© Lestadiolaisuus.info
Laestadiuksen ehtoollisnäkemyksen teologisena ydinajatuksena voidaan pitää näkemystä Kristuksen ruumiin ja veren aatteen (ide) realisoitumisesta uskovan sydämessä. Leipä ja viini ovat ruumiilliselle elämälle samaa kuin Kristuksen ruumis ja veri hengelliselle elämälle. 1) Tutkijat ovat olleet melko yksimielisiä Laestadiuksen ehtoollisnäkemyksen tulkinnassa katsoen sen edustavan lähinnä sakramenttisymbolismia. 2) Tämän tutkimuksen tehtävän kannalta on kiinnitettävä huomiota siihen kritiikkiin, jota Laestadius esittää kirkon ehtoollisopetuksesta sekä siihen, miten hän liittää yhteen ehtoollisen ja oikean armon järjestyksen.
Laestadiuksen mielestä arvotonta ehtoollisella käymistä on sellainen, johon ei liity katumusta ja parannusta ja joka niin ollen vai...
1 § 15838. Todettakoon vielä seuraavat Laestadiuksen korostukset: "Hufvudsaken i nattvarden är således detta psychiska fenomen att Ohristi lekamen och blod är verkeligen nä!I'varande så snart iden derOlIn är realli~rad i hjertat genom tron. Ty Oitn jag förestäLler mig, att ja.g anattnmar Christi lekamen och blod och tror detta ful1t och fast, men känner ingenting i mitt hjerta, så är det endast en död tro, hvar af intet evinnerligt lif kan följa." § 1584. "Det 1ekamliga brödet och vinet förvandla, still näJring för det lekamliga lifvet ...Detta är den enda transsubstantiation, som eger rum. Men tilI Ohristi lekamen och blod förvandlas det icke ...Vi, måste således hålla oss fast vid den lutherska åsikten, att det välsignade brödet är för det leka'miliga lifvet det saanma som OhriJsti lekamen för det andeliga lifvet; samt att det välsignade vinet är för det lekamliga lifvet det gamma som Christi blod (för det andeliga lifve.t) ...Brödet och vinet äro icke i onthologiskt eller metafysiskt hänseende Christi lekamen och blod, utan i psychiskt häIJIseende äro de identiska. .." § 1'587.
2 Englund katsoo (1881, 4628) Laestadiuksen opin ehtoollisesta olevan »r någon mån alfvj)ka'nde från kyrkoläraw> sekä saaneen vahvasti ka[vill1istisen värityksen. Tätä väritystä edustaa Englundin mukaan juuri ajatus Kristuksen ruumiin ja veren idean realilsoitumisesta, uskovan sydämessä. Zidbäck kiinnittää huomiota erityisesti ehtoollisen funktioon synnintunnon syventäjänä (19137, 208-210) Laestadiuksen opetuksessa. Dahlbäck olettaa (1950, 277-279) sakramenttisymbolismin tarkastelun ohella ehtoollisen saavan Laestadiu!ksella kastetta enemmän painotusta, siksi, että kysymyksessä on aikuisen ihmisen uskonelämän hoitaminen. Brännström ainoastaan sivuaa (1962, 343-346) Laestadiuksen ehtoolliskäsityksen dogmalaJttista puoLta.
Ulkokohtaisesta kristillisyyden harjoituksesta ja katumattomuudesta. Ulkokohtainen ehtoollisella käynti on eräs luonteenomainen armon varkaan tunnusmerkki.4
Ihmisten tapa käydä ehtoollisella väärässä eli katumattomassa mielentilassa, »sen varastetun al'Inon päälle», on, osa pappien leväperäisyyden tuloksia, ja tekee Laestadiuksen mielestä oikeutetuiksi syytökset mykistä koirista, jotka eivät hauku vaikka kirkko on täynnä al'Inon varkaita. »Sellainen .tilanne on kuitenkin nyt luterilaisessa kirkossa, ettei pappi kyäy katumusta eikä parannusta katekumeeneilta eikä ehtoolliselle tulijoilta.»5 Laestadius huomauttaa, että ehtoollisvieraiden kirjoittautuessa ripille tulisi papin vähintään olla paikalla ja tutkia kunkin ehtoolliselle tulijan sieluntilaa ja 'kristinopin taitoa.6
3 "Ehkä täällä on joku Juudaksen veli, tai sisaren poika tai serkku, jok81 tohtii tervehtiä Vapahtajaa petollisella suulla1 Kuka on Juuda'ksen ensimmäinen serkku muu kuin se, joka menee ehtoolliselle väärällä sydämellä, ei ole herännyt, ei vielä kaltunut syntejään, ei vielä ,tehnyt parannusta, ei vielä lalkannut ryyppäämästä, kiroamasta, tappelemasta, varastarnasta eikä pitämästä viinakekkereitä?>, SSK 40 (sama koht81 PII 11652). Juoma;rin ehtoollisella käyntiä Laestadius luonnehtii osallisuudeksi Herran pöydästä ja perkeleen maljasta samanaikaicsesti; esim. SSK 17, 355; P I 487, 705; PII 1588. »Al'Inonvaras voi juoda Herran kalkista ja perkeleen kalkista samall1!a päivänä. Sellainen elämä on nyt ,monin paikoin luterila!iJsess81 kirkossa ja sen vuoksi on aika helppo tuntea hengelliset siat kävelystä.» P I 708.
4 ". ..rietas on uskottanut heitä, että ulkonainen jumalanpalveltis ja ripLHäkäynti ovalt jo itsessänsä ansioHiset. .." P I 439 ym. "Ripi1läkäyminen» on tässä yhteydessä kansanomainen sanonta ehtoollisesta. Koska Juudals Iskariot sai ehtoollisen, on hänen vastuunsa sttä suurem,pi. Sama koskee Laestadiuksen mukaan myös »tämän pärvän Juudasta". Varoitus U!!Jkokohtaisesta ehtoollisellal kä;ylIlnistä sekä virttaus Juudakseen esiintyvät varsin usein. Ks. § 1019, 1035, 1052, 1059, 1363, 1626; ERR 1854, 90, 1758; P I 100, U1, 125, 139, 267, 349, 386-407, 435, 471, 487, 005, 702, 705; PII 1107,1193, 1219, 1226, 1299, 1348,1400,1416, 1450, 1472, 1512, 1588, 1592s, 1596, 1599s, 1601s, 16061-16,12, 1618, 1628, 1631; Sai 393s.
5 § 1362; ERR 1854, 132s; P I 386. Pappien osuudesta 'kuolleen uskon vahvi!stajina myös esim. § 788, 1056; P I 487.
6 § 1625-1628. Laestadius huomauttaa säännöksistä sanoessaan, että
kuttaa vain kuolleen uskon vahvistuksena.3 Maininta väärästä ehtoollisella käynnistä esiintyy monesti samassa yhteydessä kuin yleensä moite
Laestadius kiinnittää huomiota myös toiseen väärään tapaan liittää yhteen ihmisen subjektiivinen hengellinen tila ja ehtoollisella käyminen. Samalla kun kuolleen uskon tunnustajat eli armon varkaat käyvät ehtoomsella katumattomina ja ilman parannusta, monet »murheelliset ja epäileväiset» eivät rohkene käydä Herran pöydässä ollenkaan. Tämä johtuu Laestadiuksen tulkinnan mukaan »väärästä mahdottomuudesta», jonka pohjalla on usein salattua omaa vanhurskautta ja sakramentin halveksimista. Väärällä mahdottomuudella Laestadius tarkoittaa »omanvanhurskauden vaikutusta järjessä», siis sellaista ihmisen luuloa, että hän voisi toteuttaa Jumalan tahdon ja täyttää rakkauden lupauksen. Tämä luulo on juuri sama asia kuin oma vanhurskaus.
Kuten Laestadiuksen passioopin esittelyn yhteydessä todettiin, oma vanhurskaus on hänen mielestään itsekkyyden passion vaarallisin ilmenemismuoto, "kavalin ja itsepäisin kaikista perkeleistä". Oman vanhurskauden pohjana on luulo, että ihmisen tahto olisi vapaa, siis virheellinen antropologia. Laestadiuksen mu'kaan teologien ja pappien ajattelun juuret ovat rationailstisessa filosofiassa, joten he tulevat tukeneeksi omaa vanhurskautta autuuden perustuksena.
Tutkimuksessa on jo aikaisemmin kiinnitetty huomiota siihen, että Laestadiuksen omassa ehtoollisopetuksessa painottuu erityisesti oikea valmistautuminen ehtoolliselle. Sakramentti suhteutetaan siis
"kaikki kirkkolain kyllälkin määräämät rippikuulustelut ovat joutunieet pois muodista" ; § 1625. Ripille kirjoittautumisesta ja ao. kuulusteluista ks. KyrkoLag 1833, cap. VIII (Papin läsnäoLo edellytetään mm. § 2).
7 "Mutta ne raukat, jotka väärän mahdottomuuden tähden eivät käy Herran EhtooLlisella, ~ulevalt arrmonvälikappaleiden Yleinkatsojiksi ja Kristuksen veren tallaajiksi." p I 111. Tiedostamattomana motivaationa tällaisilla ihmisillä saattaa olla seuraava pelko: "Muutamat eivät käy ollenkaan Herran Ehtoollisella, etei tulisi solmua tunnolle, sillä he tuntevat, ettei heidän elämänsä sovi niiden lupausten kanssa yhteen, jota heidän pitää tekemän Herran alttarin edessä." P I 386. Pohjalta Laestadius löytää »hhirmuisen ylpeyden» jal haluttomuuden luopua synneistä. Näitä teemoja ks. myös P I 107, 109, 386s, 6651s, 778; PII 894, 903, 946s, 962, 1021, 1023, 1196, 1410, 1416, 1430, 1593, 1614. Todellinen Vapahtajan tunteminen ehtoollisessa on mahdollista vain murheellisille ja epäileväisillej P I 470-474.