. Panuma, Veli; Ranuan RY:n 50-vuotishistoriikki. PMS 45/5.11.1980. Pentikäinen, Samuli: Muistoja Jaakko Väärälästä Jumalan valtakunnan työmiehenä. Kointähti 1962, 16 – 18. *Ranuan Portimojärven Ahossa 1.1.879, parannus Simon Alaniemellä mahdollisesti v. 1910. Kohta tämän jälkeen asetettiin saarnaajaksi Pentikäinen, Samuli: Aamunkoiton matkamiehiä Ranualla 1850-luvulla. Siionin Joulu 1970, 48 – 50. Ranua, Impiö: Impiö, Tarja: "Seurapuhe saattoi kestää joskus jopa kolmekin tuntia".Impiön Rauhanyhdistyksellä 50-vuotisjuhla. PMS 39/24.9.1997. Ranua, Kuukasjärvi Impiö, Juho: Eevertti Ojala. SLL 1928, 189. 19.7.1928 siirtyi kotikunniaan Ranuan Kuukasjärvellä saarnaaja, palstatilallinen Eevertti Ojala 44 vuoden 11 kuukauden 25 päivän vanhana sairastettuaan neljättä vuotta. Kilvoitteli uskossa kolmattakymmentä vuotta. Teki seuramatkoja kotiseurakuntansa ulkopuollekin Karttunen, Päiviö: Rukous on tärkeä osa saarnaa. Väinö Lohen pitkä päivätyö sananpalvelijana. SLL 3/1994, 18 – 20. *27.3.1909 Ranualla, sananpalvelijaksi 1930 M(äättä), T(oivo): Virkeän erämaakylän rauhanyhdistys vietti juhlaa. Korvet ja erämaat pitää iloitseman. Evankeluimi saapui Kuukasjärvelle vuosisata sitten. PMS 27.8.1987.

 

Rauma:

Haapalahti, Raimo; Toimitalon avajaisjuhla Raumalla. "Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset". PMS 7/15.2.1989. Leppänen, Leena-Kaisa: Juhlaa korvenmatkalla. Rauman rauhanyhdistys 50 vuotta. PMS 15/12.4.2000. …Juhlassa Veikko Korhonen muisteli aikaa, jolloin rauhanyhdistys perustettiin. Uskovaisten toiminta alkoi vakiintua raumalla jatkosodan jälkeen. Paikkakunnalle saapui Karjalan evakoita ja työntekijöitä sotakorvausteollisuuteen. Näiden joukossa oli uskovaisia, ja 1944 uskovaisten määrä Raumalla kolminkertaistui. Kun väkimäärä oli lähes 50 henkilöä, ja toiminta vakiintui, tuli ajankohtaiseksi perustaa rauhanyhdistys…Raumalle saatiin ensimmäinen oma toimitalo vuonna 1982. Tässä talossa toimittiin neljän vuoden ajan. Vuonna 1987 aloitettiin uuden toimitalon rakentaminen…

Rautio:

Elävä kristillisyys Rautioon runsas sata vuotta sitten. PMS 39/24.9.1986. Koskimäki, Yrjö; Jumalan armon ja ikuisen isänmaan runoilija. Leonard Typpö 1868 – 1922. SLL 7 – 8/1995, 14 – 15.

Reisjärvi:

Herätysliikkeet Reisjärven seurakunnassa. http://www.reisjarvi.fi/katsaus/her%E4tysl.htm Reisjärven Kristillinen opisto, yleisesittely Reisjärven kristillinen opisto. 1999-2000. PERUSOPPIJAKSON OPETUSSUUNNITELMA 1. Opiston tarkoitus ja koulutustehtävä Reisjärven kristillinen opisto... URL:www.rkropisto.fi/yleista.htm Reisjärven Kristillisen Opiston historia: http://www.rkropisto.fi/historia.htm Reisjärven opiston 50-vuotisjuhlakirjan kirjoittaminen käynnistynyt. Muisteluksia ja tietoja tarvitaan. PMS 19/10.5.2000. Tervo, Jukka; Elävän kristillisyyden vaiheita Reisjärvellä. Historiikki 50-vuotisjuhlassa 17.7.1977. PMS 34/24.8.1977. Mäntyvaara, Lauri; Rauhanyhdistyksen 60-vuotisseurat Reisjärvellä. Elävän kristillisyyden vaiheita Reisjärvellä.. Lestadiolaisuuden tulo ja juurtuminen. PMS 24/10.6.1987.

 

Revonlahti:
Lampela, Raili: Revonlahden Rauhanyhdistyksen perustamisesta 70 vuotta. PMS 33/13.8.1997.

Rovaniemi:
Kolmenkyynärän jumaluusoppi hajoitti ensin. 96-vuotias saarnaaja Janne Ketola kertoo. PMS 16/21.4.1955
Koskela, Teuvo: Eljas Huhtala –laajan Lapin sananjulistaja. PMS 25/18.6.1997.
Koskela, Teuvo: Pappina poltettua Rovaniemeä jälleenrakentamassa. Pentti J.P. Seppänen Rovaniemen kirkkoherrana 1953 – 1962. PMS 25/18.6.1997.
Lohi, Seppo; "Taivaan portti" Lapin portille. Rovaniemen lestadiolaisuuden varhaisimmat vaiheet. Lapin Kansa 29.6.1997.; Pohjolan Sanomat 29.6.1997.
Melamies,Kauko: Joulun alla menneisyyden muistot heräävät elonn Lapin Pohjan perillä. Rovaniemen maalaiskunnan Ylikylän pitkää historiaa. PMS 51-52/19.12.2000
...Rovaniemen Rauhanyhdistyksen historiikissa kerrotaan seuraava muistitietoon perustuva tapaus Ylikylän Törmäsestä: "Tuohon Ylikylään tuli jonakin pyhänä kaksi miestä Kittilästä, vanhaa äijää, toinen silmäpuolikin. He tulivat siihen Aron mökkiin ja kysyivät, missä täällä on paljon ihmisiä koolla nyt pyhäiltana. Niin siellä oli sanottu, että Törmäsellä on tanssit - Siellä on väkeä He olivat menneet sitten sinne. tanssi oli parhaillaan menossa. he istuivat penkille ja alkoivat tällaisen saarnan: [ Te helvetissä hyppäätte ja tanssaatte, jos ette parannusta tee] Sehän oli kauhea puhe heille. Peli heitti soimasta ja niin kyseltiin: [ Mitäs te olette, noin kauheat miehet? Tuomitsette kristityt ihmiset helvettiin. Eikö se riitä se pappi ja kun he kirkossa käyvät ja Herran ehtoollista nauttivat?] Mutta he selittivät, että vaaditaan uudesta syntyminen. Niinhän siinä tingattiin ja kolme vaimoa teki sinä iltana parannuksen. Ne tulivat kauheasti liikutuksiin ne vaimot."
Helli Ylikunnarilla on mielessä, kuinka äidin ja isän puhdetöiden lomasta kuuluivat Siionin laulujen sävelet. Sieltä asti ne ovat olleet tuttuja, vaikka Helli itse kertoo saaneensa parannuksen armon vasta vuonna 1963 kulkutautisairaalassa....Ylikunnarin talossa oli tapana järjestää seurat kahdesti vuodessa...

Uljas-Rautio, Katriina; Leppänen, Ritva; Tulevaisuuden uskoa ja turvallisuutta korostettiin Rovaniemen Rauhanyhdistyksen juhlassa. PMS 50/13.12.1995.
Vehmas, Merja: Viljo Juntunen ykkössijalta Rovaniemen kirkkoherran vaaliin. Lapin Kansa 20.1.2000.
Vehmas, Merja: Huhut lentävät ja niiltä katkotaan siipiä. Ahtinen aikoo valittaa hyllyttämisestään Rovaniemen kirkkoherran vaalissa. Lapin Kansa 22.1.2000.
…Keminmaan seurakuntapastori Seppo Ahtinen aikoo valittaa hylkäämisestään Rovaniemen kirkkoherran vaalissa….Kun vanhoillislestadiolaiset lähtevät joukolla Juntusen taakse, peli on selvä…

Rovaniemi, Muurola:
Stöckell, Sisko; Saulio, Risto; Leppänen, Ritva; Herran uskollisuus pysyy polvest polveen. Muurolan Rauhanyhdistys 50 vuotta. PMS 34/19.8.1998.
Tahkolahti, Jaakko: Karaoke villitsi Narkauksen. Parinkymmenen talon kylä juhlii vappuakin laululaitteiden ympärillä. HS 1.5.1997.
-aikaisemmin näillä seuduilla oli vain tosijuoppoja, tosiuskovaisia ja Laestadius

Rovaniemi, Rautiosaari:.
Heikkilä, Arto; Leppänen,Ritva; Riikola; Soile; Välähdyksiä Rautiosaaren kristillisyydestä. PMS 12/19.3.1997.

Ruskeala:
Pakarinen, Eino: Elmiina Pakarisen (os. Pouta) muistokirjoitus. SLL 8/1943, 174.
Kuoli kotonaan Ruskealan Höksölässä 4.2.1943 54-vuotiaana säilyttäen lapsuudenuskonsa

Isot seurat Paavolan Luohualla 1928

Ruukki:

Kukko, Valma: Ruukki – ”kappale kauneinta Suomea”. PMS 25/20.6.2001.
Lestadiolaisuus levisi Revonlahdelle 1870-luvun lopulla. Paavolaan se tuli saman vuosikymmenen alussa. Paikkakunnalla oli paljon omia saarnaajia, joista ensimmäisenä saarnatoimensa aloitti muurari

Kukko, Valma: Ruukin suviseuroissa 30 vuotta sitten. PMS 25/20.6.2001.
Ruukin edellisistä suviseuroista vuonna 1971 on kulunut kolmekymmentä vuotta. Tuolloin seurat järjestettiin nykyisellä Ruukin kylällä. Seurojenjärjestämisvastuu oli Paavolan ja Revonlahden rauhanyhdistyksillä…

 

Lampela, Raili; Seuroja pidetty Ruukissa jo yli sadan vuoden ajan. Ruukin Rauhanyhdistys perustettiin 80 vuotta sitten. PMS7/16.2.1994.

Lampela, Raili: Jumalan sana on siemen. Lestadiolaisuus saapui Ruukkiin 130 vuotta sitten. SLL 3/2001, 18 - 19.
Ensi kesänä suviseurat pidetään Siikajokivarressa Ruukin Revonlahdella. Seurojen tunnuslauseeksi on valittu Raamatun sana "Siemen on Jumalan Sana"....Suviseurat on pidetty Ruukin kunnassa aikaisemmin- Tasan 30 vuotta sitten uskovaiset kokoontuivat jokakesäisille suvijuhlilleen silloisen Paavolan pitäjän Ruukin kylälle. Revonlahti oli vielä tuolloin oma itsenäinen pitäjänsä. Vuoden 1974 alusta Revonlahti ja

Lampela, Raili: ”Ensimmäinen ja viimeinen”. Ruukin suviseuroissa 30 vuotta sitten. SLL 6/2001, 18 – 19.
Siikajokilaakson ensimmäiset suviseurat pidettiin Ruukissa heinäkuun alkupäivinä 1971. Suviseurojen tunnuslause oli otettu Jeesuksen sanoista: "Minä olen Aja 0, alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen." Sanat "Ensimmäinen ja viimeinen " kehystivät suviseuramerkkiä.
Seuraväkeä 45000
Seura-alue sijaitsi 30 vuotta sitten Ruukin kylällä Siikajokivarressa. Ulkoisesti seurakenttä näytti tuolloin…

Suviseurat Ruukissa 2001.
-artikkelit
-Suviseuraorganisaation webbisivut
-valokuvat

Räisälä:
Kantonen, Marja; Pentti Pelkonen 70 vuotta. PMS 38/22.9.1993.
Gunnar Pelkonen 23.8.1925 - 7.11.2000. PMS 49/7.12.2000.
Gunnar Pelkonen nukkui vanhurskasten lepoon Nurmijärvellä 7.11.2000. Hän syntyi luovutetussa Karjalassa Räisälässä 23.8.1925 maanviljelijäperheen toiseksi vanhimpana lapsena. Hänen isänsä oli maanviljelijä Taavetti Pelkonen ja äitinsä Selma (os. Patrakka).
Vuonna 1955 Gunnar Pelkonen valmistui opettajaksi Rauman seminaarista. Seuraavan kesänä hänet vihittiin avioliittoon Somerolla sairaanhoitaja Elsa Inkeri Palsan kanssa. Tästä avioliitosta heille syntyi kymmenen lasta. Elämäntyönsä Gunnar Pelkonen teki erityisopettajana. valmistumisensa jälkeen hän opetti ensin koulukodeissa ja myöhemmin Forssassa apukoulunopettajana. Puhujaksi hänet asetettiin 1964 Somerolla....Gunnar Pelkosen siunaustilaisuus oli Nurmijärven kirkossa....

Saarijärvi
Kurulahti, Heikki; Annoin periksi Jumalalle ja pyysin saattamaan asiaani Hänen sydämelleen. PMS 5/3.2.1955.

Salla (Kuolajärvi):
Heräys muutti sallalaisten elämän. Rauhan Side 3/1997, 9-10.
Kultanen, Adolf: Kuolajärveltä 8.1.1928. SLL 1928, 46-47.
…Olen täällä Kuolajärvellä niin kuin en olisi ihmisten seurassakaan, sillä täällä on toteutunut profeetan sana: "Voi, Herra, sillä pyhät vähenevät ja uskolliset ovat harvat ihmisten lasten seassa."….Jumalan kieltäymys on tuottanut katkeraa hedelmää. Myöskin on niissä, jotka ovat kristillisyyttä tunnustaneet, tullut kaksimielisyyttä. Se on tuonut vielä karvaampaa hedelmää. Se on tuonut vahingollisen katovuoden Jumalan seurakuntaan. Vapahtajan syntymäjuhlana oli ainoastaan 18 henkeä Kuolajärven kirkossa ja saman päivän iltana 15 henkeä seurahuoneella…..Työväentalot ja seurahuoneet ovat kaksinkertaisesti täynnä…..
Lahtinen, Paavo: Erämaiden pohdiskeleva tienraivaaja. Sakari Henrik Lahtinen 8.7.1930 – 18.7.1993. Rauhan Side 4/1999, 12-13.
*Laatokan rannalla Impilahden pitäjän Pitkärannassa Heikki ja Heleena Lahtisen ratatyömieskodissa, Erkkilän talon yläkerrassa. Vanhemmat esikoislestadiolaisia. Karjalasta > Keski-Pohjanmaa > Oulu > Pori, sota-aikana Limingan Temmesjoella. Koulun jälkeen hakeutui rautateiden palvelukseen, jossa toimi vuoteen 1983. Jäi silloin eläkkeelle Sallan asemapäällikön virasta, muina pidempiaikaisina työrupeamina Pori ja Virrat.
Avioitui Sylvi Lammisen kanssa 1950, kuusihenkinen perhe muutti 1958 Virroille, sieltä 1976 Sallaan, eläkkeelle jäämisen jälkeen takaisin Virroille ja sieltä 1991 Ouluun
Saarnaajan tehtävään 1950-luvun lopulla Virroilla, osallistui Inkerin työhön ja 1988 aloitettuun Laestadiuksen saarnakirjojen valmistelutyöhön.
Poisnukkuneita Saarnaaja Sakari Lahtisen muistokirjoitus. Rauhan Side 4/1993, 4.
*8.7.1930 Pitkäranta > Keski-Pohjanmaa > Oulu > Pori >Virrat 1958, jossa pian saarnaajaksi > 1976 Salla, k. 18.7.1993
Määttä, Toivo; Juhani Raattamaa vieraili Kuolajärvellä, nykyisessä Sallassa. Sallan pitäjähistoria kertoo. PMS 3/19.1.1994.

Saloinen:
Lampela, Raili; Nuorekas 80-vuotias vietti juhlaa. Saloisisa iloittiin valtakunnan työn
menestymisestä. PMS 39/29.9.1994.

 Savitaipale:
Lappalainen, Yrjö Koinmäen kuulumisia. Kummitusjuttu. Yhteissanomat 5/1972
-Välikankaan ampumistapaus
"Murhamiesten pitäjä". Yhteissanomat 6/10.2.1972
-lisätarina, joka liittyy Välikankaan ampumistapauksen saamaan huomioon Lapissa

Savonlinna:
Koistinen, Riitta; Turvallisella Jumalan sanan perustalla. Savonlinnan Rauhanyhdistys juhli 50-vuotistaivaltaan. PMS 48/26.11.1997
Laitinen, Regina; Jumalan rauhan terveisiä Oravista. PMS 15/6.4.1971.
Laitinen, Regina; Muistelmia Savonlinnan ja sen ympäristön Jumalan lapsista. PMS 17/23.4.1981.
Samuli Pentikainen: Oravin ja sen ympäristön kristillisyyden vaiheista. PMS 7/16.2.1966.
Savossa ja Karjalassa liikkuessaan kuulee hyvin usein puhuttavan Oravi-nimisestä paikasta. Tähän seutukuntaan liittyy kappale Savon kristillisyyden historiaa. vanhimmat oravilaiset muistavat vielä Salonpään vanhan isännän Albin Holopaisen vakavana kristittynä, joka….
Vepsäläinen, Matti; Savonlinnan RY:n historiaa. PMS 17/23.4.1981.

Savukoski:
K(oskela), T(euvo); Savukosken Rauhanyhdistys. PMS 6/5.2.1986.

Seinäjoki:

Seinäjoen Rauhanyhdistyksen toimitalo Alafossi, Maija: Lestadiolaiset kylväneet siementä puoli vuosisataa. Ilkka 27.09.1999. Vaeltavan kylväjän siemenestä kasvamaan virinnyt lestadiolainen herätysliike on Seinäjoen seudulla vahvistunut ja voimistunut puolessa vuosisadassa. Sanan siemenen joutumisesta lakeudella väkevään multaa oli oivana osoituksena Seinäjoen Rauhanyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa sunnuntaina täysi salillinen väkeä. Erityisen merkillepantavaa yli parisataapäisessä väkijoukossa oli lasten ja nuorten suuri osuus niin ohjelmansuorittajina kuin yleisönäkin. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Voitto Savela totesi juhlapuheessaan, että vanhoillislestadiolaisuus on nimestään huolimatta edistyksellinen liike. Savelan mukaan herätysliike haluaa kuitenkin olla vanhanaikainen siinä, että pitää kiinni kirjoitetusta Jumalan sanasta, tarkistaa oman uskon kilvoituksen ja opettaa parannuksen tekoon kuten Raamattu on meitä kehottanut. Pääsihteeri Savela kertoi, että vuonna 1800 syntyneen Lars Levi Laestadiuksen väkevä julistustyö alkoi kantaa hedelmää Pohjois-Suomessa jo 1850-luvulla. Sieltä Laestadiuksen opit levisivät etelämmäksi saavuttaen Etelä-Pohjanmaan 1870-luvulla. Yhteiskunnan muutosaallot ovat näkyneet pääsihteeri Savelan mukaan lestadiolaisuudessa niin rakennus- kuin yhdistysten perustamisaaltoina. - Nykyisen jälkiaallon seurausta on, että vaikka jäsenistön määrä on lisääntynyt, on yhdistysten lukumäärä supistunut. Pohjoisen Suomen menettäessä väkeään, on nähty tarpeelliseksi lopettaa yhdistyksiä vähäväkisiltä seuduilta. Muuttoliikkeen myötä vanhoillislestadiolaisuus on kuitenkin kymmenen viime vuoden aikana juurtunut väkevämmin Helsingin seudulle. Enimmillään rauhanyhdistyksiä oli 310, nykyään niitä on 208, joista maakunnassa 12. Seuroissa sykkii toiminnan perusta Seinäjoen Rauhanyhdistyksen juhlan kunniaksi painetun historiikin laatija Aaro Rentola totesi, että Seinäjoen ja ympäristökuntien lestadiolaiset päättivät yhdistää voimansa sotien jälkeen ja perustaa oman yhdistyksen. Perustava kokous pidettiin Jalasjärven Luopajärvellä Eero Anttilan talossa 12.6.1949. - Yhdistyksen tarkoituksena oli herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä yleensä edistää kristillissiveellisten elämäntapojen, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa. Rentolan mukaan lestadiolaisuuden tärkein toimintamuoto on ollut ja on edelleen seurojen pitäminen niin kodeissa, omassa toimitilassa kuin seurakuntien tiloissa. - Lapset ja nuoret ovat toiminnassamme erityisesti huomioitu, sillä heille on järjestetty säännöllinen päiväkerho- ja pyhäkoulu ja nuorille raamattuopetusta. Oman toimitalon Seinäjoen Rauhanyhdistys sai Jouppiin 1982. Miljoonan silloisen markan maksanut rakennus maksettiin lainalla, myyjäis- ja lahjoitustuotoilla sekä talkootyöllä. Tervehdyssanat juhlassa lausui Seinäjoen Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Arto Mäkinen ja päätössanat Olavi Koskimäki. Tilaisuudessa esiintyivät rauhanyhdistyksen päivä- ja pyhäkerholaisten kuoro sekä nuorten musiikkiryhmä. Aamun jumalanpalveluksessa Lakeuden Ristissä saarnasi Samuli Pentikäinen Oulusta, liturgina toimi Matti Välimaa ja kanttorina Rauno Parkkinen. Aarne Isopahkala (16.10.1925-25.6.1999). PMS 28-29/21.7.1999. *Kalajoella, opiskelun päätyttyä Etelä-Suomeen asuen mm. Helsingissä ja Kokemäellä, solmi avioliiton Sinikka Hammarin kanssa 1958, avioliitosta syntyi 8 lasta. 1973 Isopahkalan perhee muutti Nurmoon. Aarne Isopahkala toimi salaojateknikkona Satakunnassa 18 vuotta siirtyen sieltä piiritarkastajaksi Seinäjoelle. Sananpalvelijan tehtävään hänet kutsuttiin Seinäjoella 1974. Keto, Eila & Lahtinen, Katja & Rentola, Jussi: Sanan kylvöä lakeudella. PMS 42/20.10.1999. Useita Seinäjoen Rauhanyhdistyksen 50-vuotisjuhlaan liittyviä artikkeleita: *Juhlassa julkistettiin Aaro Rentolan, Pentti Nissilän ja Pauli Tuomisen historiikki: "Sanan kylvöä lakeudella". –lestadiolaisuus saapui Seinäjoen, Nurmon, Peräseinäjoen, Jalasjärven, Ilmajoen, Ylistaron ja Kurikan alueille vuosina 1874-1880. Jalasjärvellä, jonne kristillisyys ensiksi tuli Teuvan suunnalta, sekä Kurikassa, koettiin aluksi voimaksta herätyksen aikaa. Se hiipui kuitenkin nopeasti "eriseuran" tultua. Muissa kunnissa ei suuria herätyksen aikoja ollut. Seinäjoelle lestadiolaisuus juurtui huomaamattomasti 1870-luvulla…1920-luvulla seuratoiminta alueella (Seinäjoella) muuttui säännöllisemmäksi. Seuroja pidettiin enimmäkseen kodeissa, mutta Seinäjoella usein myös Rukoushuoneyhdistyksen, myöhemmin seurakunnan omistamassa kiinteistössä, pikkukirkossa", joka toimi seurapaikkana 1980-luvulle saakka. Seinäjoen Rauhanyhdistyksen perustamiskokous pidettiin Jalasjärven Luopajärven kylässä Eero Anttilan talossa 12.6.1949. Vuonna 1970 perustettiin Jalasjärvelle oma rauhanyhdistys, mutta jäsenmäärän pienentyessä jalasjärveläiset liittyivät takaisin Seinäjoen rauhanyhdistykseen vuonna 1987….Oman toimitalon saaminen tuli ajankohtaiseksi jäsenmäärän kasvaessa 1970-luvulla….Tontti ostettiin Seinäjoen kaupungilta, ja oma toimitalo valmistui vuonna 1982.

 

Sievi:
Heikkilä, Kimmo: Kylvövainiolta – Sievin rauhanyhdistysten historiikki on valmistunut. PMS 52/29.12.1999.
Kalajokilaakson alueella on viime vuosien aikana julkaistu useita paikallisten rauhanyhdistysten toimintaa käsitteleviä historiakirjoja. 18.12. julkistettiin Sievin Rauhanyhdistyksellä kirja kylvövainiolta. Kirja käsittelee Sievin lestadiolaisuuden ja rauhanyhdistysten vaiheita 1860-luvulta vuoteen 1998. Kirjan

Korhonen. Liisa & Autio, Kaija: Juhlaseurat Sievin Kukonkylällä. PMS 21/23.5.2001.
Sievin asemanseudulla toimii pieni rauhanyhdistys. Seuroja yhdistyksen toimialueella, Kukonkylällä ja Asemakylällä, pidetään viikolla kodeissa. Lauluseuroihin kokoontuu väkeä "tuvantäydeltä” Vääräjokivarteen on noussut uusia koteja. viikon- loppuisin kokoonnutaan toimitalossa, joka on yhteinen Sievin Rauhanyhdistyksen kanssa. Nuoret perheet haluavat juurruttaa lapsiaan kotiseutuunsa ja Jumalan valtakuntaan. Asemanseudun Rauhanyhdistys on perinteisesti järjestänyt isot seurat keväällä

Pentikäinen, Samuli: Lestadiolaisuuden alkuvaiheista Sievissä. Pääsiäissana 1970, 27 – 28.

Sorjanen, Merja Sievin Rauhanyhdistys perustettiin sotien kynnyksellä. PMS 49/2.12.1998.

Tikkanen, Lilja; Evankeliumin työtä itsenäisessä isänmaassa. PMS 49/2.12.1998.

Viljamaa, Anita; Sievin ensimmäinen rauhanyhdistys Kiiskilässä. PMS 20/13.5.1998.

Siikainen:
Ruohola, Leena: Leväsjoella vaalitaan omaa rukoushuonetta. Satakunnan Kansa 7.5.1989
Lestadiolaisuudella on vahvat juuret Siikaisten Leväsjoella.
Vuosisadan alkupuolella lestadiolaiset kokoontuivat kodeissa, mutta koska tilat olivat yleensä pienet ja seuroissa paljon väkeä, heräsi 1930-luvulla ajatus oman rukoushuoneen perustamisesta.
- Täällä on uusheränneitä. Aluksi he toimivat Rauhanyhdistyksen nimellä, sanoo rukoushuoneyhdistyksen puheenjohtaja Mirja Ylikahri, jonka isoisä Iisakki Antton Ylikahri sekä 15 muuta kyläläistä perustivat Leväsjoen rukoushuoneen 50 vuotta sitten. Iisakki Ylikahri oli tuolloin jo vanha mies, mutta erityisesti juuri hän halusi saada uskoville oman kokoontumispaikan. Yhdistys perustettiin vuonna 1934, mutta pakanalähetyksen ompeluseura on kylässä toiminut yli 70 vuotta eli paljon ennen Rauhanyhdistyksen perustamista.
- Lestadiolaisuus tuli Merikarvialle ja Siikaisiin varsin varhain, Leväsjoella tähän herätysliikkeeseen lukeutuvia lienee tällä haavaa eniten, Mirja Ylikahri sanoo. Rauhanyhdistys osti 1930-luvulla pakkohuutokaupasta Simulan tilan, jonka Osuuspankki tuossa vaiheessa omisti. Vanhat rakennukset hajoitettiin ja paikalle rakennettiin ihan uusi, tilava ja valoisa rukoushuone. Perustajajäsenet lahjoittivat kukin 1 000 markkaa rakennusrahastoon, ja lisäksi koottiin talkoilla rakennuspuut. Myöhemmin yhdistys hankki varoja myymällä tilan osia pois, sillä rahaa tarvittiin talon ylläpitoon. Rukoushuoneen vihkiäisiin saapui runsaasti väkeä, ja yhä vanhat ihmiset muistelevat tilaisuutta suurena ja tärkeänä tapahtumana koko kylän elämässä. Mirja Ylikahri oli tuolloin 14-vuotias, mutta muistaa juhlat elävästi. Siikaisten seurakunta tuli myöhemmin mukaan tukemaan rukoushuonetta. Seurakunta on hankkinut taloon lämmityslaitteet ja on antanut apuaan muullakin tavoin. Toiminta on alusta pitäen ollut vireää. Puhujia on käynyt Oulun Rauhanyhdistyksestä sekä lähempää. Tuttuja nimiä kyläläisille ovat Frans Mäkivaara Ahlaisista, Matti, Oskari, Mikko ja Artturi Junttila, Martti Hautala sekä Tapio ja Pekka Siljander Oulusta. Pyhäinpäivän seurat tärkeät
- Rukoushuoneeseen kokoonnutaan keväisin ja kesäisin, talvisin ompeluseurat pidetään yleensä kodeissa tai pankin kokoustiloissa, Mirja Ylikahri kertoo. Kaikkein tärkein vuosittainen tapahtuma on pyhäinpäiväseurat ja myyjäiset. Seurat kestävät kaksi pyhää, ja myyjäiset ovat maanantaina. Ompeluseu roissa käy aktiivisesti 10-15 henkilöä. Silloin valmistetaan töitä myyjäisiin. Rukoushuoneen 50-vuotisjuhlia vietetään ensi viikonvaihteessa, 13.- 14. toukokuuta. Juhlat alkavat jumalanpalveluksella Siikaisten kirkossa. Varsinainen juhla alkaa rukoushuoneessa kello 13 ruokailun jälkeen. Samana päivänä pidetään vielä iltaseurat. Juhlassa puhuu oman seurakunnan kirkkoherra Kai Peltonen, Onni Salo sekä Tapio ja Pekka Siljander. Rukoushuone on äskettäin kunnostettu. Toissa vuonna se maalattiin talkoilla. Yhteistä kokoontumispaikkaa vaalitaan, onhan se tullut rakkaaksi, koska siellä on koottu voimia ja saatu hengellistä ravintoa.
Jäseniä yli 30.
Rukoushuoneyhdistyksen hallitukseen kuuluu Mirja Ylikahrin lisäksi varapuheenjohtajana Heikki Ylikahri. Sihteerinä on Aatto Hollmgn ja muina jäseninä Saara Hollmgn, Eva Rantala, Maija Ylikahri, Anita Mäkitalo ja Anne Scotto-di-Marco. Aktiivisia jäseniä yhdistyksessä on kolmisenkymmemtä. - Sanankuulossa Leväsjoella käy väkeä myös naapuripitäjistä. Pidettyjä puhujia ovat muun muassa Lauri Tukkikoski, Heimo Heinonen, Eino Järvenpää ja omasta takaa Onni Salo. Kirkolta käyvät Ilmo Kiviniemi ja Ritva Uusitalo sekä luonnollisesti kirkkoherra Kai Peltonen, Mirja Ylikahri kertoo. Ompeluseuroja pidetään hyvin säännöllisesti viikoittain kodeissa tammikuusta huhti-toukokuuhun. Kesällä seurakunta järjestää rukoushuoneessa puhetilaisuuden kerran kuukaudessa ja hankkii siihen puhujat. Erilaisilla tilaisuuksilla kootaan varoja muun muassa oman seurakunnan nimikkolähetin hyväksi. Viime kesänä pidettiin neljät seurat lähetin hyväksi.
Iso ja valoisa rukoushuone
Leväsjoen rukoushuone on valoisa ja avara. Sen kauniin alttaritaulun on maalannut pomarkkulainen Pauli Kaseva keväällä 1939. Ison salin vieressä on runsaasti muita tiloja, kuten ravintolapuoli sekä keittiö. Yläkerrassa on lisäksi majoitustiloja.
- Enää ei sanankuuloon tulla yökunniksi, kun ihmisillä on autot. Mutta ennen vanhaan väkeä yöpyi taloissa sekä rukoushuoneessa, jonka lavereille levitettiin puhtaita rukiinolkia, Heikki Ylikahri kertoo.
- Talon vihkiäiset pidettiin ennen talvisotaa. Väkeä saapui Pohjanmaalta ja Helsingistä asti. Rukoushuoneen seinällä on perustajien Iisakki ja Ville Ylikahrin valokuvat. Iisakki syntyi vuonna 1865 ja kuoli 1945. Hän siis sai elinaikanaan nähdä rukoushuoneen valmistumisen ja nauttia sanankuulosta sen suojissa useita vuosia ennen kuolemaansa. Hän oli myös Siikaisten Rauhanyhdistyksen perustaja ja alkuunpanija. Yhdistyksen nimi on nyttemmin muutettu Leväsjoen Rukoushuoneyhdistykseksi.

Siipyy, Skaftung:
Ainola, Antti & Alanko, Jorma; Skaftungin ja sen ympäristön RY 50 vuotta. PMS 16/19.4.1978.

Raija Fager (PMS 33/15.8.2001)
Ensi kerran Merikarvian järjestämät. Skaftungin kesäseuroissa kaikui tuttu evankeliumi
Vaikka Skaftungin Rauhanyhdistyksen toiminta päättyi viime talvena, ei armoevankeliumi ole jättänyt paikkakunnan Jumalan lapsia. Merikarvian rauhanyhdistyksen ensi kerran järjestämissä Skaftungin kesäseuroissa kaikui tuttu ja turvallinen Jumalan sanan saarna, joka lupasi synnit anteeksi.. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna pidetyissä kesäseuroissa palvelivat Ilmari Joensuu, Mikko Kellosaari ja Reijo Setälä.

Niemikorpi, Antero: Kodikkaat juhlaseurat Skaftungissa – rauhanyhdistys täytti 70 vuotta. PMS 33/13.8.1997.

Skaftungin suuret seurat. SLL 1928, 149-150.
Skaftungissa pidettiin suuret seurat heinäkuun 1.-3.päivinä. Kylämme kristittyjen uusi rukoushuone oli useista sadoista vieraista täyettynä. Kylämme 83. Ikävuodella oleva vanha saarnaaja Viktor Pohjola eli Österbacka piti avauspuheen…Siunaten hän vihki seurahuoneen kristittyjen yhteiseksi majaksi ja kokoushuoneeksi…Saarnaajina olivat Antti Krekula. K.Westerlund, H.Bosund ja Lahtinen…Seuravieraita oli paljon enemmän kuin viime vuonna, lähes kolmestakymmenestä eri pitäjästä…Ensimmäiset Skaftungin paikalliset seurat olivat 1927. Silloin myönsi kylämme nuorisoseuratalon johtokunta, että saamme vuokrata mainitun talon seuroja varten. Mutta kaksi viikkoa seurojen edellä johtokunnassa äänestettiin lupaus kumotuksi. Olisimme silloin jääneet paljaan taivaan alle, mutta metodistipastori luovutti kirkkonsa meille kokoushuoneeksi.

Simo:
Erkki Alakärppä: Muistitietoa Simon Alaniemeltä (Artikkeli julkaistiin Päivämies-lehdessä toukokuussa 1969 (PMS 21/21.5.1969))
Simon Alaniemellä on pidetty seuroja jo 1800-luvun loppupuolella. Puhujia on muistoissamme mm. Ville Parpala, August Tuhkatörmä, Juho Mihkali, Pekka Matinlassi, Tikkala, Keränen, Hirvisuo, Pekka Koskela, Ilkka ja Jaakko (vanh.) Väärälä, K.A.Lohi, Pistemaa, Eljas Huhtala, Eino Paaso, Kanniainen……

Karttunen, Päiviö; Alaniemen seuroista olisi ollut uutisaiheita. Alaniemen Rauhanyhdistyksen historiaa. PMS 34/24.8.1994.
Karttunen, Päiviö: Juhlaseurat herättivät kauniita muistoja Simon Alaniemessä. PMS 33/18.8.1999.
Simon Alaniemessä toimivan rauhanyhdistyksen jäsenmäärä kävi korkeimmillaan vuonna 1960, jolloin jäseniä oli 77. Tuon jälkeen muuttoliike on vähentänyt jäsenmäärää….rauhanyhdistyksen perustava kokous pidettiin 23.1.1949.
Tuomaala, Raija; Simon Rauhanyhdistys 50 vuotta. "Jumalan valtakunnan työtä on saatu tehdä kahden kuoren, kirkon ja maallisen lain, suojaamana. PMS 28/13.7.1988.
Vanha kristillisyyden alue Simon Alaniemellä. PMS 16/16.4.1986.

Kalle Vakkuri (PMS 21/21.5.1969)
Ville Parpala saarnaajana
Saarnaaja Heikki Ville Parpala1 on syntynyt Simossa v. 1847 pienen torpan poikana. Hän joutui jo varsin nuorena hankkimaan toimeentulonsa vieraan työssä. Muistan, kun isäni  kertoi hänen elämänkertaansa, sillä hän oli minun vanhallaisälläni renkipoikana, missä hän on pitkän ajan nuoruudestaan kuluttanut. Minun vanhaisäni2 oli saanut parannuksen armon Ylitorniolla, johon hän oli omantunnon rauhaa lähtenyt etsimään suksilla hiihtäen, koska hän oli kuullut, että siellä on suuret kokoukset ja sinne tulee Raattamaa pitämään puheita. Siellä hän oli saanut kuulla ensi kerran evankeliumia ja siellä häntäkin oli siunattu kättenpäällepanemisen siunauksella. Kun vanhaisä oli…

Siuntio:
Sutinen, Seppo; 90-vuotiaan Thyra-sisaren elämässä näkyy Jumalan johdatus. PMS 15/15.4.1993.
-läntisen Uudenmaan ruotsinkielisestä lestadiolaisuudesta
-mainitsee ruotsinkielisinä vanhoillisina puhujina isosisänsä Johan Almin (1829-1909), isänsä August Almin (1864-1950), setänsä Axel Almin (1861-1943), Henrik Värnån Pukinmäestä.

Sodankylä:

Vasemmalla sompiolainen vanhoillislestadiolainen saarnamies Ara-Matti (Matti Arajärvi,. s. 1854) Samuli Paulaharjun kuvaamana 1930-luvun lopulla Artikkelit: Melamies, Kauko; Kuultua Sodankylän Sompion entisestä kristillisyydestä. PMS 17/21.4.1971. Pasanen, Pauli; Sodankylän rauhanyhdistyksen 60-vuotisjuhla ja kevätseurat. PMS 23/6.6.1990. Otteita Samuli Paulaharjun kirjasta: Sompio. Luiron korpien elämää. Kolmas painos. Porvoo 1979.

Sortavala:

Vanhoillislestadiolaisia seuravieraita ja puhujia Sortavalassa 1930-luvun lopulla Apaja, Tellervo; Hyvönen, Maria, Nissilä, Pirkko; Monivaiheista elämää Sortavalasta Seinäjoelle. Anna Luukkasen elämänvaiheita. PMS 51/21.12.1994. K(aisto), P(ertti); Muistikuvia Karjalasta Kuopioon Eino Rouvinen 85 v. "Aina on Jumalan valtakunnan työssä omakohtainen usko kallein". PMS 49/3.12.1986. Silfstén, A.J.: Työmaalta. SLL 1928, 85. Karjalan apulähetystoimikunta järjesti suuret seurat Sortavalan kaupunkiin viime huhtikuun 5-10 päivänä. Seura-aikana pidettiin kaikkiaan neljätoista kokousta Evankelisen yhdistyksen rukoushuoneella, kansakoululla ja kirkossa.. Näissä tilaisuuksissa puhuivat vuoroin saarnaajat J.Kanniainen, O.Pitkänen, J.Leskinen, H.Vasarainen, P.Kemppinen y.m. Tällä paikkakunnalla oli tämä ensimmäinen huomattavampi seuratilaisuus, jonka vuoksi se herätti vanhassa sisälähetyksen pääkaupungissa ihmettelyä ja uteliaisuutta. Kaupungin väestö alhaisimmasta ylhäisimpään asti seurasi puheita mielenkiinnolla, tehden muistiinpanoja ja kirjoittaen kokonaisia saarnoja useampain pikakirjoittajain avulla.. Seuraväelle thetiin kysymyksiä kristillisyyden perusteista ja mielenkiinnolla kuunneltiin näistä annettuja selityksiä…Yleisöä oli saapunut runsaslukuisasti maaseudultakin tähän tilaisuuteen. Useita nöyrtyi parannukseen, ja moni katui opinerehdyksiään ja tuli elävään uskoon. Vaherjoki, Eino: Kaarlo Aleksander Jauhiainen. SLL 2/1944, 30. Sortavalan pieni Jumalan lasten joukko saattoi haudan siunattuun lepoon rakastetun uskonveljensä Kaarlo Aleksander Jauhiaisen viime kuun 16. Päivänä. Jumala johdatti Jauhiaisen ja hänen puolisonsa Savosta Sortavalaan v. 1920 ja heidän kauttaan Sortavalankin seudulle elävän kristillisyyden siemenen. Puhuvaisia veljiä alkoi tuon jälkeen vierailla melko usein Jauhiaisen tädin ja sedän vieraanvaraisessa kodissa…. Vaarasmäki, Hanna; Karjalasta Keski-Suomeen. Martta Neuvosen haastattelu. PMS 36/7.9.1994.

Suojärvi:
Kaasinen, Aune, Karppinen, Marjatta "Sä vaaroista veit turvahan". Hyrsylän mutkasta evakkopoluille. PMS 49/3.12.1986.
-sisältää kuvauksen lestadiolaisuuden tulosta ortodoksiseen Hyrsylän kylään ja herätysliikkeen toiminnasta ennen talvisotaa.

Svenskfinland (ruotsinkielinen Suomi):
Laestadianerna. http://www.megabaud.fi/~oas/arkiv/96/svenskfinland.html

Uljas, Juhani Suviseurat lähestyvät. SLL 4/1999, 18-19.
Kaarlepyyn Bredvikenissä pidettäviin suviseuroihin liittyvä artikkeli, jossa käydään lyhyesti läpi seudun lestadiolaisuuden historiaa. Hajaannuksista todetaan seuraavaa:
"Vuosisadan vaihteen hajaannus lestadiolaisuudessa koetteli myös ruotsalaista Pohjanmaata. Kokkolan seudulla uusheräys sai jonkin verran kannattajia,varsinkin,, kun muutamat puhujat siirtyivät siihen. Enemmistö jäi kuitenkin vanhoillisuuteen. Kun kolme vuosikymmentä myöhemmin vaikeat opilliset myrskyt taas kohtasivat Siionia, kävi niin kohtalokkaasti, että riotsalaisen Pohjanmaan kristityistä valtaosa meni pikkuesikoisuuteen. Syitä tähän ratkaisuun voi vain arvailla. Ensi kesän suviseurat järjestetään seudulla jossa edelleen toimii vilkkaasti lestadiolaisuus, joka ei kuitenkaan ole meidän kanssamme samassa hengessä."

Zions Missionsbladin toimitus: Zions Missionsblad-niminen lehti alkaa ilmestyä kuukausittain Vaasassa. SLL 12/1942, 278.
Lehti seuraa samoja periaatteita kuin Siionin Lähetyslehti ja julkaisee pääasiallisesti käännöksiä sen kirjoituksista. Kun aikaisempi ruotsinkielinen lehti kustannustappioiden vuoksi lakkasi ilmestymästä kaksi vuotta sitten, tahtoo tämä uusi lehti korvata ruotsinkielisen lehden puutteen. Lehden toimittaja on O.S.Norrgård, os. Skaftung….Tilaukset lähetettävä os. Rouva Ester Vikström, Vaasa.

Sysmä:
Muistikuvia Sysmän kristillisyydestä. PMS 26/23.6.1971.

Pentikäinen, Samuli: Herätyksenajat Sysmässä. Sulo Ylänen muistelee. Siionin Joulu 1981, 32 – 34.
–Arthur Leopold Heidemanin toiminnasta seurakunnassa ja sen aikaansaamista herätyksistä ja papiston vastatoimenpiteistä
–seurakunnan ensimmäisinä lestadiolaisina mainitaan talolliset Ilma ja Henrik Ylänen, everstinna Helmine Streng ja tyttärensä Olga, postinhoitaja, nimismiehen tytär Fiina Broms ja hänen sisarensa Anna Broms, kätilö Katriina Laakso (ent. Haimakka), kauppiaan tytär Selma Willgren, räätäli Ferdinand Siljander ja vaimonsa Miina, entinen tilallinen A.Kolu sekä Sulo Yläsen setäpuoli Antti Johannes Mataristo ja vaimonsa Magdalena Mataristo sekä aatelisneito Marie Louise Stjerncrantz

Rauhanyhdistys Sysmään v. 1927. PMS 26/23.6.1971.

Säkkijärvi, Ylämaa;
Kinnunen, Mauri; Muistelmia Säkkijärven ja Ylämaan kristillisyydestä. PMS 5/29.1.1992.

Nimim. Erasmus; "Ilman välittäjää on sovittu..." Hildalla ja Aleksanterilla 60 vuotta yhteistä
taivalta. Etelä-Saimaa 313/9.12.1967.

Säkkijärwellä Ylämaassa 31. toukokuuta 1882. Ilmarinen 64/3.6.1882.
-kertomus "hihhuliseuroista" Lappeen pitäjässä helluntaina 1882

Vaala (Säräisniemi):
J(unttila), I(rja): Kalle Kemppainen (1886 – 1962). SLL 2/1994, 17.
*25.11.1886 Paltamossa, parannus 1914, sananpalvelijaksi 1918, asui Jaalangan Leppiahossa, k. 24.12.1962.

Rauhaniemi, Kaisa; Elävää kristillisyyttä 1930-luvulla Oulujärven etelärannalla. "Siitä lähtien ymmärsin, että tuonkaltaisella uskolla tullaan autuaaksi. PMS 12/19.3.1986.

Taivalkoski:

Kuva Taivalkosken Tyrämäen Peltolasta 1930-luvun alussa. Väsemmalla saarnaajat: kansaedustaja Väinö Lohi, Adolf Suoraniemi, seuraavana talon isäntä Herman Alapirtti, Ville Suutari, Alapirtin sisaruksia ja autonkuljettaja. Herätyksen tuli ehti Itä-Karjalaankin. PMS 39/1957. Kaupias N.Jalavan haastattelu: *1878 Vienan-Karjalassa, vanhempiensa mukana 10-vuotiaana Suomeen Puolangalle, 12-vuotiaana Taivalkoskelle, isä oli kauppias. Parannuksen armon sain 1914, sitten Venäjän kansalaisena sotaan, jossa oli 2 vuotta ja 4 kuukautta. Sodassa uskovaisa en tavannut kuin yhden, oli Siperiasta asti. Mistä lie elvä evankeliumi sinne asti kulkeutunut. Karjalan ajoilta muista, että siellä oli uskovaisia. Uhtualla pidettiin seuroja. Kulkukauppiaat toivat elävän siemenen sinne. Uskovaisilla ei siellä kumminkaan ollut helppoa. Varsinkin papiston taholta heitä kovasti vainottiin. Uskosta he eivät kumminkaan luopuneet. Muistaa vanhoista puhujista Paavali Ervastin ja Hauta-Junnun. Suoraniemen veljekset ja Ervasti olivat usein meillä sisällä, kun olivat täällä seuranpidossa. Kauppias Salmelalla oli seurapaikka, samoin Sakarilla, Jussin talossa ja kauppias Karvosella. Kun Eljas Partanen tuli kanttoriksi, niin hänen aikanaan Lukkarin pirtissä pidettiin seuroja. Ensimmäisen maailmansodan aikana olivat suuret herätykset. Tyrämäellä ja Jokijärvellä lienee niihin aikoihin eniten ollut uskovaisia. Metsäkylän Horsmassa on pidetty paljon seuroja samoin Jurmussa Eljas Karvosella. Muistoissa monia lepoon päässeitä vanhuksia: Kalle Parkkisenniemi oli ahkera seuramies, veisasi ja luki tekstiä ja joskus puhuikin. Jooseppi Hiltunen oli ahkera seuroissa kävijä, veisaaja ja ahkera puhuttelemaan uskottomiakin. Hiltunen, Pekka; Lähetysintoa Tornion suviseuroilla. Vanha-lestadiolaiset tekevät lähetystyötä Venäjällä. (HS 3.7.1994). Keränen, Niilo; Taivalkosken kirkonkylän Rauhanyhdistyksen 60-vuotisjuhla. PMS 52/28.12.1988. Lohi, Arto; Niilo Keränen 50 vuotta. PMS 20/2000. …Niilo on kansanedustajan toimensa vuoksi virkavapaalla Taivalkosken kunnan johtavan lääkärin virasta…Hän toimii eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä "Lapsen puolesta-ryhmässä"….Omien saujensa kautta Niilo haluaa kannustaa lapsia lukuharrastukseen. Jumala on siunannut veljeä runsailla lahjoilla, joita hän on ahkeroinut käyttää lähimmäistensä hyväksi. Uskon lahjan Niilo näkee elämänsä perustana, jonka pohjalta on turvallista toimia täällä ja jättää kerran aika jälkeensä…. Pentikäinen, Samuli: Elävän kristillisyyden tulosta Taivalkoskelle. Siionin Joulu 1962. Kalle Päätalon lapsuudessa elettiin luonnosta. http://www.vyh.fi/ppo/10-lehti/paatalo.htm -Kalle Päätalon haastattelu: "pohjoispohjalaista identiteettiä ja kansanluonnetta kuvaa ensimmäisnä arvoina työ ja jokapäiväinen leipä. Sitten rehellisyys, kaikkinainen lainkuuliaisuus, suuurelle joukolle ihmisistä uskonto – eniten lestadiolaisuus." Rimpiläinen, Anna-Maija; Pakkaspäivän lämmin juhla. Uskossa valvominen korostui Taivakosken Rauhanyhdistyksen 70-vuotisjuhlassa. PMS 48/25.11.1998. Pohjoisesta tuli saarnamiehiä 1860-luvulla myös Jokijärven alueelle, täällä liikkeen alkuunpanijana oli Risto Veteläinen Pudasjärven Pohjanperältä. Herätyksiä oli merkittävästi 1880-luvulla ja kirkkoherran tekemässä seurakuntakertomuksessa vuonna 1895 mainitaan lestadiolaisia olevan jo yli puolet seurakuntalaisista. 1900-luvun alussa valta-alueita olivat Jokijärvi ja Tyrämäki. Lestadiolaisuus hajaantui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, jolloin suurimmaksi ryhmäksi muodostui vanhoillislestadiolaiset, joiden keskusyhdistys, Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK), sijaitsee Oulussa. Taivalkosken kirkonkylälle valmistui oma seurahuone 1930-luvulla. Taivalkoskella toimi 1950-luvulla 11 järjestäytynyttä rauhanyhdistystä, joista osa on myöhemmin lakannut väestön vähennyttyä sivukyliltä. Vanhoillislestadiolaisuus on Taivalkoskella merkittävin kansanliike. Seurat ovat keskeisin kokoontumismuoto, julistuksen keskeisiä tuntomerkkejä ovat parannuksen saarnaaminen ja syntien anteeksiantamuksen julistus. Vanhoillislestadiolaiset katsovat, että pelastuksen voi saada vain kuulumalla omaan liikkeeseen. Vääräniemi, Auni: Yhtä mieltä Laestadiuksesta. Bengt Pohjanen ja Seppo Lohi laajensivat kuvaa Lapin suuresta saarnamiehestä. Koillissanomat 7.7.2000. Päätaloviikon Laestadius 200 vuotta -seminaarissa olisi voinut kuulla eriävämpiäkin mielipiteitä, kuin mitä kaksi luennoitsijaa, kirjailija Bengt Pohjanen ja dosentti Seppo Lohi ilmoille päästivät. Samaa taustaahan heillä on. Molemmat ovat pappismiehiä, Pohjanen viran jo jättänyt ja Lohi edelleen Simon kirkkoherrana toimiva. Molemmat herrat ovat tohtoreiksi väitelleitä, eri aiheista tosin, ja molempien elämään kuuluu Laestadius ja hänen tuotantonsa. "Hyvä ulosanto" He vaikuttivat kuitenkin niin erilaisilta. Hyviä puhujia he olivat ja tietoa löytyi luulon sijasta. Sopuisia miehiä. Överkalixista Ruotsista Taivalkoskelle matkannut Pohjanen kertoi ryhtyneensä vapaaksi kirjailijaksi 16 vuotta sitten ja sitä ennen olleensa pappina 14 vuotta. Tohtoriksi hän oli väitellyt Antti Hyrystä. Meänkielellä puhutussa luennossaan Pohjanen kertoi Lars Levi Laestadiuksen olleen kirjailija ja puhuja, joka toimi keskellä kansaa, jolla ei ollut kieltä eikä kirjoja. - Kirjailija Laestadius pystyi kuitenkin sekä kirjoittamaan että lukemaan tekstin. Kuten meänkielessä sanottaisiin, Laestadiuksella oli siis "hyvä ulosanto", jonka hän oli perinyt isältään ja hurskauden taas äidiltään. Laestadiuksen ensimmäistä kirjaa painettiin sata kappaletta, joista ei monikaan mennyt kaupaksi. Se sai Pohjasen mukaan kuitenkin hyvät arvostelut ja Laestadiuksen sanottiin olevan valoisan luonteen ihminen. - Tosiasiassahan Laestadiuksen sydän oli synkkä, joten arvostelijoista ei siis ole taikaa... virnuili Pohjanen. - Laestadius oli mustan, hirtehishuumorin mies. Sydänten vallankumous Ottelun toinen osapuoli, Laestadiuksesta väitellyt Lohi kertoi, kuinka Laestadius, tämä Pohjolan kultakurkku ja vaikuttava saarnamies sai lähes kaksisataa vuotta sitten aikaan sen, mitä valtio ei pakolla aikaan saanut. Ruotsin valtio ei saanut kuriin kansalaisten juopottelua, mutta suuri saarnamies sen teki, tosin häneltäkin meni kaksi vuosikymmentä pappina, ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Ja sitten sitä tapahtuikin. - Vuonna 1848 teki Laestadiuksen seurakunnan pappilan rengin vaimo parannuksen ja siitä alkoi sydänten vallankumous. Hiljalleen kapakat suljettiin, koska niihin ei riittänyt asiakkaita. Oikeuslaitos kävi tarpeettomaksi, sillä heränneet ihmiset alkoivat hoitamaan itse asiansa. Laestadius oli monipuolinen henkilö Taivalkosken metsäoppilaitoksen sali täynnä viimeistä sijaa myöten. Eikä turhaan.Tilaisuudessa maallikko sai huomata, että Laestadius oli ollut eläessään monipuolinen ihminen. Hän oli Lapin herättäjä ja suuri saarnamies, mutta myös mytologi, etnografi, kirjailija, uskonnon ja filosofian ajattelija.Maailma muuttuu, mutta luennoitsijoiden mukaan Laestadius oli valo, joka loisti pimeään ja joka johti pohjoisen ihmiset valkeuteen. Vääräniemi, Auni: Jalavan Kauppakartano vielä kerran seurakäytössä. Vanhanajan pirttiseurat esitteli sanankuuloa entiseen malliin. Koillissanomat 7.7.2000. Jalavan pirtissä pidettyjen lestadiolaisseurojen kulta-aika oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Samaisessa pirtissä perustettiin myös Taivalkosken Rauhanyhdistys. Nykyaikana ei Jalavassa enää lestadiolaisten pirttiseuroja järjestetä. Tiistai-iltana valjastettiin Kauppakartano kuitenkin taas seurakäyttöön. Ihmisiä saapui paikalle sankoin joukoín jo tuntia ennen tilaisuuden alkua. Nisukahvijono ulottui ulos saakka. Jalavassa pidetyt vanhanajan pirttiseurat eivät kuitenkaan olleet pelkästään näytöstä, vaan aitoa ja oikeata seuratunnelmaa. Pirtissä oli toki ihmisiä aivan vain menneen ajan tuntemuksia aistimassa ja muistia verestämässä, mutta myös sanaa kuulemassa. Sanaa kansalle tarjosivat taivalkoskelainen rovasti Erkki Piri ja Simon kirkkoherra Seppo Lohi,. - Uskovaisen ihmisen elämä ei ole aina tähdestä tähteen kulkua, vaan joskus on uskaltauduttava myös murheen laaksoon, saarnasi Lohi. Hän sanoi, että uskon asia on iloinen mutta vakava. Se on elämän mutta myös kuoleman asia. Kirjailija kunnioittaa uskoa Pirttiseuroihin osallistuivat myös kirjailija Kalle Päätalo ja Leena Päätalo. Lestadiolaisuus oli kiinteä osa kirjailijan lapsuutta, tosin hän ei itse uskoon tullut silloin, eikä sen jälkeenkään. Hän sanoo kuitenkin suuresti kunnioittavansa uskoa ja uskovaisia, eikä omien sanojensa mukaan aio pistää vastaan, jos viimeisinä päivinä sisäinen kääntymys tulisikin. Kirjoissaan Päätalo kuvaa lestadiolaisuutta lämpimästi, mutta totuudenmukaisesti. Erkki Piri sanoi, ettei hän ole törmännyt yhteenkään Päätalon teokseen, jossa ei sivuttaisi kirjailijan lapsuuden hengellistä maisemaa. - Hän ei pilkkaa. Päätalo kuvailee myös sellaisia asioita, joita eivät lestadiolaiset itse hyväksy, eli vilpillisyyttä ja kaksinaamaisuutta, kertoi Piri. - Päätalo kertoo kirjoissaan myös sen, että lestadiolaiset ovat raadollisia ihmisiä ja se on totta

 

Taivalkoski, Tyräjärvi;
Turpeinen, Riitta; Sukupolvet vaihtuvat - perinteet säilyvät. Tyräjärven Rauhanyhdistys 50 vuotta. PMS 26/ 24.6.1998.

Taivassalo: 
Nousiainen, Eino; Muisteluja Taivassalon kristillisyyden alkuajoilta. Eino Nousiaisen haastattelu Turussa 10.12.1978. Rauhan Side 2/1981, 11 -12.

Tampere:
Alitalo, Eero: Mika Kallunki kappalaiseksi Tampereelle. PMS 6/9.2.2000.
Mika Kallunki on työskennellyt Kalevan seurakunnassa vuodesta 1990 lähtien, jolloin hänet vihittiin papiksi Tampereen tuomiokirkossa. Työnsä seurakunnassa hän aloitti nuorisopappina. Viime syksynä seurakuntaneuvosto valitsi hänet vakinaiseen kappalaisen virkaan….

Ihonen, Markku: Lestadiolaista. Herätysliike Tampereella. Aamulehti 21.1.1991. Eero Lumijärven: "Teidän keskellänne. Tampereen Rauhanyhdistys 100 vuotta. SRK 1990." Arvostelu
–arvostelussa nähdään myönteisinä puolina:
>avoimuuden, toisaalta pieteettisyyden tuoreita ongelmia ja niihin liittyviä henkilöitä kohtaan
–kielteisinä:
-lestadiolaisuuden yleiseen historiaan käydään vain ohuesti. Siihen mitä lestadiolaisuus, sen uskonelämä on. Päästään tutustumaan vain vähän kurkistamalla. Yhdistysken historia esitetään irrallaan tai muodollisesti kytkettyinä yleisiin sosiaali- ja kulttuurihistoriallisiin yhteyksiin, ei myöskään evankelisluterilaisen kirkon kehitykseen viitata, rajaus tietoista? Sen voi selittää se, ettei kirjoittajalla ole ilmeisesti historian koulutusta

Läpi kaupunkeja ja kyliä. Tampere. Rauhan Side 1/1994, 10-12.

Nurminen, Kalle; Saarnaaja Antti Vainikan muistolle. Rauhan Side. 3/1979, 10 - 11.

Raittila, Pekka: Lestadiolaista kustannustoiminta Tampereella 1800-luvun lopulla. PMS 50/1959.
J.E.Pietiläisen, W.Toivosen kustannustoiminnasta, Lohduttaja-nimisen aikakauslehdestä (oli ennen Kristillisen Kuukausilehden ilmestymistä lestadiolaisten epävirallinen äänitorvi).

Taipale, Kaarina: Tampereen syyseuramuistoja 30 vuoden ajalta. PMS 40/1.10.1997.

Tampereen Rauhanyhdistyksen toimintaa. PMS 5/25.1.1972.

Terijoki:
Lintula, Matti: Lea Sohlmanin muistolle. Lähettäjä 7-8/1998, 25.
Muistelee Lea Sohlmania: Kykeni yksityiskohtaisesti kuvaamaan pieniä seuroja Terijoen huviloissa, joissa Helsingius-setä selitti sanaa

Tervola:
Melamies, Kauko & Laurila, Timo-Juhani & Leppänen, Ritva (PMS 12/21.3.2001.

Peuran lauluseuroissa muisteltiin menneitä.Tervolan Koivun Rauhanyhdistys on perustettu vuonna 1945. Sen toimialueeseen kuuluvat kylät sijaitsevat "kahen puolen jokea”: Kemijoen länsipuolella Koivu, Peura ja Loue sekä itäpuolella  Kivioja ja Suukoski. Yhdistyksen toiminta on hiipunut väen ikääntyessä ja vähentyessä. Lähetyspuhujat käyvät seuranpidossa noin kerran kuussa. Yhdessä järjestetään ompelu- ja lauluseuroja sekä myyjäisiä, joissa käy kyläläisiäkin. Kotisiioni on pienuudestaan huolimatta lauluseuravieraiden mielestä paras paikka…

Tervolan 50-vuotisjuhlaseurat (P.H.). PMS 13.8.1986.

Tervolan Rauhanyhdistyksen 50-vuotishistoriaa tiivistelmänä.. PMS 13.8.1986.

Teuva:
Luoma, Aaro; Huutolaispojan tie ihmisten opettajana. Saarnaaja Kalle Luoman muistolle. Rauhan Side 3/1988, 5 - 7.

Luoma, Kalle; Muisteluja hengellisen lapsuuden ajalta. Kalle Luoman haastattelu Turussa 9.12.1978. Rauhan Side 4/1979, 9 - 10.

Läpi kaupunkeja ja kyliä. Teuva. Rauhan Side 4/1992, 10-12.

Saarnaaja Oskari Valkaman muistolle. Rauhan Side 3/1987, 9-10.

Tamsi, Paavo Juhani; Saarnaaja Paavo Tamsin muistolle. Rauha Side 4/1993, 9 – 10.

Valkama, Oskari; Muistoja lestadiolaisesta herätysliikkeestä Teuvalla. Rauhan Side 1/1979, 9 - 10; 2/1979, 7.

Toholampi:
Kirsilä, Tapani; Toholammin ja Lestijärven Rauhanyhdistys perustettiin sotien jälkeen. PMS 49/2.12.1998.

Pöyhtäri, Heikki; Lestadiolaisuus tuli Toholammille 120 vuotta sitten. PMS 22/31.5.1995.

Toijala:
Lilvanen, Liisa: Toijalan ja ympäristön Rauhanyhdistys 25 vuotta. Toijala on ikivanhaa asutusta keskeisessä Hämeessä. PMS 21/26.5.1999.
Toijalan seudulla oli uskovaisia 1800-luvun lopulla ainakin Urjalassa ja vesilahdella, Akaan evankeliseen emäseurakuntaan ei lestadiolaisuus tiettävästi saanut jalansijaa vasta kuin 1940-luvun lopulla tai 1950-luvun alussa. Yhdistyksen jäsenmäärä on pysytellyt koko ajan samana, noin viitenäkymmenenä. Toijalassa 1970-luvun alku oli herätyksen aikaa. Sitä ennen paikkakunnalla oli vain muutamia uskovaisia. Toistakymmentä aikuista ja parikymmentä epäuskoisten kotien nuorta sai parannuksen armon

Tornio:
Elävä kristillisyys Tornion seudulla 1800-luvulla. PMS 6/4.2.1987.

Talollinen, torppari Pekka Tikkala (Viuhkola, Kaisajoki) oli Alatornion ensimmäisiä lestadiolaisia. Hän liittyyi lestadiolaisuuteen talvella 1863 ja toimi saarnaajana jo samana vuonna. Pekka Tikkala oli syntynyt 16.7.1832 Alatornion Yliraumolla. Hän asui myöhemmin Alavojakkalassa, Karungissa ja vuodesta 1897 alkaen Alatornion Pirkkiössä. Pekka Tikkala avioitui kaksi kertaa 17.2.1856 Kreeta Kaisajoen kanssa. (1833 - 15.12.1868) ja Maria Ahvenjärven kanssa (10.1.1850 - 1.3.1922). Pekka Tikkala kuoli 11.5.1911 palattuaan saarnamatkalta Himangalta. Pekka Tikkalan poika Jaakko Arvid Tikkal (31.8.1872 - 22.12.1956) oli myös tunnettu saarnamies. Sekä Pekka Tikkala että hänen poikansa Arvid Tikkala kuuluivat 1900-luvun alun hajaannuksen jälkeen vanhoillislestadiolaisuuteen. Lähteet: Raittila 1967, n:o 509.; Ihme & Okkonen 1987, 15 - 16.

 

Ruotsin Ylitornion Matarengissa 2.11.1827 syntynyt lasimestarin poika Petteri Aapraham Stark elätti itsensä mäkitupalaisena, muurarina ja lasimestarina. Tarkan Petteri, jolla nimellä häntä kutsuttiin, toimi avustajana Laestadiuksen lähetyskoulussa Ruotsin Ylitorniolla 1854. Saarnamatkoilla hän kulki ainakin 1880-luvulta alkaen Norjassa, Tornionjokilaaksossa ja Etelä-Suomessa sekä aina pietarissa saakka. Käydessään 1900-luvun alussa Pietarissa hän ihastui paikalliseen lestadiolaisuuteen (ilmeisesti narvalaisuuteen) ja yksinäistyi kotipaikkakun-nallaan. Petteri Stark asui elämänsä varrella Kaaresuvannossa, Ruotsin Ylitorniolla, Norjan Lyngenissä ja vuodesta 1894 Torniossa. Hän oli naimisissa kaksi kertaa, 15.1.1860 alkaen Anna Liisa Poikkisalmen (9.8.1833 - 1880-luku) kanssa ja 16.9.1888 alkaen aatelissukuisen Marie Lousise Stjerncrantzin (2.7.1849 - 4.6.1926) kanssa. Petteri Stark kuoli 10.2.1913 Torniossa. Lähteet: Raittila 1967, n:o 484.; Ihme & Okkonen 1987, 17.

Isotalus, Alpo; Alatornion pitkäaikainen kirkkoherra O.H.Jussila. PMS 31/29.7.1987.

Kallioranta, Niilo; Keskitalo - pirttiseuroja monen sukupolven ajan. PMS 31/29.7.1987.


Kallioranta, Niilo; Lestadiolaisen kristillisyyden tulo Alatorniolle. PMS 31/29.7.1987.

Kinnunen, Eero; Kristillisyyden vaiheita Torniossa vuodesta 1845 lähtien. PMS 45/4.11.1981.

Oravainen, Lauri: Kuolemaan asti uskollisia Herran sotureita. Sotilaspastori Matti Iivari Äijälä. SLL 9/1944, 192 – 193.
Keväällä 1935 Tornion yhteislyseostä ylioppilaaksi tulleista pojista oli kokonaista neljällä selvänä sananpalvelijan kutsumustielle antautuminen. Kaksi tästä joukosta on nyt hyvän kilvoituksen kilvoitellut ja uskossa juoksunsa päättänyt. Toinen heistä oli 4.8.1944 sankarina kaatunut sotilaspastori Matti Iivari Äijälä. Matti Äijälä syntyi 25.5.1917 Alatorniolla. Jo varhain vanhempansa menettäneenä, hän sai hyvän kodin tätinsä luona Torniossa, josta hän koulunsa käytyään tuli ylioppilaaksi 1935. Seuraavana syksynä hän aloitti Helsingin yliopistossa teologiset opintonsa, jotka hän lahjakkaana, selväpiirteisenä ja tarmokkaana nuorukaisena jo ennen sotia saattoi loppuvaiheeseen. Sodat kuitenkin keskeyttivät lupaavat opinnot, niin että valmistuminen seurasi vasta syksyllä 1943…..Omalle alalle Matti tunsi tulleensa vasta silloin, kun hän sai alkaa käyttää "kuninkaallisen papiston" valtuuksia siihen ulkonaisenkin vihkimyksen saaneena. Sisäisesti hän oli päässyt tämän "pyhän kansan" jäsenyyteen jo opiskeluaikansa alussa, kun hänelle kirkastui elävästi kadotettu tilanteensa ja hän sai kuulla kohdallensa sovituksen sanan Jeesuksen nimessä ja veressä. Lujin sitein hän tunsikin aina olevansa kiinnitetty niihin veljiin, jotka olivat saaneet armon olla auttamassa häntä elämän tielle. Tieto osansa suuruudesta auttoi Mattia pelkäämättä julistamaan evankeliumia. Siitä hän rohkeasti puhui rintamalla. Evankeliumin kirkkaana julistajana häntä rakastettiin myös siinä ainoassa siviiliseurakunnassa, Merijärvellä, missä hän kaksi kuukautta ehti toimia. Siellä hän Wäinö Havaksen aikaisempia seurapolkuja kulkien uuttersti teki Jumalan valtakunnan työtä.

Rantamaula, E.V.: Saarnaaja Eetu Hurulaa

Tornionjokilaakso:
Jussila, O.H.: Vähän valaistusta laestadiolaisherätyksen erääseen ajankohtaan. Maitojyvä 1950, 6 – 10.
esitys perustuu talollinen, kirkonisäntä ja kirkolliskokouksen jäsen Heikki Laurin (*4.4.1928 Turtolassa, k. 23.2.1920 Turtolassa) Turtolasta, talollinen Heikki Jolman (*14.1.1835 Turtolassa, missä kuollut 10.7.1927) ja talonemäntä Stiina Kaisa Jolman (os. Lantto, *31.8.1841 Ruotsissa, k. 24.3.1926 Turtolassa) haastatteluihin vuodelta 1913.

Palola, Ari-Pekka: Laestadius-näyttely pysähdyttää ajattelemaan uskon peruskysymyksiä. "Tuntureilta taajamiin" avattiin Kolarissa. PMS 3/19.1.2000.
Kolarin kuntakeskuskessa avattiin 13.1.SRK:n tuottama näyttely "Tuntureilta taajamiin". Sen järjestämiseen ovat osallistuneet myös Tornionlaakson neuvosto ja Tornionlaakson maakuntamuseo. "Toivomme , että näyttely saisi osaltaan korjata virheellisiä käsityksiä tästä kristillisyydestä", totesi Matti Lääkkö…Lääkkö ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että vanhoillislestadiolaiset kutsuttiin osallistumaan Laestadiuksen juhlavuoden projektiin. Hän totesi näyttelyn olevan esimerkki siitä työstä avoimuuden ja julkisuuden hyväksi, mitä on pitkään tehty….Pelkkä tapa tai yhteisön antama ulkonainen turvallisuus ei esimerkiksi saisi liikkeelle niitä kymmeniätuhansia nuoria, jotka osallistuvat vuosittain suviseuroihin. Lääkkö totesi myös, että Laestadiuksen terävä puhetyyli sopi sen ajan ihmisten keskuuteen, mutta nykyajan ihminen ei kuuntelisi tällaista puhetta. "Jumalan evankeliumi etsii kussakin ajassa sellaisen muodon, jolla se saavuttaisi ihmisen sydämen ja saisi aikaan muutoksen."….
Voitto Savela totesi puheenvuorossaan lestadiolaisuuden väitetystä kulttuurivihamielisyydestä, että sellainen kulttuuri, johon kuuluu juopottelu ja siihen liittyvät ilmiöt, joutaakin tuhoutua….
Tornionlaakson neuvoston Laestadius-projektin koordinaattori Raisa Lantto: "Nykyisin Tornionlaakson ihmisten tiedot Laestadiuksesta ja lestadiolaisista ovat vähäisiä. Kun tietoa puuttuu, syntyy huhujen perusteella helposti kielteinen kuva lestadiolaisuudesta. Näyttely ja muut juhlavuoden tilaisuudet kertovat siitä ja vaikuttavat positiivisesti ihmisten asenteisiin."
Kolarin koulutoimenjohtaja Anna-Liisa Keskitalo toivoi, että näyttely olisi siunauksellinen ja toisi myönteisiä käsityksiä niiden ennakkoluulojen tilalle, joita tietämättömyys saa aikaan. Hän toivoi myös, että Siionin Laulut eivät koskaan lakkaisi kaikumasta Tornionlaaksossa. Juhlavuoden kunniaksi niitä opetellaan kaikissa Kolarin ala-asteen kouluissa.

Pikkuaho, Merja: Varför blev Laestadianismen så framgångsrik I finska Tornedalen – en studie om förhållandena I finska Tornedalen. En religionspsykologisk betraktelse. http://www.hig.se/u-inst/religion/AB/1999/redovismom4/problemba…/merja.pikkuaho.ht

Turku:
Luoma, Aaro; Huutolaispojan tie ihmisten opettajana. Saarnaaja Kalle Luoman muistolle. Rauhan Side 3/1988, 5 - 7.

Luoma, Kalle; Muisteluja hengellisen lapsuuden ajalta. Kalle Luoman haastattelu Turussa 9.12.1978. Rauhan Side 4/1979, 9 - 10.

Läpi kaupunkeja ja kyliä. Turku. Rauhan Side 2/1995, 9 –12.

Poisnukkuneita. Saarnaaja Olavi Savon (*16.6.1908 Lahti, k. 17.7.1998 Turku) muistokirjoitus: esikoislestadiolainen koti, saarnaajaksi 1950-luvun alussa.

Turun rukoushuoneiden vaiheista. Rauhan Side 1/1985, 17.

Vesterinen, Toivo; Hellän rippi-isän muisto elää. Saarnaaja Eino Nousiaisen muistolle. Rauhan Side 2/1990, 8 - 9.

Tyrvää:
Poisnukkuneita. Kirkkoherra, rovasti Eino Kolarin muistokirjoitus. Rauhan Side 1/1996, 4.
*16.1.1904 , k. 3.1.1996 Tyrvää
-säännöllinen seuravieras runsaan kymmenen vuoden ajan, pyydettiin usein puhumaan

Vuorma, Maria: Entisen kauppiaan Johan Mantereen muistokirjoitus. SLL 12/1942, 275.
–kuoli kotonaan Tyrväässä 29.9.1942 77-vuotiaana. Syntyisin Pudasjärveltä, kilvoitteli "elävässä uskossa" hamasta nuoruudesta viimeiseen hetkeensä asti…

Utajärvi;
J(unttila), I(rja); Kalle Honkala (1878 – 1952). SLL 5/1995, 16.

Määttä, Toivo; Lars Levi Laestadiukselle taivaan valtakunnan avaimet olivat tuttu käsite. PMS
26/25.6.1997.

Utajärvi, Juorkuna:
Ikonen, Heikki; Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. PMS 52-
53/30.12.1998.

Uukuniemi:

Vanhoillislestadiolaista seuraväkeä Uukuniemen Niukkalan kyläss Ahokkaan pirtin edustalla 17.10.1937. Keskellä edessä istuva partainen mies on paikkallisena saarnaajana toiminut Jooseppi Kokko. Kivinen, Liisa; August Suomalainen 102 vuotta. PMS 6/5.2.1992. Kivinen, Liisa; August Suomalaisen muistolle. PMS 13/29.3.1995. Herra näki hyväksi kutsua luokseen uskonsisaremme Maria Loviisa Käyhkön, joka kuoli Laukaan sairaalassa munuaistulehduksen murtamana 13.7.1928 54 vuoden 10 kuukauden 11 päivän vanhana kilvoiteltuaan uskossa lähes vuotta horjumattomana evankeliumin toivossa. (Saarnaaja Pekka Käyhkön puoliso). Aila Käyhty: Yhden naisen tarina on tuhansille tuttu. Uukuniemen Hildan tie oli työtä ja taivallusta. Liisa Leinosen kirjoittaman Hilda Ahokkaan (os. Matikaisen) elämäkertaromaanin "Ettäälle omasta koista" arvostelu (HS 9.5.1999): Leinonen, Liisa; Muistojen kirjaa selaamassa. (Helena Makkosen elämänvaiheita). PMS 49/2.12.1998. Matikainen, Pauli; Väinö Johannes Matikainen 75 vuotta. PMS 23.10.1985.

 Utsjoki:
Erämaja, Tapani: Ola Pieski 62 Utsjoelta Turkuun. Saamelaisilla nyt oma kirkolliskokousedustaja. Kotimaa 44/20.4.1982.
–mainitsee olevansa ensimmäinen vanhalestadiolainen (esikoislestadiolainen) kirkolliskokousedustaja

Poisnukkuneita Ola Pieskin (*6.2.1920 Utsjoki, Karigasniemi, k. 7.11.1996 Utsjoki) muistokirjoitus.
-esikoislestadiolainen koti, parannus 1953, vuoden 1982 – 1985 kirkolliskokouksessa ensimmäinen saamelaisten ja esikoislestadiolaisten edustaja.

Pentikäinen, Samuli: Sieltäkö ne taivaan vieraat tulivat. SLL 4/1993, 20 – 23.
–kertomus lähetysmatkasta Norjan Vesisaareen. Matkan yhteydessä poikettiin Jalmari KeräsenVenäjällä Kalastajasaarennon Aareslahdessa 11.7.1910, tullut vanhempiensa mukana Petsamon Vaitolahteen 1921. Jalmari Keräsen isän Pekka Keräsen isä oli saanut parannuksen armon 1880-luvulla, kun norjalaisia kalastajia oli tullut syksyisin Muotkavuonolle, Sekä isä että isoisä olivat menneet myöhemmin isoesikoisuuteen. Isä oli saanut palaamisen armon sodan jälkeen Ivalossa., Jalmari 1960-luvulla

Uurainen:
Honkala, Lasse; Kesäseurat Uuraisissa. Uuraisten Rauhanyhdistys 25 vuotta. PMS 35/26.8.1987.

Uusikirkko:
Hirvisuo, Erkki; Penin papan elämänkokemuksia. "Hyvä Paimen kun löysi ja kotihin toi". PMS
9/1982.

Lehtonen, Elma; "Taivaan Isä antoi voimia jokaiselle päivälle". Saima Harmaa läksi kahdesti
evakkoon pienten lasten kanssa. PMS 46/11.11.1987
-Uudenkirkon lestadiolaisuudesta hieman

Vaasa:
Kuula, Matti: Kuinka löysin armollisen Jumalan (julkaistu aikaisemmin Kristillisessä Kuukausilehdessä 15.6.1883). PMS 40/1959

Vammala:
Läpi kaupunkeja ja kyliä. Kokemäki-Huittinen-Vammala. Rauhan Side 3/1986, 10 - 12.

Poisnukkuneita. Saarnaaja Yrjö Peltosen muistokirjoitus. Rauhan Side 2/1999, 4.
*23.4.1920 Teuvalla, muutti sodan jälkeen Lahteen, jossa sai "parannuksen armon" 1948, solmi avioliiton 1955 Elvi Pinomäen kanssa. Perheeseen syntyi 13 lasta. Kehoitettiin 1958 lukemaan pyhäkokouksissa ja myöhemmiin myös puhumaan. Kuoli Vammalassa 5.2.1999.

Vantaa:
Määttä, Toivo; Uudessa toimitalossa riittävästi tilaa. Rekolan Rauhanyhdistyksen juhlassa korostui
Raamatun arvovalta. PMS 42/20.10.1993.

Varkaus:
I.,H.: Paavo Kinnusen muistokirjoitus. SLL3/1943, 60.
Herran kansan sapatinlepoon nukahti Varkauden Puurtilan kylässä viime tammikuun 28 p:nä Paavo Kinnunen, syntynyt Leppävirralla, 77 vuoden vanhana. Hän sai herätyksen rippikouluaikanaan, mutta elävän uskon hän käsitti vastaa miehuusiässä ollessaan. Hän oli Jumalan valtakunnan horjumattomia jäseniä, pysyen aina Kristuksen opissa. Sillä lahjalla, jonka Jumala hänelle oli antanut, hän puhui Jumalan sanaa kotipaikkakunnallaan. Rauhanyhdistyksen toimissa hän oli ahkera, eikä hän säästänyt aikaa eikä varojaan, vaan palveli niillä Jumalan seurakuntaa. Hän oli johtomiehenä Rauhanyhdistyksen seurahuonetta paikkakunnallemme rakennettaessa….
Samassa lehdessä Paavo Kinnusen kuolinilmoitus sivulla 50:
Paavo Kinnusen syntymäaika 25.1.1866

Vieremä:
Hortamo, Tuula; Vieremäläissyntyinen Kaarlo Toppinen: Marttisenjärven taloissa saarnasivat
naiset syntejä anteeksi. Iisalmen Sanomat 26.6.1992.

Lipponen, Elvi: Vieremällä pidetty seuroja pirteissä jo 50 vuotta. Vieremän Rauhanyhdistyksellä 50-vuotisjuhla. PMS 38/22.9.1999.

Vieremän Ry perustettu 29.8 1949 Terho ja Anna Onnelan talossa, keskeisimpiä seurapaikkoja ovat olleet Pitkässämäessä Terho Onnelan ja Topias Karppisen, Saarisilla Arvi Niskasen ja Heikki Tiikkaisen ja Honkajärvellä Reino Kahasen (ent. Gellberg) talot. Kirjoittaja muistelee vanhoja lestadiolaiskristittyjä Vihtori ja Aada Ollikaista, Anni Kauppista, Taavetti Hälistä ja Aappo Skombägiä.

Viitasaari:
Paananen, Einari: Viitasaarelta 29.7.1928. SLL 1928, 187.
On täälläkin pieni joukko, jotka ovat armosta uskomassa…Monta on kunniassa, rovasti Emil Thauwon ja monta muuta. Rakas veli, pastori Pauli Kauppinen on muuttanut toiselle paikkakunnalle. Ei ole sielun paimenta, joka saarnaisi elävää evankeliumia. Ei ole muita puhujina kuin Oskari Hellström ja Janne Paananen Kolimalla, joiden saarnan kautta olen uskonut armoevankeliumiin. He ahkeroivat puhua Jumalan sanaa. Kolimalla on toistakymmentä uskovaista…

Poisnukkuneita: Rovasti Heikki Halmesmäki nukkui Jumalan lasten lepoon Oulussa 3.5.1959. PMS 19/6.5.1959.
*Kiikoisissa 6.10.1891, vihittiin papiksi Porvoossa 4.6.1914, toimi Viitasaaren seurakunnan kappalaisena 1914 – 1957 > Pelkosenniemen kirkkoherraksi 1957
Osallistui vapaussotaan, osallistui aktiivisesti suojeluskuntatoimintaan, sanomalehti Sisä-Suomen päätoimittajana 1929-1930 sekä Viitasaaren Seudun kustantaja ja toimittaja 1933-1944. Pakinoi lehdessä nimimerkillä "Pihkurin Pekka". Sai parannuksen armon 1930-luvun alussa. Oli Viitasaaren Rauhanyhdistyksen perustajajäsen.

Vihanti, Alpua:
Jussila, Heikki: Saarnaaja Juuso Kettusen muistokirjoitus. SLL 2/1942, 27.
*22.12.1884 Kiuruvedellä, toimi sananpalvelijana Vihannin Alpualla, k. elokuun alussa.

Lampela, Raili: Vihannin Alpuan Rauhanyhdistys 70-vuotias. Kylällä pidettiin seuroja jo 1860-luvulla. "Tauti tarttuu". PMS 34/25.8.1999.
Alpuan kylällä on lestadiolainen kristillisyys saanut jalansijaa yli 130 vuotta sitten…kylällä on tiettävästi pidetty seuroja jo 1860-luvulla. Kylällä tuolloin asustanut Kustaava Häkkilä oli varoitellut kyläläisiä menemästä seuroihin ja perustellut tätä sillä, että "tauti tarttuu". Hän oli kuitenkin ollut varma, ettei "tauti" tartu hänen itseensä ja mennyt uteliaisuuttaan seuroihin. Kustaava oli istahtanut seurapenkille, kuunnellut Jumalan sanan selitystä. Saarnattu Jumalan sana satutti – "tauti" tarttui. Kustaava sai parannuksen armon ja lähti kilvoittelemaan Jumalan lapsena. Solmittuaan avioliiton niin ikään vasta parannuksen armon saaneen naapurinsa Kalle Taskilan kanssa avasivat Kustaava ja Kalle ovet Jumalan lapsille, ja talossa pidettiin ahkerasti seuroja jo 1860-luvulla. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Alpuassa koettiin erikoista herätysten aikaa….Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 27.1.1929, Kokouksen 15 osallistujaa olivat yksimielisiä yhdistyksen tarpeellisuudesta…Yhdistyksen perustamisvuonna ostettiin Alpuan meijeriltä tontti omaa toimitaloa varten. Sitä ennen oli jo ostettu yhdistykselle vanha rakennus toimitaloksi…Talo nousi nopeasti sillä jo marraskuussa 1929 kokoonnuttiin omaan toimitaloon ensimmäisiin seuroihin…Viime vuosikymmeninä yhdistyksen jäsenmäärä on vaihdellut 30:n ja 40:n välillä. Suurimmillaankin se on ollut vain hieman yli 50:n.

Nimim. –a: Saarnaaja Juuso Kettusen muistokirjoitus. SLL 3/1942, 69.
*Kiuruvedellä 22.12.1884, k. 24.7.1941 lyhyen sairauden jälkeen. Piti kotikylässään seuroja miltei joka pyhä.

Tiirola, Heikki; "Jumalan sana kantoi runsasta hedelmää". Alpuan Rauhanyhdistys 60 vuotta. PMS 31/2.8.1989.

Tölli, Pekka; Pienessä Siionissa kaikki tuntevat toisensa. Alpuan Rauhanyhdistys 60 vuotta. PMS
31/2.8.1989.

Vihanti, Rukkisperä;
Lampela, Helvi: Vihannin Rukkisperän Rauhanyhdistys r.y. 40 vuotta. PMS 7/15.2.1978.

Viipuri:

Viipurin vanha rauhanyhdistyksen toimitalo ennen purkamistaan kuvattuna 1972

Hartala, Valma; Viipurin Rauhanyhdistyksen perustamisesta 80 v. (19.3.1970). Viipurin
lestadiolaisuus ennen v. 1900. PMS 51/1970.

J(unttila), I(rja) Kustavi Lounasheimo (1882 – 1948). SLL 4/1994, 18.
*2.9.1882 Viipurissa, valmistui papiksi 1915 > muutamia vuosia Pieksämäen yhteiskoulun opettajana > Viipurin esikaupunkipapiksi > 1932 viralliseksi apulaiseksi Viipurin tuomiokirkkoseurakuntaan < sodan jälkeen Helsinkiin, k. 5.1.1948.

Koskimäki, Yrjö; Viipurissa syntynyttä Siionin laulujen runoutta. Kustavi Lounasheimo (1882- 1948). Pappi ja runoilija. SLL 10/1996, 14 – 15.

Laitinen, Regina; Omakohtaisia kokemuksia n.k. kososlaisuudesta.PMS ?/?.1962.

Lounasheimo, Kusti; Kirje Tornioon 8.3.1933. SLL 9/1963, s. 174-176.

Nurminen, Kalle; Saarnaaja Antti Vainikan muistolle. Rauhan Side. 3/1979, 10 - 11.

Pasanen, Helvi; Uskovaisia iltakylässä Viipurissa. PMS 48/29.11.1989.

Pasanen, Helvi; "Viipurin tytöt". PMS 48/29.11.1989.

Pelkonen, Pentti; Viipurista töitä monelle kristitylle. Viipurin lestadiolaisuuden varhaisvaiheet:
PMS 15/12.4.1995.

Suikkari, Jussi; Väärästä hengestä on tehtävä parannus. PMS ?/? 1962
-kirjoittaa Regina Laitisen artikkeliin (kososlaisuudesta) liittyen

Vimpeli:

J(unttila), I(rja): Matti Kivinen (1923 – 1997). SLL 6/1999, 16 – 17. *9.10.1923 Vimpelissä maanviljelijäperheeseen, haavoittui sodassa miinaräjähdyksessä ja menetti näkönsä >herätti omantunnon >Vimpelin Sääksjärvellä 1949 pidetyissä seuroissa parannus, oli perustamassa Vimpelin Rauhanyhdistystä 1950 ja oli johtokunnan jäsenenä kuolemaansa saakka. Toimi kotipaikkakunnallaan pyhäkoulunopettajana, asetettiin puhujaksi 1952, solmi avioliiton 1943 lappajärvisen Taimi Vanhatuvan kanssa. Perheeseen syntyi 11 lasta. Matti Kivinen kuoli 22.5.1997. Niemi, Martti:Lapsuusvuosina luodaan kestävä pohja elämälle. Ilkka 22.1.2001. Vimpelin Ry:n 50-vuotisjuhlassa painotettiin ajan tärkeyttä. Vimpelin kirkolla olivat lestadiolaiskristityt laskettavissa yhden käden sormilla 50-luvun puolivälissä. Mutta koulujen alettua toiminta aina vilkastui. Perhosta, Alajärveltä ja Lappajärveltä tuli uskovaisia lukiolaisia mukaan. - Elämän kunnioittaminen sen ensi hetkestä viimeiseen asti ei ole vain uskonnollinen tai eettinen asia. Se merkitsee myös arkisen aherruksen keskellä huolehtimista omasta terveydestä, läheisistä ihmisistä, kodista ja perheestä, muistutti rovasti Teuvo Aho kuulijoitaan Vimpelin Rauhanyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa sunnuntaina. Juhlapuhujaksi tilaisuuteen kutsuttu Aho asuu nykyisin Haapavedellä, mutta on perholaissyntyisenä käynyt lukiota Vimpelissä. Yhdistyksen historiikin juhlaa varten koonnut koulutoimenjohtaja Pentti Sippola Ruukista on vimpeliläisille vielä tutumpi mies, sillä hän on toiminut aikoinaan opettajana Lakaniemen koululla. Päivän vietto alkoi juhlamessulla kirkossa, jossa saarnasi rovasti Pekka Sippola Kemistä. Liturgina toimi Vimpelin v.s. kirkkoherra, rovasti Ilmari Joensuu. Aho painotti puheessaan annetun ajan oikein käyttämistä, koska meillä on vain yksi elämä. - Tässä elämässä jokainen päivä on ainutkertainen hetki ja mahdollisuus, hän sanoi. Ahon mukaan lapsuus ja nuoruus ovat niitä aikakausia, jolloin luodaan kestävää pohjaa elämälle. Siksi vanhempien ja koko yhteiskunnan olisi syytä havahtua huomaamaan, missä ollaan nyt menossa. - LASTEN JA NUORTEN ei tarvitse ottaa liian aikaisin sitä vastuuta ja aikuisen ihmisen roolia, mikä ei heille vielä kuulu. On annettava aikaa kasvulle ja kypsymiselle. - Jos tämä laiminlyödään, menetetään usein jotain korvaamatonta, Aho pelkäsi. Vimpelin ja sen ympäristön Rauhanyhdistys perustettiin 21. marraskuuta 1950. Nimestä voi Pentti Sippolan mukaan päätellä, että tuolloin ajateltiin jonkin lähipitäjänkin saamista mukaan. Ensimmäinen puheenjohtaja oli kuulun saarnamiehen Antti Koskelan poika Leander Koskela. Muina jäseninä olivat Kullervo Latvala, Väinö Lehtimäki, Eemil Lehtimäki, Kyllikki Latvala, Antti Pajala, Reino Isojoki, Heikki Vesterbacka ja Matti Kivinen. Näistä Kivinen oli johtokunnassa reilusti yli 40 vuotta eli 90-luvulle saakka. Sotasokea Kivinen oli kysytty saarnamies myös Vimpelin ulkopuolella. Voimakasäänisen puhujan julistaessa koettiin aina juhlaa hänen saarnatessaan, tiesi Sippola. Kivisen saarnatoiminnasta ja ihmisten tapaamisista on Oulaisissa tekeillä tutkielma hänen tyttärentyttäriensä toimesta. Sippola sanoi odottavansa koosteen valmistumista suurella mielenkiinnolla. - Siinä tulee varmasti korostumaan Matin verraton huumori, jota hän käytti kaikissa muissa tilanteissa paitsi saarnoissaan. - Hänellä oli armoitettu puhuttelijan lahja, luonnehti Sippola Kivisen mutkatonta lähestymistapaa. Jumalan tärkeimmäksi työvälineeksi Vimpelin Siionissa Sippola rohkeni väittää kuitenkin vuosina 1855-1923 elänyttä Pappi-Annia eli Anna Juhontytär Elglandia (o.s. Lassila). Annin ja Antin talossa Sääksjärvellä pidettiin ahkerasti lestadiolaisseuroja. Vaivaa näkien pariskunta haki puhujat kylään hevoskyydillä vaikka Kokkolasta asti. - Vimpelin rajojen sisällä on Pappi-Annin työn kautta uskonut useampi kuin yhdenkään miehen myötävaikutuksesta, vakuutti Sippola. Kuukausittaisia seuroja Vimpelin rauhanyhdistys päätti vuonna 1973 pitää vuoroin kirkolla, Sääksjärvellä ja Hallapurolla. Myöhemmin seuratoiminta vakiintui kahden viikon välein toistuviksi ja pääasiassa seurakuntatalolla järjestettäviksi kokoontumisiksi. Lasten päiväkerho alkoi vuonna 1974. Kolme vuotta myöhemmin kasvatustoimintaa monipuolistettiin raamattuluokilla. Pyhäkoulu eriytyi rauhanyhdistyksen omaksi toiminnaksi vuonna 1982. 50-vuotisjuhlan avaus- ja päätössanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Mattila. Musiikkiesityksin tilaisuutta rikastuttivat Vimpelin ja Perhon rauhanyhdistysten nuoret. Huipentumana kuultiin Juhlakantaatti Oi Jumala kuink' iloitsen. Ryhmää johtivat kanttorit Arto Harju ja Arto Turpela Runtti, Hanne: Sotasokeasta saarnaajasta Matti Kivisestä kaivataan tietoja. PMS 36/6.9.2000. Matti Kivisen tyttärentyttäret Katriina Hertteli ja Anna Virtanen ovat monesti saaneet kuulla pappansa olleen yötä ja käyneen kylässä milloin missäkin eri puolilla Suomea...Matti Kivisen sukulaisten keskuudessa on herännyt ajatus koota kertomuksia hänen lukuisilta puhujamatkoiltaan..... keskeiset henkilötiedot: Veikko Matti Kivinen *9.10.1923-22.5.1997 -syntyi Vimpelin Pokelassa -haavoittui vuoden 1943 elokuussa yliherkän miinan räjähdyksessä ja menetti näkönsä ja toisen kätensä -avioitui joulukuussa 1943 Taimi Vanhatuvan kanssa -pariskunta sai "parannuksen armon" kesällä 1949 -kutsuttiin sananpalvelijan tehtävään vuonna 1952 -toimi sananpalvelijana ensiksi kotipaikkakunnallaan ja myöhemmin laajemmallakin alueella -sai "kutsun vanhurskasten lepoon" 22.5.1997

 Virrat:
Lahtinen, Paavo: Erämaiden pohdiskeleva tienraivaaja. Sakari Henrik Lahtinen 8.7.1930 – 18.7.1993. Rauhan Side 4/1999, 12-13.
*Laatokan rannalla Impilahden pitäjän Pitkärannassa Heikki ja Heleena Lahtisen ratatyömieskodissa, Erkkilän talon yläkerrassa. Vanhemmat esikoislestadiolaisia. Karjalasta > Keski-Pohjanmaa > Oulu > Pori, sota-aikana Limingan Temmesjoella. Koulun jälkeen hakeutui rautateiden palvelukseen, jossa toimi vuoteen 1983. Jäi silloin eläkkeelle Sallan asemapäällikön virasta, muina pidempiaikaisina työrupeamina Pori ja Virrat.
Avioitui Sylvi Lammisen kanssa 1950, kuusihenkinen perhe muutti 1958 Virroille, sieltä 1976 Sallaan, eläkkeelle jäämisen jälkeen takaisin Virroille ja sieltä 1991 Ouluun
Saarnaajan tehtävään 1950-luvun lopulla Virroilla, osallistui Inkerin työhön ja 1988 aloitettuun Laestadiuksen saarnakirjojen valmistelutyöhön.

Poisnukkuneita Saarnaaja Sakari Lahtisen muistokirjoitus. Rauhan Side 4/1993, 4.
*8.7.1930 Pitkäranta > Keski-Pohjanmaa > Oulu > Pori >Virrat 1958, jossa pian saarnaajaksi > 1976 Salla, k. 18.7.1993

Läpi kaupunkeja ja kyliä. Virrat. Rauhan Side 1/1991, 10.

Vuolijoki:
70 vuotta täyttää 20. 11. -65  maanviljelijä, saarnaaja KALLE VALTANEN Vuolijoen Ojanperän Tasangolla. PMS 47/17.11.1965

Kalle Valtanen on syntynyt Vuolijoella. Hän on tarmokkaasti viljellyt Tasangon tilaa ja ollut myös valtion metsänvartijana. Veljen kykyjä on käytetty monissa kunnallisissa ja seurakunnallisissa luottamustoimissa.

Elävässä uskossa on veljemme kilvoitellut  jo yli 50 vuotta. Herran seurakunta on kutsunut veljen sananpalvelijan tehtävään ja hän on kotiseudullaan ja lähiympäristössä nöyryydellä ja vaatimattomuudella tätä työtä toimittanut. Veljemme on Vuolijoen Rauhanyhdistyksen perustajajäseniä ja on kuulunut pitkät ajat sen johtokuntaan ja on ollut johtokunnan puheenjohtajana.

Toivotamme veljelle Jumalan siunausta…

Rauhaniemi, Kaisa; Elävää kristillisyyttä 1930-luvulla Oulujärven etelärannalla. "Siitä lähtien
ymmärsin, että tuonkaltaisella uskolla tullaan autuaaksi. PMS 12/19.3.1986.

Jokelainen, Seppo Evankeliumin ja Jumalan työn juhla. Vuolijoen Rauhanyhdistys 50 vuotta.
PMS 4/23.1.1991.

 Värtsilä:
J(unttila), I(rja): Juho Leskinen (1872 – 1953). SLL 6/1995, 18.

Laitila, K.E.; Heikki Vasarainen + (muistokirj.) SLL 10/1948.
-toimi saarnaajana Värtsilässä n. vuodesta 1893 alkaen.

(Kinnunen), Erkki; Aino Piiroinen 80 vuotta. PMS 48/28.11.1990.

Ne tulivat meille melkein samaan aikaan öljylamppu ja elävä kristillisyys. PMS 11/1954.
Juho Nenosen muistelmia Värtsilän lestadiolaisuudesta

Yli-Ii:
Elävän kristillisyyden vaiheita Yli-Iin Karjalan kylässä. PMS 44/29.10.1980.

"Seurapaikkana oli eloliiteri tai navetta"... Yli-Iin RY 30 vuotta. PMS 44/29.10.1980.

Yli-Ii, Jakkukylä:
Kananen, Pirjo; Vuosikymmenien toive omasta toimitalosta toteutui Jakkukylällä. PMS 15/15.4.1993.

Määttä, Toivo: Rauhanyhdistyksiä sodan raunioille. Yli-Iin Jakkukylän Rauhanyhdistys 50 vuotta. PMS 8/19.2.1997.

Ylikiiminki:
J(unttila), I(rja); Kalle Honkala (1878 – 1952). SLL 5/1995, 16.

Jurvakainen, Veikko; Vuoton rannalla asujat varoittivat "heikoista jäistä". Vuoton Rauhanyhdistys 40 vuotta. PMS 50/10.12.1997.

Wathen, Sirkka; "Myös isämme uskoivat ennen ja kylvivät leikkasivat". Ylikiimingin Rauhanyhdistys 50 vuotta. PMS 5/29.1.1997.

Ylitornio:

Junnu Rautio vaimonsa Karoliinan kanssa Gummerus, Erkki: Muistelmia Raution Junnusta. Maitojyvä 1950, 19 – 24. –muutamin paikoin tahdottiin kristillisyyteen tuoda käsitystä, että maallisisa asioissa voi olla kommunisti, kunhan vain autuuden asiassa uskoo Raamatun mukaan. Tällaista piti Junnu mahdottomuutena ja vastusti aina. Jumalankielteisyyttä arvostellessaan käytti hän kerran myös sanoja "piru tahtoisi imeä kristittyjen verta". Junttila, Irja; Juhani Rautio (1849 – 1931). SLL 6/1993, 19. Kallunki, Uuno: Muutamia ajatuksia Juhani Rautiosta (s. 20.4.1849 – k. 20.11.1931). Siionin Joulu 1965, 30 – 33, 43.

Ylivieska:

Heikkilä, Kimmo; Vapautetut sydämet. Ylivieskan Rauhanyhdistyksen historia valmistui. PMS
52-53/30.12.1998. Rauhanyhdistys 100 vuotta. Kotimaa 25/20.6.1996.
Hintsala, Ahti: Uuden toimitalon rakentaminen aloitetaan Ylivieskassa. PMS 15/12.4.2000.
Ylivieskan rauhanyhdistyksen ylimääräinen yleinen kokous 24.3. päätti käynnistää toimitalon rakentamisen kevään 2000 aikana. Yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut ja nykyinen toimitalo käynyt ahtaaksi….Uuden toimitalon huoneistoalaksi tulee 1564 neliömetriä. Istumapaikkoja rakennukseen tulee noin 900. Kustannusarvio on yhteensä 9 miljoonaa markkaa. Rakennushankkeemme valmistuu vuoden 2001 loppuun mennessä….

Toivo Määttä
Päivämies 45/7.11.2001

Ylivieskan Rauhanyhdistyksen uusi toimitalo otettiin käyttöön
Herra, Sinä raivasit esteet, avasit tien. Sinä annoit voiman.”

Vuosien uurastus ja toive suuremmasta toimitalosta sai täyttymyksensä Ylivieskan Rauhanyhdistyksessä, kun uuden talon valmistumista juhlittiin kuluneena pyhäinpäivänä 3.11.
Seuroja oli pidetty jo ennen juhlaa, eikä tuhannen istumapaikan sali ja ravintola olleet osoittautuneet liian suuriksi. Juhlassakin istumapaikat olivat täynnä paitsi oman paikkakunnan  väkeä, myös kauempaa saapuneita vieraita.

Ylä-Savo:
Huhtala, Pekka Lestadiolaiskristillisyyden vaiheita Ylä-Savossa. PMS 25/17.6.1992

Äänekoski:

Hiekkanen, Ritva: Iso joukko Äänekosken uskovaisia asuu Mämmenkylällä. PMS 21/26.5.1999. Hintikka, Niilo; Hänninen, Mirja; Laitinen, Auli: Mutanen, Ermo; Piilonen, Elina; Keski- Suomen lestadiolaisuuden kehto. Mämmenkylä. PMS 26/28.6.1989. Tukkien mukana uitettiin Äänekoskelle evankeliumin siemen. PMS 21/26.5.1999. Yhdistyksen perustava kokous 6.1.1950 Antti Hiirosen kodissa, kymmenen toimintavuoden jälkeen jäseniä n. 50, sadan jäsenen raja ylittyi 1980-luvun alussa, nykyis jäsenmäärä n. 150. Vuonna 1875 muutti Äänekosken Mämmenkylälle saarnaaja Kustaa Jalo. Sittemmin hän asui myös Liimattalan kylässä vuoteen 1899. Tänä aikana syntyi Äänekosken alueelle kristillisyyden "pesäke". Mämmenkylän lisäksi uskovaisia oli ainakin Koiviston ja Hietaman kylissä. Uljas, Pekka: "Usko vaikuttaa halun tehdä evankeliumin työtä". Äänekosken Rauhanyhdistys 50 vuotta. PMS 3/19.1.2000. Loppiaisena vietettiin Äänekoskella juhlapäivää. Päivälleen 50 vuotta sitten pidettiin Hiirosen kodissa Pukkimäellä yhdistyksen perustava kokous. Väkimäärä on kasvanut ja toiminta vilkastunut noiden vuosien aikana. Viisitoista vuotta sitten valmistui oma talo…Niilo Hintikan kertoilemasta historiikista kuulimme, että se tuli Äänekosken seudulle taloudellisen nousukauden mukana. Tukinuitto vilkastui teollisuuden kehittyessä ja uittotöihin tuli Kalajokilaaksosta uskovaisia miehiä. Keitele-järven rantakylissä otettiin saarna uskolla vastaan. Näistä kylistä Konginkankaan Liimattalassa ja Äänekosken Mämmenkylällä on herätysliikkeellä edelleen vankka asema. Mämmenkylällä sijaitsee myös rauhanyhdistyksen toimitalolla….

PALUU ALKUUN

Paikkakunnat: Alajärvi-Jämsä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paikkakunnat: Kajaani - Pyhäntä